Mies haluaisi toisen lapsen, mua vähän pelottaa.

[vieras]

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että kun ensimmäisestä vuodesta on selvitty, niin sitten elämä kahden lapsen kanssa on paljon helpompaa kuin yhden. Sopiva ikäero lapsilla on 2-4 v, muuten homma ei skulaa.

Tiedän useammankin perheen joissa lasten ikäero on 5-7v., ja toimii todella hyvin. Ihana kun isompi hoivaa, ja leikittää pikkuista. Parin vuoden ikäero voi olla vaikka kuinka pitkään "rankkaa", sillä lapset voivat olla ns. koko ajan toistensa kimpussa nahistelemassa. Niin ja miksi lapset tehdään siinä mielessä, että ovat heti kavereita? Kyllähän niitä hyviä kavereita ilman sitä sisarustakin varmasti on. Vanhempana sitten tuo isompi ikäero ei tunnu juurikaan missään..tai sekin vaan positiivisessa mielessä.
Lapsia siis kannattaa hommata lisää sitten kuin siltä itsestä tuntuu, eikä sen takia mikä muiden mielestä olisi hyvä.
Niin ja vielä sellainen pointti, että jos vaikka on ajatellut kahta lasta niin eikö sekin ole ihanaa, että niiden "vauva-ajasta" saa nauttia erikseen+kunnolla ilman väsymystä!

 

[Hi]

Lapsia saadaan ei tehdä.

Pitäähän sitä ensin vähän tehdä, ja sitten toivottavasti saadaan vauva

Jatketaan nyt pilkunviilaus-OT:ta: Mua vähän kuivasti jo naurattaa nämä tokaisut "saadaan, ei tehdä". Jotkut toki tuosta noin vaan saa niitä lapsia, mutta jotkut taas saa ihan TEKEMÄLLÄ tehdä, että se vauva lopulta "saadaan". Ja tähän perään muutama silmiä pyörittelevä hymiö.

Ap:lle: Punnitse tosiaan myös omia tuntemuksiasi ja jaksamistasi. Jos tuntuu, ettei vielä ole ihan aika ja haluaisit vähän "levähtää" ennen uutta rumbaa, ei varmasti ole maata kaatavaa pieni lisäys ikäerossa. Kyllä esim. kolmen vuoden ikäerollakin voi kasvaa läheisiksi sisaruksiksi, tai kahden vuoden ikäerolla melkoisiksi tappelupukareiksi. Se on niin monesta muustakin asiasta kiinni kuin ikäerosta.

Monet ovat sitä mieltä, että pieni ikäero on hyvä siitä, että putkessa vauvavuodet jaksaa paremmin, mutta se on niin yksilöllistä. Jos esikoisen kanssa on ollut kovinkin rankkaa, voi joillekin tehdä oikein hyvää "vetää vähän henkeä" välissä ja keräillä sekä henkisiä että fyysisiä voimia ennen uutta tulokasta.

Jotkut huvipuistolaitteet tai tavaroiden säilömiset ei minusta ole kovin oleellisia sen rinnalla, että tuntee oikeasti olevansa valmis toisen lapsen yrittämiseen.

 

[La vida es un destino]

Lapsia saadaan ei tehdä.

Pitäähän sitä ensin vähän tehdä, ja sitten toivottavasti saadaan vauva

Jatketaan nyt pilkunviilaus-OT:ta: Mua vähän kuivasti jo naurattaa nämä tokaisut "saadaan, ei tehdä". Jotkut toki tuosta noin vaan saa niitä lapsia, mutta jotkut taas saa ihan TEKEMÄLLÄ tehdä, että se vauva lopulta "saadaan". Ja tähän perään muutama silmiä pyörittelevä hymiö.

Ap:lle: Punnitse tosiaan myös omia tuntemuksiasi ja jaksamistasi. Jos tuntuu, ettei vielä ole ihan aika ja haluaisit vähän "levähtää" ennen uutta rumbaa, ei varmasti ole maata kaatavaa pieni lisäys ikäerossa. Kyllä esim. kolmen vuoden ikäerollakin voi kasvaa läheisiksi sisaruksiksi, tai kahden vuoden ikäerolla melkoisiksi tappelupukareiksi. Se on niin monesta muustakin asiasta kiinni kuin ikäerosta.

Monet ovat sitä mieltä, että pieni ikäero on hyvä siitä, että putkessa vauvavuodet jaksaa paremmin, mutta se on niin yksilöllistä. Jos esikoisen kanssa on ollut kovinkin rankkaa, voi joillekin tehdä oikein hyvää "vetää vähän henkeä" välissä ja keräillä sekä henkisiä että fyysisiä voimia ennen uutta tulokasta.

Jotkut huvipuistolaitteet tai tavaroiden säilömiset ei minusta ole kovin oleellisia sen rinnalla, että tuntee oikeasti olevansa valmis toisen lapsen yrittämiseen.

Mielipiteensä jokaisella

Itse kylläkin kuulun niihin jotka tulee raskaaks heti ehkäsyn lopettamisen jälkeen. Niks naks vaan. Mutta koen silti et kyl jokainen vauva jonka jokainen saa on lahja. Ei vaan tekemisen tulos.

 

[Kovajänis]

Lapsia saadaan ei tehdä.

Pitäähän sitä ensin vähän tehdä, ja sitten toivottavasti saadaan vauva

Jatketaan nyt pilkunviilaus-OT:ta: Mua vähän kuivasti jo naurattaa nämä tokaisut "saadaan, ei tehdä". Jotkut toki tuosta noin vaan saa niitä lapsia, mutta jotkut taas saa ihan TEKEMÄLLÄ tehdä, että se vauva lopulta "saadaan". Ja tähän perään muutama silmiä pyörittelevä hymiö.

Ap:lle: Punnitse tosiaan myös omia tuntemuksiasi ja jaksamistasi. Jos tuntuu, ettei vielä ole ihan aika ja haluaisit vähän "levähtää" ennen uutta rumbaa, ei varmasti ole maata kaatavaa pieni lisäys ikäerossa. Kyllä esim. kolmen vuoden ikäerollakin voi kasvaa läheisiksi sisaruksiksi, tai kahden vuoden ikäerolla melkoisiksi tappelupukareiksi. Se on niin monesta muustakin asiasta kiinni kuin ikäerosta.

Monet ovat sitä mieltä, että pieni ikäero on hyvä siitä, että putkessa vauvavuodet jaksaa paremmin, mutta se on niin yksilöllistä. Jos esikoisen kanssa on ollut kovinkin rankkaa, voi joillekin tehdä oikein hyvää "vetää vähän henkeä" välissä ja keräillä sekä henkisiä että fyysisiä voimia ennen uutta tulokasta.

Jotkut huvipuistolaitteet tai tavaroiden säilömiset ei minusta ole kovin oleellisia sen rinnalla, että tuntee oikeasti olevansa valmis toisen lapsen yrittämiseen.

Sanoo varmasti sellainen, joka on noin vaan niitä tehnyt?
Itse lukuisia keskenmenoja kuopuksen jälkeen saaneena sanon että ei niitä lapsia noin vaan tipu syliin, vaikka itsekin helposti tulen raskaaksi, en yhtäkkiä enää saakaan kasvatettua sitä kohdussa vaan menetän sen. Ja ihan ilman syytä, ei ole tähän asti löytynyt syytä miksi näin käy, kolme lasta saatu, välissä vain 2 keskenmenoa heidän väleillä, nyt KOKO AJAN jos raskaaksi tulen. Että pyörittele sä ihan rauhassa silmiäs vaan, kyllä joillakuilla kokemus osoittaa sen ettei niitä lapsia noin vaan TEHDÄ :headwall:

 

[Hi]

Sanoo varmasti sellainen, joka on noin vaan niitä tehnyt?
Itse lukuisia keskenmenoja kuopuksen jälkeen saaneena sanon että ei niitä lapsia noin vaan tipu syliin, vaikka itsekin helposti tulen raskaaksi, en yhtäkkiä enää saakaan kasvatettua sitä kohdussa vaan menetän sen. Ja ihan ilman syytä, ei ole tähän asti löytynyt syytä miksi näin käy, kolme lasta saatu, välissä vain 2 keskenmenoa heidän väleillä, nyt KOKO AJAN jos raskaaksi tulen. Että pyörittele sä ihan rauhassa silmiäs vaan, kyllä joillakuilla kokemus osoittaa sen ettei niitä lapsia noin vaan TEHDÄ :headwall:

En lähde omaa historiaani ruotimaan, mutta halusin vain kääntää kolikon toisen puolen esiin. Kyllä lapsettomuudesta (oli sitten primääriä tai sekundääristä) kärsiväkin voi ajatella sen lauseen juuri toisin päin.

Kurjaa, että selvästikin pahoitit mielesi, nämä on tosiaan niin henkilökohtaisia juttuja, jotka jokainen kokee omalla tavallaan. Olen pahoillani menetyksistäsi, varmasti rankkaa. Toivottavasti saatte lapsen syliin asti.

Pointtini oli kuitenkin se, että turha kenenkään (toisaalta edes minun ) lähteä heittelemään korjauksia lausemuotoon, että tehdäänkö vai saadaanko niitä lapsia, jokainen varmaan kuitenkin tajuaa, ettei sellaista heitetä vain sillä oletuksella, että kaikki voi suunnitella aasta ööhön ja kaikki menee oman pienen suunnitelman mukaan. Kyllä tekemisen (tai tekemällä tekemisen) jälkeenkin on vielä pitkä matka siihen, että se lapsi saadaan SYLIIN.

 

[Vieras]

Kuulostat ihan mun kaverilta

Itse en uskaltaisi ehkä lähteä yrittämään jos olisin noin epävarma. Olet nuori ja sulla on vielä hyvin aikaa!