Äidit jotka olette menneet töihin muutaman vuoden kotona olon jälkeen kertokaa

[vieras]

hieman kokemuksianne.
Eli oon menossa töihin nyt parin vuoden kotona olon jälkeen. En tee kuin neljänä päivänä viikossa töitä ja niin että lapsi voi olla kotona eikä joudu menemään hoitoon.

Minuu jännittää vietävästi kuinka homma toimii sitten. jaksanko vai en vai miten. aapua!!

 

[Huopatossu]

Hyvin sitä jaksaa =) olin kotona 2,5 vuotta ja se sai riittää.Töissä on mukavaa ja jaksan paremmin leikkiä ja huomioida tuota tenavaa

 

[seropi]

mä aloin kans miettimään yks ilta tuota töihin paluuta...en niinkään jaksamisen kannalta vaan sen miten työt lähtee luistaa taas ja miten muistaa kaikki jutut ja miten pojan hoito lähtee sujumaan ja...ja ...ja...ääh,parempi etten mieti ennen kuin ajankohtaista.2v on kuitenkin pitkä aika olla pois töistä jossa mennään eteenpäin koko ajan

 

[juuei]

Olin neljä ja puoli vuotta kotona. Menin töihin kun huomasin, etten enää jaksa leikkiä aamusta iltaan. Eli odotin innolla että pääsen töihin lepäämään ja tekemään jotain, jonka osaan hyvin. Äitinä olohan on yhtä itsensä epäilyä, että teenkö mää nyt oikein, mitä traumoja ne saa, olen huono jne.
nåjåå. aloitin reippaalla riidalla esimiehen kanssa, mut siirrettiin toiselle osastolle multa kysymättä. Eli sain kaiken opetella alusta. Mutta kun puolen vuoden päästä siirryin takasin omalle osastolle, sain taas aloittaa nollasta. Viidessä vuodessa unohtuu ihan tlkuton määrä asioita, lisäksi tosi paljon asioita oli muutunut. Ja nyt puhutaan tiukoista viranomaismääräyksistä, sohlata ei saa.

Kotityöt teen sitten kun lapset on menneet nukkumaan.

Ai niin, se pahin asia: Ei ehdi enää palstailla kovinkaan paljoa.

 

[ap]

Hyvin sitä jaksaa =) olin kotona 2,5 vuotta ja se sai riittää.Töissä on mukavaa ja jaksan paremmin leikkiä ja huomioida tuota tenavaa

Miustakin tuntuu välillä et pää levii tässä jatkuvassa kotona olossa ja toinen jalka vetää töihin, mut osa minuu jo nyt tuntee syyllisyyttä siitä et menen töihin. Tähän syynä se että yritetään saada rahaa säästöön ja trvitsisi isompi talo ostaa.
Ja töitähän ei ole kuin vaan ne neljä päivää viikossa ja lapsi saa ollo kotona mut hirvittää ihan älyttömästi. Nyt olen kuukauden vielä lomalla ja sitten alkais duuni..

 

[vieras]

Olin neljä ja puoli vuotta kotona. Menin töihin kun huomasin, etten enää jaksa leikkiä aamusta iltaan. Eli odotin innolla että pääsen töihin lepäämään ja tekemään jotain, jonka osaan hyvin. Äitinä olohan on yhtä itsensä epäilyä, että teenkö mää nyt oikein, mitä traumoja ne saa, olen huono jne.
nåjåå. aloitin reippaalla riidalla esimiehen kanssa, mut siirrettiin toiselle osastolle multa kysymättä. Eli sain kaiken opetella alusta. Mutta kun puolen vuoden päästä siirryin takasin omalle osastolle, sain taas aloittaa nollasta. Viidessä vuodessa unohtuu ihan tlkuton määrä asioita, lisäksi tosi paljon asioita oli muutunut. Ja nyt puhutaan tiukoista viranomaismääräyksistä, sohlata ei saa.

Kotityöt teen sitten kun lapset on menneet nukkumaan.

Ai niin, se pahin asia: Ei ehdi enää palstailla kovinkaan paljoa.

Eiks mies tee kotitöitä sitten?

 

[HänEiNää]

Jaksaa sitä. Ite ainakin odotin että työpäivä loppuu ja pääsee hakemaat lapset tarhasta. Niillä reissuilla oli mukava jutella päivän tapahtumista.
Nyt olen tässä välissä ollu kotona ja syksyllä alkaa taas töihinlähtö jaa päivähoidon aloittaminen uudessa pk:ssa.

 

[Huopatossu]

Hyvin sitä jaksaa =) olin kotona 2,5 vuotta ja se sai riittää.Töissä on mukavaa ja jaksan paremmin leikkiä ja huomioida tuota tenavaa

Miustakin tuntuu välillä et pää levii tässä jatkuvassa kotona olossa ja toinen jalka vetää töihin, mut osa minuu jo nyt tuntee syyllisyyttä siitä et menen töihin. Tähän syynä se että yritetään saada rahaa säästöön ja trvitsisi isompi talo ostaa.
Ja töitähän ei ole kuin vaan ne neljä päivää viikossa ja lapsi saa ollo kotona mut hirvittää ihan älyttömästi. Nyt olen kuukauden vielä lomalla ja sitten alkais duuni..

Mulla rupesi tökkimään ainaiset ruutinit ja puheet vain lapsista.Poikaa en pysty laittamaan päiväkotiin vaan meillä on kotona hoitaja.

 

[ap]

Hyvin sitä jaksaa =) olin kotona 2,5 vuotta ja se sai riittää.Töissä on mukavaa ja jaksan paremmin leikkiä ja huomioida tuota tenavaa

Miustakin tuntuu välillä et pää levii tässä jatkuvassa kotona olossa ja toinen jalka vetää töihin, mut osa minuu jo nyt tuntee syyllisyyttä siitä et menen töihin. Tähän syynä se että yritetään saada rahaa säästöön ja trvitsisi isompi talo ostaa.
Ja töitähän ei ole kuin vaan ne neljä päivää viikossa ja lapsi saa ollo kotona mut hirvittää ihan älyttömästi. Nyt olen kuukauden vielä lomalla ja sitten alkais duuni..

Mulla rupesi tökkimään ainaiset ruutinit ja puheet vain lapsista.Poikaa en pysty laittamaan päiväkotiin vaan meillä on kotona hoitaja.

Itellä ei ehkä niinkään ne vaan on kaipuu aikuisten ihmisten pariin, tai siis muiden ihmisten. Nään työssäni paljon ihmisiä työpäivän aikana ja sitä kaipaan. Päätöntä höpöttelyä työkavereiden kanssa ja siitä saa sit palkkaakin
vaikkakaan se ei aina herkkua ole mut silti.
Sit huolettaa parisuhde asiat. Inhoon ylikaiken tulla töistä kotiin jos paikat on hujan hajan eli siis huolehtiiko mies oman osansa arjesta. Eikä siis tartte aina riidellä jne..
On tässäkin minulla pulmaa..
Ja lasta hoitaa isänsä eli mieheni niin hyvässä hoidossa on. Ei tartte töissä miettii miten menee.

 

[ap]

up

 

[eräs]

Olen ollut neljä vuotta kotona. Välillä tein keikkatöitä mutta kokoaikatöihin en ole vielä mennyt. Nyt teen osa-aikaisesti töitä niin, että mies hoitaa silloin lapsia.
Onhan se välillä väsyttävää, mutta toisaalta henkisesti rentouttavaa! Ja kun tulee rahaa eikä tarvi laskea koko ajan pennejä.

 

[Madicken04]

Hyvin sitä jaksaa =) olin kotona 2,5 vuotta ja se sai riittää.Töissä on mukavaa ja jaksan paremmin leikkiä ja huomioida tuota tenavaa

Miustakin tuntuu välillä et pää levii tässä jatkuvassa kotona olossa ja toinen jalka vetää töihin, mut osa minuu jo nyt tuntee syyllisyyttä siitä et menen töihin. Tähän syynä se että yritetään saada rahaa säästöön ja trvitsisi isompi talo ostaa.
Ja töitähän ei ole kuin vaan ne neljä päivää viikossa ja lapsi saa ollo kotona mut hirvittää ihan älyttömästi. Nyt olen kuukauden vielä lomalla ja sitten alkais duuni..

Mulla rupesi tökkimään ainaiset ruutinit ja puheet vain lapsista.Poikaa en pysty laittamaan päiväkotiin vaan meillä on kotona hoitaja.

Itellä ei ehkä niinkään ne vaan on kaipuu aikuisten ihmisten pariin, tai siis muiden ihmisten. Nään työssäni paljon ihmisiä työpäivän aikana ja sitä kaipaan. Päätöntä höpöttelyä työkavereiden kanssa ja siitä saa sit palkkaakin
vaikkakaan se ei aina herkkua ole mut silti.
Sit huolettaa parisuhde asiat. Inhoon ylikaiken tulla töistä kotiin jos paikat on hujan hajan eli siis huolehtiiko mies oman osansa arjesta. Eikä siis tartte aina riidellä jne..
On tässäkin minulla pulmaa..
Ja lasta hoitaa isänsä eli mieheni niin hyvässä hoidossa on. Ei tartte töissä miettii miten menee.

Täällä oli vähän sama tilanne tuossa vuosi sitten, eli minä palasin töihin 2,5v kotiäitiyden jälkeen ja mies jäi lasten kanssa kotiin puoleksi vuodeksi. Minullakin työaika lyhyempi, 75%.

Ihan loistoratkaisu, täytyy sanoa. Mies nautti kotonaolosta ja sai ottaa vastuta lapsista. Kotityöt... No, sanotaan vaikka ettei kaikkea tehty ihan niin kuin itse olisin halunnut, mutta kyllä ne paikat paikoillaan pysyi. Meillä vähän kompastuskiveksi nousi tuo ruuanlaitto; mies ei aiemmin ollut juuri kokkaillut ja lupaili kauniisti sitten opetella. Loppupelissä ruuanlaitto jäi turhanpitkälti minun vastuulleni, vaikka toisaalta itsehän siihen suostuin.

Muuten jaksamisesta, tykkään että jaksoin paremmin mitä ennen. Sai elämään muutakin sisältöä kuin lapset (ja KaksPlussan... ) ja kun työaika lyhyempi niin kotonakin kerkeää olemaan. Ja tosissaan hyvässä lykyssä mies hoitaa kodinhoidonkin pääosin.

 

[Pörrösukka]

Olin 2,5 vuotta kotona. Palasin töihin osittaisella hoitovapaalla. Nyt olen ollut töissä reilun vuoden ja aivan kypsä koko työntekoon. Mikään ei ole muuttunut ja tylsyys piinaa. Voisin vaikka heti jäädä kotiin uudelleen. Meillä oli iso kaveriporukka ja leikkikavereita/aikuiskavereita riitti, joten kotona viihdyin vallan mainiosti.
'

 

[juuei]

Olin neljä ja puoli vuotta kotona. Menin töihin kun huomasin, etten enää jaksa leikkiä aamusta iltaan. Eli odotin innolla että pääsen töihin lepäämään ja tekemään jotain, jonka osaan hyvin. Äitinä olohan on yhtä itsensä epäilyä, että teenkö mää nyt oikein, mitä traumoja ne saa, olen huono jne.
nåjåå. aloitin reippaalla riidalla esimiehen kanssa, mut siirrettiin toiselle osastolle multa kysymättä. Eli sain kaiken opetella alusta. Mutta kun puolen vuoden päästä siirryin takasin omalle osastolle, sain taas aloittaa nollasta. Viidessä vuodessa unohtuu ihan tlkuton määrä asioita, lisäksi tosi paljon asioita oli muutunut. Ja nyt puhutaan tiukoista viranomaismääräyksistä, sohlata ei saa.

Kotityöt teen sitten kun lapset on menneet nukkumaan.

Ai niin, se pahin asia: Ei ehdi enää palstailla kovinkaan paljoa.

Eiks mies tee kotitöitä sitten?

Ajatusvihre. Pitäisi lukea kotitöitä. Tekee, jopa enemmän kuin minä.

 

[jensku]

Mulla ois vielä mahdollisuus olla 1,5v kotosalla ja nyt jo mietin että onko se mun duuni sellainen mihin haluan palata. Siis juuri noita tiukkoja viranomaisjuttuja...varsinkin kun meillä töissä laitetaan täytäntöön päätöksiä jotka monesti sinetöi sen ihmisen kohtalon ja siten oon miettinyt että onko se enää mun juttuni.

 

[ap]

Kiitos ihanista ja kannustavista vastauksista kaikille. Tästä oli suuri apu ja oli ihana lukea muidenkin kokemuksia.

 

[Tallu -]

Olin kotona 7v. Sen jälkeen työteko onkin maistunut mansikalta Alussa oli rankkaa parin viikon ajan ennen kuin tottui rutiineihin, mutta sitten se alkoi sujua hyvin