Aiheutin kammottavan sotkun ja jään yksin!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sekoakka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja saman kokenut:
Olen itse ollut tuossa samassa tilanteessa...yli vuoden elin "salasuhteessa", petin miestäni. Kaksi pientä lasta ja elämä aivan solmussa, ihan kun ap aloitustekstissään kirjoitti.
Myös minun tapailema mies oli ihana, täydellinen ja oltiin niin rakastuneita...

Raskaiden vaihiden jälkeen erosin miehestäni, hirveät riidat lasten huoltajuudesta, omaisuudesta, kaikesta mahdollisesta...aloitin uuden elämän tämän uuden miehen kanssa melko pian eron jälkeen.

Mutta niin se arki vaan tulee vastaan, ehkä vielä rajummin! Mies ei olekaan niin ihana ja täydellinen, vaan tavallinen mies, isoinekin "puutteineen". Itse tuo samoja virheitä kun ensimmäisessäkin liitossa. Lapset kärsivät. Uusperhekuviot ei koskaan ole helppoja.

Koska molemmat olimme suhteessa tämän nykyisen suhteen alkaessa, luottamuspula on myös arkipäivää :(, molemmilla mielessä se, että kun tämäkin alkoi njäin, miksei toinen voisi tehdä sitä uudestaan...

Heikkoina hetkinä olen kyllä katunut eroa ja kaivannutkin entistä miestäni...

6 vuotta ollaan nyt tätä elämää "uuden" kanssa eletty ja päätetty pysyä yhdessä kaikesta huolimatta, kyllä sitä rakkautta kuitankin meidän välillä on..

Mutta mieti ap (ja muut samassa tilanteessa olevat) tarkkaan mitä lopulta haluat!

Toisin sanoen olisi ollut sama jatkaa alkuperäisessä liitossa, senkin olisi saanut samalla vaivalla toimimaan, nyt ei vain tarvinnut myöntää tehneensä virhettä.?
 
Alkuperäinen kirjoittaja sekoakka:
En tiedä mistä aloittaa....meillä alkoi miehen kanssa arki kasaantumaan päälle...molemmat pahalla tuulella koko ajan, lapset huutaa ja kiukuttelee, raha-asiat päin v*ttua, koulutehtävien deadlinet...kaikista pienistä asioista kasaantui valtava vuori jota en pystynyt alkaa purkamaan. Puhumalla olisi jo päästy pitkälle, mutta en saanut sen vertaa itsestäni irti.Tunteet viilenivät meidän välillä..

Sitten...tuli toinen mies..hiveli itsetuntoani...kertoi kuinka kaunis ja fiksu olen..ihastuin tähän mieheen...luulin myös rakastuvani..olin kovasti hullaantunut. Kävin salaa miehen luona..olin onnellinen pitkästä aikaa.ei mitään huolia, paitsi huono omatunto takaraivossa että petän miestäni. Olin varma että haluan jatkaa elämääni tämän toisen miehen kanssa.En saanut niitä hyviä puolia kaivettua omasta parisuhteestani joita oli olemassa! Toinen mies painosti aika paljon päätöksenteossa, josta hätäännyin...kertoi rakastavansa ja sanoi että haluaa minut! Minäkin hänet...

Päätöksentekopäivä tuli...Oma mieheni pakkasi ja lähti tytön kanssa yökylään mummulaan..jäin pojan kanssa kotiin...tunsin itseni helvetin yksinäiseksi.Miksi tein näin? Ahdistava tunne sisällä joka ei lähde pois..suunnaton ikävä ja kaipuu..loukkasin miestäni....ja kaikkein pahinta nukkumattoman yön jälkeen on se että tajusin rakastavani miestäni!sitä miestä jonka kanssa olen elänyt 9 vuotta elämästäni.Sitä miestä joka on pysynyt minulle uskollisena.Sitä miestä joka on jaksanut uskoa siihen että kaikki kääntyy parhain päin! Minä haluan vajota synkkyyteen.en jaksa nousta!

Helvetti loukkaan myös tätä toista miestä joka luottaa siihen että haluan elää elämäni hänen kanssaan!Miten sokea ihminen voikaan olla omissa tunteissaan!!? Ei helvetti minkä tein! Ansaitsen olla yksin.

Tiedän että täältä tulee paskaa niskaan.En ole koskaan tänne kirjoittanut mitään henkilökohtaista......nyt kestän sen kyllä...

pahoitteluni sekavasta tekstistä..tässä ei ole lähellekään kaikki :(

Hoidetaan tämä meidän "parisuhteen" kommunikointi jatkossa täällä, kun se kerran on helpompaa kuin minulle suoraan puhuminen.
 
Päätettiin miehen kanssa jatkaa yhdessä...tai siis mies ratkaisi tilanteen näin, mistä olen enemmän kuin onnellinen!! Tottakai asioita puidaan vielä..ongelmia joita meillä on ja miten niitä voidaan YHDESSÄ ratkoa. Uskon että me onnistutaan yhdessä kunhan vaan jaksetaan tehdä töitä tämän suhteen eteen.
 
Onneksi olkoon!

Nyt vain istutte alas ja pistätte ihan mustaa valkoiselle, mitä aiotte jatkossa tehdä suhdetta hoitaaksenne. Aina parempi, jos on ammattiauttaja mukana. Ettette vain lipsu vanhoihin tottumuksiinne, uudet kaunat käsittelemättömänä painolastina.
 
En osaa muuta sanoa kuin että voimia sinulle sydämmen pohjasta. Me kaikki ollaan erehtyväisiä, joka ikinen.

Itse tein vastaavat kokeilut jo "nuoruudessa" ennen lapsia ja onneksi niin. Nyt tiedän että ruoho harvoin on kovin paljoa vihreämpää aidan toisella puolella.
 
Hyvä jos jaksatte yrittää! Kaikkea hyvää teille. Äläkä odota, että asiat korjaantuisivat hetkessä vaan ole kärsivällinen ja anna miehelle aikaa.
Itse petin, mies ois ollu valmis yrittämään yhdessä jatkamista. Minä tunsin itseni niin paskaksi etten jaksanut vaan lähdin. Nyt hänellä on asiat hyvin ymmärtääkseni. Olen tosi onnellinen hänen puolestaan. Itsekin alan pikkuhiljaa olla jaloillani ja sinut menneisyyden kanssa. Jos saisin tekemäni virheen tekemättömäksi niin varmasti toimisin toisin mutta sellaista mahdollisuuttahan ei ole olemassa joten sitä on turha jahkailla. On elettävä tekemiensä päätösten ja virheiden kanssa niin hyvin kuin taitaa ja yritettävä ottaa niistä opiksi. Rankka vuosia kestänyt koulu tämä on ollut. Uskon oppineeni paljon mutta hinta on ollut kova.
 
Uudessa suhteessa tulee aina vastaan samat asiat. Mieti tarkkaan. Kannattaa keskustella alusta loppuun kaikki asiat miehesi kanssa ja purkaa tunteet jne. Sit mietit. Koska sä voit tämän toistaa useita kertoja elämäs aikana eri miesten kans, tai sit elää onnellisesti normaalia elämää yhden miehen kanssa, jossa on AINA ylä- ja alamäkiä. Ite en luopuis hyvästä miehestä. Niitä ei oo montaa.
 

Yhteistyössä