Ahdistuneena äitien päivään....

[Yölintunen]

hei
olipa ilo herätä tähän aamuun ahdistuneena huonosti nukkueena selkä särkyisenä äitinä. Paha olo iski taas heräämisen jälkeen niin kuin on iskenyt monina muinakin aamuina tällä viikolla. Ja tänä talvena.
Kahvit, kukat, itsetehdyt kortit, lahjat tulivat aamullisen supinan ja touhun jälkeen äidille sänkyyn.... ja äidillä oli paha olo! siis ei mikään krapula tms. vaan tämä tämän talven vihollinen masennus. En tiedä huomasiko lapset aamulla et äiti ei ollut täysillä mukana aamun vietossa toivottavasti eivät. yritin kyllä parhaani mukaan olla onnellisen näköinen mutta se on kyllä vaikeeta kun sisintä jäytää tämä olo. Jäipähän tämäkin äitienpäivä ollakin lailla muistiin, en halua toista samanlaista enää viettää.
onneks mieheni oli täysillä mukana lasten touhuissa se ehkä auttoi et lapset ohitti äidin hiljaisuuden.
Kamalan sitkeä tauti tämä minulle on ollut. Talvella alkoi fyysisillä oireilla, jatkuen sitten ahdistuksena itkuisuutena pahana olona. Lääkkeitä mennyt akuutissa vaiheessa opamoxia rauhoittamaan. sitten oli cipralex joka vaihtui reilun 2 kk päästä ixeliin mikä taas ei sopinut olleenkaan. Oli tosi karseat sivuvaikutukset. Nyt on menossa efexor 75 mg. Annosta nostettiin nyt kahden kuukauden käytön jälkeen joka toinen päivä 75 mg ja sit toidena päivänä 150mg. Vaste ei ole vielä tullut toivon et tulee pian!
Terapia on haussa en tiedä milloin sinne pääsen. Sitä nyt odotan siksi että sieltä löytyisi apua sillä itse en osaa elämästäni nostaa syytä tähän masennukseen. Kyllähän kolmen lapsen työssä käyvänä äitinä árkielämän touhut jo pitää kiireisenä... olen kyllä ollut tän talven aikana ennätysmäärän sairaslomalla.... eli siinä mielessä "helppo talvi" Nyt sit alkaa kohta loma jota jatkuu pitkälle syksyyn eli jään virkavapaalle.
Alkaa usko loppua tämän olon kanssa vaikka kuinka kerrotaan että toipuminen vie aikaa jopa pari vuotta ja taantumisia tulee. mutta kun niitä en halua , haluan terveen elämäni takasin! mutta sitä en saa ennen kuin tämä kivinen tie on käyty loppuun.
Tälläisiä ajatuksia äitien päivään. Onkohan kenelläkään muulla ollut samanlaista aamua?
toivotan kaikille äideille oikein onnellista äitienpäivää!!!!
:flower: :flower: :flower: :flower:

 

[Hopeinen Kuu]

:hug:

Minä kärsin masennuksesta 2vuotta. Olin niin onneton, apaattinen, elämän ilo hukassa. Lääkkeitä kokeiltiin useita ja vaihdettiin. oikeastaan koskaan ei löytynyt sopivaa reilu vuoden söin sitten sellasta joka jonkun verran auttoi. Mutta sivuvaikutukset olivat kauheat. Silmäluomia painoi jokin kokoajan, lihoin 25kg kun siissä oli sivuvaikutuksena et ruokaa saattaa ruveta ahmimaan ja niinhän mulle kävi :ashamed:
J muutenkin paikat oli koko ajan turvoksissa. Olin saamaton, passiivinen ja vetäytyvä. Ja aina niin väsynyt. Lopulata aloin ajatteleemaan et johtuuko tämä olo enää masennuksesta josko noista lääkkeistä. Kahdessa kuukaudessa pienensin annosta puolen tabletin verran per 2vk. Tiedän ei saa pienentää niin nopeasti. Lääkäri suositteli puolikasta tablettia per puolivuotta. Mut ei minä en ruvennut odottelee niin kauan. lopeti ne 2 kuukaudessa.
Oli jonkin asteisia vierotus oireita. Unet hävisi 3 viikoksi. Nukuin 2 tuntia yössä muutoin valvoin koko ajan. Ja sitten mieli nousi huimaa vauhtia. elämän ilo palasi, nauroin usein ja paljon. Aloin taas nauttimaan elämästä.
Seksielämäkin palautui entisiin uomiin usein ja tyydyttävästi
2 vuotta olin ollut ihan maassa enkä olisi osannut saati jaksanut töissä käydä. Ja heti kun pääsin lääkkeistä eroon hain innolla töitä ja sain vakkari paikan. Aloin laihduttamaan- n. 20kg lähtenyt jo ja senttejä niin paljon etten viitti edes kertoa =)
Ja minä olen niin onnellinen. Luulin etten selviä ikinä tuosta masennuksesta. Mutta onneksi siitä voi selvitä. Toivottavasti ei ikinä uusi.
Ap.lle voimia ja paranemisia! :hug:
Niin tutun kuuloisia tunnelmia käyt läpi jotka mulla on jo takana päin.
Mulle vain oli huonosta noi lääkket kun sopivaa ei koskaan löydetty. En ainakaan niiden avulla selvenny sairaudstani.
Toivottavasti sinulle lääkkeet tuo avun ja mieli kohenee.
Nyt lääkkeiden lopettamisesta on kulunut minulla reilu puoli vuotta, kyllä tämä tästä. =)