H
Helleena
Vieras
Hei!
Olen uudessa suhteessa, missä kaikki on hyvin. Olemme seurustelleet n. puoli vuotta ja asuneet yhdessä kuukauden. Olemme kolmikymppisiä ja molemmilla on pari pidempää suhdetta takana - ja tietysti niiden lisäksi jotain pieniä "yritelmiä".
Mieheni on ihana - hän osoittaa hellyyttä, ostaa kukkia, tuo tuliaisia, on valmis puhumaan vaikeistakin asioista, näyttää tunteensa, auttaa eri tilanteissa jne. Hänen on hieman vaikeaa sanoa, että hän rakastaa minua, eikä hän ole hyvä ottamaan hankalia keskusteltavia asioita esille - myös joskus hän saattaa epähuomiossa sanoa jotain asioita jotka ovat vähän ajattelemattomia. Mutta siis kovin hyvä mies hän kyllä on ja rakastunut minuun. Ja minä häneen.
Ja mikä sitten on ongelma. - Minulla on pelkotiloja, mitä saattavat johtua edellisistä suhteistani. Saatan kokea mustasukkaisuutta (mutta vältän sen osoittamista) ja epävarmuutta ja riittämättömyyttä suhteessa mieheeni. Periaatteessa tiedän olevani mieheni mielestä kaunis ja älykäs nainen, mutta se ei vaan aina auta. Salassa koen menettämisen pelkoa ja saatan itkeä koska koen, etten mitenkään voi olla tarpeeksi hyvä tällaisena. Useimmiten pystyn peittämään sen, koska tajuan, että tämä on minun ongelmani - ei mieheni, mutta toisinaan en siihen pysty. Olen hirveän herkkä mieheni lempeällekin kritiikille.
Eilen esim. pilailimme ja jatkoin sitä ehkä vähän liiankin pitkään - mikä lopulta alkoi ärsyttää miestä ja hän sen sitten ilmaisikin. Ja minä aloin itkeä ja koin itseni ihan epäonnistuneeksi. Tuntuu, että suoritan tätä suhdetta enkä pysty ihan täysin rentoutumaan ja näyttämään heikkouksiani. Rakastan miestäni ja katson itse ansainneeni hyvän suhteen - mutta tämä riittämättömyyden tunne samoin kuin pelko menettämisestä sattuvat. Miten minun kannattaisi työstää niitä?
Olen uudessa suhteessa, missä kaikki on hyvin. Olemme seurustelleet n. puoli vuotta ja asuneet yhdessä kuukauden. Olemme kolmikymppisiä ja molemmilla on pari pidempää suhdetta takana - ja tietysti niiden lisäksi jotain pieniä "yritelmiä".
Mieheni on ihana - hän osoittaa hellyyttä, ostaa kukkia, tuo tuliaisia, on valmis puhumaan vaikeistakin asioista, näyttää tunteensa, auttaa eri tilanteissa jne. Hänen on hieman vaikeaa sanoa, että hän rakastaa minua, eikä hän ole hyvä ottamaan hankalia keskusteltavia asioita esille - myös joskus hän saattaa epähuomiossa sanoa jotain asioita jotka ovat vähän ajattelemattomia. Mutta siis kovin hyvä mies hän kyllä on ja rakastunut minuun. Ja minä häneen.
Ja mikä sitten on ongelma. - Minulla on pelkotiloja, mitä saattavat johtua edellisistä suhteistani. Saatan kokea mustasukkaisuutta (mutta vältän sen osoittamista) ja epävarmuutta ja riittämättömyyttä suhteessa mieheeni. Periaatteessa tiedän olevani mieheni mielestä kaunis ja älykäs nainen, mutta se ei vaan aina auta. Salassa koen menettämisen pelkoa ja saatan itkeä koska koen, etten mitenkään voi olla tarpeeksi hyvä tällaisena. Useimmiten pystyn peittämään sen, koska tajuan, että tämä on minun ongelmani - ei mieheni, mutta toisinaan en siihen pysty. Olen hirveän herkkä mieheni lempeällekin kritiikille.
Eilen esim. pilailimme ja jatkoin sitä ehkä vähän liiankin pitkään - mikä lopulta alkoi ärsyttää miestä ja hän sen sitten ilmaisikin. Ja minä aloin itkeä ja koin itseni ihan epäonnistuneeksi. Tuntuu, että suoritan tätä suhdetta enkä pysty ihan täysin rentoutumaan ja näyttämään heikkouksiani. Rakastan miestäni ja katson itse ansainneeni hyvän suhteen - mutta tämä riittämättömyyden tunne samoin kuin pelko menettämisestä sattuvat. Miten minun kannattaisi työstää niitä?
