Aina töissä!

[mä_vain]

pakko on minunkin tähän jotain kommentoida, nimittäin itsekin seurustelin taksimiehen (-rengin, toisin sanoen) kanssa ja ei se helppoa ollut. tosin kauaa emme edes olleet yhdessä, mutta sinäkin aikana jo ""hermostuin"" hänen epäsäännöllisiin työaikoihinsa, itse kun teen ns. virka-aikaa. nähtiin ehkä korkeintaan kolme kertaa viikossa. koskaan ei voinut mitään suunnitella viikonlopuiksi, koska hän teki ""isännälleen"" vkl:n yövuorot, ja eipä siis nähtykään..
itsestäni huomasin sen, että yhä enemmän ja enemmän touhu alkoi ottamaan minua päähän suunnattomasti ja olin pahalla päällä.
olin sillä kannalla, että ei tästä mitään tule, että en jaksa tällaista (tätä en hänelle kertonut). varmaan loppujen lopuksi mies myös aisti tämän asian.. tämä tosin ei ollut se pääsyy eroomme.
mutta minkäs teet jos toinen tykkää ajaa autoa ja olla tuollaisessa asiakaspalvelutehtävässä, ja vielä tykkää epäsäännöllisistä työajoista.

 

[m]

Hei,

Tilanne on meillä samantapainen; tosin mieheni ei aja taksia, vaan on muuten autoalalla. Työajat ovat säännöllisen epäsäännölliset, hän on monta päivää pois kotoa yms.

Emme voi suunnitella elämäämme kovin pitkällä tähtäimellä, sillä mieheni ei tiedä kuin muutaman päivän työvuorot eteenpäin. Käytännön sanelema juttu, jolle ei kovinkaan paljon mahda.

Kuitenkaan meillä ei mieheni työn ja poissaolojen takia ole koskaan tullut riitaa. Se on mieheni työ, josta hän kuitenkin pitää. En ole osannut stressata asiasta, pitäisikö? Hän on töissä, ei suinkaan missään humputtelemassa. Ne ajat kun hän on kotona, meillä on mukavaa; teemme silloin kaikenlaisia asioita yhdessä kotitöistä harrastuksiin. Toisaalta nautin myös yksinolostakin, silloin voin tehdä minulle tärkeitä asioita kaikessa rauhassa. Opiskelen, ja hyödynnän kaiken oman ajan siihen. Kun mieheni on kotona ""piipahtamassa,"" en koske silloin opiskelukirjoihin. Kun mieheni vapaapäivät ovat silloin, kun minä olen töissä, hän puolestaan keskittyy omiin harrastuksiin (joita riittää..). Näin tämä on meillä toiminut yli 10 vuotta.

Mieheni tulee muutaman päivän työreissulta kohta kotiin. Minulla on sauna lämpiämässä, jääkaapissa pientä iltapalaa odottamassa. Ja huomen aamuna 7.30 hän suuntaa taas 5 päivän työmatkalle....

 

[hmmm]

Lienenkö outo, mutta en ole koskaan naksuttanut, vaikka kumppani on käynyt töissä epäsäännöllisin työajoin, tai ollut viikon putkeen yötöissä ja nukkunut päivät? Kyse ei ole ollut rakkauden puutteesta, vaan kaiketi siitä, etten ole muihin liimautuvaa tyyppiä.

 

[nainen 30+]

Sanoisin, että olet sen tyyppinen ihminen ketä haluaa kumppanin. Eikä satunnaista ""kyläilijää"".

Sanoisimpa jopa, että lopun alkua on ilmassa. On omasta sitkeydestäsi kiinni kauanko jaksat. Mutta jos rehellisesti katsot tilannetta eteenpäin, näetkö teillä yhteistä tulevaisuutta, jos tilanne jatkuu samanlaisena?

Onko miehelläsi realistisia mahdollisuuksia vaihtaa työpaikkaa? Tai saada paikkaa, jossa ajot ovat säännöllisiempiä tai paremmilla työajoilla?

Kun tuo on ala jossa harva parisuhde onnistuu. Harvassa on ne onnelliset parisuhteet, jossa mies ajaa autoa.

Sanoisin, että irtisanoutuminen ja loma voisi aukaista miehenkin silmät ""elämään"". Kun jatkuvassa univelassa ja työstressissä, ei yksinkertaisesti ""jaksa"" tai ole energiaa edes muuttaa asioita/hakea toista työtä!

Tuo helpoin tapa pilata hyväkin suhde, jatkamalla suhdetta, siten että sinua jatkuvasti ketuttaa myös pilaat oman elämäsi!

 

[nainen 30+]

Nämä pirskutin sunnuntai aukiolot ovat varmasti pilanneet monta avioliittoa! vanhempien suhteesta lapsiin puhumattakaan.

 

[mies40+]

jos puoliso on aina töissä niin hanki Erotiikka palstalta virtuaali rakastaja se piristää!!!!!!!!

 

[Meikämaija]

Minulle jäi käsitys, että sinä olet kasvanut tässä suhteessä aikuisemmaksi ja elämälläsi on tavoitteita. Mieheltä tavoitteet puuttuvat, hän tyytyy tilanteeseen, koska juuri nyt se on helpointa eikä vaadi ponnisteluja. Toisen päätä ei voi väkisellä kääntää, jos oma tahto puuttuu.

Ei muutaman tunnin yhdessäole todellakaan riitä parisuhteeseen. Se kuivuu kokoon kuin kukka autiomaassa, ettehän te edes opi toisianne tuntemaan. Edellä joku jo kertoikin, että parisuhteenne on enemmänkin sitä, että sinä kaipaat ja luulet kaipausta rakkaudeksi. Tunnepuoli huutaa sisältöä ja kroppa omaa osuuttaan. Mies elää ihan omaa elämäänsä taksipiirissä ja kotona vain lepää.

On helppo sanoa, että vaihda suuntaa ja aloita oma elämä. Sitä tässä nyt kuitenkin tarvitaan. Miten ja millä konstin sen teet, jää sinun hartioilllesi. Sinä selviät ihan varmasti eteenpäin ja löydät uuden ihmisen, kun annat sille vain tilaisuuden ja tilaa alämässäsi. Sitten tunnistat oikean rakkaudentunteen, etkä vain suunnatonta kaipausta siitä, mitä vailla nyt olet.

Rohkeutta ja päättäväisyyttä toivotan sinulle. Suuria asioita ei saada aikaiseksi ilman työtä ja vaivaa, joskus kipua ja tuskaakin. Palkinto korvaa kaiken.

 

[Ymmärrys]

Mitähän jos joskus olisit kyydissä sillä rengilläsi siis väliaikoina kun ei ole ajoja. Kun tulee kyyti ,jäät kiltisti pois. Huomaat että saat sitä täydellistä kuunteluaikaa ja jutteluaikaa jota kaipaat. Samalla selviäisi sekin onko mies vain nukkumapaikkaa vailla, vai todellakin haluaa panostaa parisuhteeseen. Usein nuo luppoajat kun ei vaan kyytiä tule on tylsiä kummallekin. Kyllä minä ainakin sain huomiota joko puhelimella tai sitt olin jonkin ajan kyydissä kunnes kutsu tuli. Ja painelin kotiin, odottamaan sitä yötyöläistä. Sovittelua tuo kaipaa molemmilta. Rengin työ on vaativaa ja jos kerran siitä pitää niin eipä tuo mies helposti paikkaansa vaihda. On tutut työkaverit jne. Niitä ei työpaikkaa vaihtamalla takuuna saa. Ei tosin kyllä, ymmärtävää tyttöystävääkään...

 

[yrittäkää]

järjestää itsellenne joku ihana parin, kolmen viikon lemmenloma esim. ulkomailla tai kotimaan hotelleissa kesän aikana ja jutelkaa asioista & nauttikaa elämästä/toisistanne. Syksyllä, kun opiskelusi taas alkavat, niin elämänne näyttää taas ihan erilaiselta. Minusta on turha heittää varmaa toimeentuloa pois tilanteessanne, kun vielä elämänne suunnitelmat ovat niin kesken. Ole onnellinen, että miehesi tuo rahaa taloon ja haluaa sinusta huolehtia, jos näin on!!

 

[jeps jeps]

<<Mitähän jos joskus olisit kyydissä sillä rengilläsi siis väliaikoina kun ei ole ajoja. Kun tulee kyyti ,jäät kiltisti pois.

Joo. Mies hakee jonkun Huisin Nevadasta (300 km) Helsinkiin, niin menet kyytiin ja jäät sinne Huitsin Nevadaan. Ota vaikka se live-rakastaja sieltä.

Vuosisadan neuvoja. )

Muuten, jos teille tulisi lapsia tulevaisuudessa, niin olisit sitten yksinhuoltaja. Ja ukon huoltaja. Eli peset ukon pyykin, hommaat ruokaa jääkkäriin, ja pidät huushollin kunnossa. Ukko käy nukkumassa kotona ja saamassa palvelut.

Että mieti nyt tarkkaan mihin rupeat.

 

[siis]

onko ap:n mies avioimies, avomies vai seurustelumies? asutteko yuhteisessä taloudessa ... en jakasanut lukea koko ketjua ...

 

[sorry]

kirjoitusvirheet, en oikolukenut

 

[kiti]

Jos suhteenne toimii hyvin ja kumppanisi tuntuu olevan sinulle se oikea, kannattaako työstä tehdä ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Totta kai yhteinen aika tai sen puute harmittaa, mutta asioihin voi myös suhtautua postiiivisesti. Miehesi on kuitenkin kunnon mies ja hankkii perheelleen elantoa, eikö?

Miehesi ei ilemsiemmin pode työnarkomaniaa, vaan taksirengin työ on tuollaista kellon ympari hommaa käytännön syistä. Kyytejä tulee, eikä sitä työtä mitenkään voi suunnitella etukäteen. Jos tulee keikka 150 km päähän, ei sitä voi jättää ajamatta siksi, ettei vaimo/tyttöystävä tykkää. Kiireisin aika sattuu tietenkin juhlapyhiksi, kun silloin ""tavallinen"" 8-16 ja ma-pe kansa on vapaalla valmiina juhlimaan....Ja taitaapi se olla usein niinkin, että vanhempi taksiautoija teetättää yö- ja viikonlopputyöt mieluummin nuorella rengillä.

Entä ne ajat, kun olette yhdessä. Voisiko niihin lyhyisiinkin hetkiin järjestää jotain mukavaa nalkutuksen sijaan? Entä kesälomat, kai niitä kuitenkin on. Joku matka yhdessä tai muuta mielestä tekemistä? Tietty juhlapyhät joulut ja juhannukset on kelju viettää yksin, voisiko miehesi neuvotella työnantajansa kanssa joskus nämä vapaaksi? Tai kun hän nukkuu iltapäivisin, mitäpä jos kömpisit hänen kainaloonsa...?

Jos miestäsi rakastat ja hän tuntuu oikealta ja hyvältä, kannattaako kaikkea jättää miehen työn takia?

 

[Juno]

Tämä ketju aukoo jo hieman omiakin silmiä..
Tapailen miestä joka on aina töissä..mies ei ole taksikuski vaan turvallisuusalalla. Hänen herätyskellonsa soi viiden paikkeilla ja nukkumaan pääsee yhdeksän kieppeillä. Näemme noin kaksi kertaa viikossa joka on ollut tosi turhauttavaa kun tässä vaiheessa tahtoisi nähdä toista usein ja rauhassa rakastua..mutta ei.
Työnarkomaaniksi mies ei itseään tunnusta, mutta se paistaa jo kauas. Hän paiskii hommia kuin orja kunnes jokin vakava hänet pysäyttää. Viikonloput ja lomat tekee raksahommia..
Olen jo aiemmin miettinyt mitä tästäkin tulee, koska olen nyt jo onneton ja olemme deittailleet vasta pari kuukautta. Olen varmaan haaveillut että mies muuttuu ajan myötä..no, senhän me kaikki tiedämme ettei se pidä paikkaansa.
Harmittaa suunnattomasti että mies tuntee jo lapseni, sillä nyt lapsetkin kyselevät hänen peräänsä..

Isäni on työnarkomaan. Lapsena kaipasin isääni jatkuvasti, hän kävi kotona nukkumassa tai vaihtamassa vaatteet. Kysyin äidiltäni, miltä se hänestä on tuntunut..äitini kiersi vastauksen vastaamalla että saa olla onnellinen jos on mies joka viitsii työtä tehdä.

Tähänkö olisi tyytyminen? Löysin itselleni maailman ihanimman ihmisen jolla ei ole minulle mitään annettavaa. Tältä taitaa tuntua myös alkuperäisestä kirjoittajasta..

 

[.................]

<<Jos suhteenne toimii hyvin ja kumppanisi tuntuu olevan sinulle se oikea, kannattaako työstä tehdä ylitsepääsemätöntä ongelmaa.

No kristus, mikä kumppani se on jota ei koskaan näe? Kaukorakkautta? Pelkkää kuvitelmaa? Kun ei edes OLLA yhdessä? Sama kuin unelmoisi Prad Pittistä.... onhan sekin jossain, olemassa.

 

[wappia]

Testaan vain toimiiko wappini.

 

[......:lle]

Niinkuin ap eka viestissään mainitsee:

Sovimme erittäin hyvin yhteen ja rakastamme toisiamme valtavasti. Tiedän, etten löydä ketään toista, jota rakastaisin näin ja joka rakastaisi minua näin paljon.

 

[...................]

silti.... jos ei koskaan näe? Tai siis näkee 4 h viikossa... niin olen edellisen mielipiteeni mieltä.

Voinhan mäkin rakastaa Brad Pittiä IHAN VALTAVASTI. ;-)

 

[..................]

Ja se ois täydellinen mies mulle!

 

[Myy]

Miehelle työ on ainakin meillä numero yksi, tuleva lapsi suunnilleen samoissa jos ei edelläkin, raha, sitten tulee autot, tietokone ja jossain siellä sitten mä, jos olisin tärkeysjärjestyksessä viimeinen en olisi yllättynyt. Mutta ensimmäinen tai kolmaskaan en ole. Olen sen hyväksynyt. Joskus on se 8 tuntia ylitöitä viikko ja joskus 20. Kauheasti en miehen tunteja enää laske. Mutta jos joku pyytää auttaan tai töihin aina menee. Mä en nurise, koska olen oppinut ettei siitä mitään hyvää seuraa. On tottunut aika pitkälle menee ja tekee niin kuin haluaa ja mä en yleensä nurise, paitsi nyt kun olen supisteleva valas ja kohta pääsen synnyttämään. Hirvittää tuleva loma ja isyysloma. Vaikka on jo lupautunut käymään välillä töissä että kuinka se kotona olo maistaa pari kuukautta. Meillä menee nyt paremmin, mutta suhteemme on ollut myrskyisä ja nyt raskauden aikanakin olen ollut eroamassa ja mietin eroa joka päivä. Mies on nyt ollut unelma ja ihana mutta jokin ei vain musta tunnu oikealta. Olen rikkinäinen, yksinäinen ja en saa rakkautta. Viimekertaisen kunnon kriisin jälkeen olen onnistunut tappamaan tunteeni aikalailla kokonaan, enkä tiedä lähestynkö nollapistettä.

Kannattaa taistella rakkautensa perään niin kauan kuin sitä on vähänkään. Älä sano miehellesi ettet enää jaksa, älä uhkaile ja syyllistä. Kerro koko ajan tuntuma pohjalta, miltä susta tuntuu. Kysele kuinka hän olisi valmis kompromisseihin ja mitä niiden eteen valmis tekemään. Älä yritä puhua väsyneenä tai että miehesi on väsynyt (vaikeaa kun hän tekee noin paljon töitä). Jos hän ei ole valmis muutoksiin takiasi, älä jää rannalle ruikuttaan vaan tee jotain elämällesi. Onnettomaan suhteeseen jossa toinen ei ole valmis jonkinlaisiin myönnytyksiin ei kannata alistua. En voi sanoa muuta kuin taistele, mutta ota viisaat aseet. Kokeile myönteisiä voimakeinoja, monesti paljon tehokkaampia kuin kielteiset. Ja muista että pienikin voitto on voitto ja ei roomaakaan rakennettu päivässä. Itse en kyllä sun kuvailemaa eläämää jaksaisi, mutta täytyy sulla olla ihana mies

 

[ruustinna]

Sun täytyy sanoa sille suorat sanat, että jos ei tilanne
muutu niin vaihtuu nimi ovessa, meillä ainakin tepsi!

 

[ap]

Tänne on tullut ihanan paljon mielipiteitä! Kiitos!!!

Yritin miehelle taas puhua asiasta. Kysyin, aikooko hän vaihtaa töitä ja mikä on aikataulu? Vastaus oli yllätys, yllätys perinteinen ""Emmä tiiä"". Alkaa ottaa päähän! Mies voi pilata oman elämänsä ja jättää sen elämättä, jos tahtoo, mutta minä haluan tehdä omat valintani.

Alkaa olla todellakin turhautunut olo. Päätös ilman, että toinen kertoo mielipidettään on vain hankala. Miehellä on toki kesälomakin, mutta en tiedä kestänkö edes siihen asti... =(

 

[ap]

Pakko vielä sen verran purkaa...

Miehellä on tänään vapaa päivä. Pyysin häntä luokseni yöksi. Minulle on tärkeää saada ainakin nukahtaa yhdessä. Mies sanoi, että haluaa, että minä tulen hänen luokseen. Kieltäydyin ja kerroin, että minulla on huomenna aikaisin töihin meno ja sen jälkeen tentti, johon en ole paljoa ehtinyt lukea. Joutuisin myös raahaamaan hirveän kasan tavaraa miehen luokse huomista varten. Ja kaiken lisäksi mies tuijottaa koko yön televisiota, jolloin en saa nukuttua kunnolla. Miksi siis menisin sinne?

Pyysin uudelleen häntä tulemaan kanssani suihkuun ja nukkumaan. Hän hermostui, että haluaa rentoutua television ääressä ja nukkua omassa kämpässään. (Asuimme aiemmin yhdessä, mutta mies halusi muuttaa erilleen jatkuvien tappeluiden -ja oman tilan kaipuunsa?- vuoksi.)

Ärsyttää, ettei hän voi ymmärtää ja arvostaa minun työtäni ja opiskeluitani. Minunhan tietysti pitää häntä ymmärtää! Istua yökaudet huoltoasemilla odottamassa häntä, jotta voimme nähdä sen 15min.!!! Ne vähät ajat, mitä meillä on, tahtoisin todellakin viettää yhdessä. Hän ilmeisesti ei. Hänelle ei tosiaan tunnu olevan merkitystä näemmekö kuinka usein. Aloin miettiä, onko meillä suhdetta ollenkaan?!? Olen väsynyt tähän.

Kuten joku lohkaisi... taidanpa vaihtaa mieheni Brad Pittiin. Voisi olla jopa antoisampi suhde! =/

 

[teija]

Tuota tuota... tämä viimeisin kirjoituksesi kyllä kertoo siitä, ettei tuo mies kaipaa sua eikä sun seuraasi.

Olen ollut kerran vastanlaisesa yksipuolisessa suhteessa ja suoraan sanottuna hävetti jälkeenpäin, että olin siinä roikkunut ja luulotellut itselleni, että tässä on aineksia johonkin.

Mies on ottanut etäisyyttä muuttamalla pois. Pysyy erossa sinusta olemassa töissä. Jää mieluummin katsomaan telkkaa kuin tulee luoksesi...

Missä vaiheessa tajuat, että te olette yhdessä vain sinun mielikuvituksessasi?

Anteeksi kovat sanat, mutta onhan tuo päivänselvää.

Hän tuskin ajattelee, että sinun pitää häntä ymmärtää tai odotella huoltoasemilla... Ehkä hän ennemminkin ihmettelee, että miten pitkään siinä vielä roikut ja miten pitkälle hän voi mennä.

 

[X]

Meillä mies on turvesuolla töissä ja aina kun kelit sallii eli ei sada tai tuule hirmuisesti. Lähtee aamulla n. klo 10 ja tulee siinä klo 23 maissa kotiin.
Heräilee aamulla klo 7-8. Syö ja tekee eväät ja sitten onkin jo taas menossa.
Illalla sängyssä jauhaa päivän tapahtumista töissä. Aamulla sama laulu jatkuu. Koko ajan kytätään kelloa ja sitten vielä aamuksi on yleensä jotain hommaa ennen töihin menoa. Tänäänkin kävi aamusta kaverilla, kun on jotain asiaa tai sitten mennään aikaisemmin töihin tankkaamaan tms. Työpäivähän alkaa vasta klo 12 ja matkaa on puolisen tuntia. Syö tuskin mitään ja naureskelee vaan, kun sanon jotain työhullusta. Kuukauden verran tätä on nyt jatkunut ja jatkuu syksyyn asti. Itse teen töitä kotona.