Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mitä esteitä niillä nyt aikuisilla miehillä tossa olis ollut? Yöllä hyvin jaksavat valvoa hyvässä seurassa, päivällä on aikaa torkkua, J kotona ja B tien päällä. Kaveri, jota näkee harvoin, tulee Suomeen käymään, on ihan siinä omalla paikkakunnalla, hyvä ettei melkein naapurissa, niin sinä vaan mietit että ei ne varmaan jaksa tavata.
Enpä tainnut väittää mitään sellaista, että on mahdotonta että ovat tavanneet, vaan pidän sitäkin vaihtoehtoa vähintään yhtä mahdollisena, että eivät tavanneet. Ei olisi tarvetta valvoa ennen tärkeitä keikkoja, jos olivat alunperinkin suunnitelleet tapaavansa K:n vasta sunnuntaina.
 
Mitä esteitä niillä nyt aikuisilla miehillä tossa olis ollut? Yöllä hyvin jaksavat valvoa hyvässä seurassa, päivällä on aikaa torkkua, J kotona ja B tien päällä. Kaveri, jota näkee harvoin, tulee Suomeen käymään, on ihan siinä omalla paikkakunnalla, hyvä ettei melkein naapurissa, niin sinä vaan mietit että ei ne varmaan jaksa tavata.

Kris ois kyllä vihjannut jotakin tästä ja BK tehnyt jonkun stoorin.
 
Enpä tainnut väittää mitään sellaista, että on mahdotonta että ovat tavanneet, vaan pidän sitäkin vaihtoehtoa vähintään yhtä mahdollisena, että eivät tavanneet. Ei olisi tarvetta valvoa ennen tärkeitä keikkoja, jos olivat alunperinkin suunnitelleet tapaavansa K:n vasta sunnuntaina.
Tosta sunnuntaista on vain yhden fanin kertomus, tuskin Kris avautuisi mistään oikeista asioista random ihmisille.
 
Kris ois kyllä vihjannut jotakin tästä ja BK tehnyt jonkun stoorin.

No, Jan kuvasi Bojania syömässä muroja hotellihuoneessa. Oli lippis päässä, kengät jalassa ja reppu selässä. Videossa hän puhui englantia, ei sloveniaa, ja kysyi, mitä täällä tehdään. Minusta se oli aika selkeä viittaus (veetuilua) siitä, että mies oli ollut jossain muualla yötä ja tuli kiireessä muropaketti ja maitopurkki S-marketin paperikassissa hotellille. Ehkä oli jo odotettukin.

Jan on aiemminkin harjoittanut Jere-Bojan-veetuilua. Muistatte heti Liverpoolin jälkeen, kun muut olivat menossa koneeseen ja Bojania ei näkynyt niin hän vastasi kyselyyn, avaamalla takkiaan ja viittaamalla yllään olevaan Käärijä-paitaan.
Samalla tapaa Jania oli kuva Bojanista rapsuttamassa Jeren perheen koiraa ja Kärtsä rapsuttamassa Bojania. Se julkaistiin "promokuvana" sillä viikolla, jolloin Bojan oli kiitänyt Kärtsän perässä Kyprokselle ja muu jengi markkinoi tulevaa levyä.
 

Totta. Ensimmäisenä iltana ihan vain omien peittojen alla siististi ja yhdessä leffaa katselleen. Jere heittää jonkun kökön vitsin lusikassa nukkumisesta, johon Bojan hymähtää vienosti ripsiensä alta katsellen. Sanoo, että hyvän yön halin saat. Ja halaa vähän varovasti, ei lainkaan samalla tapaa kuin kameroiden edessä Liverpoolissa finaalin jälkeen. Nyt väliin mahtuisi sanomalehti.

Seuraavana iltana on otettu vähän kuppia ja laulettu karaokea. Köllötelty altaalla, käyty rannalla, syöty hyvin, kuljeskeltu vähän siellä sun täällä. Olo on selkeästi rentoutuneempi ja humalaisempi kuin ensimmäisenä iltana. Nukkumaan mennessä kumpikin on vähän epävarma, ja vilkuilee toista varovaisesti kuin hakien keinoa, miten sanoa, että voinko nukkua kainalossasi. Se on sitten Bojan, joka sen sanoo. On enemmän humalassakin. Jere ei pistä vastaan, nostaa peittonsa kulmaa, eikä aikaakaan kun Bojan on ihan kyljessä kiinni. Vähän ujona, mutta varmana siitä, että tässä hänen pitää ollakin.

Jere kiertää kätensä Bojanin niskan alle ja vetää hänet itseensä kiinni. Bojan ei oikein tiedä, uskaltaisiko. Päättää sitten uskaltaa ja painaan suukon Jeren poskelle. Sanoo, että olen sinulle Tampereelta yhden velkaa. Jere kääntää kasvonsa, katsoo ruskeisiin silmiin ja sanoo, miten mukavaa olisi tehdä tätä ilman, että kummallekaan jää mistään velkaa. Ja Bojanin katseesta luvan saatuaan painaa huulensa tiukasti tämän huulia vasten. Pienen epäilyksen hetken jälkeen Bojan lähtee mukaan - humalainen ajatus on, ettei tässä mitään häviäkään.

Ja sitten mennään. Ei vielä kauheasti pidemmälle, mutta pienin askelein toista lähemmäksi. Jere nostaa kätensä ja siirtää Bojanin silmille pyrkiviä hiuksia korvan taakse. Hitaasti ja ilman kiirettä, vetää samalla peukalolla hellästi poskea, ja katsoo silmiin. Bojan ei pysty vaan kääntää katsetta sivummalle - hän tietää, että vähänkin syvempi tuijotus noihin jäänsinisiin suomalaissilmiin olisi askel kohti sellaista, josta ei ole paluuta.

Ei vielä, vielä hän ei ole siihen valmis. Nyt riittää se, että Jere silittää hiljaa poskea samalla kun hän syventää suudelmaa. Bojan raottaa huuliaan juuri sen verran, että Jere saa kielensä raosta sisään. Eikä Bojan voi kuin tulla vastaan.

Tätä hän oli odottanut ja tästä hän oli salaa haaveillut aina Liverpoolista lähtien,
 
Totta. Ensimmäisenä iltana ihan vain omien peittojen alla siististi ja yhdessä leffaa katselleen. Jere heittää jonkun kökön vitsin lusikassa nukkumisesta, johon Bojan hymähtää vienosti ripsiensä alta katsellen. Sanoo, että hyvän yön halin saat. Ja halaa vähän varovasti, ei lainkaan samalla tapaa kuin kameroiden edessä Liverpoolissa finaalin jälkeen. Nyt väliin mahtuisi sanomalehti.

Seuraavana iltana on otettu vähän kuppia ja laulettu karaokea. Köllötelty altaalla, käyty rannalla, syöty hyvin, kuljeskeltu vähän siellä sun täällä. Olo on selkeästi rentoutuneempi ja humalaisempi kuin ensimmäisenä iltana. Nukkumaan mennessä kumpikin on vähän epävarma, ja vilkuilee toista varovaisesti kuin hakien keinoa, miten sanoa, että voinko nukkua kainalossasi. Se on sitten Bojan, joka sen sanoo. On enemmän humalassakin. Jere ei pistä vastaan, nostaa peittonsa kulmaa, eikä aikaakaan kun Bojan on ihan kyljessä kiinni. Vähän ujona, mutta varmana siitä, että tässä hänen pitää ollakin.

Jere kiertää kätensä Bojanin niskan alle ja vetää hänet itseensä kiinni. Bojan ei oikein tiedä, uskaltaisiko. Päättää sitten uskaltaa ja painaan suukon Jeren poskelle. Sanoo, että olen sinulle Tampereelta yhden velkaa. Jere kääntää kasvonsa, katsoo ruskeisiin silmiin ja sanoo, miten mukavaa olisi tehdä tätä ilman, että kummallekaan jää mistään velkaa. Ja Bojanin katseesta luvan saatuaan painaa huulensa tiukasti tämän huulia vasten. Pienen epäilyksen hetken jälkeen Bojan lähtee mukaan - humalainen ajatus on, ettei tässä mitään häviäkään.

Ja sitten mennään. Ei vielä kauheasti pidemmälle, mutta pienin askelein toista lähemmäksi. Jere nostaa kätensä ja siirtää Bojanin silmille pyrkiviä hiuksia korvan taakse. Hitaasti ja ilman kiirettä, vetää samalla peukalolla hellästi poskea, ja katsoo silmiin. Bojan ei pysty vaan kääntää katsetta sivummalle - hän tietää, että vähänkin syvempi tuijotus noihin jäänsinisiin suomalaissilmiin olisi askel kohti sellaista, josta ei ole paluuta.

Ei vielä, vielä hän ei ole siihen valmis. Nyt riittää se, että Jere silittää hiljaa poskea samalla kun hän syventää suudelmaa. Bojan raottaa huuliaan juuri sen verran, että Jere saa kielensä raosta sisään. Eikä Bojan voi kuin tulla vastaan.

Tätä hän oli odottanut ja tästä hän oli salaa haaveillut aina Liverpoolista lähtien,
❤️
 
Bojan käänsi hieman päätään, ei koko kehoaan, sillä tilanne jossain alhaalla oli edelleen päällä. PIeni suukko Jeren poskelle, ja sitten hän ponkaisi nopeasti istualleen selkä Jereä päin. Jere liutti kättään hieman hikisellä selällä, piirsi etusormellaan kuvioita lapojen väliin.

Bojan oli aivan varma, että yksi kuvioista oli sydän. Pieni väristys kulki läpi kehon, ja oli pakko vetää henkeä vähän normaalia pidempään. Bojan nousi nopeasti ja ryntäsi katsettaan kääntämättä kylpyhuoneeseen. Jere jäi tuijottamaan hänen peräänsä hymy huulillaan, ja vei samalla kättään peiton alla vähän alemmaksi. Tilanne oli päällä sielläkin.

Uitiin, syötiin, kikateltiin. Otettiin aurinkoa altaalla. Levitettiin aurinkovoidetta toisen selkään. Jere pitkin ja hyväilevin ottein, Bojan vähän varovaisemmin ja peukaloillaan toisen selkää varovasti edeten. Jere päästeli pieniä huokauksia, aivan kuin kiusaa toiselle tehdäkseen.

Ja niinhän hän tekikin.

Ilta oli edessä nopeammin kuin kumpikaan oli ajatellut. Bojan peitti haukotustaan, Jere hyräili jotain hiljaa itselleen. Yhtäkkiä Bojan tunnistin kappaleen - ei hemmetti, se hymisee itsekseen Emmanuellen tunnusbiisiä. VIeno puna valtasi nuoren miehen poskipäät.

Jere teki aloitteen. He katsoivat elokuvaa kumpikin oman peittonsa alle piiloutuneena, tyynyt seinää vasten niskan tukena. Jere liutti kättään Bojanin peiton alle, ja hipsutteli hiljaa tämän reittä. Bojan käänsi katseensa, katsoi toista silmiin ja nielaisi. Hän oli tuijotellut Jereä silmiin LIverpoolista lähtien, mutta koskaan aikaisemmin ei katseessa ole ollut tällaista syvyyttä. Bojan vei kätensä peittonsa alla hitaasti liikkuvan Jeren käden päälle, ja puristi lujaa.

Eikä muuta tarvittu. Yhtäkkiä peittoa ei enää ollut, oli vain Jere, jonka huulet painuivat vaativina Bojanin huulia vasten. Oli käsi joka veti päätä lähemmäksi, toinen käsi, joka liikkui koko ajan tiukemmin pitkin kehoa. EIkä Bojan päästänyt toista vähemmällä. Hän vei kätensä Jeren niskan taakse, veti lähemmäksi, otti toisen kasvot käsiensä väliin ja suuteli. Veti välillä henkeä, ja jatkoi taas.

Enää ei arkailtu. EI pohdittu, uskaltaako, saako, voiko näin tehdä. Bojan ei kysellyt, Jere ei kysellyt. Kumpikin tiesi, että lupa oli saatu, ja se riitti.
 

Yhteistyössä