Ahdistaako teitä muita kotiäitejä koskaan?

[ahdistuja-äiti]

Olen kotona 1v 4kk pojan kanssa ja jotenki kuvittelin, että kun lapsi täyttää 1v niin elämä helpottuu ja onhan se helpottanutkin, mutta jotenki nyt sellanen vaihe, että ahdistaaaaaa. Lapsella pukkaa uhmaa, enkä ollut varautunu että se tulee jo näin aikasin. En osaa suhtautua siihen, ahdistaa ku lapsi kiukuttelee ja itkee. Tuntuu että en ole hyvä äiti ku lapsi itkee.
Lapsella on myös eroahdistus ja sekin ahdistaa kun ei edes vessaan pääse ilman että toinen itkee oven takana.
Nautin kyllä lapsen kanssa olemisesta ja ihana katella sen touhuja. Jotenki nyt ollu vajaan viikon sellanen olo että ei oikein jaksas.
Onko tämä normaalia vai pitääkö nyt alkaa hakemaan jotain apuaj ostakin?

 

["öö"]

Mitä muut teet kun olet lapsen kanssa? Harrastatko jotain, tapaatko kavereita?

 

[MarieHos]

No kyllä se kieltämättä on välillä ahdistavaa ja ärsyttävää, kun toinen roikkuu housun puntissa ja kiljuu kurkku suorana. Tai kun kiellät juoksemasta sisällä niin toinen vetää siitä raivarit. Ja ihan käsittämättömistä asioista ne pienet sen raivarin vetää.
Eikä loppua vieläkään näy, esikoisella ikää tulee 3v ja alkoi myös tuossa jälkeen 1v tuollainen jatkuva kiljuminen ja raivoaminen.

Kiukuttelee ja itkee, ehkä siihen on alkanut jo tottumaan eikä ota sitä kiukuttelua niin paljoa itteensä. Koska teetpä mitä vaan, lapselle kivaa tai vähemmän kivaa, niin lopputulos on sama = raivarit.

 

["iina"]

Minä olen kotona saman ikäisen taaperon kanssa. Mutta meillä ei pukkaa uhmaa, taaperoinen on suloinen kuin mikä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kyllä piisaa ja mitään ei saa yksin tehdä... astianpesukoneen tyhjennys on taaperon lempihommaa.. vessassa saa käydä yksin kun käy ovi auki ja taapero käy väliin kuikkimassa oven raossa,että onko äiti siellä

Se minua ahdistaa,että mies kuvittelee,että hoitovapaa tarkoittaa samaa kuin hotellielämää hänelle eli mitään ei tarvitse kotona tehdä kun vaimo on hoitovapaalla.

 

["aapee"]

[QUOTE="öö";25661477]Mitä muut teet kun olet lapsen kanssa? Harrastatko jotain, tapaatko kavereita?[/QUOTE]

Käydään kerran viikossa muskarissa. Omissa harrastuksissa käyn kerran viikossa, mutta nyt en oo pariin viikkoon päässy sinnekkään. Lepuutan myös hermpja ompeluksien parissa, mutta sekin on jääny vähemmälle ku ei tuo lapsi anna mun ommella vaikka isänsä ois kotona. Kiipeää syliin ja härppii konetta ja saumuria *huoh*
Ja nyt ku oli nuo hirmupakkaset, kökötettiin sisällä varmaan viikko. Siitä kai tämä ahdistus johtuuki...liikaa oon ollu kotona.

 

["aapee"]

[QUOTE="iina";25661492]Minä olen kotona saman ikäisen taaperon kanssa. Mutta meillä ei pukkaa uhmaa, taaperoinen on suloinen kuin mikä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kyllä piisaa ja mitään ei saa yksin tehdä... astianpesukoneen tyhjennys on taaperon lempihommaa.. vessassa saa käydä yksin kun käy ovi auki ja taapero käy väliin kuikkimassa oven raossa,että onko äiti siellä

Se minua ahdistaa,että mies kuvittelee,että hoitovapaa tarkoittaa samaa kuin hotellielämää hänelle eli mitään ei tarvitse kotona tehdä kun vaimo on hoitovapaalla.[/QUOTE]

Meillä minä käyn vessassa niin, että lapsi seisoo siinä vieressä, repii vessapaperia ja tiputtelee sitä mun jalkojen välistä pönttöön. Jotenki ärsyttävää...

 

["öö"]

No lähdet vaan jonnekkin, kyllä isä pärjää sen huutavankin lapsen kanssa. Sä vietät eniten aikaa lapsen kanssa, niin irtiotto tekeen hyvää

 

[jäiks]

[QUOTE="aapee";25661494]
Ja nyt ku oli nuo hirmupakkaset, kökötettiin sisällä varmaan viikko. Siitä kai tämä ahdistus johtuuki...liikaa oon ollu kotona.[/QUOTE]

VIIKKO kotona puoltoistaveen kanssa, tsiiiiisuuuuussss! Meillä on vähintään viitenä päivänä viikossa jotain järkättyä menoa: taaperokerho, muskari, ulkoilu leikkipuistossa, liikuntakerho tms. Lisäksi usein vielä päiväunien jälkeen vähän ulkoilua. Viikonloppuisinkin ollaan joka aamu viimeistään kympin pintaan pihalla.

Kotona tulevat hulluksi niin lapsi kuin äitikin, jos ei ole minkäänlaisia ihmiskontakteja ja samat seinät kaatuvat päälle joka päivä. Jos ei olla ihan pää kainalossa, niin käydään jossakin. Mistään vaunulenkeistä ei ole hirveästi hyötyä, mutta kyllä reissu rattailla kauppaan on edes jotakin, jos vaihtoehto on kotona kökkiminen.

 

["jep"]

meillä ollaan 1,5-vuotiaan kanssa kaksin kotona, ja kyllähän tuo silloin tällöin hermoon ottaa (kiellät saman asian viidettäkymmenettä kertaa puolen tunnin sisään ja silti tapahtuu, tai sitten muuten vaan kitistään/huudetaan jostain käsittämättömästä syystä x), mutta meillä ainakin auttaa tilanteeseen se, että edes kerran tai kaksi viikossa käydään jossain (kahvilla kahvilassa, kaverilla, ikkunaostoksilla, shoppailemassa.....). Ei siis tarvitse välttämättä keksiä mitään ihmeellisyyksiä kunhan vain häipyy sieltä kotoa, ainakin meillä mukula nauttii (äitinsä lailla ) hetkellisistä maisemanvaihdoksesta ja tadaa, loppupäivä sujuukin huomattavasti mukavammin!

 

[Beep]

Olen kotona 1v 4kk pojan kanssa ja jotenki kuvittelin, että kun lapsi täyttää 1v niin elämä helpottuu ja onhan se helpottanutkin, mutta jotenki nyt sellanen vaihe, että ahdistaaaaaa. Lapsella pukkaa uhmaa, enkä ollut varautunu että se tulee jo näin aikasin. En osaa suhtautua siihen, ahdistaa ku lapsi kiukuttelee ja itkee. Tuntuu että en ole hyvä äiti ku lapsi itkee.
Lapsella on myös eroahdistus ja sekin ahdistaa kun ei edes vessaan pääse ilman että toinen itkee oven takana.
Nautin kyllä lapsen kanssa olemisesta ja ihana katella sen touhuja. Jotenki nyt ollu vajaan viikon sellanen olo että ei oikein jaksas.
Onko tämä normaalia vai pitääkö nyt alkaa hakemaan jotain apuaj ostakin?

Mitä vittua? Et oo tosissasi... onko ujo pissa vai?

 

["annika"]

lapset on siitä ikäviä että ne itkee ja huutaa.. sano sille että huuda vaan niin se helpottaa. huutakaa kilpaa jos se auttaa.
käykää ulkona ja kirjastossa, ja taaperoryhmissä/perhekahvilassa yms niin saat vähän perspektiiviä siihen touhuun, semmosia ne lapset on, kitisee ja möykkää eikä tottele. JA NIIN IHANIA, ainaki ne omat..

ota tosiaan mukaan kotihommiin se laps, se osaa varmasti jo tyhjentää astianpesukoneen, laittaa pyykit koneeseen, ojentaa sulle pyykkejä kun laitatte niitä kuivumaan, imuroida, pyyhkiä pölyt, mopata lattiat jne..

 

["iina"]

[QUOTE="aapee";25661507]Meillä minä käyn vessassa niin, että lapsi seisoo siinä vieressä, repii vessapaperia ja tiputtelee sitä mun jalkojen välistä pönttöön. Jotenki ärsyttävää...[/QUOTE]

Minä en anna lapsen tulla niin lähelle,raja kulkee siinä Jos tulee vessaan asti eikä tyydy kuikkimaan ovelta niin purkaa sitten vaikka odotellessaan allaskaapin mutta ei kyllä ronki minun jalkojen välistä..

 

[Beep]

[QUOTE="öö";25661477]Mitä muut teet kun olet lapsen kanssa? Harrastatko jotain, tapaatko kavereita?[/QUOTE]

Yhden kanssahan on helppo liikkua ja nähdä mammoja jos mammat kiinnostaa.

 

[kysytkin vielä]

no nyt kun oon kaks vuotta tässä nököttäny, niin alkaa vähitellen tottua senverran rutiiniin, ettei tartte enää ihmetellä mitäs nyt tehtäis. Eli alkaa päästä omiin ajatuksiinsakin välillä vierailemaan hetkeksi, ja sitähän sielu kaipaa.

Mutta silti huonoina päivinä ahdistaa ihan pirusti. Ei aikuista ihmistä ole tarkoitettu keskustelemaan täyspäiväisesti tyyppien kanssa, joista irtoaa kolmen kirjaimen sanoja. Aika monellahan mieskin menee sitten tuohon kastiin...

Harmittaa, etteivät miehet ymmärrä, että heidän vastuullaan olisi kiikuttaa jotain uusia ajatuksia tupaan myös, jos kerran viettävät valtaosan päivää muualla.

 

["annika"]

[QUOTE="aapee";25661507]Meillä minä käyn vessassa niin, että lapsi seisoo siinä vieressä, repii vessapaperia ja tiputtelee sitä mun jalkojen välistä pönttöön. Jotenki ärsyttävää...[/QUOTE]

sentään positiivista että se ei harjaa tukkaansa pönttöharjalla, tuo kuulostaa silti melko harmittomalta.

no jospa istuttaisit sen potalle siks aikaa kun ite pissaat. jos se vaikka oppis siinä jotain? ja siis joo, meillä esikoinen tuon ikäisenä istu hetken potalla ja pyyhki sitten vessapaperilla pyllyään, oppi siis ees pyyhkimään..

 

["aapee"]

Me käytiin lapsen kanssa kaupassa ja kävelyllä vaunuilla, mutta piti pitää taukoa siitä ku lapsi alko itkemään vaunuissa, eikä auttanu vaikka ois antanu sen itse kävellä. Hävetti kärrätä huutavaa lasta. Noissa perhekerhoissa en oo käyny, voishan siellä käydä kattomassa millasta siellä on. Tuntuu vaan että jos onki kauheen kuppikuntasta porukkaa.
Ja sinä joka kysyit että onko mulla ujo pissa, no ei oo! Mutta ottaa päähän ku et helkkari saa ees pissalla käydä yksin ja rauhassa

 

["vieras"]

Siinä mielessä on kyllä helpompaa, kun on useampi lapsi, kun viihdyttävät toisiaan. Mutta kyllä siellä vessan oven takana tuppaa olemaan tungosta, kun kaikilla on JUST sillon TÄRKEÄÄ asiaa äidille, kun olen vessassa. *huoh*

 

["annika"]

nii ja joo vastauksena kysymykseen niin ahdistaa kyllä monestikin, sitte just täytyy vaan keksiä rakentavaa virikettä niin hommat sujuu taas paremmin.

kuppikuntaisuushan sei sua haittaa, jos ei kukaan juttele sun kaa niin voit aina keskittyä siihen omaan lapsees ja leikkiä sen kanssa.

kohta se oppii avaamaan sen vessan oven niin sitten et varsinkaan saa olla rauhassa..

 

["aapee"]

Hyviä vinkkejä ootte kirjottanu ja ihanaa ku jollaki samanlaisia tuntemuksia
Mulla on ollu jotenki liian ruusunpunen kuva tästä lapsen saamisesta ja sen kans olemisesta. Lapsen kanssa oli ihana vaihe tässä joku aika sitten ku hän leikki itsekseen pikku hetkiä ja sain syödä aamupalan rauhassa, mutta parissa viikossa koko lapsi muuttu kertaheitolla! Suoraan sanottuna vähän ärsyttäväksi :ashamed: sitten tietenki tunnen syyllisyyttä ku pidän omaa ihanaa lastani ärsyttävänä.

 

["aapee"]

[QUOTE="annika";25661553]sentään positiivista että se ei harjaa tukkaansa pönttöharjalla, tuo kuulostaa silti melko harmittomalta.

no jospa istuttaisit sen potalle siks aikaa kun ite pissaat. jos se vaikka oppis siinä jotain? ja siis joo, meillä esikoinen tuon ikäisenä istu hetken potalla ja pyyhki sitten vessapaperilla pyllyään, oppi siis ees pyyhkimään..[/QUOTE]

Tuota pottahommaa voiskin kokeilla. Ollaan kyllä yritetty istuttaa potalla, mutta poika alkaa huutamaan :/

 

[harmoillen]

Mua ahdisti kyllä useinkin, kun olin kotiäiti. Ahdistus loppui ja musta tuli parempi äiti kun menin töihin.

 

[gaagaa]

[QUOTE="aapee";25661583]Hyviä vinkkejä ootte kirjottanu ja ihanaa ku jollaki samanlaisia tuntemuksia
Mulla on ollu jotenki liian ruusunpunen kuva tästä lapsen saamisesta ja sen kans olemisesta. Lapsen kanssa oli ihana vaihe tässä joku aika sitten ku hän leikki itsekseen pikku hetkiä ja sain syödä aamupalan rauhassa, mutta parissa viikossa koko lapsi muuttu kertaheitolla! Suoraan sanottuna vähän ärsyttäväksi :ashamed: sitten tietenki tunnen syyllisyyttä ku pidän omaa ihanaa lastani ärsyttävänä.[/QUOTE]

Niinhän sitä monilla. Tuntuu siltä, että lähipiirissä parhaiten ovat pärjänneet mm. lastentarhanopettajat, jotka ovat jo kokeneet sen, että vessassakäyntiin pitää pyytää lupa, aina joku roikkuu lahkeessa ja joka paikassa on räkää ja ruokaa. Meidän lapsemme on ihan totaalinen riiviö ja hermojaraastava apina, jos ollaan vain kotona. Mutta sitten kun keksitään joka päivälle "tikusta asiaa" -tyyliin tekemistä ja ihan vaan MENNÄÄN JONNEKIN joka aamu, niin lapsihan on vallan ihana, eikä enää ota niin pattiin. Kyllä puolitoistavuotias jo osaa nauttia siitä, että ympärillä on muita lapsia ja aikuisia. Kotona oleminen kyllästyttää sekä lasta että vanhempaa.

 

[Katylina]

Teillä on samaa kuin meillä 1,5-vuotiaan kanssa. Odottelen innolla töiden alkua, oon kyllä saanut tarpeekseni kotona kykkimisestä.. Tekee lapsellekin hyvää päästä oman ikäistensä kanssa leikkimään..

 

["Vieras"]

Joo tiedän tunteen ja hyviä vastauksia on tullutkin.
Täällä kans yksi 1,5 v vilkkaan pojan äiti. Ja todellakin pää hajoaa... Elokuussa oon sitten menossa töihin ja sekin ajatus hajottaa. Onpas vaikeeta.
Poika raivoaa milloin mistäkin, roikkuu lahkeessa eikä mikään kelpaa.
Ollaan käyty avoimessa, puistossa, kävelyllä, kaupoilla jne. Mutta itse en viihdy noissa puistoissa, kun tuntuu et siel on kauheesti just noita kuppikuntia jne.
Äitikavereita (eikä oikein ketään muitakaan kavereita) oikein ole, eli päivät olen lähes aina pojan kanssa kaksin.
Jumpassa käyn muutamana iltana viikossa, mutta sielläkin yksin.

[QUOTE="annika";25661522]
ota tosiaan mukaan kotihommiin se laps, se osaa varmasti jo tyhjentää astianpesukoneen, laittaa pyykit koneeseen, ojentaa sulle pyykkejä kun laitatte niitä kuivumaan, imuroida, pyyhkiä pölyt, mopata lattiat jne..[/QUOTE]

Tähän pakko kommentoida ettei tosiaankaan 1,5 vuotiaan kans ainakaan meillä noi hommat onnistu. Jos antaisin alkaa tyhjentää astianpesukonetta, meillä ei olisi yhtäkään ehjää astiaa, puhtailla pyykeillä olisi lattiat luututtu jne, jne...

 

[Yesse]

Neitihän on nätti kun uralinpihlaja Aiheuttaa varmasti kateutta naisissa, en jaksanut lukea muita kommentteja mutta veikkaan että katkerat kusipäät ovat jo kommentoineet. Olenko oikeassa