Aika käy vähiin - mies ei ymmärrä

[Lily.]

Olemme 3-kymppinen pariskunta, rakastamme toisiamme ja viihdymme yhdessä. Meillä on kaikki hyvin. Talous on turvattu, tulemme paremmin kuin hyvin toimeen. Meillä on paljon yhteistä, harrastuksia, kiinnostuksen kohteita, tykkäämme molemmat matkustaa ja olemme niin onnekkaita, että paljon onkin jo nähty maailmaa.

Nyt minä haluaisin ottaa seuraavan askeleen - haluaisin meille oman vauvan. Vauvahaave on hiljalleen kypsynyt ja kasvanut mielessä, se tuntuu oikealta ja hyvältä. Mies ei innostu asiasta. Ensin hän "torjui" ajatuksen lempeästi, totta kai haluan jossain vaiheessa meille lapsen/lapsia. Sitten tuli voimakkaampi torjunta; ei vielä. Kunnioitan hänen tunnettaan, mutta hän ei ymmärrä, että sitten kun hän haluaisi lapsen se ei tule kotiinkuljetuksella ovelle - raskaaksi tuleminen ei ole enää 3-vuotiaana itsestään selvyys, sikiön terveys on yksi kysymysmerkki, raskaana pysyminen, keskenmenot, odotusajan riskit, synnytys.. Hän ei ymmärrä, että sinä päivänä kun hän päättää olevansa valmis, se ei ehkä enää olekaan mahdollista. Jos odotamme liian kauan, miten se vaikuttaa meihin ja meidän suhteeseemme siinä vaiheessa kun onkin ehkä liian myöhäistä?

Onko kenelläkään muulla (ollut) samansuuntaisia ongelmia? En oikein itse edes ymmärrä mikä tässä on ongelma, mehän haluamme olla yhdessä loppuelämämme. Onko ideoita miten toisen voisi saada ymmärtämään asian laita, kuitenkaan painostamatta. En missään nimessä halua toisen kokevan painostusta tällaisen asian suhteen. Haluaisin, että mieheni olisi yhtä innostunut asiasta ja kaipaisi meille vauvaa, kuten minäkin.

 

[Lily.]

raskaaksi tuleminen ei ole enää 34-vuotiaana itsestään selvyys

Korjaus! Siis 34-vuotiaana, ei 3-vuotiaana

 

[vieras]

No, meillä oli toisinpäin. Mies halusi lapsia paljon ennen kuin minä olin valmis. Ei tuollaiseen voi ketään pakottaa tai hoputtaa.

 

[daami]

en voi sanoa kuin että painosta vain, sinun täytyy saada miehesi päähän tämä, että aika tulee vastaan!

 

[vierailija]

No oletko keskustellut miehesi kanssa juurikin tuosta "biologisestakellosta"? Siis ihan asiasllisesti keskustellut, kuten tässäkin tuot nuo näkökohdat esiin? Mitä miehesi siihen sanoo? Miksi hän ei haluaisi vielä lapsi? Onko Teillä kuitenkin aina ollut yhteinen näkemys siitä, että lapsi(a) tulevaisuudessa hankitaan?

 

[lp]

ehkä miehesi ei kuitenkaan koskaan ole halunnut lapsia, vaikka on niin sanonut...

 

[vieras]

Kaikki eivät halua lapsia, ainakaan omia. Haluaako mies varmasti lapsia joskus vai sanooko hän vain niin pitääkseen sinut? Kysy mieheltä miksi hän ei halua, nalkuttamatta. Ehkä löydätte ratkaisun sitten, kun tiedätte syyn. Pyydä miestä vaikka kirjoittamaan kolme asiaa miksi hän ei halua vielä lasta. Pelkääkö hän elintason laskua, oman ajan supistumista vai vastuuta?

 

[täällä toinen]

Minäkin ilmeisesti odottelin liian kauan. Ei ollu miestä joko ollenkaan tai sit sellanen joka ei ollu vielä isyyteen valmis. Kun sitten vihdoin löysin siihen halukkaan, yritys alkoi 28-vuotiaana. Nyt mennään jo pian viidettä vuotta ja edelleen ilman mitään tulosta voin kertoa että v*tuttaa.. Ois vaan pitäny jättää ne pillerit aiemmin.. ja surkeet ukot jotka ei ollu tarpeeks vakavissaan mun kans. Ois pitäny mennä ajoissa vaikka spermapankille!

 

[karvakorvakettu]

Meillä miehen kanssa ajatus lapsesta tapahtui aika eri tavoilla. Mä olin nopeampi ja tasaisempi. Olisin halunnut keskustella ja miettiä asiaa ääneen. Miehelle taas asia oli ei-ei-ei-joo heti. Eikä mitään pohtimisia. Ja mulla meni taas joo:hon sopeutuessa lähes puoli vuotta.

 

[Äiti-Kengu]

raskaaksi tuleminen ei ole enää 34-vuotiaana itsestään selvyys

Korjaus! Siis 34-vuotiaana, ei 3-vuotiaana

novoi se tietysti noinkin olla.
Itellä tärppäs 1.kierrosta 35v tää nuorimmainen.

Keskustelua ja kuuntelemista.Vaikeita asioita mietittäväksi,jos näkemykset ei kohtaa.

 

[Mussupussu]

Aika paha tilanne teillä! Miten sitä nyt vois keskustella asiasta, kun toinen voi ahdistua ja haluta jutella vielä vähemmän... Varmaan pakko käyttää jotain vilunkipeliä, eli jättää aiheeseen liittyviä artikkeleja esiin tms. Toi nyt on mun mielestä miesten kanssa aiheessa kuin aiheessa yhtä hankala juttu, eli miten saa miehen ITSE ymmärtämään, että hän haluaa/tarvitsee jotain?

 

[vieras]

Minäkin ilmeisesti odottelin liian kauan. Ei ollu miestä joko ollenkaan tai sit sellanen joka ei ollu vielä isyyteen valmis. Kun sitten vihdoin löysin siihen halukkaan, yritys alkoi 28-vuotiaana. Nyt mennään jo pian viidettä vuotta ja edelleen ilman mitään tulosta voin kertoa että v*tuttaa.. Ois vaan pitäny jättää ne pillerit aiemmin.. ja surkeet ukot jotka ei ollu tarpeeks vakavissaan mun kans. Ois pitäny mennä ajoissa vaikka spermapankille!

Olisi niitä lapsenteko-ongelmia voinut olla vaikka 20-vuotiaana. Ei 28 nyt mikään ikäloppu ole. Oletteko käyneet lapsettomuusasioissa lääkärillä?

 

[Hp]

Yleensä miehet innostuu omalla laimealla tavallaan lapsesta vasta sitten kun se on jo melkein syntynyt ja voi ostaa autoradan tms. valmiiksi odottamaan tai sitten kun lapsella on ikää sen verran että sen kanssa voi ajella autoradalla.

 

[juuh]

miehesi ei halua lapsia. Varaudu siihen että saat hoitaa lapsen yksin, jos tuollainen asenne.

 

[täällä toinen]

Minäkin ilmeisesti odottelin liian kauan. Ei ollu miestä joko ollenkaan tai sit sellanen joka ei ollu vielä isyyteen valmis. Kun sitten vihdoin löysin siihen halukkaan, yritys alkoi 28-vuotiaana. Nyt mennään jo pian viidettä vuotta ja edelleen ilman mitään tulosta voin kertoa että v*tuttaa.. Ois vaan pitäny jättää ne pillerit aiemmin.. ja surkeet ukot jotka ei ollu tarpeeks vakavissaan mun kans. Ois pitäny mennä ajoissa vaikka spermapankille!

Olisi niitä lapsenteko-ongelmia voinut olla vaikka 20-vuotiaana. Ei 28 nyt mikään ikäloppu ole. Oletteko käyneet lapsettomuusasioissa lääkärillä?

Käyty on ja pari tuloksetonta koeputkihedelmöitystäkin.

 

[vierailija]

meillä mä olisin voinu jättää ehkäsyt paljon aiemmin pois ku mies. Mies sano et seki haluaa lapsia mut ei vielä. Väliin se jo tuntu ettei se halua ollenkaan. Ehkä se johtu mun liian kovasta halusta taas saada niitä. Tota tilannetta kesti ehkä 2,5 vuotta. Aluks riideltiin usein ja tuntu et halutaanko me sittenkään samoja asioita? Vaikka muuten suhteessa ei ollut mitään vikaa. Tää aihe vaan sai hirveet riidat toisinaan. Me puhuttiin paljon, usein kyllä mun painostuksesta mut oli hyvä että puhuttiin. Yritettiin ymmärtää toisia ja mies sanoi kerran et sopisko jos sitten 1v hääpäivänä jätettäis ehkäisyt pois. Se oli hyvä ku siinä kerkes hieman alle vuoden miettiä asiaa ja pian alko jo tuntua MUSTA et uskaltaako sitä lasta tehdäkään ym... Mutta oli hyvä että tuli tuollasiaki ajatuksia, ja sitä asiaa tuli oikeesti pohdittua.No niin me vaan sitten jätettiin suojat pois ja reilun puolen vuoden kuluttua tulin raskaaksi. Todellinen yllätysraskaus, plussasin vaikka menkat oli ollut pois useamman kuukauden. Nyt ollaan puolessa välin ja masu senkuin pyöristyy. Sen vain sanon että moni on ollut samassa tilanteessa,anna aikaa, keskustelkaa. Jotenki se vauvakuume munki miehelle iski, ku se sai rauhassa miettiä ajatusta omasta lapsesta. Nyt se jo oottaa kuumeisena et lapsi syntyis ja et se tuntis edes pienen liikeen.

 

[myö]

Miun mies oli tuollainen. Mie kyllä aloitin vaivihkaisen painostamisen ja sit asetettiin takaraja: kun mie täytän 32, niin aloitetaan yrittää. Onneksi aloitettiin, koska melko pian selvisi, että tuli mutkia matkaan, ja lopulta saatiin esikoinen kahden vuoden jälkeen - kylläkin ilman hoitoja, mutta jouduin kohtuleikkaukseen. Olen samaa mieltä, että mies usein rakastuu lapseen vasta sen synnyttyä eikä useinkaan pode sellaista vauvakuumetta kuin nainen. Jos sie olet nyt jo 34, niin kyllä suosittelisin painostusta, vaikka tuon takarajan muodossa, sillä miehet ei vaan kertakaikkiaan tajua näitä asioita.

 

[Ultramariini]

Omassa parisuhteessani meillä oli aikoinaan vähän samansuuntainen ongelma. Minä halusin aikaisemmin lapsia kuin mieheni, joka ei pystynyt vastaamaan minulle ensin, kuin että ehkä jonakin päivänä haluaisi. Yritin silloin keskustella asiasta, perusteella kantaani ja ikääni (olin itsekin 30v.) mutta mies koki sen painostuksena, mutta lupasi kuitenkin miettiä asiaa.
Kävin itseni kanssa keskustelua siitä, voinko jäädä suhteeseen, jos miehen vastaus on vielä myöhemminkin ei. Tätä pohdiskeluani en tosin miehelleni kertonut, enkä sitä että asetin mielessäni taka-rajan jonka jälkeen olisin lähtenyt suhteesta, jos vastaus olisi ollut yhä ei. Sillä minulle se haave ja toive lapsista oli niin suuri. Asetin aikarajan, ja lakkasin puhumasta koko lapsiasiasta.
Tänä aikana mies kuitenkin mietti asioita ja hänessä kypsyi se halu tulla isäksi ja saada lapsia.
Uskon, että hänen kohdallaan asiaan auttoi se, että annoin hänelle aikaa ja tilaa pohtia asiaa.

 

[Lily.]

Kävin itseni kanssa keskustelua siitä, voinko jäädä suhteeseen, jos miehen vastaus on vielä myöhemminkin ei. Tätä pohdiskeluani en tosin miehelleni kertonut, enkä sitä että asetin mielessäni taka-rajan jonka jälkeen olisin lähtenyt suhteesta, jos vastaus olisi ollut yhä ei.
Uskon, että hänen kohdallaan asiaan auttoi se, että annoin hänelle aikaa ja tilaa pohtia asiaa.

Voisin kuvitella, että tämä saattaisi auttaa omassa tilanteessani. Jos asettaisin jonkin aikarajan ja antaisin sitten asialle "rauhan". Toisaalta mietin sitä, että kaikki aika on aikaa pois mahdollisuudestani saada lapsia, joten helposti asia varmaan pyörii omassa mielessä vaikka rajan asettaisikin.

 

[a]

Minä 27 vuotiaana sanoin miehelle loppujen lopuks,että asia on nyt niin,että haluan lapsen.jos ei hänen kanssaan,niin sitten etsin jonkun toisen ja annoin 2 viikkoo miettimisaikaa.

 

[Lily.]

Tiedän että mieheni haluaa lapsia - jossain vaiheessa elämäänsä. Mutta onhan toki niitäkin miehiä, jotka tekevät lapset vasta neljä- tai viisikymppisenä.. miehellehän se on mahdollista. Tiedän katkeroituvani jos odotamme ja odotamme eikä lasta sen jälkeen kuulukaan kun mies on viimein valmis.

Keskusteltu on, mutta jos toisen kanta on tämä niin melko vaikea on ryhtyä perustelemaan omaansa sen jälkeen kun on kertonut naisen anatomiasta tiettyjä faktoja.

Mies joutui lapsuudessaan hoitamaan paljon kaksoisveljiään. Olen vetänyt omat johtopäätökseni tästä. Miehen äiti on muutenkin käyttänyt mielestäni "härskisti" omaa lastaan "työvoimana" ja myös sitten lastenhoitajana, ehkä hän pelkää joutuvansa samaan tilanteeseen uudelleen.. en tiedä.

 

[Lily.]

miehesi ei halua lapsia. Varaudu siihen että saat hoitaa lapsen yksin, jos tuollainen asenne.

Tämäkin on käynyt mielessä. Tosin mieheni on niin tunnollinen ja ymmärtäväinen, ettei hän koskaan jättäisi minua yksin, mutta olisiko se hänelle sitten vastenmielistä ja tekisikö hän sen velvollisuudentunnosta..

 

[vieras]

Meilläkin vaati melkoisesti suostuttelua ennenkuin mies oli täysillä mukana. Tämmöinen lähestymistapa ratkaisi asian lopulta: kysyin mieheltä että eikö hän olisi edes vähän iloinen jos vahinko kävisi ja minä tulisin raskaaksi. Muutaman kuukauden mietittyään se nähtävästi tajusi että sisimmässään olisi enemmän iloinen kuin pettynyt. Siihen sitten pieni luento siitä miten raskaaksi ei tosiaankaan tulla noin vaan vaan voi kestää vuosia - ja laskutoimitukset siitä että kuinka vanhoja me oltaiskaan jos kestäis niin ja noin kauan. Ja menihän siihen sitten ne tuskalliset kaksi vuotta! Lapsettomuustutkimusten aikana sillä sitten loputkin palaset loksahti paikalleen ja hän tajusi että saa olla kiitollinen jos niitä lapsia edes saa! Nyt hän on kyllä hyvin onnellinen että aloitettiin ajoissa (minä olin 30 silloin).

 

[vieras]

Minä aikoinaan puhuin asiasta varmaa pari vuotta ennen. Sitten jossain vaiheessa annoin takarajan. Ensin tahdoi tietää, että kumpi ensin - häät vai vauva. Mies valitsin vauvan, mutta silti ei ollut vielä ajakohta oikea. Lopulta tein nii, että kun pilleriresepti loppui niin ilmoitin etten uusi sitä, sitten käytettiin kondomia puolivuotta niin että asia oli pinnalla koko ajan. Miehen kanta oli kielteinen alussa. Lopulta humalapäissäni sain miehen puhuttua ympäri. Sittenkin meni vielä 7kk ennen kuin tulin raskaaksi.

Mutta sikäli eri tilanne kuin ap:lla eli pojan syntyessä oli juuri täyttänyt 24v.

 

[Lily.]

Minä 27 vuotiaana sanoin miehelle loppujen lopuks,että asia on nyt niin,että haluan lapsen.jos ei hänen kanssaan,niin sitten etsin jonkun toisen ja annoin 2 viikkoo miettimisaikaa.

Tämä varmaan olisi yksi tapa. Tosin olen 34v, joten sen uuden miehen etsimiseen ja uudessa suhteessa tutustumiseen menisi varmaan ainakin sama aika kuin nykyisen suostutteluun ja odotteluun...