Äidit vieraannuttavat lapsen omasta isästä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Isätön lapsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Isätön lapsi

Vieras
Miksi en saa tavata isääni onko se lapsenetu, että lapsi ei saa nähdä/tavata omaa isäänsä?

Miksi niin monet äidit ovat julmia omia lapsiaan kohtaan vievät tapaamisoikeuden omaan isään?

Hävetkää, jos osaatte!
 
Kun se saatanan jätkä edes joskus tulis hakemaan lapsen silloin kun on sovittu. Mutta kun unohtui. Tai on just ottanu. Tai on "kaverei".

Sitte tunkee hakemaan pari päivää myöhemmin, krapuloissaan, just kun lapsella harrastus.
 
Kun se saatanan jätkä edes joskus tulis hakemaan lapsen silloin kun on sovittu. Mutta kun unohtui. Tai on just ottanu. Tai on "kaverei".

Sitte tunkee hakemaan pari päivää myöhemmin, krapuloissaan, just kun lapsella harrastus.


Kyllähän mä olen tullut hakemaan aina mutta kun sä et ole ollut välttämättä kotona lapsein kanssa silloin ja kun suhun ei ole saanut mitään yhteyttä millään..
Samoin kuin palauttaessa lapsia sinulle olet ollu tiellä tiettömillä, on ollut hauskaa odotella parkkipaikalla lapsien kanssa monta tuntia..

Krapulaa mulla ei kyllä ole ollut koskaan, lapset ovat kylläkin puhuneet sinun alkoholinkäytöstäsi.. Se läski serkkusi muuten oli tehnyt sinusta ilmoituksen kun ei uskonut sinun enää pärjäävän.

Ja noista harrastuksistahan sinä olet aina jaksanut aukoa, se on vaan kumma juttu ettei siellä Porvoossa ole koskaan mitään muita harrastus mahdollisuuksia kuin silloin kun minun pitäisi saada lapset.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän mä olen tullut hakemaan aina mutta kun sä et ole ollut välttämättä kotona lapsein kanssa silloin ja kun suhun ei ole saanut mitään yhteyttä millään..
Samoin kuin palauttaessa lapsia sinulle olet ollu tiellä tiettömillä, on ollut hauskaa odotella parkkipaikalla lapsien kanssa monta tuntia..

Krapulaa mulla ei kyllä ole ollut koskaan, lapset ovat kylläkin puhuneet sinun alkoholinkäytöstäsi.. Se läski serkkusi muuten oli tehnyt sinusta ilmoituksen kun ei uskonut sinun enää pärjäävän.

Et oo sit mun eksä, tai olet ollut väärällä ovella.

Täällähän me odotellaan, lapsi itku kurkussa ja minä selitellen että isälle on nyt vaan tullut sitte jotain...

Ja sinähän et lapsia ole palautellut, koska meidän sopimus on että mä haen ne sun luota, jos nyt yleensä olet hakenut ne lapset joskus...

Eihän viime kerrasta ole aikaa kuin kolmisen kuukautta.
 
2307890-anchorman-well-that-escalated-quickly_super.jpg
 
  • Tykkää
Reactions: Nuri
:'(


Oi voi.
Lapsuuteni olisi mennyt ihan pilalle jos minulta olisi kielletty isä.

Isä, joka osasi nähdä minut paremmin kuin äiti.

Aikuisena on parempi suhde äitiin kuin isään, koska mieheni varasti isäni :)

Mutta toki saamme isän kanssa hyvät väittelyt aikaiseksi..vielä nykyisin.

Antakaa lapsillenne vahemmat ja olkaa niitä vanhempia. Lapset voivat syyttää itseään siitä kun riitelette.
 
Et oo sit mun eksä, tai olet ollut väärällä ovella.

Täällähän me odotellaan, lapsi itku kurkussa ja minä selitellen että isälle on nyt vaan tullut sitte jotain...

Ja sinähän et lapsia ole palautellut, koska meidän sopimus on että mä haen ne sun luota, jos nyt yleensä olet hakenut ne lapset joskus...

Eihän viime kerrasta ole aikaa kuin kolmisen kuukautta.

Aah meillähän on sopimuksessa että mä hoidan kaikki kuljetukset, eniten mä diggasin siitä että sä huutelet pitkin kyliä että SÄ haluaisit että hommat toimii, samaan aikaan mun s-postiin piippasi viestiä että SÄ haet lähestymiskieltoa jos otan mitään yhteyttä..
Puhumattakaan noista miljoonasta tempusta mitä teit tuona aikana, sitäkään mä en koskaan tajunnut miksi ihmeessä sä halusit pilata lasten mun luo tulemiset, esimerkiksi sanomalla heille että voivoi nyt sinä jäät jostain paitsi kun joudut isäsi luokse.


Ja joo taitaa olla jo 1.5v viime kerrasta, sen mä vaan voin kertoa että mä teen kaikkeni että sä kärsit,, et tainnut typerä ämmä tajuta että mä olen kerännyt todisteita jo monta vuotta sua vastaan ;))

Oikeudessa nähdään. PS. Joo en oo sun exä ;)
 
Viimeksi muokattu:
Jaa-a, sitä tässä kovasti ihmetellään. Eikä keksitä syyksi muuta kuin että äiti haluaa näin pönkittää omaa tärkeyttään lasten elämässä. Surullista, todella surullista.
 
Mun äiti loi mulle lapsuudessani mielikuvitusisän, kun omaa ei juuri koskaan näkynyt. Isä perui usein sovitun yhteisen viikonlopun, mutta äiti jaksoi yrittää selitellä isän puolesta ja pitää yllä hyvää mielikuvaa hänestä. Olen kaikesta siitä kiitollinen äidilleni, varsinkin kun aikuisena opin miten torkeästi isä oli kohdellut äitiä -ja on aina kohdellut kaikkia naisia (lukuisia) elämässään. Eli voin nostaa äidilleni hattua, ettei koskaan siirtänyt omaa suruaan avioerosta, pettämisista ja petetyistä lupauksista meidän lasten kannettaviksi. Mulla siis tavallaan oli "isä" lapsuudessani, joskaan se isä ei ollut todellinen henkilo. Mutta parempi se oli kuin pelkkä todellisuus. Kyllä mä tuota oikeaa isäänikin tavallani rakastan ja autan nyt kun olen jo 40 v. ja hän vanhenee, mutta tunnen nyt sen oikean henkilon ja näin aikuisena jaksan sen kantaakin. Lapseni en varmaan olisi rikkoutumatta jaksanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;30307813:
Miksei näihin ketjuihin ikinä vastata, että "mitäs teit lapsen tuollaisen akan kanssa, oma moka, kai sen nyt ennen lapsen tekoa näkee, miten siinä käy"?

Voin vastata omasta puolesta ett' 13v on pitkä aika. Siinä ehtii ihminen muuttua.
 
On hienoa, että isiä nykyään kiinnostaa lapsensa/iensa tapaaminen. Mun vanhemmat erosivat 70-luvulla. Aluksi isää näkyi noin kerran kuukaudessa ja myöhemmin ei ollenkaan. Äiti ei isästä pahaa puhunut koskaan tai estänyt tapaamisia, isän uusi perhe vain kiinnosti enemmän. Nyt aikuisena isä ihmettelee, kun ei oikein tunneta tms. Onneksi sain upean isäpuolen myöhemmin.
 
Katsoiko aloittaja eilisen dokkarin? Hyvä aihe vaikka motin tapaan asiat käsiteltiin puolivillaisesti kuunnellen vain toista osapuolta. Räikeät tapaukset olivat todella räikeitä, kuten vääriä syytöksiä lapsen hyväksikäytöstä ja vanhemman mustamaalaamista. Lapset olivat suurimpia kärsijöitä. Oli tapaus jossa koko elämänsä äidillä ollut määrättiin isälle koska tämä pystyi turvaamaan lapsen oikeuden tavata molempia vanhempia. Minusta tämä suuntaus on hyvä.

Vieraannuttamista voi tehdä molemmat osapuolet. Puhuttiin myös että termiä käytetään väärin, kuten silloin kun pelot ovat todellisia taikka lähi yrittää tukea minkä voi etän hankaloittaessa prosessia.
 
Oma näkemykseni tästä asiasta on, että nykyään syyllistetään myös helpommin lapsen isää, mitä ei ehkä parikymmentä vuotta sitten tapahtunut niin helposti.

Lapsi leikkii äitinsä kanssa puistossa ja tippuu isosta kiipeilytelineestä päälleen, satuttaa kätensä ja seuraavana päivänä on mustelmilla, oletus on, että oi voi, ei siinä kerennyt mitään tekemään ja ok.

Lapsi on isänsä kanssa automatkalla ja auto seisoo liikennevaloissa pysähtyyneenä, odottaen liikennevalojen vaihtumista. Takana tuleva auto ajaa perään, auto menee lunastukseen ja lapselle tulee pelko automatkustamista kohtaan, syy on automaattisesti isän ja isä saa kuulla lopun ikänsä lapsen äidiltä, ettei osaa ajaa autoa, vaikka on toiminut tasan niin kuin pitääkin.

Sen enempää näistä ketään syyttämättä, olen ainakin itse sen huomannut, että jos lapsi on isän seurassa ja jotakin tapahtuu, ei poliisin lausuntokaan jyrää sen perheen tuomarin lausuntoa. Vaan isä kuulee aina asioista. On sitten oma, tai kaverin isä, niin aina. Vaahtokarkkienkin paistaminen oli isän kanssa kiellettyä, kun veljen kanssa tapeltiin ja kuumaa vaahtokarkkia roiskui kädelle, oli sekin isän syy. Ja vuorostaan kun upotettiin joku radio tai vastaava penskana veteen, äiti vähätteli, että eihän tässä mitään ja isä kun erehtyi sanomaan mitä olisi voinut käydä, niin äiti isää sättimään tyyliin jos olisit omat hommasi paremmin hoitanut niin ei olisi tapahtunut jne. Vaikka jälkikäteen meille selvisikin, että juuri isän laitattama vikavirtasuoja meidät silloin pelasti sähköiskulta, mutta eihän tuo pitikään sitä suostunut kuuntelemaan ennen kuin oltiin aikuisia...

Että tässä asiassa yhdyn kyllä aloittajaan ajatuksessa. Isästä yritetään tehdä aina syntipukki.
 
[QUOTE="tuuba";30308297]Oma näkemykseni tästä asiasta on, että nykyään syyllistetään myös helpommin lapsen isää.[/QUOTE]

Sepä se, esimerkkinä voidaan käyttää minun tapausta, Mun ex on 5v aikana tehnyt kaikkensa etten saisi lapsia itselleni, tämä alkoi siis välittömästi kun aloin seurustella vakavammin..

Se mikä mua on iskenyt kerta toisensä jälkeen silmille on lastensuojelun ja muiden henkilöiden automaattinen oletus että mä olen perseestä, Jos ja kun olen itse joutunut tekemään ilmoituksen lasten äidistä, siihen on suhtauduttu niin että VOIVOI kun aikuisten ihmisten pitää yrittää kiusata toisiaan..

Vastaavasti ex musta tekemät jutut on edennyt oikeuteen asti..
Ketään ei ole tuntunut myöskään kiinnostavan tippakaan todisteet joita minulla on kiusaamisesta vuosien ajalta, koska eihän äiti voi noin käyttäytyä ja jos käyttäytyy niin siihenhän on oltava syy, eikä suinkaan kostaminen voi olla syy.
 
Sepä se, esimerkkinä voidaan käyttää minun tapausta, Mun ex on 5v aikana tehnyt kaikkensa etten saisi lapsia itselleni, tämä alkoi siis välittömästi kun aloin seurustella vakavammin..

Se mikä mua on iskenyt kerta toisensä jälkeen silmille on lastensuojelun ja muiden henkilöiden automaattinen oletus että mä olen perseestä, Jos ja kun olen itse joutunut tekemään ilmoituksen lasten äidistä, siihen on suhtauduttu niin että VOIVOI kun aikuisten ihmisten pitää yrittää kiusata toisiaan..

Vastaavasti ex musta tekemät jutut on edennyt oikeuteen asti..
Ketään ei ole tuntunut myöskään kiinnostavan tippakaan todisteet joita minulla on kiusaamisesta vuosien ajalta, koska eihän äiti voi noin käyttäytyä ja jos käyttäytyy niin siihenhän on oltava syy, eikä suinkaan kostaminen voi olla syy.

Kuulostaa tutulta. Ollaan miehen kanssa moneen otteeseen todettu, että jos hän kohtelisi lapsiaan niin kuin lasten äiti heitä kohtelee, lapset olisi otettu pois jo moneen kertaan. Mutta ei, kun kaltoin kohtelija on äiti. Isä tekee aiheellisia ilmoituksia, mutta niitä ei koskaan oteta vakavasti.
 
Kyllä se isä ainakin tässä perheessä on ihan itse itsensä vieroittanut lapsista niin, ettei lapsia kiinnosta tavata koko ihmistä.
Minulle on ihan hälläväliä tapaavatko vai eivät, en jaksa enää asiasta stressata. Joten en soittele lasten isälle että tulisitko hakemaan lapsesi, vaan odotan että aikuinen ihminen osaa ottaa yhteyttä ihan itsekin kun lapsiaan haluaa tavata. Vaan eipä osaa. Ja kun minä en soittele, on kuulemma sitten tietyille ihmisille asian kääntänyt niin, ettei lapsiaan saa koskaan tavata. Kyllä siinä oli monella ihmisellä nauramista.
Minä pyytelin aikani lapsen isää ottamaan lapset luokseen, ei käynyt koskaan. Joten miksi enää pyytelisin? Lapsille olen ihan suoraan sanonut, ettei isälle nyt sovi ja kertonut syyn, mutta kyllä nuo ovat jo oppineet rivien välistä lukemaan ihan itsekin.

Mitä ap viestillään ajaa takaa, niin varmasti on myös noitakin tapauksia olemassa, en sitä kiellä. Mutta ei se aina ole niin mustavalkoista, eikä se läheskään aina ole juuri äiti joka nämä hommat kusee.
 
Meitä on niin moneen junaan.

Koin eilen tietynlaisen valaistumisen. Tajusin, että maailmassa on ihan helvetisti tyhmiä ihmisiä. Enkä siis tarkoita nyt mitään "olet tyhmä, vihaan sinua"-soopaa, vaan ihmisiä, joilla ei nyt vaan se kapasitetti riitä, vaikka mitä tekisi.

Ei kukaan normaalilla järjellä varustettu ihminen ala kiusallaan estämään isä-lapsi-suhdetta. Tai vastaavasti äiti-lapsi-suhdetta. Mutta jos kuupassa ei ole kaikki aivan kohdillaan ja ajatusmalli on syystä taikka toisesta hieman kieroutunut, voi tilanne ollakin se, että lapsilta viedään toinen vanhempi. Ja tämä on enemmän, kuin perseestä.

Esikoiseni ei tiedä, kuka hänet on aikoinaan siittänyt. Tai siis tietää toki, mutta ei enää muista ko. ihmistä, sillä hän ei ole kuulunut elämäämme vuosiin. Eikä lapsi siis ole asiasta kysellyt, eli ainakaan toistaiseksi hän ei ole taustastaan kiinnostunut. Jos (ja kun) joskus kiinnostuu, niin sitten kerron hänelle kaiken sen, minkä hän tietää haluaa.

En voi sietää ex:ääni. Eikä mun tarvitsekaan, sillä hänen käytöksensä oli aikoinaan hyvin törkeää. Ymmärrän kyllä, että se johtui hänen pahasta olostaan, mutta ei mun kuulu olla kenenkään sylkykuppina. Itse hän valintansa teki ja niiden kanssa on sitten vain elettävä.

Vaikka tuo mies on mulle kuin punainen vaate, en ikinä, koskaan, enkä milloinkaan antanut sen näkyä lapseen liittyvissä asioissa. Joustin, joustin, joustin ja joustin. Opetin, ohjasin, tuin, peittelin virheitä, annoin mahdollisuuden, toisen, kolmannenkin. Mutta lopulta tuli stoppi. En mitenkään pystynyt tasaamaan kaikkia mäkiä ja kuoppia, joita hän isä-lapsisuhteeseensa rakensi, joten lopulta oli vain vihellettävä peli poikki. Tarkoitukseni ei ollut viheltää peliä poikki kokonaan tai lopullisesti, vaan tehdä uudet, huomattavasti tiukemmat linjaukset. Mutta ex päätti tuossa kohtaa itse heittää hanskat tiskiin.

Ja se oli sitten siinä. Se siitä isä-lapsisuhteesta.

Mutta mulla on puhdas omatunto. Tein oikein ja niin paljon, että monikaan ei olisi sitä työtä tehnyt. Mutta sekään ei nyt sitten kuitenkaan riittänyt. Ja se on asia, jolle en voi mitään. Se ei enää ollut mun käsissäni, että miten hommassa lopulta käy.

Nykyinen mieheni on loistava isä. Hän rakastaa lapsiaan yli kaiken ja tekee kaikkensa lasten eteen. Hän on lapsille aivan yhtä tärkeä, kuin mitä minäkin. Meidän perheessämme on kaksi vanhempaa, jotka ovat lapsille aivan yhtä suuressa merkityksessä. Meillä huudetaan pipin tullessa aivan yhtälailla isää, kuin äitiäkin. Isä käy lasten kanssa jumpassa, muskarissa ja perhekerhoissa aina, kun töiltään siihen pystyy. Ja onneksi hän pystyy, ihan säännöllisesti.
En voisi kuvitellakaan, että hän ei olisi aivan yhtä upea isä lapsilleen, mikäli meille tulisi ero. Se ei mun nähdäkseni olisi millään muotoa mahdollista, että hän "hylkäisi" lapsensa. Niin ei vaan voisi kertakaikkiaan tapahtua, koska lapset ovat hänen maailmansa. Aivan, kuten isäkin on lapsillemme puoli maailmaa. Ja tästä syystä, vaikka kuinka vihaisin miestäni (joka tuolloin olsi ex), en voisi ikinä, koskaan, enkä milloinkaan estellä lapsia tapaamasta omaa, maailman tärkeintä ja rakkaista isäänsä.

Enkä ymmärrä, miten kukaan muukaan vanhempi voi tehdä lapsilleen niin julman teon, että estää tai estelee lapsta tapaamasta toista vanhempaansa silloin, kun sille ei oikeasti olisi syytä.
 

Yhteistyössä