[QUOTE="Vieras";25661610]Joo tiedän tunteen ja hyviä vastauksia on tullutkin.
Täällä kans yksi 1,5 v vilkkaan pojan äiti. Ja todellakin pää hajoaa... Elokuussa oon sitten menossa töihin ja sekin ajatus hajottaa. Onpas vaikeeta.
Poika raivoaa milloin mistäkin, roikkuu lahkeessa eikä mikään kelpaa.
Ollaan käyty avoimessa, puistossa, kävelyllä, kaupoilla jne. Mutta itse en viihdy noissa puistoissa, kun tuntuu et siel on kauheesti just noita kuppikuntia jne.
Äitikavereita (eikä oikein ketään muitakaan kavereita) oikein ole, eli päivät olen lähes aina pojan kanssa kaksin.
Jumpassa käyn muutamana iltana viikossa, mutta sielläkin yksin.
Tähän pakko kommentoida ettei tosiaankaan 1,5 vuotiaan kans ainakaan meillä noi hommat onnistu. Jos antaisin alkaa tyhjentää astianpesukonetta, meillä ei olisi yhtäkään ehjää astiaa, puhtailla pyykeillä olisi lattiat luututtu jne, jne...[/QUOTE]
Mulla kans sama, että töihinpaluukaan ei kiinnostas. Me vielä tehdään miehen kanssa vuorotyötä, niin eipä paljon kiinnosta roudata lasta hoiton aamuyöllä :/
Mulla on äiti-kavereita, mutta ne on kaikki töissä, eli päivisin ei oo seuraa.
Meillä on lapsi periny isältänsä pedantin luonteensa, oikeen nättiin pinoon osaa laittaa astianpesukoneesta lautaset ja kodinhoitohuoneesta hakee heti harjan ja kihvelin jos ovi on auki

Niin ja auta armias jos yritän leikellä kankaita ku poika on hereillä, sehän tulee ja istuu siihen kankaan päälle tai heittelee ne kankaat ja kaavat mihin sattuu!