Totta. Ensimmäisenä iltana ihan vain omien peittojen alla siististi ja yhdessä leffaa katselleen. Jere heittää jonkun kökön vitsin lusikassa nukkumisesta, johon Bojan hymähtää vienosti ripsiensä alta katsellen. Sanoo, että hyvän yön halin saat. Ja halaa vähän varovasti, ei lainkaan samalla tapaa kuin kameroiden edessä Liverpoolissa finaalin jälkeen. Nyt väliin mahtuisi sanomalehti.
Seuraavana iltana on otettu vähän kuppia ja laulettu karaokea. Köllötelty altaalla, käyty rannalla, syöty hyvin, kuljeskeltu vähän siellä sun täällä. Olo on selkeästi rentoutuneempi ja humalaisempi kuin ensimmäisenä iltana. Nukkumaan mennessä kumpikin on vähän epävarma, ja vilkuilee toista varovaisesti kuin hakien keinoa, miten sanoa, että voinko nukkua kainalossasi. Se on sitten Bojan, joka sen sanoo. On enemmän humalassakin. Jere ei pistä vastaan, nostaa peittonsa kulmaa, eikä aikaakaan kun Bojan on ihan kyljessä kiinni. Vähän ujona, mutta varmana siitä, että tässä hänen pitää ollakin.
Jere kiertää kätensä Bojanin niskan alle ja vetää hänet itseensä kiinni. Bojan ei oikein tiedä, uskaltaisiko. Päättää sitten uskaltaa ja painaan suukon Jeren poskelle. Sanoo, että olen sinulle Tampereelta yhden velkaa. Jere kääntää kasvonsa, katsoo ruskeisiin silmiin ja sanoo, miten mukavaa olisi tehdä tätä ilman, että kummallekaan jää mistään velkaa. Ja Bojanin katseesta luvan saatuaan painaa huulensa tiukasti tämän huulia vasten. Pienen epäilyksen hetken jälkeen Bojan lähtee mukaan - humalainen ajatus on, ettei tässä mitään häviäkään.
Ja sitten mennään. Ei vielä kauheasti pidemmälle, mutta pienin askelein toista lähemmäksi. Jere nostaa kätensä ja siirtää Bojanin silmille pyrkiviä hiuksia korvan taakse. Hitaasti ja ilman kiirettä, vetää samalla peukalolla hellästi poskea, ja katsoo silmiin. Bojan ei pysty vaan kääntää katsetta sivummalle - hän tietää, että vähänkin syvempi tuijotus noihin jäänsinisiin suomalaissilmiin olisi askel kohti sellaista, josta ei ole paluuta.
Ei vielä, vielä hän ei ole siihen valmis. Nyt riittää se, että Jere silittää hiljaa poskea samalla kun hän syventää suudelmaa. Bojan raottaa huuliaan juuri sen verran, että Jere saa kielensä raosta sisään. Eikä Bojan voi kuin tulla vastaan.
Tätä hän oli odottanut ja tästä hän oli salaa haaveillut aina Liverpoolista lähtien,
Bojan C.
