äidit, tiesittehän että on olemassa helppoja ja haastavia lapsia,ilman että heitä on sellaiseksi kasvatettu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "madam"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"madam"

Vieras
on heitä jotka nukkuvat vauvoina 3kk iästä yönsä heräämättä, heitä jotka herättää vanhempiaab öisin melkein 2vuotiaaksi.vauvoja jotka vaan pötköttelee,syö ja nukkuu,itkee harvoin viihtyy itsekseen, sitten on vauvoja jotka roikkuu tissi suussa 30min joka tunnista(on sylissä 15min),nukkuu vartin ja taas valvotaan vaikka kuinka kauan.

-siihen väliin mahtuuu paljon muunlaisiakin. no mites raskausaikana on tullut kasvatettua helppo vauva tai haastava vauva? no koska perimä määrää aika paljon lapset ovat siis yksilöitä jo syntyessään

tämän pohjalta ymmärrämme että on hyvin erilaisia taaperoita,ja leikki-ikäisiä.

-on olemassa heitä(niinkuin minä olin,vaikka vapaan kasvatuksen sainkin) erittäin helppoja,mukautuvia,halusin noudattaa sääntäjä,tehdä oikein, olin oikein harmiton(mitä nyt joskus kiukuttelin) ja halusin auttaa isiä ja äitiä(olin jopa 6vuotiaana koko päivän iskän mukana torilla,ei iskän meitä tarvinnut vahtia eikä kieltää,osattiin siskon kanssa olla kunnolla ja pysyä lähettyvillä)

sitten on olemassa heitä jotka jatkuvasti tarvitsee ohjaavaa kättä vaikka silloin 6vuotiaana, ei voi päästää yksin ulos, tai jäis auton alle, satuttais toisia tai itsensä, mikään ei meinaa sujua,ei esim pukeminen, kaupassa käynti no jos siellä ollaan enemmän ku 5min(sekin 5minuuttia pitää jatkuvasti aikuisen olla ohjaamassa lapsen keskittymistä esim.kysymällä missäs maidot oli,joo näytä nyt muistatko,oho hienosti muistit,etsitään vessapaperia,tiedätkö missä ne on,hyvä näytähän mistä mennään,niin sitä vessapaperia,hienosti löysit)

kauemmin ku menee aikaa menee lapsi ihan vallattomaksi. sanallinen ohjaus ei auta, aina otettava kädestä kii,joskus jopa kannettava ulos kaupasta;potkivana huutavana.

syöminen ei suju,koettaa leikkiä vaikka maitotölkillä, koko ajan hirmu levotonta touhua.(niin ja ammattilaisten mielestä kyse ei ole kasvatuksesta)

ymmärtääkö ihmiset siis sen että lapsia on helppoja ja todella haastavia(ja siltä väliltä) ja arvakkaa,eikö oo uskomatonta mutta luonteeltaan rauhallisen lapsen kasvatus on tosi helppoa verrattuna haastavaan lapseen (haastavat nimittäin vaatii vanhemmiltaan paljon enemmän) jolloin virheitäkin tekee helposti
 
Toki näin on. Itselläni on yksi helposti kasvatettava ja yksi haastavampi tapaus.
Silloin kun oli vain tuo yksi (se haastavampi) luulin että kaikki lapset ovat sellaisia. Luulin että olen huono äiti kun lapseen on niin vaikea saada kuria. Ja kun katsoin miten ystävien ei tarvinnut kuin sanoa ja heidän lapsensa tottelivat.
Sain myös paljon ohjeita, juuri noilta ystäviltäni joiden lapset tottelevat ensimmäisestä sanasta.
Eikä siinä mitään, paitsi että kun ohjeet eivät tepsineet minun lapseni kanssa, tuntui kahta kauheammalta.
Sitten kun sain toisen lapseni, huomasin miten erilaisia lapset voivat olla. Hänen kanssaan ei tarvinnutkaan taistella joka asiasta! Hänelle riitti se kun yhden kerran sanoi jos oli pahanteossa! Kaikki lapset eivät olleetkaan niin hankalia.
Tämä auttoi minua ymmärtämään että esikoiseni käytös ei johtunut siitä että minä olin huono äiti, eikä siitä että hän olisi huono lapsi, vaan hän vaan on sen luonteinen.
Nyt kouluikää lähestyessä meno on tasoittunut huomattavasti. Ja tuon nuoremman, "uhmaikäisen" pienent kiukkukohtaukset eivät tunnu missään ;)
 
Kyllä mä tuon uskon. Moni äiti on tainnut sanoa jo raskausaikana miten on huomannut jo millainen vauva sieltä on tulossa, ihan vain liikkeiden perusteella. Minun vauva oli jo masussa tosi rauhallinen ja rauhallinen tyyppi on tullutkin.. uskon että tulee olemaan vähän isompanakin.

Ja mä ite olen ollut samanlainen pienenä kuin ap, aika helppo lapsi varmasti koska ei ole sillä tavalla tarvinnut vahtia tai komentaa että olisin osannut käyttäytyä oikein. Halusin itse osata käyttäytyä, tehdä sääntöjen mukaan eli oikein helppo ja mukautuva lapsi.

Mutta toisaalta uskon myös että joissakin tapauksissa sillä kasvatuksellakin on merkitystä. Välttämättä vanhemmat ei näe edes itse että missä mennään pieleen, voi olla ihan pienistäkin asioista joskus kiinni. Jos ap joskus olet seurannut näitä lastenkasvatusohjelmia, Nanny ja pikkuriiviöt ym. niin niissä aika hyvin näkyy millainen kaaos niissä perheissä on ollut, lapset ei tottele, hakkaavat ym. mutta yllättävän pienillä muutoksilla nämä kauhukakarat saadaan kuriin kun ammattilainen/ulkopuolinen vähän ohjaa. Ehkä siinä tarvitaankin joku joka katsoo miten juuri tämä lapsi saadaan kuuntelemaan ja tottelemaan.. lapset on niin erilaisia.
 
Juu. Mun ei tarvitse kun ajatella omia lapsiani. Jokainen heistä on täysin omanlaisensa temperamentiltaan. Yksi on helppo, toinen haastava ja kolmas jotain noiden kahden väliltä. Ihunia ja rakkaita kaikki siltikin. :heart::heart::heart:
 
tiedän joo. Mutta ne äidit joilla vain yksi lapsi, joka on ollut erityisen helppo- ne äidit ei valitettavasti tiedä!! Vaan kaikentietävänä neuvovat ja ylpeilevät saavutuksellaan, että he ovat saaneet aikaiseksi tämän helpon vauvan. Ja kaikki on kuulemma äidistä kiinni. Eli äitien vika jos on hankala lapsi.
Näille äideille toivoisin sellaista kaikkein haastavinta toista lasta, ihan vaan opetukseksi, että silmät vähän aukeaisivat! ja suu menisi suppuun!
 
tiedän joo. Mutta ne äidit joilla vain yksi lapsi, joka on ollut erityisen helppo- ne äidit ei valitettavasti tiedä!! Vaan kaikentietävänä neuvovat ja ylpeilevät saavutuksellaan, että he ovat saaneet aikaiseksi tämän helpon vauvan. Ja kaikki on kuulemma äidistä kiinni. Eli äitien vika jos on hankala lapsi.
Näille äideille toivoisin sellaista kaikkein haastavinta toista lasta, ihan vaan opetukseksi, että silmät vähän aukeaisivat! ja suu menisi suppuun!

hmm. mun esikoinen oli ( ja on edelleen ) superhelppo. mutta en mä sillä lesoillut tai ollut kaikkitietävä - lapsestani ylpeä toki olin. enempi mulla joskus heikkoina hetkinä nousi savu korvista, koska ne "villimpien" lasten äidit vaan totesi, että no "teidän XX se on niin kiltti ja helppo,että ei sitä varmaan tarvi kasvattaakaan". minusta se tuntui kurjalta että tehtiin se minun vanhemmuus ja kasvatus ikäänkuin tyhjäksi,vain koska mun lapsi oli helppo.
 
en ole tuosta samaa mieltä.
Herkkä yksilö sopeutuu ja huomaa, miten paljon vanhemmat jaksavat, ja jos esim. perheessä/koulussa /ryhmässä on jo vaativia, hän pitää omat mölyt mahassaaaN, vaikka olisi surua tai pettymystä tai vihaa tai mitä vaan tunteita.

Mielestäni vanhemmille on helpointa, jos on "temperamenttinen" lapsi. Tietää, että lapsi pitä itsestään huolen ja tulee nähdyksi ja kuulluksi. Eri asia on herkkä ja hiljainen lapsi.

Lisäksi ihmisen aivot muotuvuvat koko ajan .Ihan koko ajan. Eli jos sinä kerran annat itsellesi esim. luvan lyödä toista, se tapa uusiutuu helposti. Se mitä sinä teet, muokkaa aivojasi. Kun murhaaja kerran tappaa, eka kerta on vaikea, seuraavat jo helppoja.

Jos lapsi tottuu siihen että koko ajan äiti on perässä juoksemassa, niin tämä on vain useimmiten tullut tavaksi. Lapsi on tottunut siihen, että äiti passaa uimahallissa, äiti tekee voileivät, äiti ottaa vastuun siitä että ehtii kouluun, äiti antaa huutaa ja kiljua koska vain oma lapsi on tärkein ja muut eivät. Kun lapsion kerran huutanut ja potkinut, kaupassa niin tapa uusiutuu helposti.

Lapsi myös tottuu siihen, että äiti ei puhu koskaan muille mitään vaan koko ajan lapselle. Heistä kasvatetaan itsekkäitä. Esim. tuo maito juttu.

Minusta siis tuollaisen itsekkääksi kasvatetun kasvatus on aina helpointa. Vanhemmilla on vähiten sydänsuruja lapsensa puolesta, koska hän pitää huolen että ei jää mistään paitsi vaan tulee saamaan huomiota, tulee nähdyksi ja kuullukis, niiden herkkien kustannuksella. Yleensä näiden itsekkäiden vanhemmat ovat myös itsekkäitä ja röyhkeitä ihmisiä.

Minä olen sitä mieltä,e ttä meillä on kaikilla lähes samat geenit ja geeniperimä ja aivojen yhgteydet ja välittäjäaineet muuttuvat sitä mukaa mitä teemme, sellaiset yhteydet syntyy aivoihin. Itse olen voinut kasvattaa 2 lasta, jotka kaikessa tekemisessään kiitettäviä, ja väitän, että kun minulle tuodaan mikä tahansa lapsi, vastasyntyneenä voin hänestä tehdä puliukon tai neron. Ympäristö ja kasvatus. Aivot muotouvat sellaiseksi mitä tekee.
 
Telkkarissa oli vastikään joku psykologi, joka sanoi, että on väärinkäsitys, että esim. aggressioita tai negatiivisia tunteita olisi jotenkin saatava purkaa. Koska jos kerran opit esim lyömään niin seuraavat kerrat ovat piece of cake. tapa. kaikesta tulee helposti tapa.

Se työpaikan toisia kiusaavat ja röyhkeästi toisille huutava jätkä on vain tottunut siihen, että hän "saa" terrorisoida ja muut ovat tottuneett siihen, että hän "on" sellainen.
 
Esim. ainahan näillä terroristeilla on se asema sellainen, usein pomoja. Kenestä vaan hiljaisesta voi tulla terroristi, jos on tarpeeksi rahaa ja asemaa. Eli kukaan taas sellainen, joka tarvistee työpaikkaa saadakseen leipänsä, ja jonka asema ei ole kiinni siitä että joku voi antaa potkut hänelle, ei ala terrroristiksi.vain sellainen, jolla on se valta potkia muita.

Kyllä nämä käyttäytymisjutut ovat täysin omia valintoja niin lapsilla kuin aikusiilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä;22654832:
Telkkarissa oli vastikään joku psykologi, joka sanoi, että on väärinkäsitys, että esim. aggressioita tai negatiivisia tunteita olisi jotenkin saatava purkaa. Koska jos kerran opit esim lyömään niin seuraavat kerrat ovat piece of cake. tapa. kaikesta tulee helposti tapa.

Se työpaikan toisia kiusaavat ja röyhkeästi toisille huutava jätkä on vain tottunut siihen, että hän "saa" terrorisoida ja muut ovat tottuneett siihen, että hän "on" sellainen.

mielenkiintoinen psykologi,joka sanoo, että tiettyjä tunteita ei saisi purkaa.luulisi, että kyse olisi siitä miten ne purkaa.vihantunteen kun voi oppia purkamaan jollain muullakin tavoin kuin aggressiolla ulospäin..
 
Tiedän erittäin hyvin, sillä esikoiseni on helppo, ujo lapsi ja keskimmäiselläni on vaativa temperamentti. Toki heidän välisensä luonne-erot lieventyvät heidän kasvaessaan, kun temperamenttinen oppii käyttäytymään hillitymmin ja helppo ja hiljainen lapsi oppii luottamaan maailmaan enemmän. Vaikka esikoisen kanssa on ollut helppoa pikkulapsiaikana, hänen pärjäämisestään tulevaisuudessa olen enemmän huolissani. Jokaisessa luonteenpiirteessä on sekä hyviä että huonoja puolia.
 
Jos lapsi kerran saa raivarit, niin oletteko keskustelleet miksi noin ei voi toimia? Kaupassa ei voi huutaa noin, koska toisetkin ovat tärkeitä, ja heillä on oikeus käydä kaupassa ilman tuota mesoamista. Ja olisiko kiva jos kaikki huutaisivat sillä tavalla. Ja jos lapsi seuraavan kerran noin toimii, niin alatte itsekin vain huutamaan.

Ja että ihminen ei saa kaikkea mitä haluaa. Koska rahaa on helppo tuhlata mutta vaikea tienata (ainakaan rehellisesti käyttämättä muita hyväkseen). Ja koska jos koko ajan ostelee akikkea, tulee koti niin täyteen, että kohta ei itse mahdu asumaan siellä. Ja taas isompaa kotia ei voi ostaa, koska lämmittäminen maksaa paljon rahaa ja lisäksi mmaapallo ei kestä sitä, että lämmitetään isoja koteja. Maapallo ei kestä sitä, koska puuut ja kasvit kuolevat kun ihminen saastuttaa ilmaa polttamalla puuta, kivihiiltä, turvetta... tai ydinvoimaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä;22654842:
Kyllä nämä käyttäytymisjutut ovat täysin omia valintoja niin lapsilla kuin aikusiilla.

Aikuisilla kyllä, mutta lapsilla ei ole vielä työkaluja tehdä tuollaisia valintoja. Synnynnäinen temperamentti hallitsee vielä käytöstä, mutta kasvatuksen ansiosta lapsi oppii hallitsemaan ja tunnistamaan tunteitaan ja käytöstään paremmin. Se ei kuitenkaan tapahdu hetkessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä;22654799:
ja väitän, että kun minulle tuodaan mikä tahansa lapsi, vastasyntyneenä voin hänestä tehdä puliukon tai neron. Ympäristö ja kasvatus. Aivot muotouvat sellaiseksi mitä tekee.

No huh! :O Ei kasvatuksellakaan sentään ihan kaikkeen pystytä.. Esim. ei kaikki ole älykkäitä eli et mitenkään voi kasvatuksella saada neroa aikaan jos se älykkyys vaan puuttuu. Sinun mukaasi ihmiset ovat siis alussa kaikki samanlaisia ja jos vaan osaa kasvattaa oikein niin lapsesta saa oikean malliyksilön?
 
Alkuperäinen kirjoittaja eri mieltä;22654799:
en ole tuosta samaa mieltä.
Herkkä yksilö sopeutuu ja huomaa, miten paljon vanhemmat jaksavat, ja jos esim. perheessä/koulussa /ryhmässä on jo vaativia, hän pitää omat mölyt mahassaaaN, vaikka olisi surua tai pettymystä tai vihaa tai mitä vaan tunteita.

Mielestäni vanhemmille on helpointa, jos on "temperamenttinen" lapsi. Tietää, että lapsi pitä itsestään huolen ja tulee nähdyksi ja kuulluksi. Eri asia on herkkä ja hiljainen lapsi.

Lisäksi ihmisen aivot muotuvuvat koko ajan .Ihan koko ajan. Eli jos sinä kerran annat itsellesi esim. luvan lyödä toista, se tapa uusiutuu helposti. Se mitä sinä teet, muokkaa aivojasi. Kun murhaaja kerran tappaa, eka kerta on vaikea, seuraavat jo helppoja.

Jos lapsi tottuu siihen että koko ajan äiti on perässä juoksemassa, niin tämä on vain useimmiten tullut tavaksi. Lapsi on tottunut siihen, että äiti passaa uimahallissa, äiti tekee voileivät, äiti ottaa vastuun siitä että ehtii kouluun, äiti antaa huutaa ja kiljua koska vain oma lapsi on tärkein ja muut eivät. Kun lapsion kerran huutanut ja potkinut, kaupassa niin tapa uusiutuu helposti.

Lapsi myös tottuu siihen, että äiti ei puhu koskaan muille mitään vaan koko ajan lapselle. Heistä kasvatetaan itsekkäitä. Esim. tuo maito juttu.

Minusta siis tuollaisen itsekkääksi kasvatetun kasvatus on aina helpointa. Vanhemmilla on vähiten sydänsuruja lapsensa puolesta, koska hän pitää huolen että ei jää mistään paitsi vaan tulee saamaan huomiota, tulee nähdyksi ja kuullukis, niiden herkkien kustannuksella. Yleensä näiden itsekkäiden vanhemmat ovat myös itsekkäitä ja röyhkeitä ihmisiä.

Minä olen sitä mieltä,e ttä meillä on kaikilla lähes samat geenit ja geeniperimä ja aivojen yhgteydet ja välittäjäaineet muuttuvat sitä mukaa mitä teemme, sellaiset yhteydet syntyy aivoihin. Itse olen voinut kasvattaa 2 lasta, jotka kaikessa tekemisessään kiitettäviä, ja väitän, että kun minulle tuodaan mikä tahansa lapsi, vastasyntyneenä voin hänestä tehdä puliukon tai neron. Ympäristö ja kasvatus. Aivot muotouvat sellaiseksi mitä tekee.

Huoh! Tän tekstin jälkeen mä todellakin toivon, että joku päivä saat oikein haastavan lapsen itsellesi kasvatettavaksi neroksi, kun kerran olet noin ylivoimaisen taitava kasvattaja. Musta ei siihen ole, omat lapseni ovat vilkkaita ja nopealiikkeisiä, mutta eivät mitenkään erikoisen haastavia, mutta tiedän, että paljon helpompia ja vaativampiakin lapsia on olemassa kuin nuo omani.
 
No entäpä, uskooko kukaan että lapsi voi olla jo pienenä inhottava persoona? Lienee tuttua että jos perheessä on kolme lasta jotka ovat kasvatettu samalla lailla niin yksi niistä on se perkele joka rikkoo kaiken, valehtelee ja satuttaa toisia. Vai onko se vain kasvatettu väärin?
Minä uskon että jotkut ovat jo syntyessään kusipäitä ja riippumatta siitä miten heitä kasvatetaan he kasvavat kieroon. Jos kaikki lapset ovat niiiiiiiiin ihania, niin mistä niitä mulkkuja aikuisia sikiää? Tiedän yhden perheen jossa kolme lasta ja yksi niistä on oikea mätämuna, ja uskon että hänen perusluonne+aivojen kemia on sellainen ettei hänestä kukaan saisi kasvatettua ns. normaalia.
 
Meillä noi kolme yhteensä on helpompia kuin tuo yksi. Tämä haastavin on esikoinen. Harmittaa joskus, kun huomaa tuosta kolmevuotiaasta, että matkii tätä isompaa. Ei varmasti hoksais/uskaltais tehdä muutoin. Esim. jos tää esikoinen joutuu arestiin, omaan huoneeseen, ei hän tyydy sielä olemaan, vaan alkaa viskellä tavaroita huoneen oveen ja karkaa varmasti tilaisuuden tullen, karjuu, puhuu rumia. On ilkeä sisaruksia kohtaan. On kateellinen sisaruksille kaikista mahdollisista asioista, vaikka itse olisi saanut/ tehnyt juuri samaa. Ennen sai hirveitä raivareita, onneksi ne on suurinpiirtein takana päin.

Joskus tuntuu tosi avuttomalta, kun keinot vaan loppuu tän yhden kohdalla. Välillä herään itsekkin, että mulla on jo valmiiksi negatiivinen asenne häntä kohtaan ja puhun turhan äkäisesti ilman syytä.

Ois ihanaa, jos olisi tukiperhe tms. johon tää lapsi sais mennä silloin tällöin. Siitä hyötyis kaikki. Tää lapsikin sais lomaa äkäisestä äitistä. Lapsi on hirveän aktiivinen ja pitäis olla kaveri tai mennä kaverille tai tehä sitä tai tätä tai päästä yökylään (ei oo mitään paikkaa), mummolassa on joskus harvoin.

Hän on kuitenkin minun pikkuinen rakas lapsi.
 
Kyllä jokainen työntekijä pystyy pitämään mölyt mahassaan, jos oma leipä on kiinni siitä. Mutta heti kun sama henkilö etenee esim. asemaan, jossa kukaan ei häntä voi potkaista pois, niin johan on "temperamentti" sellainen, että huutaa toisille jne.

Samahan se on monilla parisuhdeväkivallan kanssa. Alussa esitetään jotain muuta, koska toinen ei ole vielä kiinni ja lähtisi pois jos tietäisi millainen narsisti oikeasti on. mutta kun on edetty avioon ja ehkä tehty niitä lapsiakin, niin uskalletaankin alkaa terroristiksi.

Sama juttu lapsilla ja heidän vanhemmilla. Nythän vain kannustetaan kaikkeen huonoon käytökseen. mitä enemmän vaadit ja huudat, niin sitä enemmän saat. Päiväkodissa koulussa, saat ohjausta eneemmän ja huomiota. Mutta jos juttu toimisi niiin, että vanhemmat tietäisivät että huonosta käytöksestä lapsi saa esim. potkut, koulusta, niin johan alkaisi käyttäytyminen onnistua.

ja sama juttu vanhusten kanssa. Monet vain pottuilevat, koska tietävät, että toiset ovat töissä ja heidän on pakko jaksaa kuunnella huorittelua jne.

Jokainen voi käyttäytyä asiallisesti jos haluaa. Yleensä huonosti käytäytydään sellaisille, jotka ovat heikommassa asemassa eivätkä voi vaatia parannusta. Esim. suomen presidentin on sanottu olevan alaisilleen erittäin vaikea persoona.

Jos presidentti olisi alainen, niin pitäisi mölyt mahassaan.
Sama juttu lasten kanssa. Lapset jotka tietävät että vanhemmat suvaitsevat kaiken, käyttäytyvät huonosti ja itsekkäästi.
 

Yhteistyössä