On normaalia! Me saatiin 8kk sitten vauva, esikoisen ollessa 2v9kk. Sekä minulla, että miehellä oli noita epäilyksiä jaksamisesta niin suunnittelu kuin odotusvaiheessakin. Varsinkin kun olin reilu puolivälissä raskautta kun otimme siskoni vauvan yökylään ja hän heräili yöllä jne niin olimme ihan kauhuissamme että mitähän tuli tehtyä
Nyt siis kuopus 8kk ja on ollut kyllä useimmiten helpompaa kuin ne kauhukuvat mitä mielessäni maalailin
väsynytkin toki olen ollut välillä kovastikin (mies on ollut varsinkin nyt keväällä aamusta iltaan ja viikonloppujakin töissä eikä pitänyt edes isyyslomaa.. ja me taas lasten kanssa ollaan sairastettu viimeisen 4kk aikana 3-4 flunssaa, enterorokko ja 2 vatsatautia), mutta pieniä hengähdystaukoja olen sitten silloin tällöin ottanut ja olen tarpeen tullen uskaltanut jo pyytää lähipiiristäkin apua (kaupassakäyntiä ja ovat esim tehneet esikoisen kanssa jotain kivaa). Pieniä lapsettomia hengähdystaukoja (puhutaan muutamista tunneista) olen ottanut enempi kuin ennen myöskin. Ne auttaa kyllä jaksamaan sitten taas arkea.
Yllättävän hyvin meillä vauva istui meidän arkeen ja säännölliset unet ja rytmit tulivat luontevasti mukaan kun ne olivat jo olemassa esikoisen myötä kuitenkin. On ollut hetkiä kun tuntuu, että pitäisi jakautua kahtia eikä kädet riitä, mutta harvoin onneksi
eniten päänvaivaa on aiheuttanut esikoisen huomionhakuisuus (on nähty kakkaleikit ja muut ihanuudet tässä taloudessa..)
Tottakai se tuo oman lisänsä perheeseen, mutta päivääkään en vaihtaisi pois enkä hetkeäkään ole kyllä katunut!
