Aikuisuudesta..

[mina]

Yksi kaveri tässä heitti tällaisen kommentin muutama päivä sitten: Sitten kun sinäkin saat lapsia ja sinusta tulee aikuinen. Olemme molemmat samanikäisiä, erona se, että hänellä on poikaystävä ja lapsi. Itse olen lapseton sinkku.

Jotenkin pisti ärsyttämään tuo kommentti, että aikuinen ei voisi olla ennen kuin saa lapsia. Omasta mielestäni olen ihan yhtä aikuinen kuin hänkin tai joskus melkein enemmänkin. Minulla on vakituinen työpaikka ja hyvin vastuullinen työ, maksan asuntolainaa omasta kerrostalo kaksiostani ja hän taas on vielä opiskelija (kuten mieskin) ja elää yhteiskunnan tuilla.

Tottakai minä käyn useammin baarissa kuin hän ja voin tehdä enemmän spontaanisti asioita, mutta miten se tekee minusta "ei aikuisen"? Vuorotyötä kun teen, niin kuitenkin suurinosa viikonlopuista menee töissä, eikä baareissa pyöriessä.

Onko teillä mammoilla usein sellainen olo, että kaverit aikuistuvat vasta saadessaan lapsen? Ja mistä tämä ajattelumalli kumpuaa?

 

[hoya bella]

No ei mulla ole kyllä yhtään aikuinen olo. Tuntuisi enemmän aikuiselta jos olisi lapsia.

 

[Saraldo]

Mun oma määritelmä aikuisuudelle on se, että kun ihminen pärjää omillaan, se on aikuistunut. Moni tarvitsee jossain vaiheessa yhteiskunnan apua väliaikaisesti, kuten opintotukea, työttömyyskorvausta, toimeentulotukea.... Ei se sitä aikuisuutta pois vie. Mutta jos elää vuosikaudet pelkillä tuilla tekemättä elettäkään asioiden parantamiseksi tai jos elää vanhempiensa siivellä, niin ei ole musta aikuismaista.

Lapsi ei tee kenestäkään aikuista. Lapsi tekee meistä vain äitejä ja isiä.

 

[heh]

Vähän pisti silmään toi "ja hän taas on vielä opiskelija (kuten mieskin) ja elää yhteiskunnan tuilla. " Vihjaatko että olisit aikuisempi kuin hän tai he kun he elävät tuilla?

Ja kyllä, aikuistua voi ja pystyy ilman lapsiakin.
Mutta ainakin ihan nuoria immeisiä lapsi aikuistaa kovasti. (-20v)

 

[mina]

Vähän pisti silmään toi "ja hän taas on vielä opiskelija (kuten mieskin) ja elää yhteiskunnan tuilla. " Vihjaatko että olisit aikuisempi kuin hän tai he kun he elävät tuilla?

Ja kyllä, aikuistua voi ja pystyy ilman lapsiakin.
Mutta ainakin ihan nuoria immeisiä lapsi aikuistaa kovasti. (-20v)

En vihjannut sitä, vaan halusin tuoda sen esille, että on minullakin vastuullisia velvoitteita joita heillä taas vastavuoroisesti ei ole. Minusta vakituinen ja vastuulinen työ aikuistaa ihmistä myös, kun joutuu olemaan vastuussa toisten ihmisten hengestä, kohtaamaan paljon kuolemaa ja tukemaan mm. lapsensa menettäneitä omaisia yms.

 

[Tintti83]

Kyllä minun kolme tätiäni ovat aikuisia, vaikkeivät lapsia koskaan saaneetkaan (eivätkä tule saamaan).

 

[Tintti83]

Sitten on puolestaan yksi (teini-)äiti lähipiirissäni, joka on puheiltaan ja käytökseltään oikeasti vielä hyvin nuori, vaikka hänellä onkin lapsi, eli lapsi ei ole mielestäni aikuistanut häntä lainkaan.

 

[Huspati Huta]

Minun aikuisuuteni alkoi lapsen syntymästä, siitä kun elävä ihminen tuli vastuulleni. Mutta en sano toisten puolesta, ovatko he aikuisia ja missä vaiheessa. Minulla oli vastuullinen ammatti monta vuotta ennen lapsia ja taloudellisia vastuita myös, mutta siltikin tunsin itseni aikuiseksi vasta tullessani äidiksi.

 

[Myy-80]

Tuon ajattelutavan mukaan lapsettomiks jäävät ei koskaan aikuistu. Aika suppee ajattelutapa. Kyllähän vanhemmaks tuleminen kasvattaa (useimpia), mutta ei sillä aikuisuutta voi mitata. Mä määrittelisin aikuisuuden niin, että kykenee ottamaan (ja ottaakin) vastuun itsensä lisäks myös muista sekä huolehtii itse raha-asioistaan. Ihan sama tuleeko rahat elämiseen yhteiskunnan tukien muodossa vai ansiotyöstä, kunhan ei vanhemmilta. Toki se ei aikuisuutta pois vie, jos väliaikaisesti joutuu vanhempiin tai muuhun sukulaiseen raha-asioissa tukeutumaan.

Vastuullinen ammattikaan ei mun mielestä kaikkien kohdalla määrittele... Enemmänkin määrittelee elämäntapa- ja asenne. Vaikka kykeniskin vastuulliseen työhön, saattaa vapaa-aikana elää kuin pellossa vaikka huolta huomisesta ja hoitaa raha-asiat vähän sillai ns. vasurilla. Joitakin esim. rankkojen asioiden näkeminen työssä ei hetkauta.

 

[Huspati Huta]

Jos Myy minulle kommentoit, päättelen, että olen mielestäsi väärässä ajatellessani omasta elämästäni kuten ajattelen

 

[Mina]

Jos Myy minulle kommentoit, päättelen, että olen mielestäsi väärässä ajatellessani omasta elämästäni kuten ajattelen

Jos et olisi ikinä lapsia saanut, niin minkä ikäiseni luulisit olleesi aikuinen lapsettomuudesta huolimatta?

 

[Mina]

Jos Myy minulle kommentoit, päättelen, että olen mielestäsi väärässä ajatellessani omasta elämästäni kuten ajattelen

Jos et olisi ikinä lapsia saanut, niin minkä ikäiseni luulisit olleesi aikuinen lapsettomuudesta huolimatta?

Ikäisenä siis.

 

[Saraldo]

Mun mielestäni musta tuli aikuinen 23-vuotiaana, kun muutin pois kotoa ja aloin huolehtimaan itse itsestäni. Viisi vuotta myöhemmin mä olin edelleen aikuinen, mutta silloin musta tuli myös äiti.

 

[Huspati Huta]

Jos Myy minulle kommentoit, päättelen, että olen mielestäsi väärässä ajatellessani omasta elämästäni kuten ajattelen

Jos et olisi ikinä lapsia saanut, niin minkä ikäiseni luulisit olleesi aikuinen lapsettomuudesta huolimatta?

En tiedä