Ahdistuneisuushäiriö, mitä tehdä?

[step1]

Epäilen, että mulla on ahdistuneisuushäiriö. Olen epäillyt jo pitkän aikaa. Mitä pitäisi tehdä? Mennä lääkäriin? Mitä lääkäri voi tehdä, jos sanon, että mulla on sellaisia ja tällaisia psyykkisiä oireita? Määrääkö hän lääkkeet vai lähettää jonnekin terapiaan? Onko edes mahdollista parantua tai ainakin saada parannusta tähän tilaan?

Ja mulla on lapsi, joten joudunko johonkin "mustalle listalle", esim. neuvolassa pompsahtaisi esille, että sullahan onkin ahdistuneisuushäiriö ja joutuisin siis erityiseen tarkkailuun? Eniten pelkään, että jos menen lääkäriin, siitä seuraa ongelmia muulle perheelle jotenkin... Onko se ihan tuulesta temmattu ajatus?

Onko muita paikalla, jotka sairastaa ahdistuneisuushäiriötä? Haluaisin vähän vertaistukea. Tuntuu, ettei ole ketään, joka ymmärtäisi tai kenelle edes uskaltaisin puhua.

Toivottavasti joku jaksaa lukea ja vastata. En voi vastailla mahdollisiin kommentteihin nyt päivän aikana, mutta tulen illalla katsomaan, onko mitään tullut.

Please, joku, joka tietää tai on kokemusta, arvostaisin tosi paljon teidän vastauksia.

 

["minttu"]

no jos sulla on mies joka on terve,niin tuskin on mitään hätää. Mutta kyllähän voi käydä niin että jos on yli-innokas lääkäri ni tekee ls-ilmon ihan varalta.

lääkärit tykkää määrätä bentsoi(esim. Diapam) siin käy äkkii niin että niistä tulee riippuvaiseksi sillä tavalla että vieroitus-oireina tulee ahdistusta. oletko masentunut? tutulla hävis ahdistuneisuushäiriön oireet kun masennus lähti

 

[dddd]

Heippa!

Voit varata ajan esim. terveyskeskukseen, missä voit pyytää lähetettä oman kunnan psyk.polille.
Lääkäri saattaa sulkea pois fyysisiä syitä verikokein ja tehdä erilaisia kysymyksiä.
Ensisijainen hoitomuoto on usein jokin lääke ja keskusteluapu. Kun olet käynyt keskusteapua/lääkärin luona jonkin aikaa, voitte hakea mahdollisesti psykoterapiaa.

Yleisimmin ahdistuneisuuhäiriöön käytetyt lääkkeet ovat ns. masennuslääkkeitä, esim. SSRI.
Bentsoja ei jotkut lääkärit määrää ollenkaan ja jos niitä määrätään, ovat tilapäiseen ja satunnaiseen käyttöön, jolloin riippuvuutta ei kannata pelätä.
Markkinoilla on laaja valikoima erilaisia lääkkeitä ja usein voi mennä tovi ennen sopivan löytymistä.

Keskusteluapua tarjoaa yleensä sairaanhoitajat, osalla myös psykoterapeutin koulutus.
Osassa terveyskeskuksia on hoitajia ja psykologeja, jos et saa lähetettä eteenpäin.

Ei kannata pelätä ns. ongelmia perheelle. Se, että hakee apua, ei ole mikään peruste mihinkään tarkkailuun.

Ja, voit parantua!

 

["minttu"]

Heippa!

Voit varata ajan esim. terveyskeskukseen, missä voit pyytää lähetettä oman kunnan psyk.polille.
Lääkäri saattaa sulkea pois fyysisiä syitä verikokein ja tehdä erilaisia kysymyksiä.
Ensisijainen hoitomuoto on usein jokin lääke ja keskusteluapu. Kun olet käynyt keskusteapua/lääkärin luona jonkin aikaa, voitte hakea mahdollisesti psykoterapiaa.

Yleisimmin ahdistuneisuuhäiriöön käytetyt lääkkeet ovat ns. masennuslääkkeitä, esim. SSRI.
Bentsoja ei jotkut lääkärit määrää ollenkaan ja jos niitä määrätään, ovat tilapäiseen ja satunnaiseen käyttöön, jolloin riippuvuutta ei kannata pelätä.
Markkinoilla on laaja valikoima erilaisia lääkkeitä ja usein voi mennä tovi ennen sopivan löytymistä.

Keskusteluapua tarjoaa yleensä sairaanhoitajat, osalla myös psykoterapeutin koulutus.
Osassa terveyskeskuksia on hoitajia ja psykologeja, jos et saa lähetettä eteenpäin.

Ei kannata pelätä ns. ongelmia perheelle. Se, että hakee apua, ei ole mikään peruste mihinkään tarkkailuun.

Ja, voit parantua!

ai no mun kokemukseni on kun tutun toipumista aikanaan seurasin ja tuin että aina kun menee valittaa ahdistusta saa käteen bentso reseptin ja kukaan ei oikeesti valvo sitä paljonko sä niitä lääkkeitä saat,helppo niit on saada. Samaten jos määrätään unilääkkeitä,ei kukaan seuraa sitäkään.

se että hakee apua ei oo peruste mihinkään,mutta se on jos katsotaan ettei äiti kykene huolehtimaan lapsesta.

 

[dddd]

[QUOTE="minttu";29146224]ai no mun kokemukseni on kun tutun toipumista aikanaan seurasin ja tuin että aina kun menee valittaa ahdistusta saa käteen bentso reseptin ja kukaan ei oikeesti valvo sitä paljonko sä niitä lääkkeitä saat,helppo niit on saada. Samaten jos määrätään unilääkkeitä,ei kukaan seuraa sitäkään.

se että hakee apua ei oo peruste mihinkään,mutta se on jos katsotaan ettei äiti kykene huolehtimaan lapsesta.[/QUOTE]

No meillä tk:ssa osa lääkäreistä ei määrää kenellekään bentsoja.
Uusiminenkin on niin ja näin.

Psykiatrit usein löyhempiä mutta ei ne ensisijaisia lääkkeitä useinkaan ole.
Toki voimakkaaseen akuuttiin "kohtaukseen" ym. oireisiin voi ollakin.
Mutta näitä tapauksia on enemmän psyk. sairaalahoidossa, kuin avopuolella.

 

["kkk"]

Moikka!
Älä huoli, voit parantua. Tässä yksi elävä esimerkki joka kärsi todelka pahasta ahdistuneisuus ja paniikkihäiriöstä!
5kk sitten uskaltauduin lopettamaan lääkkeet ja kas kummaa, entiset oireet eivät palanneet!!!

Mulla oli 2 lasta kun vihdoin uskalsin lääkärille mennä. Mulle määrättiin ssri lääkitys ja kävin 2-viikon välein juttelemassa psykiatrisella sairaanhoitajalla. Sitten kävin ryhmäpsykoterapiassa ja sen jälkeen traumaterapeutilla. 6-vuotta töitä piti tehdä, enkä olisi ikinä uskonut että tämä pv koittaa. Mutta niin se vaan koitti!

Neuvolassa puhuin aina avoimesti tästä, eikä minua leimattu mitenkään. Ainoa mihin se vaikutti, oli kolmannen lapseni synnytyksen jälkeinen sairaala aika. Emme päässeet perhehuoneeseen, koska minulla oli minimi lääkeannostus vielä päällä synnyttämään mennessä (lääkärun mielestä kohdallani lopettamisesta olisi ollut enempi haittaa..) ja halusivat pitää minut osastolla jossa on enempi henkilökuntaa paikalla, jos vauvalla ilmenee vieroitusoireita lääkityksestä. Onneksi olin tiputtanut annostukseni niin minimiin, ettei mitään tullut!

Tsemppiä sinulle, tulee olemaan vaikea tie, mutta se palkinto siitä onkin sitten täysin sen arvoinen! En edes tiennyt, että "normaali" elämä on näin helppoa!

 

["vieras"]

Mulla paheni niin että lopulta puhkesi paniikkihäiriö ja sitten olinkin pari viikkoa psykiatrisella lepäämässä. Lääkkeiden turvin menty viimeiset pari vuotta, pikkuhiljaa vähennetty. Kunnalta sain perhetyöntekijän vuodeksi avukseni kotitöihin. Vielä on minimiannos lääkitystä, en ainakaan ennen joulua lopeta.

Suosittelen menemään lääkäriin nyt ennenkuin pahenee, sillä on tapana kasaantua ja paheta.

 

[Mulla ollut useamman vuoden jo]

Toivon että ahdistushäiriö/masennus alkaisi pikkuhiljaa jo helpottaa. Tosin terapiaa en ole vielä saanut vaan vasta keskusteluapua pari vuotta. Hankala sairaus. Välillä ahdistuksen takia ei saa mitään tehtyä ja menee päivä pilalle. Stressi pahentaa ahdistusta ja sen jälkeen menee aikaa toipumiseen.

 

["a p"]

Kiitos kaikille vastanneille! En ole valitettavasti ehtinyt vastaamaan. Joku kysyi tuolla, olenko masentunut. Olen epäillyt sitäkin, eli kyllä se voi olla mahdollista. Mulla on, ja on ollut pitkän aikaa, todella stressaava elämäntilanne ja se tietysti pahentaa ahdistusta. Tämä tilanne on väsyttänyt minut henkisesti. Olo on usein toivoton ja uupunut, itsetunto on hajalla ja ahdistaa. Aiemmin olen jotenkin löytänyt jostain voimavaroja jaksaa ja valaa itseeni toivoa stressaavissa elämäntilanteissa, mutta nykyisin se käy vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Oikeastaan, kun mietin elämääni ja tulevaisuutta, en näe muuta kuin synkkyyttä, lukuunottamatta lastani. Hän on valopilkku elämässäni. Kuulostaako tämä masennukselta? Tässä elämäntilanteessa tuntemukseni kuulostaa omasta mielestäni suhteellisen luonnolliselle reaktiolle.

Niin, siis oireet ovat pahentuneet kyllä nykyisin, mutta mulla on ollut ahdistusta kyllä jo murrosiästä lähtien ainakin. Paniikkikohtauksia tai hyperventilaatiota, joita olen kyllä oppinut jotenkin hallitsemaan, sekä selittämätöntä ahdistusta, mikä ei välttämättä liity tilanteeseen mitenkään. Ahdistunut olotila, joka vaan on koko ajan läsnä. Tämä ahdistus on nimenomaan pahentunut.

Nyt, kun kirjoitan tämän, huomaan itsekin, että kuulostaa aika huolestuttavalta.

 

["tyty"]

Vähän samanlaisia oireita täälläkin. Ahdistaa ja itsetuntoa ei ole oikeastaan olenkaan. Tunnen itseni kuvottavaksi ihmisjätteeksi. En tiedä kehtaanko mennä lääkärille haaskaamaan hänen aikaansa.

 

[ukk]

Ravinnolla todellakin on merkitystä ja sitä tutkitaan jo kaikkialla tieteellisesti.


9 keinoa torjua ahdistusta ilman lääkkeitä
9 keinoa torjua ahdistusta ilman lääkkeitä | Terve.fi

Kenen mieli on sairas?
Kenen mieli on sairas? - Mielenterveys - Tiede - Helsingin Sanomat

Mind-altering microorganisms:
the impact of the gut microbiota on brain and behaviour
http://www.ucc.ie/en/cns/news/newsarchive2012/Mind-alteringmicroorganisms.pdf

 

[ukk]

Suoli ja tunteet
Suoli ja tunteet - Tiede - Turun Sanomat

Gut Bacteria Might Guide The Workings Of Our Minds
Gut Bacteria Might Guide The Workings Of Our Minds : Shots - Health News : NPR

Mutta jos ei lääkkeiden haitat haittaa, niin lääkettä nassuun.
L