Aika käy vähiin - mies ei ymmärrä

[ah ja voih]

en voi sanoa kuin että painosta vain, sinun täytyy saada miehesi päähän tämä, että aika tulee vastaan!

onpa hieno suhde kun painostetaan johonkin mitä ei halua?? En kyllä ymmärrä. Mua jos painostettaisiin niin aika pian rakoilisi ja saisi hakea uutta lapsentekijää muualta.

 

[jup]

Minä 27 vuotiaana sanoin miehelle loppujen lopuks,että asia on nyt niin,että haluan lapsen.jos ei hänen kanssaan,niin sitten etsin jonkun toisen ja annoin 2 viikkoo miettimisaikaa.

ohhoh mitä touhua. Naisella lupa kiristää ja miehet ovat sikoja jos tekisi samoin. huhu huh
Kyllä jäisi yksin uhkauksia ja takarajoja esittämään jos olisi multa tullut tollasta vaatimaan.

 

[Lily.]

[ohhoh mitä touhua. Naisella lupa kiristää ja miehet ovat sikoja jos tekisi samoin. huhu huh
Kyllä jäisi yksin uhkauksia ja takarajoja esittämään jos olisi multa tullut tollasta vaatimaan.

Miten sinä tekisit tässä tilanteessa? Tai onko jotain ehdotuksia / ideoita...?

 

[gr]

Mä varmaan laittaisin jonkun aikarajan, esim puolivuotta, jonka jälkeen yritetään lasta yhdessä, tai sitten minä hommaan sen lapsen ilman nykyistä miestä.
Minusta tuo ei ole kiristämistä. Naisilla vaan ei ole loputtomasti aikaa. Se on tosi asia, että kun ikää rupeaa tulemaan, niin päätös on tehtävä, jos sen lapsen aikoo ehtiä saamaan. Ei ole myöskään reilua antaa toiselle turhia lupauksia ja toivoa, että aika loppuu.

 

[Milla]

Mä tulin raskaaksi 38v. ekan kierron aikana ja synnytin 39v. terveen pojan eli ei se raskaaksitulo välttämättä hankaloidu iän myötä. Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen!

 

[Huh]

[ohhoh mitä touhua. Naisella lupa kiristää ja miehet ovat sikoja jos tekisi samoin. huhu huh
Kyllä jäisi yksin uhkauksia ja takarajoja esittämään jos olisi multa tullut tollasta vaatimaan.

Miten sinä tekisit tässä tilanteessa? Tai onko jotain ehdotuksia / ideoita...?

No ei ankaan painostaminen ja uhkailu. Itse varmaan tykkäisit jos sua painostetaan/pakotetaan johonkin. Lapsi mulle tai menetät minut, rakkaan ihmisen. 2 viikkoa ja painu helvettiin.
Asioita pitäs miettiä ja puhua yhdessä. En osaa sulle valmista "asianhoitotapaa" esittää mutta mieti nyt itekkin uhkaustasi.

 

[huh]

Mä varmaan laittaisin jonkun aikarajan, esim puolivuotta, jonka jälkeen yritetään lasta yhdessä, tai sitten minä hommaan sen lapsen ilman nykyistä miestä.
Minusta tuo ei ole kiristämistä. Naisilla vaan ei ole loputtomasti aikaa. Se on tosi asia, että kun ikää rupeaa tulemaan, niin päätös on tehtävä, jos sen lapsen aikoo ehtiä saamaan. Ei ole myöskään reilua antaa toiselle turhia lupauksia ja toivoa, että aika loppuu.

2 vk harkitte ja hoida ittes helvettiin. Tosi rakkautta ilmassa.

 

[huh]

Mä varmaan laittaisin jonkun aikarajan, esim puolivuotta, jonka jälkeen yritetään lasta yhdessä, tai sitten minä hommaan sen lapsen ilman nykyistä miestä.
Minusta tuo ei ole kiristämistä. Naisilla vaan ei ole loputtomasti aikaa. Se on tosi asia, että kun ikää rupeaa tulemaan, niin päätös on tehtävä, jos sen lapsen aikoo ehtiä saamaan. Ei ole myöskään reilua antaa toiselle turhia lupauksia ja toivoa, että aika loppuu.

2 vk harkitte ja hoida ittes helvettiin. Tosi rakkautta ilmassa.

jatkoa. sulla "gr"siis olisi enemmän ideaa että harkinta aikaa puoivuotta mutta 2vk, tätä tarkoitin kirjoittaa mutta lähti lapasesta liian äkkiä.

 

[kokenut yh]

Minä 27 vuotiaana sanoin miehelle loppujen lopuks,että asia on nyt niin,että haluan lapsen.jos ei hänen kanssaan,niin sitten etsin jonkun toisen ja annoin 2 viikkoo miettimisaikaa.

Tämä varmaan olisi yksi tapa. Tosin olen 34v, joten sen uuden miehen etsimiseen ja uudessa suhteessa tutustumiseen menisi varmaan ainakin sama aika kuin nykyisen suostutteluun ja odotteluun...

Ei nykyään enää tarvi seurustella, voi hankkia lapsen yksinkin. Minä totesin yhdelle että joko sinne laitetaan sun siittiöt tai sitten jonkun toisen (klinikalla).

 

[FionaFauna]

Kaksplussalta saa aina todella kummallisia vastauksia. Joku jo selvännäkijänä päätteli, että miehesi, ap, ei ollenkaan halua lapsia. Häh!

Oliskohan taustalla kuitenkin jotain sellaista, että miehesi tuntee itsensä vielä nuoreksi, ei uskalla/halua irrottautua tästä mukavasta elämänvaiheesta, pelkää vauvan mukana tulevaa muutosta/jotain muuta. Suosittelen keskustelua, ihan asiallista - ei pakottavaa, ei huutavaa. Kerrot oman kantasi biologian kannalta, miehesi kertoo omansa. Toivottavasti tällainen aikuisten välinen keskustelu onnistuu teiltä, helppoahan se toki ei ole!

Ja sille, joka aikaisemmin sanoi kertoneensa miehelle, että pari viikkoa aikaa miettiä, ovi vai vauva niin huhhuh! Mitä jos sinun miehesi sanoisi sinulle että haluaa nyt ehdottomasti jotain, mitä sitä et heti haluaisi, ja kaksi viikkoa aikaa suostua tahtoon tai hän lähtee..

 

[noh]

Nyt minä haluaisin ottaa seuraavan askeleen - haluaisin meille oman vauvan. Vauvahaave on hiljalleen kypsynyt ja kasvanut mielessä, se tuntuu oikealta ja hyvältä. Mies ei innostu asiasta. Ensin hän "torjui" ajatuksen lempeästi, totta kai haluan jossain vaiheessa meille lapsen/lapsia. Sitten tuli voimakkaampi torjunta; ei vielä. Kunnioitan hänen tunnettaan, mutta hän ei ymmärrä, että sitten kun hän haluaisi lapsen se ei tule kotiinkuljetuksella ovelle - raskaaksi tuleminen ei ole enää 3-vuotiaana itsestään selvyys, sikiön terveys on yksi kysymysmerkki, raskaana pysyminen, keskenmenot, odotusajan riskit, synnytys.. Hän ei ymmärrä, että sinä päivänä kun hän päättää olevansa valmis, se ei ehkä enää olekaan mahdollista. Jos odotamme liian kauan, miten se vaikuttaa meihin ja meidän suhteeseemme siinä vaiheessa kun onkin ehkä liian myöhäistä?

Haluaisin, että mieheni olisi yhtä innostunut asiasta ja kaipaisi meille vauvaa, kuten minäkin.

Mitä jos kuitenkin vielä odottelisitte hetken. Tekstistäsi saa käsityksen, että sinä haluat vauvan (ja raskausajan) ja miehesi haluaa lapsia - joskus myöhemmin. En pidä sinua tyhmänä tms. mutta vaikka nämä sanat käsitteinä toisiaan sivuavatkin, niin ovat kaksi täysin eri asiaa. Vauvat eivät pysy vauvoina, vaan kasvavat lapsiksi, ja miehesi on sinulle rehellinen myöntämällä ettei sitä vastuuta vielä halua ottaa.

 

[juu]

raskaaksi tuleminen ei ole enää 34-vuotiaana itsestään selvyys

Korjaus! Siis 34-vuotiaana, ei 3-vuotiaana

novoi se tietysti noinkin olla.
Itellä tärppäs 1.kierrosta 35v tää nuorimmainen.

Keskustelua ja kuuntelemista.Vaikeita asioita mietittäväksi,jos näkemykset ei kohtaa.

minä 40v. toisesta kierrosta...

 

[Lily.]

[ohhoh mitä touhua. Naisella lupa kiristää ja miehet ovat sikoja jos tekisi samoin. huhu huh
Kyllä jäisi yksin uhkauksia ja takarajoja esittämään jos olisi multa tullut tollasta vaatimaan.

Miten sinä tekisit tässä tilanteessa? Tai onko jotain ehdotuksia / ideoita...?

No ei ankaan painostaminen ja uhkailu. Itse varmaan tykkäisit jos sua painostetaan/pakotetaan johonkin. Lapsi mulle tai menetät minut, rakkaan ihmisen. 2 viikkoa ja painu helvettiin.
Asioita pitäs miettiä ja puhua yhdessä. En osaa sulle valmista "asianhoitotapaa" esittää mutta mieti nyt itekkin uhkaustasi.

Öh - tuo ei ollut MINUN uhkaukseni! HUOM! Vaan jonkun toisen ketjua kommentoineen. Itse kysyin SINULTA miten sinä asiasta keskustelisit. En pyytänyt valmista ratkaisua.

 

[Lily.]

Minä 27 vuotiaana sanoin miehelle loppujen lopuks,että asia on nyt niin,että haluan lapsen.jos ei hänen kanssaan,niin sitten etsin jonkun toisen ja annoin 2 viikkoo miettimisaikaa.

Tämä varmaan olisi yksi tapa. Tosin olen 34v, joten sen uuden miehen etsimiseen ja uudessa suhteessa tutustumiseen menisi varmaan ainakin sama aika kuin nykyisen suostutteluun ja odotteluun...

Ei nykyään enää tarvi seurustella, voi hankkia lapsen yksinkin. Minä totesin yhdelle että joko sinne laitetaan sun siittiöt tai sitten jonkun toisen (klinikalla).

^ Onpa kuvottava ajatus! Entä LAPSEN OIKEUS molempiin vanhempiin?? Vai onko lapsen hankkiminen sinulle puhtaasti itsekästä ja lapsi itse tarkoitus eikä kahden ihmisen rakkauden hedelmä? Kauheaa tekstiä...

 

[Lily.]

raskaaksi tuleminen ei ole enää 34-vuotiaana itsestään selvyys

Korjaus! Siis 34-vuotiaana, ei 3-vuotiaana

novoi se tietysti noinkin olla.
Itellä tärppäs 1.kierrosta 35v tää nuorimmainen.

Keskustelua ja kuuntelemista.Vaikeita asioita mietittäväksi,jos näkemykset ei kohtaa.

minä 40v. toisesta kierrosta...

Nämä kuitenkin vain poikkeustapauksia. Ei pidä tuudittautua siihen että itse kuuluu tähän marginaaliin. Naiselle aika on rajallinen, miehelle ei.

 

[vieras]

Hassua, miten miehet voivat tuossakin asiassa olla niin erilaisia. Meillä kun mies esitti sen "uhkauksen", että haluaa lapset ennen kuin täyttää 30. Ei kuulemma halua olla enää 5-kymppisenä koulun vanhempainillassa ym.

 

[v]

No minäkin raskauduin toisesta kierrosta 38-vuotiaana. Samoin muuten ystäväni samoihin aikoihin. Mutta tilastollisesti tietenkin todennäköisyys raskautumiseen vähenee iän myötä.

 

[Vieras]

Mies voi aina vaihtaa nuoremman eukon, jos vanha on liian vanha lapsentekoon.

 

[NIIN]

no onhan se todennäköisyys raskautumiseen ihan yksilöllistä... ei siis iän mukaista.
Itse esikoinen alle 25v. ja aikaa meni 9kk, että tärppäsi... ja toisilla menee monta vuottakin...

et ei sen varaan kannata jättää, että onnistuuhan se kun toisillakin heti...

 

[Elli]

Minä 27 vuotiaana sanoin miehelle loppujen lopuks,että asia on nyt niin,että haluan lapsen.jos ei hänen kanssaan,niin sitten etsin jonkun toisen ja annoin 2 viikkoo miettimisaikaa.

Ei onnistuisi minulta tuollainen ratkaisu. Haluan nimittäin kasvattaa lapsen nimenomaan mieheni kanssa, tai sitten en ollenkaan. Rakastan häntä ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan, en kenenkään satunnaisen jurpon, joka olisi valmis lapseen. (meillä ollaan siis 33-vuotiaita ja mies ei ole vielä valmis perheeseen)

Eli ideaalitilanne olisi tietenkin, että mies kypsyisi ajatukseen ja saisimme yhteisiä lapsia. (tai adoptiolapsia, jos omia ei siunaannu). Kakkosvaihtoehto sitten on, että elämme kahdestaan. Kaikkein viimeisenä vaihtoehtona haluaisin yksinhuoltajaksi, vaikka onhan sekin mahdollisuus aina olemassa, jos perhettä perustamaan ryhdytään.

Olenko ainoa lajiani?

 

[Lily.]

Minä 27 vuotiaana sanoin miehelle loppujen lopuks,että asia on nyt niin,että haluan lapsen.jos ei hänen kanssaan,niin sitten etsin jonkun toisen ja annoin 2 viikkoo miettimisaikaa.

Ei onnistuisi minulta tuollainen ratkaisu. Haluan nimittäin kasvattaa lapsen nimenomaan mieheni kanssa, tai sitten en ollenkaan. Rakastan häntä ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan, en kenenkään satunnaisen jurpon, joka olisi valmis lapseen. (meillä ollaan siis 33-vuotiaita ja mies ei ole vielä valmis perheeseen)

Eli ideaalitilanne olisi tietenkin, että mies kypsyisi ajatukseen ja saisimme yhteisiä lapsia. (tai adoptiolapsia, jos omia ei siunaannu). Kakkosvaihtoehto sitten on, että elämme kahdestaan. Kaikkein viimeisenä vaihtoehtona haluaisin yksinhuoltajaksi, vaikka onhan sekin mahdollisuus aina olemassa, jos perhettä perustamaan ryhdytään.

Olenko ainoa lajiani?

Elli, et ole ainoa lajiasi. Aina välillä näitä sekoilijoita oikein rohkaistaan naistenlehtien taholta tuohon yksinään raskaaksi hankkiutumiseen ja lapsentekoon - äärimmäisen itsekästä! Siinä ei ajatella lasta pätkääkään. Olemme sinun kanssasi aivan samassa tilanteessa - olen myös 33v ja täytän loppuvuodesta 34v (olen siis ap. kirjoittaja). Haluan myös että mies kypsyy itse ajatukseen perheestä. Rakastan miestäni ja haluan lapsen juuri hänen kanssaan.. sitten kun molemmat ovat valmiita.

Miten te olette keskustelleet asiasta ja oletko pystynyt pitämään sävyn neutraalina ja asiallisena? Itsellä vaikeuksia pitää tunnekuohut sisällä. Tuppaa itkettämään. Haluaisin kovasti keskustella asiasta aikuismaisesti ja mahdollisimman neutraalisti.

 

[Merengue]

Minä 27 vuotiaana sanoin miehelle loppujen lopuks,että asia on nyt niin,että haluan lapsen.jos ei hänen kanssaan,niin sitten etsin jonkun toisen ja annoin 2 viikkoo miettimisaikaa.

Mä varmaan toimisin just noin. Suoraa puhetta aika selkiöstä asiasta.

 

[.]

Kannattaa jutella asiasta ja saada mieheltä vastaus, että haluaako ollenkaan lasta ? Ei vielä vastaukseen, että milloin?
Kannattaa olla tekemissä perheiden kanssa missä pieniä lapsia. Huomaa, että lapsiperheen arkikin on ihan mukavaa

 

[Elli]

Elli, et ole ainoa lajiasi. Aina välillä näitä sekoilijoita oikein rohkaistaan naistenlehtien taholta tuohon yksinään raskaaksi hankkiutumiseen ja lapsentekoon - äärimmäisen itsekästä! Siinä ei ajatella lasta pätkääkään. Olemme sinun kanssasi aivan samassa tilanteessa - olen myös 33v ja täytän loppuvuodesta 34v (olen siis ap. kirjoittaja). Haluan myös että mies kypsyy itse ajatukseen perheestä. Rakastan miestäni ja haluan lapsen juuri hänen kanssaan.. sitten kun molemmat ovat valmiita.

Miten te olette keskustelleet asiasta ja oletko pystynyt pitämään sävyn neutraalina ja asiallisena? Itsellä vaikeuksia pitää tunnekuohut sisällä. Tuppaa itkettämään. Haluaisin kovasti keskustella asiasta aikuismaisesti ja mahdollisimman neutraalisti.

Enpä taida olla oikea ihminen neuvoja antamaan. Me, jotka pystymme keskustelemaan tuntikausia oopperasta tai etiikasta, käymme aika pelokkaiksi ja vaivautuneiksi, kun lapsiasiasta puhumme. Tuntuu, että ilmassa on niin paljon odotuksia. Ja tuntuu epäreilulta, että minun pitäisi hoputtaa kumppania, kun en itsekään ole sataprosenttisen varma, olenko valmis vanhemmaksi.

Tällä hetkellä ajattelen niin, että asiasta keskusteleminen ei oikeastaan vie asiaa mitenkään eteenpäin. Mieheni on sellainen ihminen, joka muistaa - ja yleensä toteuttaa - pienetkin toiveeni. Hän tietää haaveestani, ja varmasti työstää asiaa mielessään. Olenkin leikkisästi sanonut, että otan asian puheeksi puolen vuoden välein - en useammin enkä harvemmin.

Sen verran olen huomannut, että mieheni on alkanut käytännön asioissa miettiä mahdollista lasta. Esimerkiksi uutta asuntoa ostettaessa hän oli se, joka pohti ylimääräisen huoneen soveltuvuutta lastenhuoneeksi.

Toivon toki, että aika ei lopu meiltä kesken. Mutta toisaalta jos niin käy, voimme toivottavasti adoptoida. Ja niin kuin tekstistäni ehkä huomaa, en ole sellainen ihminen, joka kokisi vauvakuumeen raatelevana fyysisenä tarpeena. Silloin tällöin vauvoja ajatellessa silmään tulee kyynel. Mutta niin tulee myös esimerkiksi jos näen kissanpentuja tai kuulen kaunista musiikkia.