Äidin jaksaminen isossa perheessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Minttuliina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Minttuliina"

Vieras
Meillä on viisi lasta, iältään 0-11v. En jaksa enään. Oon niin poikki kun vaan voi olla. Mikään ei innosta. Yöt menee valvoen tai huonosti nukkuen! Mies päivät töissä.
Oon hakenut jo apua. Voin olla arkena n. 2pv vauvan kanssa kotona kaksin kun lapset hoidossa, isommat koulussa. Silti en jaksa. Pää ei kestä enään. Käyn psykologilla mut ei apua!

Kauhee stressi päällä kaikesta! En kestä painetta yhtään.. Tulevaisuus ahdistaa, pitäs sitä ja tätä mut silti en jaksa. Lääkehoitoa mietitty, en oo uskaltanut aloittaa mitään. Oon niin valmis luovuttaan kaikessa, jopa miettinyt et olis helpompi kuolla pois etten pilaa lapsia jne.

Kertokaa muut miten jaksatte! Ootteko alottaneet masennuslääkkeet lasten kanssa, onko apua? Tuntuu että hulluksi tuun tän pahan olon kans etten enään kestä! Auttakaa pliis!
 
Kuulostaa siltä että olet ehkä masentunut ja tarviit ehkä siihen sen lääkityksen mutta ei se varmastikkaan poista sitä perimmäistä ongelmaa että tarviit konkreettista apua. Saisitko perhetyön kautta kodinhoitajan auttelemaan? Tai sitte ihan rehellisesti pyydä apua ystäviltä, kummeilta, mummoilta jne tai pyydä apua siltä sun mieheltä?
 
Ihanaa että on tämmöinen palsta nykyään.

Hae apua, ammattiapua. Mene neuvolaan, pyydä lähetettä psykologille, tai mieluiten ehkä psykiatrille. Kerro että nyt on voimat vähissä.
 
meillä kanssa 5 lasta 4kk-7v. eli muuut kotona, vanhin koulussa. ja pakko myöntää et välillä tuntuu et pää leviää, mut jotenkin sitä on vaan selvinny päivästä toiseen. ja mies on päivät töissä, nyt ainakin illat metsällä. et aika yksin täällä noihin kanssa on. hoitoapua tms. meillä ei ole. tosi harvoin saa 1 tai 2 lasta jonnekkin yökylään. kai mulla on vaan asenne et ite oon lapseni tehny, ite on ne hoidettava. En oikein osaa sanoo mikä auttas teidän tilanteessa. oletko jo kysynyt saisko kunnan kautta perhetyöntekiää tms. auttelemaan ees muutaman kerran viikossa. paljon jaksamista.
 
11 vuotta sitten meidän viisi-lapsisessa perheessä oli masennusta ja uupumusta. Elämä oli yhtä helvettiä. Saimme monenlaista apua (keskustelua yhdessä ja erikseen, lääkkeitä jne. mutta paras apu oli Pelastakaa lapset ry:n kautta saatu "ystävä". Hän kuunteli väsynyttä äitiä, vei lapsia ulos ja erilaisiin tapahtumiin. Häneltä olemme saaneet vientiapua esim. hammaslääkäri- yms. keikoille. Vuosien varrella hänestä on tullut meidän perheen ystävä, luottoaikuinen.
 
No. Ei mikään ulkoinen auta (ehkä lääkitystä lukuunottamatta), koska se paha olo on sinun sisälläsi. Paha olo ei johdu lapsista. Pahaan oloon saat ja pitää hakea apua, mutta mikään apu ulkopuolelta ei poista sinun tunnetilaasi. Sinun pitää itsesi keksiä, miksi voit huonosti, mitä haluat, mistä saat voimia. Siinä voi ulkopuolinen auttaa, mutta sitä ei voi ulkopuolinen sinulle antaa.

Minulla on huonoina aikoina auttanut asioiden jäsentely paperille. Kirjoitan listoja siitä, mikä ahdistaa, mistä voimaantuisin, mitä voisin tehdä auttaakseni itseäni. Listoja hoidettavista asioista nyt, tänään, huomenna, viikon aikana. Lisäksi olen aika hyvä antamaan asioiden kaaostua. Tärkeintähän on pitää huolta lasten perustarpeista, antaa niille ruokaa, pyyhkiä pyllyt ja pitää niitä sylissä. KAikesta muusta voi tinkiä.

Missä mies on?
 
[QUOTE="huoh";29082452]Voi jumalauta. Onko sitä spermaa PAKKO jatkuvasti imuroida sinne ahnaaseen römpsään jos pää ei kestä lapsiperheen elämää?[/QUOTE]

Sanoisitko saman yhden lapsen äidille, joka valittaisi väsymystä, uupumista?
Todella törkeä kommentti!Opettele käytöstapoja!
 
Mulla masennuslääke auttoi nopeasti. Oli vaikea synnytyksen jälkeinen masennus. Mutta noin muuten sanoisin, että ei se lääkitys sun tilanteeseen varmaan ole kovin kaksinen ratkaisu, jos olet liian kuormittunut. Onko ongelma oikeasti masennus vai väsymys? Tai johtuuko masennus väsymyksestä vai toisin päin?
 
Mulla ei viellä viidettä ole, muttaneljä omaa löytyy ja yksi miehen lapsi edellisestä liitosta (joka kerta kaks kuussa meillä eli aika harvoin). Viides on kyllä tulossa jso vaan kaikki menee hyvin.

Itse olen pitänyt omasta jaksamisesta huolta niin, että välillä jätän tämän katraan miehen huomiin ja opiskelemalla iltaisin. Ja lomaillut olen niin, että yksi mukelo on ollut mukana ja tuon pienimmän riiviön kanssa ollaan menty yhdessä, mutta varmaankin seuraavan reissun teen hänen kanssa, kun ei tuo ukko osaa lähteä kotoa samalla tavoin kun minä.

Mä kiipeilisin pitkin seiniä, jos en välillä pääsisi täältä pois ja sais itsekkäästi ajatella pelkkää itseäni. Ja asian tein harvinaisen selväksi omalle nykyiselle ukolleni, ennenkuin alettiins eurustelemaan Etten ole mikään tyypillinen kotona viihtuvä äiti, vaan tarvitsen ajoittain ihan omaa aikaa itsekseni.

Unelma tosin olis, jos sais kerrankin olla ihan yksin kotona, niin ettei täällä olis vuorokauteen ketään muuta kuin koira seurana :D
 

Yhteistyössä