ahdistus toisena naisena

[kuka on lapsellinen?]

On niin mukavaa ja ihanasti kutkuttavaa, kun on salainen suhde! Ja aina ne toiset naiset suostuu ootteleen vuosia.

Lapsilla ei pitäisi olla mitään asiaa aikuisten palstoille..... No joo.

Eniten ihmettelen miksi aiheesta puhuaan niinkuin osapuolilla ei olisi tunteita lainkaan. Kotona on tunteeton vaimo jossa miehen pitäisi pysyä hamaan kuolemaan saakka pelkästä velvollisuudesta. Mies tunteeton "ottaa" rakastajan", tunteeton hänkin. Pelkkiä seksihaluja tyydyttämään.

- kö??

"Miksi jotkut naiset suostuu kakkosiksi"?
"Miksi mies haluaa pitää kahta naista"?
Helvetin tyhmiä kysymyksiä.

Lapsiahan riittää (kuten tuo kenen lainauksen tähän otin), mutta oikeasti aikuiseksi kasvaneella on tunteet. Aikuisuus ei ole ikäkysymys.
Sen lisäksi aikuiselta odotetaan oppikirjan mukaista käytöstä, vaikka tosiasiassa ihmisellä on aikuisiän elämänkokemusta takanaan n. 10 vuotta siinä vaiheessa kun sivusuhteet astuu peliin. Siitä ajasta 99,9% on kulunut aivan muuhun kuin ihmissuhteisiin: työhön, perheeseen, kotiin, vapaa-aikaan. Ei siinä ajassa opetella tunteiden käsittelyä muita kuin puolisoaan kohtaan - tietenkään. Ja sitten huomaa joko pettäneensä tai tunteiden kuolleen puolisoa kohtaan, tai puolison tunteiden kuolleen itseään kohtaan. Ehkä näitä asioita ei edes huomaa, vaan ensin syntyy kaaos jota lähdetän purkamaan. Ja mistä se johtuu? Siitä, että olemme ihmisiä.

Sitten yhtäkkiä kakkosen pitäisi tajuta jättää mies (jota rakastaa ja joka rakastaa häntä!!). Yhtäkkiä miehen pitäisi ymmärtää lempata kakkosnainen ja palata kiltisti kotiin vaimon luo (kuulemaan loputonta jäkätystä siitä kuinka huono mies kertakaikkiaan on).

Siksi mies "ei ota" kakkosnaista, vaan mies rakastuu ja elää sen mukaan. Vaimo on jo osoittanut olevansa välinpitämätön, ehkäpä se ei siis myöskään välitä vaikka mies saisi rakkautta joltakulta toiselta. Itse asiassa mies pitää itsestään selvänä, ettei vaimo välitä.

- Mutta mikä on välinpitämättömyyttä? Siinä olisi avioparin itse selvitettävä onko kyseessä vinopino väärinymmärryksiä puolin ja toisin (todennäköisesti on, joskus ehkä ei).

Siksi joku nainen "suostuu" kakkosnaiseksi, koska rakastuu mieheen eikä maailmassa ole mitään muuta kuin tämä mies. Kakkosnaisella on lähtökohtana oletus, että miehen ja vaimon keskinäiset tunteet ovat kuolleet - mikä varmastikin pitää usein paikkansa, sillä vaimoaan rakastava mies ei kykene muihin suhteisiin ainakaan yhtä panokertaa enempää.

Mies ja kakkonen näkevät oman yhteisen tulevaisuutensa, mutta siihen pätee aivan samat "säännöt" kuin sinkkujenkin seurusteluun: ensin tutustutaan, sitten vasta muutetaan yhteen, ja jos sekin luonnistuu mennään naimisiin. Siksi mies ei ryntää eroamaan heti kun on rakastunut. Se taas ei tarkoita että mies pitäisi vaimoaan "varalla". Ei, se on miehen koti siinä missä olisi sinkkuboxikin. Kummassakin on yhtä paljon rakkautta jaossa.

Mies aloittaa erotoimenpiteet vasta kun on itse valmis jakamaan täysipäiväisesti elämänsä - myös arjen, tämän rakkautensa kanssa. Kukin hoitaa sen tavallaan, mutta aina se satuttaa jotain osapuolta. Usein vaimojen oletuksista huolimatta eniten se satuttaa miestä. Koska kaikki muut osapuolet ajattelevat, että eivät itse voi tilanteelle mitään, mutta kaikki kulminoituu mieheen.

Myös järjen käyttö on sallittua ihmissuhteissa. Se ei suinkaan sulje pois tunteita, päinvastoin. Säästää ihmistä joutumasta ikävyyksiin ja ikäviin tilanteisiin.

 

[beep-beep]

Se kenen tekstin lainasit kuvastaa kyllä järjen käyttöä. Ehkä et vain ymmärtänyt...?

 

[-en muista kuka-]

Olen hyvin paljon samaa mieltä edellisen kanssa (oikeus olla ihminen), kuinka monta pystyynkuollutta parisuhdetta onkaan? Eletään vain päivästä toiseen, pyöritetään arkea, riidellään tai ei viitsitä enää edes sitäkään...
Olen aivan varma, että erittäin harvoin on kyseessä sellaiset rentut, jotka pettäävät, vaikka parisuhde olisi kuinka kukoistava.
Vaikkei läheisriippuvaisia ollakaan, niin monesti tulee hetki, että haluaisi olla toisen lähellä, ja niin kuin edellinen sanoi, ei se kumppani enää kaiken jälkeen (?) tunnukaan siihen hyvältä. Siinä kysytään, haluanko enää olla tuon kanssa lähekkäin.
Niin kyllä meidän pitää olla aikuisia ja ymmärtää se, että arki tulee kaikkiin suhteisiin, muttei meidän silti pidä alkaa tunteettomiksi, siinä teemme karhunpalveluksen itsellemme ja lapsillekin, miten paljon se vaikuttaa jo sitten heidänkin elämään nyt ja myöhemmin?
Ja jos itsellä on se jonkin kaipuu, eikä sitä kumppanilta saa, yrityksistä huolimatta, helposti sitten joku sellainen ihminen saa paikan elämään, jonka kanssa tuntuu asiat kolahtavan yhteen. Mutta olisi todella viisasta, ettei tee hätiköityjä ratkaisuja. Joskus tämmöinen kolahdus voi avata silmät, ja joissakin tapauksissa auttaa sitten kirkastamaan sen jo olemassa olevan parisuhteen. Kolahduksella en tarkoita muuta kuin ihastumista, en mitään kanssakäymistä.
Arki voi olla joskus hyvinkin tappavaa. Kuinka monen muun ihmisen aikaan ilkeämme olla yhtä "hävyttömiä" kuin kumppanin? Piereskely, nenänkaivaminen, likaisten vaatteiden unohtelu, ei huolehdi ulkonäöstä jne. Olisi joskus hyvä miettiä, kuinka ei-viehättäviä me joskus voimme ollakaan... Tämä vain pienenä herättelynä...

 

[sohvis]

Lähdetäänkö ajattelemaan asioita uudella tavalla.Ihmisten väliset parisuhteet todellisuudessa tarkoitettu vain tilapäiseksi.Suvunjatkamisen varmistamiseksi.Sehän varmaan perimmäinen ideologia .Miksi kahden ihmisen pitäisi olla yhdessä koko iän vaikka hammasta purren ja sisimmässään hokee kuinka tuosta paskasta pääsisi eroon vähin äänin.Vai pitäisikö ajatusmaailmaa muuttaa?Pysyvä parisuhde koko iäksi.Molemminpuolinen arvostus toisiaan kohtaan.Lapset oppivat saman.Arvostavat kanssaihmisiä ja osaavat nauttia elämästään.Miksei joku parisuhde voisi toimia vaikkei aina olisikaan mahtavaa seksiä päällä.Ihmiset ikääntyessään luonnollisesti alkavat hyytymään.Silloin tulee esille pitkän,luotettavan parisuhteen merkitys.Silloin tulee esille,1+1=3.Väärin vai oikein?Vanhan matemaattisen opin mukaan tietenkin väärin mutta ajatellaan edellämainittua laskelmaa synergian pohjalta.Silloin laskutehtävä on suoritettu oikein.Kyllä tiedätte mitä tässä tarkoitan.

 

[Käymme yhdessä ain`]

Ihmisten väliset oikeat parisuhteet on tarkoitettu pitkäaikaisiksi, jotta ehditään kasvattaa lapset aikuisiksi ja lapsilla olisi oikeat vanhemmat. Sitten kun tulee lapsenlapsia, onkin jo niin kiintynyt perheeseensä, ettei edes enää halua erota. Eikä ehkä viitsikään. Yhdessä eläminen ja vanheneminen on hieno asia.

 

[sohvis]

Kyllä elinikäinen parisuhde on hieno asia.Sellainen tuottaa terveesti ajattelevia jälkeläisiä.Voivat katsoa tulevaisuuteen luottavaisin ajatuksin.Harmin vaan,liian paljon sellaisia ihmisiä mitkä murentavat omalla kaytöksellään kaiken tämän.Kotonta saatu kasvumalli tekee tämän kaiken myyräntyön.Tämä malli periaatteessa lisääntyy.Välinpitämättömät vanhemmat kasvattavat välinpitämättämiä lapsia.Kierre on valmis.

 

[-en muista kuka-]

Välinpitämätön ei saa olla silloin sitten kumppaniaankaan kohtaan. Kyllä itselläni ainakin seksihalut ovat nousseet nyt 40 vuotiaana, jos ei kumppanikin haluaisi, voisi olla aika kenkku olo.. Ja romantiikkaakin kaipaan varmasti vanhempanakin. Puolison pitää olla silloin niin fiksu, että osaa hoidella sitäkin puolta. Tietysti kumpikin.
Mutta, huomioidaankno niissä asioissa kumppania tarpeeksi? Ei pelkkä arjen pyöritys ja lasten kasvattaminen yhdessä riitä. Pitkässä parisuhteessa helposti lössähtää. Kulkee hiukset sekaisin, lökähousut jalassa, parikyt kiloa liikaa....

 

[empaatikko08]

Kyllä elinikäinen parisuhde on hieno asia.Sellainen tuottaa terveesti ajattelevia jälkeläisiä.Voivat katsoa tulevaisuuteen luottavaisin ajatuksin.Harmin vaan,liian paljon sellaisia ihmisiä mitkä murentavat omalla kaytöksellään kaiken tämän.Kotonta saatu kasvumalli tekee tämän kaiken myyräntyön.Tämä malli periaatteessa lisääntyy.Välinpitämättömät vanhemmat kasvattavat välinpitämättämiä lapsia.Kierre on valmis.

Ihanteita pitää olla. Toisille ihanteet toteutuu, toisille ei. Ne kenen ihanteet toteutuu ovat kyllä viimeisiä arvostelemaan niitä joiden ihanteet ei toteudu. Oletetaan vielä että kaikkien ihanne on tämä sohviksen kirjoittama "elinikäinen parisuhde" (ja vieläpä kun se edes ei ole kaikkien ihanne mutta en nyt mene siihen aiheeseen).

Ihminen ei ONNEKSI ole kone. Tunteet eivät toteudu konemaisesti "tämän kanssa menin naimisiin tätä rakastan ikuisesti ja hän minua". Ei.

Ken ei elämänkirjoa ymmärrä ei ymmärrä, mutta ymmärtämättömyys kuvastuu kirjoituksista.

 

[empaatikko08]

Välinpitämätön ei saa olla silloin sitten kumppaniaankaan kohtaan. Kyllä itselläni ainakin seksihalut ovat nousseet nyt 40 vuotiaana, jos ei kumppanikin haluaisi, voisi olla aika kenkku olo.. Ja romantiikkaakin kaipaan varmasti vanhempanakin. Puolison pitää olla silloin niin fiksu, että osaa hoidella sitäkin puolta. Tietysti kumpikin.
Mutta, huomioidaankno niissä asioissa kumppania tarpeeksi? Ei pelkkä arjen pyöritys ja lasten kasvattaminen yhdessä riitä. Pitkässä parisuhteessa helposti lössähtää. Kulkee hiukset sekaisin, lökähousut jalassa, parikyt kiloa liikaa....

Juuri siksi oikea rakkaus onkin merkityksellinen. Mainistemissasi kuvioissa elämän muuttuessa me ihmiset muutumme ja alamme ilmentää erinäisiä piirteitä - inhimillisiä sinänsä. Puoliso ei ole ehkä varautunut, eikä hyvästä alusta huolimatta kaikkea sulata. Ihminen ei ole yksistään ulkoiset puitteet. Tosi rakkaus ei puutu ulkoisiin muutoksiin. Mutta oikeasti, tosi rakkautta on aika vähän tai liian harvat ovat onnekkaita kohdatessaan elämänsä alkutaipaleella sellaisen. Rakkaus ei ole harkintakysymys "päätän rakastaa tätä ja hankkia tämän kanssa perheen".

Kun kumppanista vuosien kuluessa muokkaantuu enempi sellainen ihminen jolta ei saa sitä vastakaikua jota aiemmin, vuoropuhelu vähenee ja/tai loppuu kokonaan. Parisuhteesta tulee velvollisuus. "Lasten takia, tottumuksesta ym." Onko se oikein kumpaakaan tai ketään kohtaan? Mun mielestä ei ole. Huono suhde pitää voida lopettaa. Suhde joka ei ole enää mitään. Tällaiset velvollisuus-suhteet antavat lapsille aivan väärän kuvan parisuhteesta ja vanhempien väleistä. Olen aivan tarpeeksi kuullutkuinka joku 40-50 luvun lapsi ei ole saanut kotoaan vanhemmiltaan rakastavaa esimerkkiä, mennyt sitten itse naimisiin juuri hyvän "taloudenhoitajan" tai "elättäjän" kanssa, alkaen inhota tätä kymmenessä vuodessa, sitten on tulut syrjähyppyjä, katkeryytta ja mitä kenellekin. Rakkautta ei osata osoittaa, eikä sitä tunnisteta. Omat lapsetkin on vain "kasvatettu" perustarpeilla vaikka lapsiaan on rakastanut. Mutta lapset ei ole saanut mallia vanhempiensa välisestä kiintymyksestä ja rakkaudesta. Kun ei sitä ole ollut. Ihmiskunnan historiassa on erilaisia aikoja ja erilaisia avioliiton syitä. Nykyään eletään nin tasa-arvoisessa maailmassa, että pitäisi olla aikaa ja varaa käyttää enemmän harkintaa puolison "valinnassa". Tarkoitan nyt kokonaisvaltaisesti ajateltuna, en yksittäisten parisuhteiden tasolla. Lapsia ei ole pakko hankkia alle kolmekymppisenä ja sen takia mentävä naimisiin äkkiä jonkun riittävän hyvän kanssa. Malttai avioitumiseen ja lapsten tekoon. Viiden vuoden suhde on aivan hyvin aikaa odottaa. jos vielä sitten aitoa rakkautta ja empatiaa tuntee ja lapsia haluaa, mikä sen estää. Viisi vuotta on karkeasti sellainen kriittinen aika jonka kuluessa suhde alkaa joko väljähtyä tai sitten ei. Siinä ajassa on tarpeeksi tutustunut puolisoon. Se olisi hyvä keino välttää naisten katkeroituminen ja yllätykset siitä millainen renttu mies tosiasiassa oli. Onneksi onmyös ihmisiä jotka ymmärtää että kaksi ihmistä voi "kasvaa erilleen" ja asioita tarkkaan harkittuaan sitten eroavat, sovussa, katkeroitumatta.

 

[empaatikko08]

MIkä on minulle tärkeää?
Ihminen, joka pitää minusta tällaisena, välittää aidosti niin hyvässä kuin pahassa, iloissa ja suruissa, joka osoittaa hellyyttä koska haluaa ja tietää että minä haluan, jonka lähellä on hyvä olla....
JA josta minä pidän sellaisena kuin hän on, välitän hänestä aidosti niin hyvässä kuin pahassa, iloissa ja suruissa, jolle osoitan hellyyttä koska haluan ja hän haluaa, jonka mielestä lähelläni on hyvä olla....

Jos ei sellaista ole ei minun ole pakko elää parisuhteessa.

 

[Kanervat]

Miltähän Ilkka Kanervan avovaimosta tuntuu olla julkisesti
valtakunnan toinen nainen?

 

[ffgghhj]

Miltähän Ilkka Kanervan avovaimosta tuntuu olla julkisesti
valtakunnan toinen nainen?

Ja eikö sinulla ole omaa elämää kun ventovieraiden asioista (täysin epäoleellisista kaikenlisäksi) noin kannat huolta ?

 

[Kaikilla on tunteet]

Iken avovaimosta heijastui ahdistus toisena naisena Mikaelin kirkossa
kuvatussa pääsiäismessussa. Vaikka hän julkisesti sanoo tukevansa miestään.

 

[entinen toinen nainen]

Rakastuin naimisissa olevaan mieheen. Miehellä pitkä liitto, josta on tietysti hankala lähteä varsinkin, kun tämän vaimo ei eroa halunnut ja itki ja aneli miestään jäämään. Salasuhteemme kesti kuukauden, jonka jälkeen mies kertoi vaimolleen eroavansa. Samantien mies haki virallisesti avioeroa ja hankki oman kämpän parissa viikossa ja jatkoi suhdetta kanssani. Pointtini on se, että jos mies todella rakastaa sinua ja on oikeasti varma eropäätöksestään, hän tekisi sen heti. Ymmärrän, että ero pitkästä liitosta voi olla raskas, mutta jos sen varmaksi tietää, että sydän kuuluu toiselle, niin tuskin se eroprosessi pitkittämällä helpottuu. Kuulostaa siltä, ettei mies saa eroa aikaiseksi. Jos olisi todella eroamassa, niin miksei sitten hitto vie eroa? Potki pihalle tuollainen vätys elämästäsi! Siinä saattaa miehen eroprosessikin saada vauhtia, kun hän tajuaa menettävänsä sinut. Muista, mies pettää myös sinua. Vaimoaan hän pettää sinun kanssa ja sinua vaimonsa kanssa. Älä suostu siihen.

 

[vierailija]

Apua osoitteesta (Priestadu@gmail.com) oli ihanaa, minä ja vaimoni olemme taas yhdessä kahden vuoden eron jälkeen, Herra siunatkoon sinua ja temppeliäsi.

 

[vierailija]

Olen ollut mies, jolla oli toinen nainen. Meillä lapset halusivat vuorotellen molemmille isovanhemmille jouluna ja pääsiäisenä viikon kesälomasta. Minä en oikein tullut appivanhempieni kanssa juttuun. Vaimo kävi siis ne reissut lasten kanssa. Silloin minulla oli superloma bonusvaimon kanssa. Saunottiin, syötiin ja nussittiin. Sitten taas jaksoimme arjen harmautta. Toki meillä oli vähintään viikottain muutaman tunnin virkistystuokio. Ymmärtääkseni kukaan ei ahdistunut.