ahdistus, miten siitä pääseen eroon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
mulla ongelmana on sairauden ja kuoleman pelko. miten mä sitä lähden selvittämään??

Jostainhan se johtuu? Pelkäät jäädä yksin? Pelkäät tuntematonta? Pelkäät et lapsesi eivät pärjää ilman sua, kuolet? Koet olevasi turvaton? Onko tukiverkot kunnossa? Onko sulla ihmistä kenen olkapäätä vasten itkeä kun pikkulapsi? Onko sun aina oltava vahva ja esittää roolia? Saatko koskaan tuntea itsesi heikoksi? Annatko itse itsellesi luvan olla mikä olet? Hyväksytkö itsesi sellaisenaan?

Onhan noiden asioiden taustalla vaikka minkälaista ajatuskuviota ja tunne-elämän kiemuroita ja solmuja. Jollekulle on todella hyvä puhua ihan kaikki, niin vapaasti ja rohkeasti et itse tyhjenee väliaikaisesti, puhdistaa ja olo kevenee.
 
Suosittelisin juttelemaan ammattiauttajan kanssa.

Jos pienet asiat ahdistavat, kirjoita paperille ahdistavat jutut ja mieti, että mikä on pahin mahdollinen seuraus, jos ko. juttu tapahtuu. Ja selviämisohjeet itsellesi. Auttoi ainakin minua.
 
Jostainhan se johtuu? Pelkäät jäädä yksin? Pelkäät tuntematonta? Pelkäät et lapsesi eivät pärjää ilman sua, kuolet? Koet olevasi turvaton? Onko tukiverkot kunnossa? Onko sulla ihmistä kenen olkapäätä vasten itkeä kun pikkulapsi? Onko sun aina oltava vahva ja esittää roolia? Saatko koskaan tuntea itsesi heikoksi? Annatko itse itsellesi luvan olla mikä olet? Hyväksytkö itsesi sellaisenaan?

Onhan noiden asioiden taustalla vaikka minkälaista ajatuskuviota ja tunne-elämän kiemuroita ja solmuja. Jollekulle on todella hyvä puhua ihan kaikki, niin vapaasti ja rohkeasti et itse tyhjenee väliaikaisesti, puhdistaa ja olo kevenee.

no yksin olen aina ollut joten en mä sitä pelkää. kyllähän minulla on omat vanhemmat, sisarukset ja oma mies. mutta kyllä mä niistä huolimatta koen olevani kovin yksin. Eikä mulla oikeastaan ole ketään jonka kanssa mä oikeasti voisin näyttää kuinka hemmetin heikko olen. ehkä mulla tosiaankin on turvaton olo. tää ahdistus alkoi noin vuosi sen jälkeen kun vauva oli syntynyt. jouduin olemaan aika paljon yksin silloin. mies oli kaukana töissä jne.. samoihin aikoihin rupesin kärsimään jännitysniskasta joka aiheuttaa inhottavia ja pelottavia oireita. ei tarvi nykyään ku pikkusen vaan johonkin sattua niin luulen heti että kuolema tulossa tms.
 
no yksin olen aina ollut joten en mä sitä pelkää. kyllähän minulla on omat vanhemmat, sisarukset ja oma mies. mutta kyllä mä niistä huolimatta koen olevani kovin yksin. Eikä mulla oikeastaan ole ketään jonka kanssa mä oikeasti voisin näyttää kuinka hemmetin heikko olen. ehkä mulla tosiaankin on turvaton olo. tää ahdistus alkoi noin vuosi sen jälkeen kun vauva oli syntynyt. jouduin olemaan aika paljon yksin silloin. mies oli kaukana töissä jne.. samoihin aikoihin rupesin kärsimään jännitysniskasta joka aiheuttaa inhottavia ja pelottavia oireita. ei tarvi nykyään ku pikkusen vaan johonkin sattua niin luulen heti että kuolema tulossa tms.

Kerro edes omalle miehellesi miltä susta ihan oikeasti tuntuu. Ainakin miehen luulisi ymmärtävän ja haluavan kuunnella ja toimia peilinä.
 
Mulla ajoittain tuota sairauden/kuoleman pelkoa. Välillä menee paremmin niin kuin nytkin, kunhan on tekemistä esim. nyt opiskelu. Talvella olin pienen pätkän kotona ja oireet paheni fyysisiksi oireiksi. Menin lääkäriin ja sain niskan/yläselkäkipuihin lääkettä, joka oli särkyyn, mutta samalla ne lääkkeet piristi mieltä, poistivat ahdistusta jne. En ole kyllä nyt tarvinnut niitä. Ne oireet muuttuu aina vaan pahemmaksi, jos ei niitä hoida ja alkaa myös fyysiset oireet tulla kuvioihin niin, kuin minulla..
 
Lääkitys!! Ensisijainen ahdistuksen hoitoon. Itseä ahdisti ennen ja nyt ei enään kun syön masennuslääkkeitä. Tosin oli käytävä ensin tosi syvällä ja pohjalla masennuksessa että ahdistus hävisi.
 
mä koen että olen niin huono ja paska ihminen että sehän on aivan päivän selvä asia että mua rangaistaan siitä ja rangaistus on joku kamala tappava sairaus.
 
hakeudu mielenterveysneuvolaan. Muistaakseni 3kk hoitojakson jälkeen lääkäri voi kirjoittaa lähetteen psykoterapiaan. Itsellä myös tuo sairauden ja kuolemanpelko, joka ahdistaa ja yksi syy luultavasti myös mun masennukseen. Mulla lääkitys mikä auttaa mut harrastukset myös ja kaikki mikä vie ajatukset pois asiasta. Yksin en uskalla olla ja lapsen kans pelottaa olla kahden.
 
mulla ongelmana on sairauden ja kuoleman pelko. miten mä sitä lähden selvittämään??

Mulla psyykeongelmat alkoi tuolla ja pitkään kielsin itseltäni asian ja koitin ajatella juurikin niin et "en syö lääkkeitä" mut sitten tuli paaaaaljon muitakin oireita, paniikkihäiriö jne. niin oli pakko nöyrtyä ja aloittaa lääkitys. Tarvittaessa paniikkikohtauksiin on rauhoittavat mulla mut niitä kun ottaa vain tarpeeseen nii ei niihin koukkuun jää. Nyt on sanotaanko viimeisen vuoden ajan ollut paljon parempi olla, monta vuotta kamppailin ja tästä voi melkin kokonaan parantua mut harvinaisempaa se on. Olenkin varautunut loppuelämäni ajaksi elämään tämän asian kanssa koska hyvät päivät korvaa ne huonommat =)
 
Miksi sä sellaista koet?

mua kiusattiin koulussa yhteensä kuusi vuotta. pakkohan mussa oli olla jotain vikaa. kotona vanhemmat aina jaksoi muistuttaa miten "tyhmä" olen ja miten en osaa sitä ja tätä, en ollut tarpeeksi hyvä. aina vertailtiin muihin kun naapurin eskokin tekee ja osaa sitä sun tätä niin sinunkin pitää muutenhan olet tyhmä jne. sen seurauksen rupesin kertomaan valheita jotta mut hyväksyttäisiin. mutta niinku varmaan tiedätte valheista jää lähes aina kiinni. joten sen tavan lopetin aika piankin... mutta kokoajan on kamalan syyllinen olo.. :(
 
Mulla psyykeongelmat alkoi tuolla ja pitkään kielsin itseltäni asian ja koitin ajatella juurikin niin et "en syö lääkkeitä" mut sitten tuli paaaaaljon muitakin oireita, paniikkihäiriö jne. niin oli pakko nöyrtyä ja aloittaa lääkitys. Tarvittaessa paniikkikohtauksiin on rauhoittavat mulla mut niitä kun ottaa vain tarpeeseen nii ei niihin koukkuun jää. Nyt on sanotaanko viimeisen vuoden ajan ollut paljon parempi olla, monta vuotta kamppailin ja tästä voi melkin kokonaan parantua mut harvinaisempaa se on. Olenkin varautunut loppuelämäni ajaksi elämään tämän asian kanssa koska hyvät päivät korvaa ne huonommat =)

Koska ihmisen tulee sietää ikäväkin olo.
 

Yhteistyössä