1
1313
Vieras
Mahtiaisko täältä löytyä muita aiheettoman lastensuojeluilmoituksen kohteiksi joutuneita? Itse odotan esikoistani seitsemännellä kuulla ja minusta tehtiin ennakoiva lastensuojeluilmoitus.
Tapa ilmoituksen tekemisestä oli sangen mielenkiintoinen ja kun minulla ei aiheesta ole kokemusta niin se tavallaan "pilasi" osan odotusaikaa ja sai miut tuntemaan että olen tehnyt jotain väärin.
Asuin siis silloin vielä poikaystävän kanssa kahdestaan pienessä kaksiossa, josta minulla oli muutto isoon kolmioon seuraavan kuun alussa. Muutin yksin, koska lapsen isä ilmoitti ettei halua olla missään tekemisissä meidän kanssamme, ja siksi koska tämä kaksio oli aivan liian pieni meille ja halusin että lapsella olisi oma huone, koska semmoinen pitäisi olla joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Enkä enää jaksaisi myöhemmin alkaa stressaamaan muutosta.
Löysin ison kolmion johon mahtui minun ja vauvan tavarat ja vauva saisi oman huoneen. Lisäksi tässä entisessä kaksiossa oli se huono puoli että siihen ei ollut remonttia tehty, joten pyykinpesukoneliitännät puuttuivat ja mielestäni oma pyykinpesukone on lapsiperheessä jokseenkin hyödyllinen. Muutenkin kaksio oli tosi huonossa kunnossa ja kuten aikaisemmin mainitsin - LIIAN täynnä tavaraa ja liian pieni. En olisi voinut kuvitellakaan asuvani siellä vauvan syntymän jälkeen.
Muutamaa päivää ennen muuttoa tämä lapsen isä soitti ja sanoi että joku henkilö oli kuulemma yrittänyt tavoittaa minua (useita kertoja) saamatta minua kiinni. Kyselin että kuka, ei ollut minulle ainakaan yhtään puhelua tullut. Joku miehen oma työntekijä, en kysellyt aiheesta enempää. Tiesi kuitenkin että olin raskaana ja että olin muuttamassa.
Kyselin sitten että mitä asia koskee ja mies sanoi että hänen käskettiin sanoa minulle että pitää olla kotona silloin ja silloin. Se oli muuttoa edeltävä päivä ja sanoin että entä jos minulla on menoa. Ei kuulemma auttanut, kotona pitää olla silloin että meille tulee sosiaalityöntekijä. Olin että minkä ihmeen takia ja miksei minulle ole soitettu asiasta. Kuulemma tulee selittämään etuuksista ja tuista joihin ollaan nyt oikeutettuja kun vauva on tulossa. Luulin että sosiaalityöntekijä tulee kunnan sosiaalitoimistosta ja pyysin numeron, josta minua oltiin yritetty tavoittaa. Soitin useita kertoja ja jätin viestejä vastaajaan että minua oli yritetty saada kiinni että soittaisivat takaisin. Ei vastattu, eikä kukaan soittanut siitä numerosta minulle.
Sinä päivänä odotimme sitten kotona tapaamista ja viimein ovikello soi. Sieltä tuli kaksi ihmistä, toinen oli tämä jonka tiesin "yrittäneen" soittaa minulle ja toista en olut ikinä nähnytkään. Istuin sohvalla ja tämä sosiaalityöntekijä otti tuolin ja asetti sen minua vastapäätä ja istui siihen. Ensimmäiseksi kysyin että mistä hän on ja miksi hän on täällä. Hän oli jonkin laitoksen sosiaalityöntekijä, muttei sosiaalitoimiston. Ja hän on täällä kuulemma siksi että heillä on syytä epäillä että jätän vauvani hoitamatta kun se syntyy. Perusteita väitteelle en saanut, mutta tekstiä tuli kovasti, että ymmärränkö minä että kun pidän lapsen niin siitä ei pääse niin sanotusti eroon ja välillä kysyttin semmoisiakin että olenko täysin ymmärtänyt sen että jos vauvaa ei hoida niin se kuolee, että se on täysin minun hoitoni varassa. Olin aivan ällikällä lyöty että mitä tämä oikein meinaa. Sitten miehelle välillä esitettiin ristikysymyksiä että onko hänen mielestään minusta äitiainesta ja tätä vauvaa hoiamaan. Sitten palattiin taas minuun että onko minulla minkä verran kokemusta lastenhoidosta. Sanoin että tutuilla on muutaman vuoden ikäisiä lapsia joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Sitten takerruttiin siihen että niin muttei ole pienien vauvojen hoitokokemusta.
Viimein tokaisin että enköhän minä osaa hoitaa lastani niin hyvin kuin kuka tahansa esikoisensa saava. Että tuskin olisin lasta pitänyt jos sen hoitamiseen ei olisi resursseja tai voimia. Sitten alettiin puimaan sitä että kun tavaraa on niin mahdottomasti asunnossa ja tänne ei mahdu vauva eikä sen tavarat. Siihen vastasin että sen takia olen muuttamassa isompaan asuntoon, että mahtuu. No, sekään ei sitten ilmeisesti ollut hyvä juttu, koska sitten alettiin mäkättää että muutan liian kauas ja yksin eli toisin sanoen kukaan ei ole valvomassa osaanko hoitaa vauvaa. Siihen sanoin että jaksamisen suhteen minulla ei ole mitään ongelmia ollut ja olen hoitanut itseni ja vauvan asioita niin että kaikki olisi valmiina sen synnyttyä, mikä todistaa tietääkseni jotain siitä että haluan äidiksi ja olen valmis siihen. Mutta ongelma olikin kuulemma se että kun kaverit on kaukana. Joo-o, 40-50 kilometria sinne missä kaikki ystävät ja tarvittaessa hoitoapu asuu, bussilla pääsen joka aamu kuudesta alkaen kulkemaan ja jos en pääse niin ei hätää, tutuilla on autot että he tulee sitten minun luokse kahvittelemaan ja aikaa viettämään. Sitten tilanteeseen ehdotettiin että jos muuttaisit ensikotiin 200-300 kilometrin päähän. Sitten kysyin että miten se auttaa äskeiseen ongelmaan, että sittenhän olisin täysin vieraassa kaupungissa vauvan kanssa ja kaverit kaikki liian kaukana. En saanut vastausta siihen kysymykseen vaan sekin aihe jätettiin sitten siihen.
Niine hyvineen sosiaalityöntekijä nousi ylös, sanoi että tämä ei tarkoita vielä mitään mutta minä teen ennakoivan lastensuojeluilmoituksen. Ei selitetty millä perusteella ilmoitus tehdään tai mitä se edes tarkoittaa. Sanottiin vaan että tehdään tämä ennen kuin on liian myöhäistä ja tilanteeseemme pystytään tarjoaaman apua ajoissa. Miten niin ennen kuin on liian myöhäistä?
Jäi tosi paha maku suuhun koko tapaamisesta. Sen jälkeen soitin omalle sosiaalityöntkeijälle sosiaalitoimistoon että mitä siellä koneella lukee, mitä minusta on kirjoitettu ja miksi ilmoitus on tehty. Luki vain että miehen asunto on liian pieni ja ei lapsiperheelle sopiva. Tässä vaiheessa minun malttini alkoi olla mennyttä ja totesin kymmennen kerran että juuri siksihän minä isompaan asuntoon muutin. Kerroin käynnistä ja siitä etten ollut ikinä ko. työntekijää nähnyt ja kysyin että onko hän siellä töissä. Ei ollut. Ensimmäinen ja viimeinen tapaaminen tämän henkilön kanssa, jos minulta kysytään.
Lisäksi oli marmattanut jotain etten syö tarpeeksi (?). Ei kyllä jääkaappia katsonut eikä minulta syömisestä mitään puhunut. Neuvolassa on mitattu paino ja sikiön painon lisäksi raskauden aikana tullut jo 10 kg että ehkä se selittää syömisestäni vähän enemmän.
Lisäksi oli maininnut että olimme niin yhteisessä ymmärryksessä siitä, että olen avun tarpeessa ja koen että arki on minulle raskasta, mitä en ollut missään vaiheessa sanonut.
Minulla on nyt tulossa jotain työntekijöitä tarkistamaan tilannetta ja päättämään siitä jatkuuko asiakkuus vai päättyykö se. Voinko tehdä valituksen tästä jossain? Tosi iso osa odotuksesta meni ihan pilalle ja kiinnostaisi tietää onko tätä ilmoitusta edes tehty oikein perustein.
Omalle sosiaalityöntekijälleni oli kuitenkin tämä jättänyt kertomatta sen miten sätti minua siitä etten osaisi hoitaa vauvaa sen synnyttyä ja vaikka alussa sanoi että tämä on se aihe mitä tässä käsitellään. Niin, ja niistä tuista ja etuuksista ei sanottu halaistua sanaa, vaikka minulle ilmoitettiin ensin että se on tapaamisen tarkoitus, mikä tuntuu minusta lähinnä huijaukselta ja todella epäkohteliasta edes olla ilmoittamatta minulle tapaamisesta ja sen aiheesta, kun minun asioistani tapaamisessa kuitenkin puhuttiin. Jos mieheltä jotain kysyttiin niin se liittyi jotenkin minuun ja siihen onko miehen mielestä minusta johonkin asiaan tai selviytymään arjesta vauvan kanssa.
Kohtalotovereita?
Tapa ilmoituksen tekemisestä oli sangen mielenkiintoinen ja kun minulla ei aiheesta ole kokemusta niin se tavallaan "pilasi" osan odotusaikaa ja sai miut tuntemaan että olen tehnyt jotain väärin.
Asuin siis silloin vielä poikaystävän kanssa kahdestaan pienessä kaksiossa, josta minulla oli muutto isoon kolmioon seuraavan kuun alussa. Muutin yksin, koska lapsen isä ilmoitti ettei halua olla missään tekemisissä meidän kanssamme, ja siksi koska tämä kaksio oli aivan liian pieni meille ja halusin että lapsella olisi oma huone, koska semmoinen pitäisi olla joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Enkä enää jaksaisi myöhemmin alkaa stressaamaan muutosta.
Löysin ison kolmion johon mahtui minun ja vauvan tavarat ja vauva saisi oman huoneen. Lisäksi tässä entisessä kaksiossa oli se huono puoli että siihen ei ollut remonttia tehty, joten pyykinpesukoneliitännät puuttuivat ja mielestäni oma pyykinpesukone on lapsiperheessä jokseenkin hyödyllinen. Muutenkin kaksio oli tosi huonossa kunnossa ja kuten aikaisemmin mainitsin - LIIAN täynnä tavaraa ja liian pieni. En olisi voinut kuvitellakaan asuvani siellä vauvan syntymän jälkeen.
Muutamaa päivää ennen muuttoa tämä lapsen isä soitti ja sanoi että joku henkilö oli kuulemma yrittänyt tavoittaa minua (useita kertoja) saamatta minua kiinni. Kyselin että kuka, ei ollut minulle ainakaan yhtään puhelua tullut. Joku miehen oma työntekijä, en kysellyt aiheesta enempää. Tiesi kuitenkin että olin raskaana ja että olin muuttamassa.
Kyselin sitten että mitä asia koskee ja mies sanoi että hänen käskettiin sanoa minulle että pitää olla kotona silloin ja silloin. Se oli muuttoa edeltävä päivä ja sanoin että entä jos minulla on menoa. Ei kuulemma auttanut, kotona pitää olla silloin että meille tulee sosiaalityöntekijä. Olin että minkä ihmeen takia ja miksei minulle ole soitettu asiasta. Kuulemma tulee selittämään etuuksista ja tuista joihin ollaan nyt oikeutettuja kun vauva on tulossa. Luulin että sosiaalityöntekijä tulee kunnan sosiaalitoimistosta ja pyysin numeron, josta minua oltiin yritetty tavoittaa. Soitin useita kertoja ja jätin viestejä vastaajaan että minua oli yritetty saada kiinni että soittaisivat takaisin. Ei vastattu, eikä kukaan soittanut siitä numerosta minulle.
Sinä päivänä odotimme sitten kotona tapaamista ja viimein ovikello soi. Sieltä tuli kaksi ihmistä, toinen oli tämä jonka tiesin "yrittäneen" soittaa minulle ja toista en olut ikinä nähnytkään. Istuin sohvalla ja tämä sosiaalityöntekijä otti tuolin ja asetti sen minua vastapäätä ja istui siihen. Ensimmäiseksi kysyin että mistä hän on ja miksi hän on täällä. Hän oli jonkin laitoksen sosiaalityöntekijä, muttei sosiaalitoimiston. Ja hän on täällä kuulemma siksi että heillä on syytä epäillä että jätän vauvani hoitamatta kun se syntyy. Perusteita väitteelle en saanut, mutta tekstiä tuli kovasti, että ymmärränkö minä että kun pidän lapsen niin siitä ei pääse niin sanotusti eroon ja välillä kysyttin semmoisiakin että olenko täysin ymmärtänyt sen että jos vauvaa ei hoida niin se kuolee, että se on täysin minun hoitoni varassa. Olin aivan ällikällä lyöty että mitä tämä oikein meinaa. Sitten miehelle välillä esitettiin ristikysymyksiä että onko hänen mielestään minusta äitiainesta ja tätä vauvaa hoiamaan. Sitten palattiin taas minuun että onko minulla minkä verran kokemusta lastenhoidosta. Sanoin että tutuilla on muutaman vuoden ikäisiä lapsia joiden kanssa olen ollut tekemisissä. Sitten takerruttiin siihen että niin muttei ole pienien vauvojen hoitokokemusta.
Viimein tokaisin että enköhän minä osaa hoitaa lastani niin hyvin kuin kuka tahansa esikoisensa saava. Että tuskin olisin lasta pitänyt jos sen hoitamiseen ei olisi resursseja tai voimia. Sitten alettiin puimaan sitä että kun tavaraa on niin mahdottomasti asunnossa ja tänne ei mahdu vauva eikä sen tavarat. Siihen vastasin että sen takia olen muuttamassa isompaan asuntoon, että mahtuu. No, sekään ei sitten ilmeisesti ollut hyvä juttu, koska sitten alettiin mäkättää että muutan liian kauas ja yksin eli toisin sanoen kukaan ei ole valvomassa osaanko hoitaa vauvaa. Siihen sanoin että jaksamisen suhteen minulla ei ole mitään ongelmia ollut ja olen hoitanut itseni ja vauvan asioita niin että kaikki olisi valmiina sen synnyttyä, mikä todistaa tietääkseni jotain siitä että haluan äidiksi ja olen valmis siihen. Mutta ongelma olikin kuulemma se että kun kaverit on kaukana. Joo-o, 40-50 kilometria sinne missä kaikki ystävät ja tarvittaessa hoitoapu asuu, bussilla pääsen joka aamu kuudesta alkaen kulkemaan ja jos en pääse niin ei hätää, tutuilla on autot että he tulee sitten minun luokse kahvittelemaan ja aikaa viettämään. Sitten tilanteeseen ehdotettiin että jos muuttaisit ensikotiin 200-300 kilometrin päähän. Sitten kysyin että miten se auttaa äskeiseen ongelmaan, että sittenhän olisin täysin vieraassa kaupungissa vauvan kanssa ja kaverit kaikki liian kaukana. En saanut vastausta siihen kysymykseen vaan sekin aihe jätettiin sitten siihen.
Niine hyvineen sosiaalityöntekijä nousi ylös, sanoi että tämä ei tarkoita vielä mitään mutta minä teen ennakoivan lastensuojeluilmoituksen. Ei selitetty millä perusteella ilmoitus tehdään tai mitä se edes tarkoittaa. Sanottiin vaan että tehdään tämä ennen kuin on liian myöhäistä ja tilanteeseemme pystytään tarjoaaman apua ajoissa. Miten niin ennen kuin on liian myöhäistä?
Jäi tosi paha maku suuhun koko tapaamisesta. Sen jälkeen soitin omalle sosiaalityöntkeijälle sosiaalitoimistoon että mitä siellä koneella lukee, mitä minusta on kirjoitettu ja miksi ilmoitus on tehty. Luki vain että miehen asunto on liian pieni ja ei lapsiperheelle sopiva. Tässä vaiheessa minun malttini alkoi olla mennyttä ja totesin kymmennen kerran että juuri siksihän minä isompaan asuntoon muutin. Kerroin käynnistä ja siitä etten ollut ikinä ko. työntekijää nähnyt ja kysyin että onko hän siellä töissä. Ei ollut. Ensimmäinen ja viimeinen tapaaminen tämän henkilön kanssa, jos minulta kysytään.
Lisäksi oli marmattanut jotain etten syö tarpeeksi (?). Ei kyllä jääkaappia katsonut eikä minulta syömisestä mitään puhunut. Neuvolassa on mitattu paino ja sikiön painon lisäksi raskauden aikana tullut jo 10 kg että ehkä se selittää syömisestäni vähän enemmän.
Lisäksi oli maininnut että olimme niin yhteisessä ymmärryksessä siitä, että olen avun tarpeessa ja koen että arki on minulle raskasta, mitä en ollut missään vaiheessa sanonut.
Minulla on nyt tulossa jotain työntekijöitä tarkistamaan tilannetta ja päättämään siitä jatkuuko asiakkuus vai päättyykö se. Voinko tehdä valituksen tästä jossain? Tosi iso osa odotuksesta meni ihan pilalle ja kiinnostaisi tietää onko tätä ilmoitusta edes tehty oikein perustein.
Omalle sosiaalityöntekijälleni oli kuitenkin tämä jättänyt kertomatta sen miten sätti minua siitä etten osaisi hoitaa vauvaa sen synnyttyä ja vaikka alussa sanoi että tämä on se aihe mitä tässä käsitellään. Niin, ja niistä tuista ja etuuksista ei sanottu halaistua sanaa, vaikka minulle ilmoitettiin ensin että se on tapaamisen tarkoitus, mikä tuntuu minusta lähinnä huijaukselta ja todella epäkohteliasta edes olla ilmoittamatta minulle tapaamisesta ja sen aiheesta, kun minun asioistani tapaamisessa kuitenkin puhuttiin. Jos mieheltä jotain kysyttiin niin se liittyi jotenkin minuun ja siihen onko miehen mielestä minusta johonkin asiaan tai selviytymään arjesta vauvan kanssa.
Kohtalotovereita?
Perheeseen välit ovat nyt tällä hetkellä hyvässä kunnossa, joskaan menneet ei ole unohtuneet eikä ikinä unohdukaan.
