Aika eroavaista porukkaa täällä

[Pilkunvillaaja]

Täällä on melkoisia superparisuhdeihmisiä aika paljon. Ainakin olevinaan. Mutta tuntuu, että porukkaa eroo ja menee uudestaan parisuhteeseen vinhempaa vauhtia kuin keskiverrot. No kenties täällä on niin korkeella rima parisuhteeseen liittyen, että jos tulee vastahankaa niin eikun ukkoa kiertoon vaan.

Ja onhan se niinkin, että on sitä silti oikeus neuvoa, vaikka itse parisuhteissaan epäonnistuukin toistuvasti. Ja kyllä ero joskus on parempi vaihtoehto. Etenkin jos suhde on pelkkää paskaa. Mutta tuntuu kyllä siltä, että jokku eroo muuten vaan. Mikäs siinä, mutta lapset saattaa kärsiä.

Toisaalta tämän palstan naiset on niin fiksua väkeä, että osaavat hoitaa nuo erotkin täydellisesti. Eli siten, että lapset ei kärsi pätkääkään, pikemminkin päinvastoin. Ja uusi onnikin hommataan yleensä aika äkkiä. Semmottis ja tämmöttis.

 

["vieras"]

Niin no kun avioliitoista noin puolet päätyy eroon ja muista parisuhteista varmasti vielä useampi niin ei kai se ihme ole, että tällä palstallakin on paljon eronneita.

 

[M32]

Mitä vikaa eroamisessa on? Eikö ole vain hyvä, että ihmiset ovat kiinnostuneita omasta onnellisuudestaan ja ovat valmiita muuttamaan merkittävällä tavalla elämäänsä sitä saavuttaakseen?

 

["vieras"]

Mitä vikaa eroamisessa on? Eikö ole vain hyvä, että ihmiset ovat kiinnostuneita omasta onnellisuudestaan ja ovat valmiita muuttamaan merkittävällä tavalla elämäänsä sitä saavuttaakseen?

On siinä silloin vikaa, jos on lapsia kuviossa mukana. Ennen lapsien hankkimista pitäisi tarkkaan punnita, onko tämä nyt se ihminen, jonka kanssa haluan olla ja jonka kanssa voin olla onnellinen. Sitten vasta tehdään lapset, jos näin on. Sen jälkeen ei pidäkään enää erota tuosta vain ongelmien tullessa eteen, vaan parisuhteen parantamisen eteen pitää tehdä töitä. Ja parisuhteen hyvinvoinnista tietenkin on huolehdittava jo ennen niiden ongelmien syntymistä.

 

["Pipsa"]

Minun ihanne on ollut pienestä pitäen, että mulla on neljä lasta, tietty saman miehen kanssa ja sitten me yhdessä nautimme lapsenlapsista. Ja kultahääpäivä on ollut melkeinpä tavoitteeni.

Omat vanhemapni on kultahäät jo kokeneet, arvostan sitä kovasti! Tiedän, että tottakai heillä on ollut ongelmia ja miljoonat totta olevat kliseet. Mutta ovat edelleen yhdessä yleisesti katsoen onnellisina, nuo n. 75-vuotiaat.

Itse olen eronnut kaksi kertaa. Mulla on kyllä neljä lasta, mutta kahden eri miehen kanssa. Ihanaa, mutta olen joutunut luopumaan "perusarvoistani" ja olen myös luovuttanut haaveeni kultahäistä.

Tyttäreni menee naimisiin vuoden päästä ja voi, miten kovasti toivoisin, että heidän liittonsa ei kaatuisi "turhnapäiväisiin" asioihin. Että he ymmärtäisivät, että esim kaikella mahdollisella kyllästymisellä on tarkoituksensa ja siitä ja monesta muustakin selvitään yhdessä... Kun vain jaksaa huolehtia suhteesta.

 

["vieras"]

[QUOTE="Pipsa";28523377]Minun ihanne on ollut pienestä pitäen, että mulla on neljä lasta, tietty saman miehen kanssa ja sitten me yhdessä nautimme lapsenlapsista. Ja kultahääpäivä on ollut melkeinpä tavoitteeni.

Omat vanhemapni on kultahäät jo kokeneet, arvostan sitä kovasti! Tiedän, että tottakai heillä on ollut ongelmia ja miljoonat totta olevat kliseet. Mutta ovat edelleen yhdessä yleisesti katsoen onnellisina, nuo n. 75-vuotiaat.

Itse olen eronnut kaksi kertaa. Mulla on kyllä neljä lasta, mutta kahden eri miehen kanssa. Ihanaa, mutta olen joutunut luopumaan "perusarvoistani" ja olen myös luovuttanut haaveeni kultahäistä.

Tyttäreni menee naimisiin vuoden päästä ja voi, miten kovasti toivoisin, että heidän liittonsa ei kaatuisi "turhnapäiväisiin" asioihin. Että he ymmärtäisivät, että esim kaikella mahdollisella kyllästymisellä on tarkoituksensa ja siitä ja monesta muustakin selvitään yhdessä... Kun vain jaksaa huolehtia suhteesta.[/QUOTE]

Mun ihanne ja mitä toivoisin myös lapsilleni olisi olla onnellinen. Riippumatta siitä onko ihminen onnellinen viettäessään kultahäitä vai eläessään sinkkuna vai mennessään uudelleen naimisiin. Mä en osaa nähdä avioliittoa itseisarvona.

 

["Pipsa"]

Lainaus Alkuperäinen kirjoittaja "Pipsa" Näytä viesti
Minun ihanne on ollut pienestä pitäen, että mulla on neljä lasta, tietty saman miehen kanssa ja sitten me yhdessä nautimme lapsenlapsista. Ja kultahääpäivä on ollut melkeinpä tavoitteeni.

Omat vanhemapni on kultahäät jo kokeneet, arvostan sitä kovasti! Tiedän, että tottakai heillä on ollut ongelmia ja miljoonat totta olevat kliseet. Mutta ovat edelleen yhdessä yleisesti katsoen onnellisina, nuo n. 75-vuotiaat.

Itse olen eronnut kaksi kertaa. Mulla on kyllä neljä lasta, mutta kahden eri miehen kanssa. Ihanaa, mutta olen joutunut luopumaan "perusarvoistani" ja olen myös luovuttanut haaveeni kultahäistä.

Tyttäreni menee naimisiin vuoden päästä ja voi, miten kovasti toivoisin, että heidän liittonsa ei kaatuisi "turhnapäiväisiin" asioihin. Että he ymmärtäisivät, että esim kaikella mahdollisella kyllästymisellä on tarkoituksensa ja siitä ja monesta muustakin selvitään yhdessä... Kun vain jaksaa huolehtia suhteesta.


Mun ihanne ja mitä toivoisin myös lapsilleni olisi olla onnellinen. Riippumatta siitä onko ihminen onnellinen viettäessään kultahäitä vai eläessään sinkkuna vai mennessään uudelleen naimisiin. Mä en osaa nähdä avioliittoa itseisarvona. [QUOTE="vieras";28523382]


Joo, ei minullekaan se AVIOLIITTO ole se juttu, vaan yleensäkin suhde. Mutta kun mun tytär kuitenkin menee naimisiin, niin toivon sen liiton kestävän. Toivon tervettä ja pitkää suhdetta.

Ja kultahääpäivä tarkoittaa mulle nykyään ihan muuta kuin se, että olisin ollut naimisissa 50 vuotta. Ku en mä enää kerkee...

 

[astrolabe]

Katsoin velvollisuudeksi erota, kun mies teki selväksi, että aikoo palkata ihmisiä pahoinpitelemään minut. Vauva oli juuri syntynyt. Toinen ero tuli, kun mies otti ja läks. Ei sillä, helpotus sekin ero, mutta olisin itse jäänyt siihen juuri siksi, että eroaminen pahasta blablabla, vaikka mikään ei ollut tasapainossa.

 

["vieras"]

Katsoin velvollisuudeksi erota, kun mies teki selväksi, että aikoo palkata ihmisiä pahoinpitelemään minut. Vauva oli juuri syntynyt. Toinen ero tuli, kun mies otti ja läks. Ei sillä, helpotus sekin ero, mutta olisin itse jäänyt siihen juuri siksi, että eroaminen pahasta blablabla, vaikka mikään ei ollut tasapainossa.

LOL

 

[LG]

Erosin avokista väkivallan takia. Hänen kanssa ei ole lasta.

 

["sasa"]

Kirjoitin tuohon toiseen ketjuun ja kopioin sen tähänkin, koska sopii aiheeseen.

Millaisen käsityksen lapsi saa perheestä, jos perhe vaihtuu "monta" kertaa? Ei oikeastaan ole kummempia ongelmiakaan, mutta ei nyt enää naposta saman naaman katsominen, niin erotaan?
Normit ovat todella muuttuneet nopeasti yhteiskunnassa. Sossua pidetään normaalina, pitkäaikaisena tulonlähteenä ja perheitä voidaan hajoittaa ja miksata yllättävän kevein perustein.
Vanhanliiton miehenä ihmettelen aika paljon, kuinka yksi yhteiskunnan instituutio, peräti kulmakivi, perhe on voinut rapautua niin pahasti. Tullaan ja mennään tuulen mukana miltä milloinkin tuntuu. Ainahan yhteiskunnissa on kulttuurievoluutiota tapahtunut, mutta tämä asenneilmasto on muuttunut todella nopeasti. Parissakymmenessä vuodessa koko ydinperheen idea on romutettu täysin, tilalle tullut itsekäs, lyhytaikaisen omanedun tavoittelu kuten muuhunkin yhteiskunnan toimintaan. Kvartaalitalous alkaa olla totta parisuhteissakin ja perheissä.

 

[famipala]

Mitä vikaa eroamisessa on? Eikö ole vain hyvä, että ihmiset ovat kiinnostuneita omasta onnellisuudestaan ja ovat valmiita muuttamaan merkittävällä tavalla elämäänsä sitä saavuttaakseen?

ei tietenkään ole
onnettomanahan sitä pitää elämä elää, ainakin tämän ketjun mukaan

 

[jassåå]

ihmisellä on vain 1 elämä, eikä ole mitään järkeä elää sitä onnettomana.

 

[famipala]

ihmisellä on vain 1 elämä, eikä ole mitään järkeä elää sitä onnettomana.

niinpä

 

["vieras"]

Erossa ei mitään pahaa ole, mutta en ymmärrä miksi niitä lapsia pitää tehdä ennen kuin puolisoon kunnolla tutustuu. Väkivaltaiselle hullulle, juopolle, nistille tai mt-ongelmaiselle lapsen tekeminen ei vaan ole kovin fiksua.

 

["vieras"]

[QUOTE="sasa";28523495]Kirjoitin tuohon toiseen ketjuun ja kopioin sen tähänkin, koska sopii aiheeseen.

Millaisen käsityksen lapsi saa perheestä, jos perhe vaihtuu "monta" kertaa? Ei oikeastaan ole kummempia ongelmiakaan, mutta ei nyt enää naposta saman naaman katsominen, niin erotaan?
Normit ovat todella muuttuneet nopeasti yhteiskunnassa. Sossua pidetään normaalina, pitkäaikaisena tulonlähteenä ja perheitä voidaan hajoittaa ja miksata yllättävän kevein perustein.
Vanhanliiton miehenä ihmettelen aika paljon, kuinka yksi yhteiskunnan instituutio, peräti kulmakivi, perhe on voinut rapautua niin pahasti. Tullaan ja mennään tuulen mukana miltä milloinkin tuntuu. Ainahan yhteiskunnissa on kulttuurievoluutiota tapahtunut, mutta tämä asenneilmasto on muuttunut todella nopeasti. Parissakymmenessä vuodessa koko ydinperheen idea on romutettu täysin, tilalle tullut itsekäs, lyhytaikaisen omanedun tavoittelu kuten muuhunkin yhteiskunnan toimintaan. Kvartaalitalous alkaa olla totta parisuhteissakin ja perheissä.[/QUOTE]

Minä en tunne yhtään tällaista ihmistä, jonka tässä kuvailet. Kai niitä olemassa on, kun tunnut tietävän muiden asiat noin hyvin.

 

[Bitch]

Kyllä tää on kääntynyt vähän niin päin, että kovin ihmetellään miten olen jaksanut katsella samaa miestä näin kauan ja jopa kysellään suoraan enkö tosiaan ole koskaan edes harkinnut, että kokeilisin muita. Ei mulla ole mielenkiintoa eikä tarvetta rikkoa hyvin toimivaa liittoa vain kokeilunhalusta. Kummankin vanhemmilla on takana yli 40 vuoden liitot ja kummankin kaikki isovanhemmat ovat olleet naimisissa "kunnes kuolema erottaa" joten aika vahva perhetausta löytyy. Ennen vanhaan taidettiin päivitellä enempi eronneita pareja.

Ollaan siis seurusteltu yläasteikäisistä, yhdessä eloa on takana 29 vuotta ja avioliittoa 20 vuotta.

 

["sasa"]

[QUOTE="vieras";28524658]Minä en tunne yhtään tällaista ihmistä, jonka tässä kuvailet. Kai niitä olemassa on, kun tunnut tietävän muiden asiat noin hyvin.[/QUOTE]

Luepa palstaa muutaman kuukauden ajan. Otos on tosin aika rajoittunut, mutta "perhepalstasta" kuitenkin kysymys.

 

[ansarikukka]

[QUOTE="vieras";28524634]Erossa ei mitään pahaa ole, mutta en ymmärrä miksi niitä lapsia pitää tehdä ennen kuin puolisoon kunnolla tutustuu. Väkivaltaiselle hullulle, juopolle, nistille tai mt-ongelmaiselle lapsen tekeminen ei vaan ole kovin fiksua.[/QUOTE]

Koska lapset on syytä tehdä ennen 25-vuotispäivää, muuten on liian vanha. Ei sillä ole niin väliä kenen kanssa ne tekee tai onko kyseessä ihmissuhde, jossa haluaa olla mahdollisimman pitkään, kunhan ei vaan ole mummoäiti.

 

[Blue]

Katsoin velvollisuudeksi erota, kun mies teki selväksi, että aikoo palkata ihmisiä pahoinpitelemään minut. Vauva oli juuri syntynyt. Toinen ero tuli, kun mies otti ja läks. Ei sillä, helpotus sekin ero, mutta olisin itse jäänyt siihen juuri siksi, että eroaminen pahasta blablabla, vaikka mikään ei ollut tasapainossa.

Sitä voi pitää itseään arvossa että on tajunnut tuollaisesta parisuhteesta erota, mutta valintakysymyshän on sekin että alunperin edes lähtee parisuhteeseen tuollaisen miesten kanssa, saati että lapsiakin tekee.

 

["Äiti minäkin"]

Katsoin velvollisuudeksi erota, kun mies teki selväksi, että aikoo palkata ihmisiä pahoinpitelemään minut. Vauva oli juuri syntynyt. Toinen ero tuli, kun mies otti ja läks. Ei sillä, helpotus sekin ero, mutta olisin itse jäänyt siihen juuri siksi, että eroaminen pahasta blablabla, vaikka mikään ei ollut tasapainossa.

Ilmeisesti olivat miehet psykopaatteja tai sosiopaatteja kumpikin kun mistään et varmaan ikinä millään etukäteen voinut yhtään aavistaa mitään ikävää? Kaikki oli tietysti miesten syytä. Olisi kyllä ihan hemmetin hauska olla kärpäsenä katossa kattomassa ihmisten ihmissuhdesekoilua. että ollan kamalan rakastuneita ja kaikki on niin hienoa että pukataan yhteistä lasta ja hupskeikkaa 9 kk:n kuluttua kun lapsi on maailmassa mies onkin sekopääpahoinpitelijä. Voi tsiisus.

 

[Kylmäkkö]

Meillä on yhteiseloa kohta 20 vuotta takana, 15 vuotta siitä naimisissa. Kumpikaan ei ole toista lyönyt kertaakaan, eikä ole kussut linssiin . Ennen lapsien hankintaa tutustuimme ihan rauhassa toisiimme, ettei niitä ikäviä ylläreitä luonnehäiriöistä. (. ) tullut esiin. Olen seurannut sivusta, miten jotkut hyppii suhteesta toiseen ja AINA se uusin kumppani on se AINOA OIKEA KADOTETTU, ETSITTY ja LÖYDETTY OIKEA .

 

[lucifer]

Mitäpä tuota eroamaan kun paras on jo löytynyt.

 

[Peyote]

Mitä tälläkin nyt yritetään sanoa? Miksi aloittaja ei voi laittaa listaa, keitä palstalaisia haluaa kritisoida, sitähän tässä kumminkin haettiin.

 

[Blue]

Mitäpä tuota eroamaan kun paras on jo löytynyt.

Täysin samaa mieltä!