Toggle sidebar

Ahistaako ketään muuta olla paikoillaan?

Vastaa
Heili Karjalasta

Heili Karjalasta

Aktiivinen jäsen
06.01.2006
10 581
0
36
Minulla on semmoinen "ongelma", etten voi sietää paikoillaan olemista pitkään. Olen tottunut pienen ikäni reissaamaan, mummolareissuilla käytiinkin entisen miehen aikaan joka toinen viikko (yht. 700km matkaa), ja kun ei mummoloissa oltu niin muutenkin tykättiin käydä esim. helsingissä shoppailemassa.

Sitten kun jäin yksin, niin sama meno jatkui. Eli todella paljon on tullut reissattua..

Nykyisessä elämässä reissataan vähemmän. Alkuunsa n. joka kolmas-neljäs viikko.. Ja sit loppuraskaudesta lopeteltiin reissaaminen. Nyt on sit 1v2kk vanha toi kuopus ja reissataan ehkä n. joka 1,5kk välein mummoloihin jne..Tällä hetkellä on n 2,5kk edellisestä reissusta ja mulla meinaa seinät kaatua päälle täällä kotona ja tässä kaupungissa. Tuntuu, että ois ihan pakottava tarve päästä jonnekin. Esim. Lahteen shoppailemaan päiväksi (parin tunnin ajomatka) tai sit sinne hesaan shoppailemaan tms.. Ei yhtään nappaisi olla kotona ja kotikaupungissa, mieletön "ikävä pois"..

KRÄÄÄÄK. Tuntuu, että seinät tosiaan kaatuu päälle, mies ei jaksaisi lähteä yhtään minnekään ja kuulema lasten kans ei oo asiaa lähtee minunkaa minnekään. Pitäs yksin lähteä..Ja siinä on kauhee kynnys jotenkin. Haluaisin seuraa mukaani.. Ja kukaan ei nyt oo kiinnostunu lähtemään, keltä oon kyselly. :headwall:

Miten ihmeessä mie pääsen taas tän lähtemisvimman yli?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Opettelet nauttimaan paikoillaanolosta.

Minäkin opin, ei se ole mahdotonta. =)
Click to expand...

En tiiä...Taitaa olla mahdoton tehtävä... Tuntui jo kun mies oli ulkomaan komennuksella, et sillä välin seinät sortuu talosta ja mie räjähdän totaalisesti. Nyt mies ollu pari päivää kotona ja sama tunne jatkuu vaan. :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
Minulla on semmoinen "ongelma", etten voi sietää paikoillaan olemista pitkään. Olen tottunut pienen ikäni reissaamaan, mummolareissuilla käytiinkin entisen miehen aikaan joka toinen viikko (yht. 700km matkaa), ja kun ei mummoloissa oltu niin muutenkin tykättiin käydä esim. helsingissä shoppailemassa.

Sitten kun jäin yksin, niin sama meno jatkui. Eli todella paljon on tullut reissattua..

Nykyisessä elämässä reissataan vähemmän. Alkuunsa n. joka kolmas-neljäs viikko.. Ja sit loppuraskaudesta lopeteltiin reissaaminen. Nyt on sit 1v2kk vanha toi kuopus ja reissataan ehkä n. joka 1,5kk välein mummoloihin jne..Tällä hetkellä on n 2,5kk edellisestä reissusta ja mulla meinaa seinät kaatua päälle täällä kotona ja tässä kaupungissa. Tuntuu, että ois ihan pakottava tarve päästä jonnekin. Esim. Lahteen shoppailemaan päiväksi (parin tunnin ajomatka) tai sit sinne hesaan shoppailemaan tms.. Ei yhtään nappaisi olla kotona ja kotikaupungissa, mieletön "ikävä pois"..

KRÄÄÄÄK. Tuntuu, että seinät tosiaan kaatuu päälle, mies ei jaksaisi lähteä yhtään minnekään ja kuulema lasten kans ei oo asiaa lähtee minunkaa minnekään. Pitäs yksin lähteä..Ja siinä on kauhee kynnys jotenkin. Haluaisin seuraa mukaani.. Ja kukaan ei nyt oo kiinnostunu lähtemään, keltä oon kyselly. :headwall:

Miten ihmeessä mie pääsen taas tän lähtemisvimman yli?
Click to expand...

Miten teillä varaa kulkea noin usein?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Opettelet nauttimaan paikoillaanolosta.

Minäkin opin, ei se ole mahdotonta. =)
Click to expand...

En tiiä...Taitaa olla mahdoton tehtävä... Tuntui jo kun mies oli ulkomaan komennuksella, et sillä välin seinät sortuu talosta ja mie räjähdän totaalisesti. Nyt mies ollu pari päivää kotona ja sama tunne jatkuu vaan. :kieh:
Click to expand...


Suunnittelet päivän täyteen jotain kivaa ja illaksi sen parhaan osuuden.
Niin on koko ajan jotain mitä odottaa.


 
Joo..tiedän tunteen
Mä kävin just viimeviikonlopulla ihan vaan siks kauppakeskuskessa (lähimpään melkein 60 km) että kaalia alkoi niin kiristää tää paikallaan olo! Ja nyt on niin levoton olo, että kun lapsillakin alkoi syysloma, niin jotain aktiviteettia on pakko keksiä, kohta hajoo nuppi!
 
ehkä kun ajattelee että 27v aikana olen asunut 20 erissä osoitteessa en ole juurtunut mihinkään.
viikonloppu kotona on kauhistus on pakko päästä jonnekkin 3 viikonloppua kuukaudesta emme ole kotona. mies enempi tykkäisi olla kotona.
kaikki lomat menee reissatessa suomea melkein päästä päähän sukulaisissa ja ystäviä katsomassa.
lapset 8v, 5v, 2,5v ja 4kk. viime jouluna lapset kysyi että eikö äiti me voitas joskus olla joulu kotona :whistle:
mie oon aina tykänny että jouluna on paljon porukkaa ja häslinkiä joten on menty mun mummolaan ja nykyään lasten mummolaan.
Ehkä syynä on se että oon ollu kohta 9v kotona ja en viihdy tässäkään talossa ja tarvitsen ympärille ison porukan, kaaosta ja meteliä :D
 
No ahdistaa |O |O |O !!!

Sinkkuna/opiskeluaikoina reissasin Suomen ja Turkin väliä (töissä toisessa, opinnot toisessa maassa) ja siinä sivussa käytiin sitten rantalomalla milloin missäkin (Kanarialla, Tunisiassa, jne) plus pikapyrähdykset Venäjälle, Ruotsiin ja Viroon, puhumattakaan reissailusta kotimaan rajojen sisällä. Sitten tapasin mieheni Turkissa ja jäätiin sinne, mutta sielläkin reissattiin Turkin sisällä, lisäksi kävin 3 kk välein Kreikassa :whistle: ja muutenkaan en koskaan ollut kotona, vaikka kotipaikkakunnalla olinkin.

Sitten muutettiin Suomeen ja syntyi lapset. Ja nyt: kotona tai kotipaikkakunnalla aina vaan. Poislukien kesällä tehtävät pikku kotimaanreissut ja satunnaiset ruotsinmatkat 3-5 kertaa vuodessa. Kyllä ahdistaa ja pahasti. :/
 
En oikein tiedä. Tykkäisin, jos olisi mökki, jonne voisi mennä viikonloppuisin, mutta että sukulaisiin reissata tai jonnekin kaupunkilomalle, joka viikonloppu, kiitos ei.

Milloin ne kotityötkin tekisi...
Kun sukulaisiin ja kaupunkiin pitää pakata kaikki, kun taas mökillä olisi edes osa valmiina, ei niin paljon työtä. Ja muutenkin oma rauha.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja minua taas ahistaa seissaaminen, kotona on niin helppoa olla, ei tarvi pakata tavaroita eikä pyöriä toisten nurkissa tai tylsistyä hotellissa...
Click to expand...

Juuri näin. Kotona on tekemistä. Mutta mitä siellä toisten nurkissa voi tehdä? Kaupunkiloma on kiva 1-2 kertaa vuodessa, mutta ei joka kuukausi.
 
Voi että...
Minä olen sellainen KOTIHIIRI, ettei ole tosikaan...
Minä en lähtisi täältä kotoa mihinkään... :D

Ollaan kyllä sukulaisissa kyläilty ja kauemmissa paikoissa öitäkin, mutta koko ajan vähemmän ja vähemmän... B)
 
Tiedän tunteen. Ja yritän kanssa kovasti päästä siitä eroon. On kauheen levoton olo, jos jotain ei tapahdu. Jos vaan "on". Meillä mies on täysin eri maata. Sitä ei häiritse vaikka eo tehtäis kuukauteen yhtään mitään. Ei käytäsi missään. Oltais vaan. Ja sen unelma olisi varmaan että joku ostospalvelu toisi kauppakassinkin kotiovelle, ettei todellakaan olisi pakottavaa tarvetta lähteä kotoa ulkomaailmaan.

Välillä kanss ahistaa ihan pimeesti, ja silloin sanon miesväelle heipat ja otan auton alleni ja lähden johonkin missä ihmisiä ja elämää. :D
Enemmän kuitenkin ahistaa yleinen tekemättömyys ja joutenolo. Ja siitä haluisin eroon kovemmin kuin mistään. Olisi ihana kun osaisi nauttia ja ottaa rennommin.
 
Ei sen puoleen, on kotonakin kiva olla.. Välillä... Ihanaa ja rauhallista.. Mutta kun raja tulee vastaan niin sit on taas mentävä. Ihan melkein minne tahansa. En tiiä, jaksaisko tuota yksin lähteä Hkiin tänään vielä..Kello käy ja "aika käy vähiin" kohta ei enää oo kaupat ees auki.. :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
Ei sen puoleen, on kotonakin kiva olla.. Välillä... Ihanaa ja rauhallista.. Mutta kun raja tulee vastaan niin sit on taas mentävä. Ihan melkein minne tahansa. En tiiä, jaksaisko tuota yksin lähteä Hkiin tänään vielä..Kello käy ja "aika käy vähiin" kohta ei enää oo kaupat ees auki.. :kieh:
Click to expand...




Voipi olla niin, että kun olen nyt yli vuoden käynyt töissä melki joka arki päivä (2 viikkoa yhteensä pitänyt lomaa) niin tämä KOTONA OLON TARVE KOROSTUU...
Jos olisin vielä koti-äiti, niin VOISI ne seinät aina joskus kaatua päälle tarkemmin kun ajattelee... :saint:
 
En oikein tarkkaan tiedä missä asutte, mutta minulla on se käsitys että se on jossain "korvessa". (älä pahastu sanontaa, en parempaa keksi). Meitä on niin moneksi, itselleni ainut vaihtoehto on asua isossa kaupungissa, vaikka en sitten teatterissa tai kaupoilla usein kävisikään. Mutta on mahdollisuus, hyppään vaan bussiin ja sillä siisti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Leija:
En oikein tarkkaan tiedä missä asutte, mutta minulla on se käsitys että se on jossain "korvessa". (älä pahastu sanontaa, en parempaa keksi). Meitä on niin moneksi, itselleni ainut vaihtoehto on asua isossa kaupungissa, vaikka en sitten teatterissa tai kaupoilla usein kävisikään. Mutta on mahdollisuus, hyppään vaan bussiin ja sillä siisti.
Click to expand...

Lappeenrannassa asutaan, n. 5km keskustaan matkaa. Ja auto kyllä löytyy. Mut siis 2,5kk paikoillaan niin tää kaupunki alkaa olla jo tunkkanen ja ahistava paikka... :headwall: En tiiä liekkö korpea vaiko ei, PK-seutuun nähden ehkä joo.. :D
 

Similar threads

V
Mies alkaa olla lopussa.
Viestiä
13
Luettu
380
Aihe vapaa
ihmettelen
I
V
Ylireagoinko vai onko jo aihetta vähän tympiintyä ja olla vihainen? :/
Viestiä
48
Luettu
4K
Aihe vapaa
"aapee"
A

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa