Äidin väsymys

[Kannustin23131]

Hei,

Kirjoittelen tässä, kun tilanne tuntuu aika toivottomalta. Vaimoni on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuu joka yö 8-9h. hyvin. Lapsi on 7 kk, ja nukkuu yöt tosi hyvin. Vaimo valittaa heräämisestä imettävämään aamulla, vaikka ennen synnytystä sanoi, että yli 7h yöunet on elämän tuhlausta, ja yritin aina saada hänet nukkumaan sen 8-9h, jonka hän nukkuu nykyään. Olen töissä ja en siten pysty arkipäivisin auttamaan lapsen kanssa. Nytkin viikonloppuna annoin hänen käydä päivällä ulkona ja nukkuakin sen jälkeen vähän itse katsoen lapsen perään. Hän saa myös käydä kavereiden kanssa viikonloppuiltaisin ulkona välillä, koska vauva nukkuu hyvin, ja voin kyllä olla kotona, että hän saa vähän vaihtelua. Silti hän oli ihan lopussa illalla normaaliin aikaan ja oikeastaan koko illan. Olen töiden takia itsekin joskus väsynyt ja stressaantunut, mutta tuo vaimon väsymys vaikuttaisi joltain toisenlaiselta.

Seksiä en ole "saanut" n. vuoteen, enkä sitä halua. Iljettää naida, jos toinen ei sitä halua. Viimeinen kerta kun nain, niin huomasin että haluja ei ole yhtään ja en ole sen jälkeen halunnut kuivaan pesään tunkea. Nykyään en pysty enää ajattelemaan seksuaalisessa mielessä vaimoani. Olen seksuaalisesti tosi halukas, ja olen niin monta kertaa pettynyt, että pääkoppa vain on muuttanut vaimoni mielessäni äärimmäisen haluttavasta naisesta sellaiseksi, jota ei voi seksuaalisesti ajatella. Tämä on siinä mielessä hyvä, että ei hän seksiä haluakaan ja jos omat haluni toisin esille, niin tilanne huonontuisi. Hyvin harvoin kuitenkin halut jotenkin heräävät, mutta se päätyy sitten siihen kun vaimolla tulee tosi kiire nukkumaan. Alussa tämä oli hirveää, mutta vuoden jälkeen... no en edes enää tiedä mitenkä lähestyisin vaimoani seksuaalisesti, jos hänen halunsa joskus palaisivat. Olemme jutelleet kyllä seksistä. Kaipaan seksin lisäksi myös läheisyyttä, mutta vaimoni eristää itsensä sängyssä tyynyillä ja peitoilla.

Vauva on myös nostanut vaimoni kontrollifriikkiyden ihan toiselle tasolle. Hän valittaa joka asiasta. Jos ei ole valitettavaa siitä, että olen tehnyt jotain väärin, niin hän keksii jonkun uuden jutun. Vauvan päiväohjelma on sellainen, että siihen ei saa tulla mitään häiröitä. Vanhempani jos tulevat käymään, niin tämä aiheuttaa suuren ongelman. Vanhemmistani olisi suuri apu hänellekin, mutta koska vauvan päiväohjelma pitää mennä just oikein. Unirytmithän on hyvä kyllä olla, ja vauva tosiaan nukkuukin tosi hyvin. Vauva varmasti on tosi tyytyväinen. Vaimostani vain olen huolissani.

Onko jollain kokemusta vastaavasta? On kyllä hirveää.

 

[Vaimo ja äiti]

Oli kuin omasta elämästä. Itse se vaimo kylläkin ja tiedän vaimon tilanteen, ja teidän molempien! Kyllä tilanne helpottaa. Yritä ymmärtää ja tukea vaimoasi. Ainakin itsellä raskaus ja imetyshormonit pitää äidin vaistoa niin yllä ettei paljon muulle ole tilaa, väsymys vaivaa ja mieskin voi kokea olonsa ulkopuoliseksi koska (ilmeisesti ne hormonit, siihen tulokseen olen tullut) haluttomuuskin vaivaa kun lapsi on pieni. Mutta varmasti helpottaa.kun lapsi tuosta kasvaa! Tsemppiä ja voimia molemmille! Tilanne on ahdistava vaimollekin. Olet ihanasti jaksanutkin tukea vaimoasi.

 

[vierailija]

Tilanne ei ole mitenkän toivoton. Siis sitä on vaikea selittää, miten vauvan syntymä muuttaa sitä omaa mieltä ihan toiseksi ihmiseksi. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin on itse samassa tilanteessa, ei vaan voi. Mutta siis, ei se sun vaimo valitse tätä tilannetta. Hän on jatkuvasti, unissaankin, herkkä niille vauvan viesteille, aina valmiina reagoimaan ja suojelemaan. Uni ei ole ollenkaan samanlaista kuin ennen, vaikka nukkuisi kymmenen tuntia yössä, koska osa aivoista on aina valppaana ja hereillä. Vauvan syntymä muuttaa sen mielen jotenkin alkukantaiseksi, ja kaikkeen reagoi eri tavalla. Tärkeintä on suojella ja hoivata sitä pientä ihmistä hinnalla millä hyvänsä.
Jokainen äiti tuossakin tilassa varmasti ymmärtää, miten ulkopuolisten silmissä äidin pitäisi vaan rentoutua ja olla taas ihan tavallinen. Se nyt vaan ei onnistu. Ei se nainen jaksa eikä halua olla muita varten, kun on ihan koko ajan jo vauvaa varten.

Aika auttaa. Kun lapsi kasvaa, äiti alkaa luontaisesti valmistamaan lasta enemmän siihen, että lapsi on valmis vuorovaikuttamaan ulkomaailman kanssa, ja se henkinen napanuora lyhenee. Siis samaan tahtiin kuin lapsi itsekin kypsyy tutkimaan maailmaa. Lapsi ei enää ole äidin silmissä niin loputtoman hauras ja haavoittuvainen, ja äidillä on tilaa taas omille tarpeille.

Jonain päivänä saat sun vaimon takaisin, eikä siihen nyt niin kauaa mene. Ensimmäinen vuosi voi olla rankka, sen jälkeen alkaa kummasti helpottaa.

 

[vierailija]

...ei se väsymys mene hetkessä ohi...

Takana on jo raskausajan valvominen, plus pikkuvauva-aika..eli vaimollasi on jo vuosi valvomista takana, sitä ei saa korvattua muutamalla viikonlopulla.... itsellä meni vuosi toipuessa.

 

[vierailija]

...ei se väsymys mene hetkessä ohi...

Takana on jo raskausajan valvominen, plus pikkuvauva-aika..eli vaimollasi on jo vuosi valvomista takana, sitä ei saa korvattua muutamalla viikonlopulla.... itsellä meni vuosi toipuessa.

Totta tuokin. Elimistön on korjattava raskauden aikaiset vahingot, korjattava veriarvot ja kudosvauriot ja näin päin pois. Myös imetys vie energiaa. Jokainen toipuu vauvan tulosta tavallaan. Jotkut toipuu nopeammin, jotkut hitaammin, mutta usein sen oman väsymyksen käsittää täysin vasta jälkeenpäin.

 

[Aapee32134]

Kiitos vastauksista. Toivotaan tosiaan, että tilanne tästä helpottaa jossain vaiheessa. Lähinnä vaimoa tässä olen katsonut huolestuneena, mutta kyllä tosi hyviäkin päiviä hänen jaksemisensa kannalta on ja vauvan kanssa jaksaa aina pysyä positiivisena.

 

[vierailija]

Toisaalta vuosi ilman seksiä ei ole ihan normaalia parisuhteessa. Enkä itse ainakaan ollut noin hankala vaikka vauvamme ei todellakaan nukkunut hyvin.

Tuo kierre pitäisi katkaista, että vauvan äiti haluaa kontrolloida kaikkea ja stressaa ja väsyy. Saattaa olla jotain masennustakin ehkä? Jos vaan ns. kehtaat niin neuvolasta tai perheneuvolasta kannattaisi ehkä ktsyä apua tilanteeseen...