ahdistus, miten siitä pääseen eroon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";24015026]Meditointi ja positiivinen ajattelu. Todella ahdistuneena noita on vaan erittäin vaikea tehdä.[/QUOTE]

Peesi. Meditaatio ja positiivinen ajattelu alkaa pikkuhiljaa toimimaan.
 
Lääkitys!! Ensisijainen ahdistuksen hoitoon. Itseä ahdisti ennen ja nyt ei enään kun syön masennuslääkkeitä. Tosin oli käytävä ensin tosi syvällä ja pohjalla masennuksessa että ahdistus hävisi.

No ei kyllä ole!
Muo auttoi lääkitys niin, että hyödyin terapiasta, mutta ensisijainen hoito ahdistukseen on syyn selvittäminen. Muuten ollaan lääkityksen lputtua pian samassa pisteessä, koska useimmiten ahdistus on luonnollinen reaktio johonkin ja jos sen reaktion aiheuttajaa ei tiedä, ei sille voi mitään tehdäkkän.
Kannattaa lukea vaikka Eija palosaaren kirja Lupa särkyä, kriisistä elämään.
Mutta joo, toi syvällä käyminen tavallaan on totta; on uskallettava olla heikko, voidakseen olla vahva. On siis kohdattava myös ne kaikkein pimeimmät, häbvettävimmät ja noloimmat puolet itsestään.
 
kognitiivinen psykoterapia. Mindfulness-ajattelu (Nilssonne). Bourne, Edmund J. vapaaksi ahdistuksesta. Työkirja paniikista ja peloista kärsiville. Progressiivinen rentoutus. 15 minutes of peace (rentoutus-cd). Päiväkirjan kirjoittaminen. Ahdistuksen sietäminen - älä säikähdä pahaa oloasi :). Näistä em. Asioista löytynee netistä tarkemmin. T. Psykologi/psykoterapeutti

Tsemppiä ahdistuneille!
 
No ei kyllä ole!
Muo auttoi lääkitys niin, että hyödyin terapiasta, mutta ensisijainen hoito ahdistukseen on syyn selvittäminen. Muuten ollaan lääkityksen lputtua pian samassa pisteessä, koska useimmiten ahdistus on luonnollinen reaktio johonkin ja jos sen reaktion aiheuttajaa ei tiedä, ei sille voi mitään tehdäkkän.
Kannattaa lukea vaikka Eija palosaaren kirja Lupa särkyä, kriisistä elämään.
Mutta joo, toi syvällä käyminen tavallaan on totta; on uskallettava olla heikko, voidakseen olla vahva. On siis kohdattava myös ne kaikkein pimeimmät, häbvettävimmät ja noloimmat puolet itsestään.

Siis kyllähän lääkitys on ensisijainen pahassa ahdistuksessa, saadaan olo paremmaksi ja sitten pystyy paremmin selvittämään terapian tmv. mistä psyykeoireet johtuu.
 
[QUOTE="Alissa";24023898]Kaikki eivät reagoi lääkitykseen toivotulla tavalla.[/QUOTE]

Ei niin mut tarkoitan pääasiassa rauhoittavia. Jos ihminen menee vastaanotolle sekavana ja ahdistuneena niin kyllä se psykologille yleensä laitetaan mut monasti ajat menee pitkällekin. Ei mun tason ahdistuksilla ole kyllä ainakaan voinut ajatella lääkkeetööntä hoitoa. Kun lääkitykset saatu tasapainoon niin paremmin on voitu selvittää syitä ja ongelmien juuria. Ja voiton puolella ollaan =)
 
Ei niin mut tarkoitan pääasiassa rauhoittavia. Jos ihminen menee vastaanotolle sekavana ja ahdistuneena niin kyllä se psykologille yleensä laitetaan mut monasti ajat menee pitkällekin. Ei mun tason ahdistuksilla ole kyllä ainakaan voinut ajatella lääkkeetööntä hoitoa. Kun lääkitykset saatu tasapainoon niin paremmin on voitu selvittää syitä ja ongelmien juuria. Ja voiton puolella ollaan =)

Mun kokemus on vähän toisenlainen: kun menee vastaanotolle rauhoitettuna mikään ei tunnu miltään, eikä enää hoitoa tarviikkaan, tää on mun kokemus, että rauhoittavat teki niin kivan olon, että mitä vitun väliä millään oli, nappia naamaan ja sänkyyn maate. 20h/vrk horroksessa, ei koskaan hereillä eikä koskaan unta, mutta mikään ei tuntunu miltään, joten jos joku kysyi, kaikki oli tosi hyvin, mitä ny välillä vähän väsytti.
SSRI-lääkkeet auttoi vastaanottamaan terapiaa ja saavuttamaan todellisuudentajua, mutta rauhoittavia ei pitäisi antaa kun akuutissa tilanteessa, koska lisäksi niillä on yleensä sivuvaikutuksena itsetuhoisuuden lisääntyminen.
 
minäkin nimenomaan haluaisin selvittää mikä tämän ahdistuksen aiheuttaa. En koe kuitenkaan olevani niin pahas kunnos et pitäis lääkitys olla. Puhumaan ei pääse lääkettä vaan annetaan. Lisäks pienes paikas kaikki tuntee kaikki eikä puhettakaan et olis jotain yksityisyyttä.
 
Mun kokemus on vähän toisenlainen: kun menee vastaanotolle rauhoitettuna mikään ei tunnu miltään, eikä enää hoitoa tarviikkaan, tää on mun kokemus, että rauhoittavat teki niin kivan olon, että mitä vitun väliä millään oli, nappia naamaan ja sänkyyn maate. 20h/vrk horroksessa, ei koskaan hereillä eikä koskaan unta, mutta mikään ei tuntunu miltään, joten jos joku kysyi, kaikki oli tosi hyvin, mitä ny välillä vähän väsytti.
SSRI-lääkkeet auttoi vastaanottamaan terapiaa ja saavuttamaan todellisuudentajua, mutta rauhoittavia ei pitäisi antaa kun akuutissa tilanteessa, koska lisäksi niillä on yleensä sivuvaikutuksena itsetuhoisuuden lisääntyminen.

Tarkoitin noita rauhoittavia siihen asti et sinne vastaanotolle pääsee juttelemaan, jos lääkäri laittaa lähetteen psykologille. Monesti odotusajat on parikin viikkoa ja jos oikeesti ahdistaa niin se on tosi hurja tunne, kuin jatkuva paniikkikohtaus. Mulla on näemmä sitten sattunut rauhoittavien annostukset kohdalleen kun ne vaikutti ihan toivotulla tavalla eikä väsyttänyt liikaa. Ei mulla mitään ihmeemmin "kivaa oloa" noista ole tullu, päinvastoin kun saa olon rauhoittumaan piinaavista ajatuksista niin pystyy ajattelemaan järjellä ahdistuksen syitä jne. =)
 

Yhteistyössä