ahdistus

[mikä minua vaivaa]

Minulla on ongelmana varmaankin jonkinlainen "eroahdistus" tai jotain
Olen kohta 23 vuotias nainen ja olen seurustellut avomieheni kanssa kohta 6 vuotta.
Avopuolisoni "petti" minua muutama vuosi sitten ja olen kai siitä saanut jonkinlaisia traumoja.
Hän tapasi chatin kautta jonkun naisen ja kävi kahvilla hänen kanssaan ja väitti olevansa sinkku mies vaikka seurusteli minun kanssa.
Rupesin epäilemään avopuolisoni ihme käytöstä hän mm. oli jotenkin kiukkuinen yms...
niinpä tutkin hänen kännykkänsä salaa taisi olla suihkussa silloin en muista enää tarkalleen...
mutta kuitenkin kännykässä oli "hali hali ja oli kiva tavata" viestejä.
Järkytyin kauheasti silloin!!
otin numeron ylös keneltä oli viestit tullut ja otin häneen silloin yhteyttä, että mitä nämä viestit tarkoittaa avopuolisoni puhelimessa!
silloin selvisi että avopuolisoni oli valehdellut että on sinkku jne. olivat käyneet jossain huoltsikalla kahvilla, mutta ei ole tapahtunut sitten sen kummemmin mitään...
nainen sanoi, että jos olisi tiennyt että hän on varattu ei olisi missään nimessä tavannut....
silloin elämäni oli aika raskasta....

Annoin avopuolisolle anteeksi ja hän katui sanoi että ei tiedä mikä häneen meni....
vuosi sitten jouduin olemaan sairaalassa pari päivää, kun tulin kotiin huomasin tietsikan sivuhistorissa että hän oli kai käynyt chatissa...
sutuin hänelle ja annoin taas anteeksi, kävi kuullemma muuten vain.

Nyt meillä on mennyt jo pitemmän aikaa mutta jotenkin ahditaa kun hän käy melkein jokapäivä irc galleriassa ja kuvake sivulla katsomassa tuntemattomia ihmisten kuvia varsinkin NAISTEN!!!!
kerran maitsin,että se häiritsee minua mutta hän sanoi että ei ole hakemassa seuraa muuten vain katsoo välillä että se nyt tuski haittaa...

hän on päivät töissä ja joskus käy paikallisissa juomassa muutaman oluen
se ei minua haittaa... itse tykkään olla ennemmin kotosalla...
jotenkin minua ei haittaa jos hän on jossain kavereitten kanssa, kunhan tulee jossain vaiheessa yötä kotiin...

mutta itsellä asuu sukulaisia 400 km matkan päässä ja pitäisi itse lähteä muutamaksi päiväksi se jotenkin ahdistaa tosi paljon!!
itken salaa, kun lähtö ahdistaa...
luotan avopuolisooni, mutta kuitenkin aina se epäilys... meillä mennyt jo kuitenkin ihan hyvin nyt..olemme kauan olleet yhdessä...rakastan häntä tosi paljon!!
ja hän ollut tukena kun sairastan yhtä sairautta...
mutta minulla tulee valtava ikävä ja ahdistus....
en halua että purskahan itkuun kun joudun olemaan kaukana....
toivottavasti täällä on ihmisiä jotkaa osaisi neuvoa minun tilanteeseen ja antaisi neuvoja asiallisia semmoisia kiitos

 

[djembe]

vaikea tuo sinun tilanteesi

antaisin sinulle sellaisen neuvon, että muista aina, että se tärkein ihminen sinun elämässäsi olet sinä itse

arvosta itseäsi, rakasta itseäsi, älä anna kenenkään kävellä ylitsesi, pidä aina järki joka asiassa, mieti, mikä sinulle itsellesi on parasta

onko sinulla ketään hyvää läheistä ystävää? entä onko teillä lapsia?

 

[^Saman kokenut]

Moi, ymmärrän miltä tuntuu.
Mun mies jäi kiinni tosta samasta, ja on nyt aiheuttanut sen että hatuttaa mennä nukkumaankin kun hän jää istumaan koneen ääreen. En saa unta, kun tiedän että selkäni takana saatetaan solmia treffejä taas..hiivin olkapääntaakse ja siinä on joku pelisivu..ah, ei sittenkään.

Minä alitajunnassa tiedän, että se mitä hän yritti, olisi takuulla vienyt loppuun asti jos ei olisi heti jäänyt kiinni. Miksei olisi?

Ongelma on kuitenkin meillä miehessä: Mies ei tiedä mitä haluaa. Siksi hän ei osaa kertoa minulekaan, ja aina tulee vain sama vastaus: kaikki on hyvin. Käytös puhui toista:
Minä olisin halunnut hänen kanssaan olla, mutta se ei näyttänyt hänelle riittävän silloin. Miksi se riittäisi nyt sen paremmin?

Asia on taas kuopattu, vaikka oikeati päätökseni olisi aika helppo: erota.
Koska ei se sillä puheella mene ohi, että hän lupaa ettei etsi naisia, sen olisi pitäny olla jo sovittu aiemmin. Ja jos hän kihlauksen jälkeen vielä tekee sitä, niin aika selvä peli on.

Vaikeaksi tekee sen, kun olen jo toinen jalka oven ulkopuolella laukut suunniteltuna mitä otan mukaan ja muutan vanhemmilleni väliaikaisesti: EI OLE TODISTEITA, ja silloin tulee se heikko hetki. Entä jos sittenkin hän vain huvikseen rällää, entä jos sittenkin hän mua rakastaa, eikä tosissaan etsi ketään muuta. Entä jos minun mustasukkaisuuteni on vain omaa tyhmyytäni, ehkä teen elämäni suurimman virheen. Ehkä hän ei olisi kuitenkaan mennyt sänkyyn niiden naisten kanssa, vaan olisi palannut kotiin vaikkei olisikaan jäänyt kiinni.

 

[samma häärs]

mutta itsellä asuu sukulaisia 400 km matkan päässä ja pitäisi itse lähteä muutamaksi päiväksi se jotenkin ahdistaa tosi paljon!!
itken salaa, kun lähtö ahdistaa...
luotan avopuolisooni, mutta kuitenkin aina se epäilys... meillä mennyt jo kuitenkin ihan hyvin nyt..olemme kauan olleet yhdessä...rakastan häntä tosi paljon!!
ja hän ollut tukena kun sairastan yhtä sairautta...
mutta minulla tulee valtava ikävä ja ahdistus....
en halua että purskahan itkuun kun joudun olemaan kaukana....
toivottavasti täällä on ihmisiä jotkaa osaisi neuvoa minun tilanteeseen ja antaisi neuvoja asiallisia semmoisia kiitos

Älä anna miehesi pettämisten estää sinua menemästä sukulaisiin, ja nauttimasta niiden ihmisten seurasta joita sinulla on ikävä toisella paikkakunnalla. Sukulaiset ovat sinulla aina- miehiä menee ja tulee. Älä anna miehen vaikuttaa siihen miten koet sukulaisiin menon. tiedän mistä puhun. Pettäminen jota miehesi harrastaa, on henkistä pahoinpitelyä juuri tuon takia: Hän pettää/meinaa pettää / aikoo pettää, ja sinä olet kuin tulisilla hiilillä, koko elämäsi menee silmiesi ohitse.

Ymmärrän kyllä että on levoton fiilis, mutta ota se asenne että erotaan jos mies kerran pettää, koska toisen käytöstä et voi kuitenkaan hallita, mutta voit itse määrätä millaisessa parisuhteessa elät.

Tiedät, että miehes todennäköisesti jää kuitenkin kiinni ja saat selville jos hän pettää, ja tiedät että jos et enää kestä epälyksiä niin ei sun ole pakko miehen kanssa ollakaan.

Miehet on sitten tyhmiä: Ja vaikka miehes vain chattailee, se ei ole mitään viatonta. Miehs ei ehkä itsekän tajua kuinka tyhmä hän on, ja mitä hän tekee suhteellenne. Hän etsii helpotusta aivan väärästä osoitteesta. Jos hän keskittyisi teidän suhteeseenne, hänellä ei olisi mielessä mikään chattaily. Nyt hän pitää sua oikean käden sormen ympärillä ja jahtaa vasurilla naisia, pitää itseään jonain mestarisuharina eikä älyä itse ollenkaan että sahaa omaa jalkaansa.

Mihin mies tarvitsee chattailya: oman itsetunnon pönkitykseen, ja siihen että ei ole tyytyväinen elämäänsä ja haaveilee muka olevansa joku naissankari.

Katsopa tarkasti miestäsi: Kuinka monelle naiselle hän kelpaa sinun lisäksesi. Onko hän niin mahtava "luomakunnan kruunu", että sun kannattaa välittää paskaakaan siitä, jos hän päättää lähteä naisiin samantien.

Jos hän haluaa mennä ja löytää jonkun horatsun, niin anna mennä, parempi että menee kerralla eikä kidu suhteessa joka ei tyydytä, ja sinä saat oman elämäsi takaisin, joka ei varmasti ole helppoa ilman pettävää miestäkään kun on sairauskin.

 

[Samma hääärs]

Mietipä sitäkin: miksi miehellä ei ole mitään järkevämpää tekemistä kuin tuijottaa naamoja irkki netissä?

OMG LOL! Ihquu! Pissisten kuvia katsellaan, siinäpä kehittävä harrastus.

Eikö sekin nyt jo kerro miehestä vähäsen, ei varmaan ole mikään ruudinkeksijä.

Ja sinä olet huolissaan pettämisestä!

Ja nyt lähden täältä ellipalstalta, ei tämäkään ole kehittävimmästä päästä harrastuksia. Mieluummin vaikka ulos lenkille. Ei anneta niille mulkuille periksi. Moikka moi!

 

[La Donna]

Kuulehan, ahdistunut nuori nainen!

Voisit olla tyttäreni, meillä on ikäeroa sen verran. Koko elämäsikö ajattelit kärsiä siitä, kun toinen on tuommoinen, että tekee omiaan aina kun tilaisuus tulee?

Itselläni oli tuommoinen mies, olimme yhdessä 15 v, tuloksena on kaksi kaunista ja ihanaa tytärtä. Minulle tuli mitta täyteen muutama vuosi sitten, kun olin tyhmä, lihava ja ruma vanha lehmä ...
joka lensi ovesta ulos samalla kun mieskin ymmärsi lähteä; sen jälkeen olen ollut fiksu, ihana nainen (muidenkin kuin itseni mielestä).

Ai mitenkö tämä liittyy sinun elämääsi?
No, nyt tilanne on tuo.
Tottakai sinä uskot rakkauden voimaan ja siihen että kaikki menee parhain päin.
Toivoa sopii, tarvitset siihen paljon voimia.
Mutta mutta, aiotko murehtia noita asioita koko ikäsi, ja olla elämättä elämääsi sen takia, että pelkäät koko ajan?

Sinä olet vielä nuori, ota aikalisä ja mieti mitä haluat, joka kantilta. Teet itseäsi kohtaan väärin, jos alistut tuommoiseen mitä kuvailit. Tuo mies on nuoruuden rakkautesi, ihan varmasti uusi tulisi vastaan, kun jaksaisit katsella ympärillesi. Muista, että yksinoloonkin liittyy tiettyjä mukavia piirteitä - eli älä ole yksin niin kauan että alat pitää siitä olotilasta liikaa

Onnea sinulle!

 

[mies1]

mutta itsellä asuu sukulaisia 400 km matkan päässä ja pitäisi itse lähteä muutamaksi päiväksi se jotenkin ahdistaa tosi paljon!!
itken salaa, kun lähtö ahdistaa...
luotan avopuolisooni, mutta kuitenkin aina se epäilys... meillä mennyt jo kuitenkin ihan hyvin nyt..olemme kauan olleet yhdessä...rakastan häntä tosi paljon!!
ja hän ollut tukena kun sairastan yhtä sairautta...

Voisitko valottaa, miksi itkettää, kun lähdet katsomaan sukulaisiasi?
ja toinen kysymys on tämä sairaus, miten se vaikuttaa arkipäivääsi?

 

[ahdistunut]

sinä joka kyselit miksi saatan itkeä niin johtuu siitä, että kaipaan miestä suunnattomasti ja haluaisi nähdä hänet pian. On kiva tavata sukulaisia tietysti, mutta saatan itkeä salaa itseni uneen kun kaipaan mieheni viereen...
jos olisin kotona en rukkaa itkeä jos esim. hän vaikka viihteellä ja itse menen aikaisemmin nukkumaan kun tiiän et nään hänet aamuyöllä viimeistään... mutta jotenkin tuo välimatka sitten ahdistaa

 

[mies1]

Siis sinua ei ahdista , kun mies on oluella, mutta ahdistaa, kun sinä olet sukulaisissa. Eihän tuo miehen ongelma olekaan, vaan kyllä sinulla on ongelmaa itsesi kanssa.
Se sairaus jäi vielä selvittämättä ja sen vaikutus näihin asioihin.

 

[kohtalontoveri]

No saman kokeneena voisin sanoa että mun päätös lähteä oli paras päätökseni. Kihlattuni teki samaa, kävi leffassa ja kahvilla, seksuaalisesta pettämisestä en tiedä, mutta kyllä tuo henkinen on jotenkin vielä pahempaa, itse olin vielä tuolloin raskaana. V*tun vaikea se on pienen lapsen kanssa lähteä ja romuttaa samalla kaikki haaveet, mutta nyt elämä hymyilee ja voin sanoa että tuollaisia paskiaisia on maailma pullollaan, mutta silti ei sellaiseen kannata tyytyä, vaikka yksin olisikin vaikeaa. Kyllä munkin eksä tajusi lähtöni jälkeen mitä tuli tehtyä, mutta kun luottamus on mennyt ja rakkaus muuttunut välinpitämättömyydeksi, niin paluuta takaisin ei ole. Yritettiin hetki vielä kokeilla uudestaan, mutta silloin jo tajusin oman parhaani, yritä sinäkin, vaikka varmana on vaikea päätös ku tekin nuorena olette alkaneet olemaan. Voin sanoa että itse olin silloin eri ihminen, sätkynukke oikeastaan. Mieti mitä itse oikeasti haluat, ja millainen olet, mitä ansaitset! Kun näyttää vähän siltä että toinen teidän suhteessa ei panosta samalla lailla kun toinen..(ja miehesi taitaa tietää sen kun hänellä kerran on varaa tehdä mitä haluaa)

 

[A-täti]

Siis sinua ei ahdista , kun mies on oluella, mutta ahdistaa, kun sinä olet sukulaisissa. Eihän tuo miehen ongelma olekaan, vaan kyllä sinulla on ongelmaa itsesi kanssa.
Se sairaus jäi vielä selvittämättä ja sen vaikutus näihin asioihin.

http://plaza.fi/ellit/liikunta-ja-terveys/liikunta-ja-hyvaolo/nuori-kaunis-ja-ahdistunut

Suosittelen ap. Ellien viikkokirjeen lukemista. Erittäin hyvin kirjoitettu artikkeli nuorten naisten pahasta olosta.

Elämässä on takana pitkä jono vuosia ja tuon artikkelin tuntemukset ovat minullekin tuttuja.
Nykyään voin erittäin hyvin. Olen kai tullut sinuksi itseni kanssa ja viihdyn nahoissani.

Nimimerkki mies1 kirjoitti jossakin viestiketjussa tällä palstalla, että minut tunnistaa Elleissä jalkojen asennosta.

Ihmisen perusluonne pysyy samana kehdosta hautaan. On tärkeä olla oma itsensä.

Muistan elävästi ajan, jolloin jätin Tuhna Papan eka kerran yksin ja lähdin käymään kotipitäjässä.
Hän ei pärjännyt yksin vaan haki kavereista seuraa. Sen jälkeen en enää jättänyt miestä yksin pitkään aikaan.

Jos olut maistuu ja sinun tekee mieli sukuloida, niin yhtälö on melko vaikea. Panikoi nyt rauhassa. Siihen sinulla on hyvä tilaisuus. Tilanne on toinen, kun olet pienten lasten kanssa ja mies häipyy yksi kaksi yllättäen jonnekin. Kaikki on koettu.

Tunteesi eivät nouse tyhjästä. Mutta selvitä yksi asia kerrallaan ja hae hyvää mieltä ja oloa mukavista asioista. Voihan nämä Ellien jututkin ahdistaa sinua. Älä mieti liikaa syntyjä syviä.

Ellit 50+ palstalla joku Elli kirjoitti, että jutuistani tulee hyvälle tuulelle.
Pidän nyt pientä paussia töiden välissä. Kerron tällä kertaa sinulle miten minun aamu lähti käyntiin.

Heräsin kellon soittoon. Kuuntelin radiota ja siellä puhuttiin Kimin bensajutuista. Keitin puuroa ja kahvia. Lähdin töihin ja seisoskelin ratikkapysäkillä. Seiska tuli ja väistelin takaovesta tullutta kahta ihmistä. Ratikkakuski löi ovet kiinni eikä ovi avautunut napin painalluksella. Jäi tuijottamaan pettyneenä poiskiitävän ratikan perää. Manasin ääneen "tyhmiä ihmisiä." Minua hatutti perusteellisesti. Sitten katselin ympärilleni. Tien toisella puolella kaksi miestä puhdisti syksyn lehtiä imurilla. Aloin miettiä mökkivuosia, jolloin haravoin valtavan määrän lehtiä joka syksy.
Nenästä valui räkä, mutta ei se menoa haitannut. Tavallaan huvitti miten ekokatastrofin aikaan tuhlataan sähköä lehtien imurointiin.

Sitten Loreal-ratikka tuli ja istuin selkä menosuuntaan. Takana kaksi fiksun oloista naista puhui hekotellen silmän näärännäpystä. Voidetta oli ollut hankala laittaa silmään, kun toinen oli muurautunut umpeen. Olin sen verran vieläkin huonolla tuulella, että en alkanut hekotella ääneen.

Loppumatka meni mukavasti. Siitä ei jäänyt mitään erityistä mieleen.

Ajattelin vain ratikkapysäkillä, että minun pitää oppia kirjoittamaan Elleissä lyhyitä tekstejä.
Mitenkähän tämänkin viestin maailmalle lähdön kanssa käy. Kun kirjoitin yhden viestin viikonloppuna lisätyössä, niin ruutuun ilmestyi omituinen ilmoitus. Nettiaikaa oli käytetty liian kauan.

Aika on kortilla. Ikä jo painaa jalkaa eikä enää viitsi hosua. Aamulla sain kaksi ihanaa sähköpostia lapsiltani. Ulkomailla opiskelu ei ole ruusuilla tanssimista. Kelan kanssa on ongelmia ja raha-asioiden hoidossa pitää olla taitava.

Mutta ahdistumaan ja panikoimaan en ala. Radio Suomen Kärjen perhettä lainaten en ala käyttää farmanappeja. Tykkään kuunnella hupailuja. Elämä pitää osata ottaa huumorin kantilta.

Mene ap. sukuloimaan turvallisella mielellä. Kyllä paikallinen olutbaari pitää miehestäsi hyvää huolta. Jos tunnet turvattomuutta, juttelen baarimikon kanssa. Tietääkseni ko. alan edustajat ovat terapeutteja parempia ihmistuntijoita.

Siitä Metro-lehdestä en kirjoittanut sanaakaan. Mietin junassa uskallanko hiiskahtaa tästä asiasta.
Valovuosien takainen suosikkibaarini Kuu oli palanut sunnuntaiaamuna. Kävelin ravintolan ohi lauantaina illalla kuuden maissa. Sunnuntaina kiersin eri reittiä enkä haistanut savun hajua.

Viime viikolla ihailin chileläisen Luna Negron mainosta ratikkapysäkillä. Enpä olisi arvannut, että hiiltynyt musta kuu löytyy lähempääkin. Minun huumori on mustaa huumoria. Hirtehisjuttua, jossa ei ole päätä eikä häntää. Kirjoitan puuutaheinää vailla järjen häivää. Sitä se Tuhna Pappakin on aina sanonut. Mutta keveällä mielellä pärjää hyvin. Leiras, Orion ym. saavat tahkota rahaa muiden ihmisten kupeesta. Minä pärjään kotikonstein.

 

[syy??]

sinä joka kyselit miksi saatan itkeä niin johtuu siitä, että kaipaan miestä suunnattomasti ja haluaisi nähdä hänet pian. On kiva tavata sukulaisia tietysti, mutta saatan itkeä salaa itseni uneen kun kaipaan mieheni viereen...
jos olisin kotona en rukkaa itkeä jos esim. hän vaikka viihteellä ja itse menen aikaisemmin nukkumaan kun tiiän et nään hänet aamuyöllä viimeistään... mutta jotenkin tuo välimatka sitten ahdistaa

Ei kuulosta terveeltä, minusta tuntuu että rakastat miestä "liikaa".

Ei miehetkään varmaan tykkää siitä ajatuksesta että heidän naisensa itkee itsensä uneen kun tulee muutaman päivän ero.

Olet varmaan jotenkin projisoinut mieheesi sellaisia tunteita, jotka kumpuavat lapsuudestasi, tai sitten liittyvät sairauden tuomiin pelontunteisiin.

Annan sulle vinkin: jätkiltä saa vain näpeilleen jos heille näyttää että "mä en pärjää ilman sua aah rakkaani itken kun olet pois"

Kannattaa miettiä mikä on noin kovan eroahdistuksen todellisena syynä.