Aiheutin kammottavan sotkun ja jään yksin!

[sekoakka]

En tiedä mistä aloittaa....meillä alkoi miehen kanssa arki kasaantumaan päälle...molemmat pahalla tuulella koko ajan, lapset huutaa ja kiukuttelee, raha-asiat päin v*ttua, koulutehtävien deadlinet...kaikista pienistä asioista kasaantui valtava vuori jota en pystynyt alkaa purkamaan. Puhumalla olisi jo päästy pitkälle, mutta en saanut sen vertaa itsestäni irti.Tunteet viilenivät meidän välillä..

Sitten...tuli toinen mies..hiveli itsetuntoani...kertoi kuinka kaunis ja fiksu olen..ihastuin tähän mieheen...luulin myös rakastuvani..olin kovasti hullaantunut. Kävin salaa miehen luona..olin onnellinen pitkästä aikaa.ei mitään huolia, paitsi huono omatunto takaraivossa että petän miestäni. Olin varma että haluan jatkaa elämääni tämän toisen miehen kanssa.En saanut niitä hyviä puolia kaivettua omasta parisuhteestani joita oli olemassa! Toinen mies painosti aika paljon päätöksenteossa, josta hätäännyin...kertoi rakastavansa ja sanoi että haluaa minut! Minäkin hänet...

Päätöksentekopäivä tuli...Oma mieheni pakkasi ja lähti tytön kanssa yökylään mummulaan..jäin pojan kanssa kotiin...tunsin itseni helvetin yksinäiseksi.Miksi tein näin? Ahdistava tunne sisällä joka ei lähde pois..suunnaton ikävä ja kaipuu..loukkasin miestäni....ja kaikkein pahinta nukkumattoman yön jälkeen on se että tajusin rakastavani miestäni!sitä miestä jonka kanssa olen elänyt 9 vuotta elämästäni.Sitä miestä joka on pysynyt minulle uskollisena.Sitä miestä joka on jaksanut uskoa siihen että kaikki kääntyy parhain päin! Minä haluan vajota synkkyyteen.en jaksa nousta!

Helvetti loukkaan myös tätä toista miestä joka luottaa siihen että haluan elää elämäni hänen kanssaan!Miten sokea ihminen voikaan olla omissa tunteissaan!!? Ei helvetti minkä tein! Ansaitsen olla yksin.

Tiedän että täältä tulee paskaa niskaan.En ole koskaan tänne kirjoittanut mitään henkilökohtaista......nyt kestän sen kyllä...

pahoitteluni sekavasta tekstistä..tässä ei ole lähellekään kaikki

 

[chef]

Kannattaiskohan tuossa kohtaa dumpata se uudempi mies ja koitta tehdä kaikki jotta liitto pelastuu?

Näin mä asian näkisin.

 

[minä]

Ensinnäkin,ihan hirmuisen paljon sinulle voimia!!!

Heti toiseksi,tiedätkö,itse olen ihan ihan samanlaisessa jutussa nyt,voi miten kivao lisi tuntea sinut oikeasti,kenellekään kun asiasta ei voi puhua,tosin mulla on vielä se että edelleenkin rakastan tuota toista miestä ja hän odottaa että olen lähdössä avioliitosta joka sekin tekee pahaa mutta rakastan tätä toista.

 

[ap]

Kannattaiskohan tuossa kohtaa dumpata se uudempi mies ja koitta tehdä kaikki jotta liitto pelastuu?

Näin mä asian näkisin.

Niin......mikäli mun mieheni enää haluaa minua! On ihan hajalla tästä..kammottava olo että pystyin tekemään näin kaikkein rakkaimmalleni!

 

[s]

Voimia!

Tuntuu olevan yleistä tämä

 

[minä]

Ensinnäkin,ihan hirmuisen paljon sinulle voimia!!!

Heti toiseksi,tiedätkö,itse olen ihan ihan samanlaisessa jutussa nyt,voi miten kivao lisi tuntea sinut oikeasti,kenellekään kun asiasta ei voi puhua,tosin mulla on vielä se että edelleenkin rakastan tuota toista miestä ja hän odottaa että olen lähdössä avioliitosta joka sekin tekee pahaa mutta rakastan tätä toista.

Niin piti vielä jatkaa mutta lähetin jo vahingossa,samaan aikaan kun olen itseäni syytelllyt roimankin kautta,olen tajunnut että ihmisiä me vain ollaan ja meillä on tunteet,emme sentään ole ketään murhanneet.

 

[ihmettelen]

Eipä tuolle oikein mitään voi ellei miehesi sinua takaisin ota. Niin makaa kuin petää, tämän varmasti tiesit itsekin. Jos miehesi olisi tehnyt saman, ottaisitko takaisin?

Oma frendini on juuri tuossa tilanteessa, tai sortumassa siihen, ei auta siinä mitkään järkipuheet kun pitää vain olla jotain intohimoa koko ajan mitä uskollinen aviomies ei pysty antamaan. Pienet lapset mukana ja kaikki. Mikä naisia/miehiä vaivaa kun jo parin avioliittovuoden jälkeen ei enää haluta olla yhdessä?

 

[ap]

Ensinnäkin,ihan hirmuisen paljon sinulle voimia!!!

Heti toiseksi,tiedätkö,itse olen ihan ihan samanlaisessa jutussa nyt,voi miten kivao lisi tuntea sinut oikeasti,kenellekään kun asiasta ei voi puhua,tosin mulla on vielä se että edelleenkin rakastan tuota toista miestä ja hän odottaa että olen lähdössä avioliitosta joka sekin tekee pahaa mutta rakastan tätä toista.

Sinulle sanon että mieti....mieti helvetin tarkkaan mitä haluat!Se on vaikeaa tunteiden ristitulessa....mutta mieti avioliittosi hyviä puolia.Uudessa suhteessa on aina sitä jotain....älä tee niin kuin minä että heivaat miehesi ja aloita uutta suhdetta, ellet ole täysin varma... Nämä on kammottavia juttuja!!

 

[Tikku]

:hug: ota yhteistä aikaa miehesi kanssa, jutelkaa, riidelkää, purkakaa KAIKKI asiat mielen päältä, pyydä anteeksi, ehkä saat anteeksi ja pystytte jatkamaan yhteis-eloa. Luottamuksen palautuminen ottaa aikansa, mutta näytä miehelle että aiot olla sen arvoinen.

 

[hei]

Ensinnäkin,ihan hirmuisen paljon sinulle voimia!!!

Heti toiseksi,tiedätkö,itse olen ihan ihan samanlaisessa jutussa nyt,voi miten kivao lisi tuntea sinut oikeasti,kenellekään kun asiasta ei voi puhua,tosin mulla on vielä se että edelleenkin rakastan tuota toista miestä ja hän odottaa että olen lähdössä avioliitosta joka sekin tekee pahaa mutta rakastan tätä toista.

Niin piti vielä jatkaa mutta lähetin jo vahingossa,samaan aikaan kun olen itseäni syytelllyt roimankin kautta,olen tajunnut että ihmisiä me vain ollaan ja meillä on tunteet,emme sentään ole ketään murhanneet.

Jos tunteet on kuolleet, ottakaa ero ja sitten vasta toiseen suhteeseen. Se loukkaa paljon vähemmän sitä miestänne ja on kyllä terveellisempää puuhaa kuin suhteesta suhteeseen hyppely.

Joo, ihmiset ei ole koneita mutta erotkin voi tehdä ilman että toinen osapuoli saa ikuisen trauman itselleen.

 

[minä]

Ensinnäkin,ihan hirmuisen paljon sinulle voimia!!!

Heti toiseksi,tiedätkö,itse olen ihan ihan samanlaisessa jutussa nyt,voi miten kivao lisi tuntea sinut oikeasti,kenellekään kun asiasta ei voi puhua,tosin mulla on vielä se että edelleenkin rakastan tuota toista miestä ja hän odottaa että olen lähdössä avioliitosta joka sekin tekee pahaa mutta rakastan tätä toista.

Sinulle sanon että mieti....mieti helvetin tarkkaan mitä haluat!Se on vaikeaa tunteiden ristitulessa....mutta mieti avioliittosi hyviä puolia.Uudessa suhteessa on aina sitä jotain....älä tee niin kuin minä että heivaat miehesi ja aloita uutta suhdetta, ellet ole täysin varma... Nämä on kammottavia juttuja!!

Minä mietin ja mietin,monta kuukautta jo pähkäillyt,aina vain kallistuu tähän uuteen rakkauteen...huoh,olisin lähtenyt avioliitosta jo ajat sitten jos ei olisi lapsia.

 

[cat]

Voimia!
Koittakaa selvittää asiat miehesi kanssa. Jos hän on vielä halukas sopimaan...

 

[j]

Uudessa suhteessa alku on hetkenhurmaa, kaikki tuntuu ihanalle. Se menee ohi, menihän se ensimmäisessäkin suhteessa... Arki tulee aika pian vastaan. Sen arjen kestäminen ja jakaminen onkin rakkautta, pysyvää, kestävää, ei intohimoa päivästä päivään.

Toista ihmistä ei juuri pahemmin voi loukata kuin pettämällä luottamuksen. Se sattuu syvälle sisimpään, vaikuttaa itsetuntoon..

Voi kun ihmiset eivät eläisi vain hetkessä, tunteiden mukaan, vaan tarvitaan sitoutumista kestämään ne "ylä- ja alamäet".

Puhu miehesi kanssa, yritä.

 

[ap]

eihän se auta kuin puhua....heti kun mies vaan tulee käymään..olen loukannut kaikkia.kun saisin tehdyn tekemättömäksi!Kyllä sitä ihminen voi olla idiootti!Jälkiviisaus parasta....

 

[ap]

Ensinnäkin,ihan hirmuisen paljon sinulle voimia!!!

Heti toiseksi,tiedätkö,itse olen ihan ihan samanlaisessa jutussa nyt,voi miten kivao lisi tuntea sinut oikeasti,kenellekään kun asiasta ei voi puhua,tosin mulla on vielä se että edelleenkin rakastan tuota toista miestä ja hän odottaa että olen lähdössä avioliitosta joka sekin tekee pahaa mutta rakastan tätä toista.

Sinulle sanon että mieti....mieti helvetin tarkkaan mitä haluat!Se on vaikeaa tunteiden ristitulessa....mutta mieti avioliittosi hyviä puolia.Uudessa suhteessa on aina sitä jotain....älä tee niin kuin minä että heivaat miehesi ja aloita uutta suhdetta, ellet ole täysin varma... Nämä on kammottavia juttuja!!

Minä mietin ja mietin,monta kuukautta jo pähkäillyt,aina vain kallistuu tähän uuteen rakkauteen...huoh,olisin lähtenyt avioliitosta jo ajat sitten jos ei olisi lapsia.

en valitettavasti voi sulle antaa mitään neuvoa mikä auttais kun itse tein selkeästi väärän päätöksen. Kukaan ei voi tuntea toisen sielunelämää niin hyvin että voisi tehdä päätöksen puolesta..

 

[Leni]

Ihminen on erehtyväinen ja näinhän se on, et joitain asioita osaa arvostaa vasta kun ne menettää. Uskon, että sinun piti kulkea polku juuri näin, jotta oppisit asioita itsestäsi.
Voin hyvin ymmärtää miten noin asiat on menneet, tee itsellesi varmuus mitä oikeasti haluat ja tavoittele sitä nöyränä, ole rehellinen kaikille!
Ehkä miehelläsi ensi shokki pian hälvenee ja voitte keskustella asiat halki.

Voimia!

 

[ap]

Ihminen on erehtyväinen ja näinhän se on, et joitain asioita osaa arvostaa vasta kun ne menettää. Uskon, että sinun piti kulkea polku juuri näin, jotta oppisit asioita itsestäsi.
Voin hyvin ymmärtää miten noin asiat on menneet, tee itsellesi varmuus mitä oikeasti haluat ja tavoittele sitä nöyränä, ole rehellinen kaikille!
Ehkä miehelläsi ensi shokki pian hälvenee ja voitte keskustella asiat halki.

Voimia!

siihen nyt pyrin että saan tämän sotkun selvitettyä ja mieheni takaisin

 

[vieras]

Ihminen on erehtyväinen ja näinhän se on, et joitain asioita osaa arvostaa vasta kun ne menettää. Uskon, että sinun piti kulkea polku juuri näin, jotta oppisit asioita itsestäsi.
Voin hyvin ymmärtää miten noin asiat on menneet, tee itsellesi varmuus mitä oikeasti haluat ja tavoittele sitä nöyränä, ole rehellinen kaikille!
Ehkä miehelläsi ensi shokki pian hälvenee ja voitte keskustella asiat halki.

Voimia!

siihen nyt pyrin että saan tämän sotkun selvitettyä ja mieheni takaisin

Entäs,oletkos miettinyt kuinka olet jo satuttanut tätä toista miestä?IHminen hänkin,mitenkäs hänelle selität asian?

 

[Otto]

Luultavasti voit vielä korjata tilanteen jos miehesi rakastaa sinua. Jos kuitenkin valitset uuden miehen, siitä suhteesta ei tietenkään voi etukäteen tietää miten se menee. Joka tapauksessa moni joutuu kärsimään, koska on tapahtunut mitä on tapahtunut. Jälkeenpäin pähkäilet teitkö oikean vai väärän ratkaisun.

 

[vieras]

sä kuulostat mun ystävältä, mä taidan tuntea sut irl. jos näin on ota yhteyttä muhun, mulla on sulle myös asiaa! T: 4 äiti

 

[ap]

Ihminen on erehtyväinen ja näinhän se on, et joitain asioita osaa arvostaa vasta kun ne menettää. Uskon, että sinun piti kulkea polku juuri näin, jotta oppisit asioita itsestäsi.
Voin hyvin ymmärtää miten noin asiat on menneet, tee itsellesi varmuus mitä oikeasti haluat ja tavoittele sitä nöyränä, ole rehellinen kaikille!
Ehkä miehelläsi ensi shokki pian hälvenee ja voitte keskustella asiat halki.

Voimia!

siihen nyt pyrin että saan tämän sotkun selvitettyä ja mieheni takaisin

Entäs,oletkos miettinyt kuinka olet jo satuttanut tätä toista miestä?IHminen hänkin,mitenkäs hänelle selität asian?

siinäpä se onkin kun en loukkaa pelkästään omaa miestäni vaan myös tätä toista!! en tiedä miten hälle selitän asian...mahdollisimman rehellisesti ...

 

[ap]

sä kuulostat mun ystävältä, mä taidan tuntea sut irl. jos näin on ota yhteyttä muhun, mulla on sulle myös asiaa! T: 4 äiti

en kyllä saa päähäni kuka voisit olla joten tuskin tunnetaan.

 

[ap]

En voi käsittää itteäni! enkö tosiaan osannut ja voinut ajatella asioita ennenkuin tällaista pääsi tapahtumaan!?EN! Helvetti tyhmä ihminen!

 

[vieras]

Olet huono vaimo, huono äiti ja huono rakastajatar
Itsepähän soppasi keitit, tältä palstalta kylla neuvoja satelee, suurin osa on samanlaisia kuin sinä!

 

[vieras]

Mulla oli sama juttu kun sulla oli toinen mies, jota "rakastin" nyt kun se on ONNEKSI ohi olen tajunnut et paskat mä ketään toista rakastanut tai ollut ees ihastunut, mä olin ihastunut ja rakastunut siihen tunteeseen, siihen kun tuntee itsensä niin tärkeäksi ja rakastetuksi ja plaaplaaplaa...
Nyt tosta jutusta on jo aikaa ja onneksi en tuohon typerään ihastumiseen sen enempää tarttunut, mutta se kaduttaa. Joka ikinen päivä mä vihaan itseäni virheistä joita tein, ne ei todellakaan olleet edes sen ihastumisen arvoisia, mä tekisin mitä vain, että saisin tehdyn tekemättömäksi. Mä en pidä itsestäni, mä vihaan itseäni kun olin niin heikko, etten uskonut oman suhteeni olevan tarpeeksi vahva.

Nyt olen onnellinen, tosin en osaa nauttia siitä, enkä tiedä haluankokaan kun tiedän mikä paska olen itse ollut. En voi antaa itselleni anteeksi tekemiäni virheitä, kärsin niistä henkisesti joka ikinen päivä lopun elämäni