Ainako vika molemmissa osapuolissa?

[Jo 40+]

Olen elämänkokemukseni myötä tullut siihen tulokseen, että ei se aina niin, ole, että vika parisuhteen toimimattomuuteen olisi MOLEMMISSA osapuolissa.

Kaikissa meissä on omat inhimilliset puutteemme ja vikamme, mutta kyllä se vaan niin on, että on olemassa sekä miehiä että naisia, jotka eivät yksinkertaisesti kykene parisuhteessa "kunnollisesti" elämään. Ja jotkut eivät edes halua. Kunnioitus heille, jotka sen tietävät, eivätkä edes lähde kumppaneita itseensä sitomaan ja kiusaamaan...

Takanani on viisi 2-15 vuotta kestänyttä avio- ja avoliittoa. Kaikki murtuivat siihen, että mies ei parisuhteessa osannut olla vastavuoroinen. Syitä on yhtä monta kuin miestäkin: työnarkomaniaa, rahan arvostamista, itsekkyyttä, alkoholismia, mielisairautta, pettämistä... ... joitakin luetellakseni.

En väitä olevani mikään täydellinen tai puhdas pulmunen, mutta väitän olevani kokenut parisuhteissa - valitettavasti. Ja olen 100%:n vakuuttunut siitä, että vika ei ollut yhdessäkään suhteessa minussa. Miksikö kehtaan näin sanoa?

Siksi, että tällä hetkellä olen elänyt jo monta vuotta erittäin toimivassa, rakkaudellisessa ja vastavuoroisessa parisuhteessa. Tämä Mies on todella Mies, joka on kykenevä ja halukas parisuhteeseen ja osaa siinä myös olla... Ole toki matkan aikana itsekin paljon oppinut ja asenteitani tarkistanut. Ehkä siis tarvitsin tuon matkan saavuttaakseni sen, mitä nyt ON.

 

[kkkkkkkkkk]

Takanani on viisi 2-15 vuotta kestänyttä avio- ja avoliittoa. Kaikki murtuivat siihen, että mies ei parisuhteessa osannut olla vastavuoroinen. Syitä on yhtä monta kuin miestäkin: työnarkomaniaa, rahan arvostamista, itsekkyyttä, alkoholismia, mielisairautta, pettämistä... ... joitakin luetellakseni.

En väitä olevani mikään täydellinen tai puhdas pulmunen, mutta väitän olevani kokenut parisuhteissa - valitettavasti. Ja olen 100%:n vakuuttunut siitä, että vika ei ollut yhdessäkään suhteessa minussa. Miksikö kehtaan näin sanoa?

Siksi, että tällä hetkellä olen elänyt jo monta vuotta erittäin toimivassa, rakkaudellisessa ja vastavuoroisessa parisuhteessa. Tämä Mies on todella Mies, joka on kykenevä ja halukas parisuhteeseen ja osaa siinä myös olla... Ole toki matkan aikana itsekin paljon oppinut ja asenteitani tarkistanut. Ehkä siis tarvitsin tuon matkan saavuttaakseni sen, mitä nyt ON.

Minusta et voi ajatella, että olisit itse ollut "syytön", koska sinulla on ollut jokin tarve olla sellaisten miesten kanssa, joilla ei ole aikaa, eikä halua panostaa suhteeseen. Itsehän olet alkanut olla näiden miesten kanssa. Miksi muuten olisit ollut viiden samanlaisen miehen kanssa kuin oppiaksesi jotain? Ja mitä ilmeisimmin tarvitsit kaikki nuo viisi suhdetta, että niin oppi menisi perille. Nykyinen suhteesi on toimiva, joten voit onnitella itsäsi, että vihdoin opit, vaikkakin kantapään kautta sen, millainen on hyvä parisuhde.

 

[Isi36]

Olet kyllä oikeassa siinä että on ihmisiä jotka eivät vain sopeudu vastavuoroiseen ja toisen huomioon ottavaan parisuhteeseen. Tosin näitä on kyllä aika pieni vähemmistö. Siksi voisikin kysyä miksi nämä toivottomat tapaukset aina onnistuvat kuitenkin pääsemään uuteen parisuhteeseen vaikka ovatkin ajaneet edelliset näyttävästi karille? Ehkä siinä onkin juuri tämä toisen osapuolen "syyllisyys". Siis joillain ihmisillä on myös tapana sulkea aika pahasti silmänsä toisen huonoilta puolilta silloin kun suhde on vielä ihanan kiihkeässä alussa. Vaikka voi olla että toinen onnistuukin osittain kätkemään huonoja puoliaan, aika harva voi silmät kirkkaina voittää että mitään merkkejä ei olisi ollut näkyvissä jo aika varhaisessa vaiheessa. Tämä toisen realistinen arviointi alusta lähtien tietysti helpottuu elämänkookemuksen myötä, eikä kovin nuorilta voi odottaa ihmeitä. Mutta kyllä on myös niin että toisilla tätä silmää on paljon enemmän kuin toisilla. Tiettyä sosiaalista lahjakkuutta ehkä sekin...
Tällä en kyllä halua puolustella joidenkin törppöä käytöstä. Jokaisella on ehdottomasti vastuu omasta käytöksestään ja myös toisen huomioonottamisesta.

 

[alkuperäinen]

Minusta et voi ajatella, että olisit itse ollut "syytön", koska sinulla on ollut jokin tarve olla sellaisten miesten kanssa, joilla ei ole aikaa, eikä halua panostaa suhteeseen. Itsehän olet alkanut olla näiden miesten kanssa. Miksi muuten olisit ollut viiden samanlaisen miehen kanssa kuin oppiaksesi jotain? Ja mitä ilmeisimmin tarvitsit kaikki nuo viisi suhdetta, että niin oppi menisi perille. Nykyinen suhteesi on toimiva, joten voit onnitella itsäsi, että vihdoin opit, vaikkakin kantapään kautta sen, millainen on hyvä parisuhde.
[/quote]

Kiitosta vaan kommentista. Jos lukisit minun tekstini tarkkaan, huomaisit, että itse tulen miltei samaan lopputulemaan kuin sinä Juu, olen syyllinen juuri siihen, että näihin suhteisiin menin (tai paremminkin jäin senkin jälkeen, kun nämä patologiat tulivat esille). Mutta en ole syyllisen siihen, että miehet eivät kyenneet "normaalissa" suhteessa olemaan. Ja minä katson jo hyvin, hyvin kauan tietäneeni millainen on hyvä parisuhde. Sitähän minä juuri olen vuosia etsinyt ja koettanut rakentaa, mutta kun ei.. niin ei... Kunnes sitten...

 

[väärin]

Juuri sinun kaltaistesi ihmisten, ap, on vaikea elää kunnon parisuhteessa, kun syyllinen on aina se toinen.
Kuka sinut pakotti elämään näiden miesten kanssa, miksi aloit seurustella juuri niiden miesten kanssa, mikä veti puoleen, miksi avioiduit, miksi jatkoit suhdetta, vaikka näit kuopat?

Sinun virheesi on täydellinen virheettömyytesi.
Parisuhteelle ei voi asettaa vaatimuksia, että sen pitäisi olla sellainen tai tällainen. Ne kaksi siinä olevaa ihmistä sen parisuhteen rakentavat ja jos se ei pysy kasassa, kummassakin on vika.

Kummassakin on vika myös niissä suhteissa, joissa on väkivaltaa ja alkoholismia yms. Se toinenkin puolisko on täysi-ikäinen ja tehnyt vapaaehtoisesti päätöksen olla juuri sen ihmisen kanssa. Mikä hänestä ulkopuolisen ja viattoman tekisi?

 

[sertrtuty]

En tiedä enää mitä tehdä.Mies tekee 13-14 tuntisia työpäiviä viisi kertaa viikossa ja loput päivistä me ollaan vapaalla yhdessä ja tapellaan melkein koko ajan.En jaksaisi enää.Kaikki vapaahetket me ollaan yhdessä,muutoin olen aina yksin kotona.Asun kaukana kaupungista enkä omista autoa(en aja).Ei ole lapsia enkä niitä haluakaan.Tunteet miestä kohtaan ovat hirveän sekavat,haluaisin pitää hänet vain ystävänä mutta en rakastajana(se pakollinen kerta 2 vkossa).En pidä hänen kosketuksestaan seksin aikana,en koe mitään.Muutoinkin olen alkanut välttelemään hänen kosketustaan.En ymmärrä mikä minulla on.Mietin vakavasti asumuseroa ainakin kuukaudeksi,jotta saataisiin/saisin selville mitä MINÄ halauan sillä mies ei liiemmin välitä sekavista tunteistani.Mistä hitosta on kyse?Onko kenelläkään ollut samaa?Olen täysin,täysin sekavassa tilassa tunteideni myrskyssä.En tiedä mitä haluan!Apua!

 

[nainen 30+]

=D
Sepä se. nyt olen oppinut myös jotain itsestäni. Voisin kirjoittaa samantyyppisen kirjoituksen mutta pienellä erolla. Suunnattomasti karrikoituna voi sanoa, että aivan sama mitä mies on aiemmin tehnyt MUTTA heti kun mies lähtee kanssani suhteeseen, miehestä tulee "työnarkomaani"

Alusta asti. Jos tuo muutos tapahtuisi ajan saatossa, voisin syyttää itseäni ja siten kotioloja kanssani.

Olen nyt hyväksynyt tilanteen ja tullut siihen tulokseen, että itseäni viehättää vain miehet, ketkä joko ovat jo valmiiksi tai ainakin ovat potentiaalisia työnarkomaaneja. Mikäköhän tuo luonteenpiirre tai luonteenpiirteet sitten ovatkin.

Minkäs sille sitten tekee. Mieheni tai miehet keneen ihastun ovat päteviä. Haluaisin miehen ketä "paapoisi" minua mutta sietäisinkö sitten sellaista pidemmän päälle. Kun haluan tai ainakin ihastun mieheen ketkä ovat todella vahvoja (eivät hajoa tunteenpurkauksistani), määrätietoisia, älykkäitä, päteviä mutta hyväntahtoisia. Minkäs sitten teet, kun nuo luonteenpiirteet tarkoittavat myös väistämättä panostamista uralle.

Sanoisin myös samaa kuin edelliset. Olet myös oppinut itsestäsi jotain ja myös miestyypistä mihin ihastut. Elämänkokemus tuo realismia myös suhteen alkutaipaleeseen. Osaa ajatella miten suhde kehittyy pidemmällä aikavälillä tietyn ihmisen kanssa, kenellä on tietyt luonteenpiirteet.

 

[alkup.]

Juuri sinun kaltaistesi ihmisten, ap, on vaikea elää kunnon parisuhteessa, kun syyllinen on aina se toinen.
Kuka sinut pakotti elämään näiden miesten kanssa, miksi aloit seurustella juuri niiden miesten kanssa, mikä veti puoleen, miksi avioiduit, miksi jatkoit suhdetta, vaikka näit kuopat?

Sinun virheesi on täydellinen virheettömyytesi.
Parisuhteelle ei voi asettaa vaatimuksia, että sen pitäisi olla sellainen tai tällainen. Ne kaksi siinä olevaa ihmistä sen parisuhteen rakentavat ja jos se ei pysy kasassa, kummassakin on vika.

Kummassakin on vika myös niissä suhteissa, joissa on väkivaltaa ja alkoholismia yms. Se toinenkin puolisko on täysi-ikäinen ja tehnyt vapaaehtoisesti päätöksen olla juuri sen ihmisen kanssa. Mikä hänestä ulkopuolisen ja viattoman tekisi?

Ihanaa!!! Arvasin ja odotinkin, että kyllä suomalaisissa mielipiteissä riittää heti negatiivista kommenttia, kun itse itsensä '"ylentää". On aivan turha tulla minulle puhumaan yhtään mitään täydelisyydestä tai virheettömyydestä. Mutta syylistymään minua ei myöskään enää turhasta saa - kukaan! Kun olen vuosikymmeniä kantanut syyllisyyden taakkaa, niin olen TODELLA ONNELLINEN, kun olen lopultakin kyennyt näkemään asioita objektiivisesti ja vapautunut olemaan onnellinen!

Ja kyllä se on niin että MOLEMMISSA EI OLE AINA VIKAA !!! Tajua se jo. Mutta ehkä sinulla on niin vähän kokemusta, että et tiedä mistä puhut... Se suotakoon sinulle anteeksi. Kuten kaikille muillekin kaikki virheet ja puutteet. Myös minulle

 

[nainen 30+]

sertrtuty:lle

Sanoit aika hyvin mitä haluat. Haluat pitää miehen ystävänä. Miksi istut muuten päivät kotosalla siellä jossain, ilman autoa tai mahdollisuutta liikkua. Vähemmästäkin alkaa tuntua sietämättömältä, jos "kaiket päivät" vain odotat että toinen tulee kotiin "tarjoamaan vaihtelua" päivääsi. Etenkin jos vielä yhdessäolo aikanne riitelette. Mitä mieltä tuossa nyt on.

Olla möllöttää yksin kotona jossain ties missä. Ja pelkästään odottaa, että mies tulee kotiin ja saa riidellä. Yritä nyt hyvä ihminen tehdä joitain ratkaisuja millä saat jotain sisältöä elämääsi.

 

[kkkkkkkkkk]

Ihanaa!!! Arvasin ja odotinkin, että kyllä suomalaisissa mielipiteissä riittää heti negatiivista kommenttia, kun itse itsensä '"ylentää". On aivan turha tulla minulle puhumaan yhtään mitään täydelisyydestä tai virheettömyydestä. Mutta syylistymään minua ei myöskään enää turhasta saa - kukaan! Kun olen vuosikymmeniä kantanut syyllisyyden taakkaa, niin olen TODELLA ONNELLINEN, kun olen lopultakin kyennyt näkemään asioita objektiivisesti ja vapautunut olemaan onnellinen!

Ja kyllä se on niin että MOLEMMISSA EI OLE AINA VIKAA !!! Tajua se jo. Mutta ehkä sinulla on niin vähän kokemusta, että et tiedä mistä puhut... Se suotakoon sinulle anteeksi. Kuten kaikille muillekin kaikki virheet ja puutteet. Myös minulle

Et sitten ole tainnutkaan oppia, niin paljon kuin luulit, jos sinun edelleen pitää yrittää todistella olevasi viaton ja syytön siihen, että olet ollut huonoissa suhteissa. Olisihan sinulla ollut vapaus valita jo aiemmin sellainen mies, joka ei ole työnarkomaani ja joka huomioi sinua ja tarpeitasi enemmän, mutta niin et tehnyt. Jos yhtään järkeilet, huomaat, että parisuhde on todellakin PARIsuhde eli siinä on kaksi ihmistä. Mitä sellaista teit, että miehesi tunsivat tarvetta paeta suhdetta työhön? Ehkä aiemmissa suhteissasi mies ei ole ollut tyytyväinen elämään kanssasi ja on hakenut elämäänsä mielenkiintoa muualta kuten työstä. Et siis mahdollisesti ole pystynyt tarjoamaan miehelle sitä, mitä hän naisesta halusi. Jos miesihanteesi on ollut kunnianhimoinen ja menestyvä, ei tarvitse ihmetellä, että sellainen mies panostaa uraansa perheen kustannuksella. Voit tietysti ajatella olevasi marttyyri ja olosuhteiden uhri huonoinen suhteinesi, mutta jokainen on vastuussa omnasta onnellisuudestaan.

 

[tuli]

"Takanani on viisi 2-15 vuotta kestänyttä avio- ja avoliittoa. Kaikki murtuivat siihen, että mies ei parisuhteessa osannut olla vastavuoroinen. Syitä on yhtä monta kuin miestäkin: työnarkomaniaa, rahan arvostamista, itsekkyyttä, alkoholismia, mielisairautta, pettämistä... ... joitakin luetellakseni.

En väitä olevani mikään täydellinen tai puhdas pulmunen, mutta väitän olevani kokenut parisuhteissa - valitettavasti. Ja olen 100%:n vakuuttunut siitä, että vika ei ollut yhdessäkään suhteessa minussa. Miksikö kehtaan näin sanoa?"

Se, että olet nyt toimivassa suhteessa johtuu siitä, että te molemmat rakastatte.

Oletko tuntenut kuinka hyvin nämä ex-miehet ennen avo-tai avioliittoa? Kun ihastuksen ensihuumassa tekee isoja päätöksiä ja kun rakkaus sitten loppuukin, niin suhde, tottakai, vaikeutuu. Ja kenen "syy" rakauden loppuminen on? 100% "syytöntä" ei ole olemassakaan. Myös sinä olet osaltasi vaikuttanut suhteen juonikuvioihin.

Rakastuneena on helppo olla vastavuoroinen, jos vain toinen rakastaa, niin pystyykö tämä tunteettomampi edes ottamaan mitään vastaa, saati antamaan epäitsekkäästi takaisin. Kyllä se liitto on kahden kauppa, aina on olemassa syy ja seuraus.

Kun rakkaus loppuu, niin onko edes mieltä hakea sitä syyllistä? Toki tervettä on ruotia omaa käytöstään ja miettiä kenties tekemiään virheitä. Tuo mielisairaus ja alkoholismi, ei kai nekään yhdessä yössä puhjenneet? Eli et luultavasti tuntenut miehiä tarpeeksi hyvin mennessäsi liittoon heidän kanssaan, koska nuo asiat kyllä pitäisi huomata jonkin aikaa kestäneen seurustelun myötä. Eli tavallaan sinussa oli jo pieni syy valmiiksi, kun et ottanut kumppaneistasi paremmin selkoa. Mistäpä toinen olisi voinut arvata, ettet hänen vikojaan hyväksy. Jos taas kävi niin, että nämä oireet voimistuivat liiton myötä, niin mistä se sitten johtui?

Mielestäni on ylimielistä sanoa olevansa ainoa oikeassa oleva ihminen liitossa jossa kuitenkin on kaksi ihmistä.

 

[alkuperäinen]

Mielestäni on ylimielistä sanoa olevansa ainoa oikeassa oleva ihminen liitossa jossa kuitenkin on kaksi ihmistä.

Totta. Tuollainenhan olisiki ylimielistä. Vaan kuka tässä on oikeassa olemisesta puhunut? Totta kai jokainen meistä on oikeassa - omasta mielestään ja omassa todellisuudessaan ja ajatusmaailmassaan! En puhu mitään siitä.

Toteampa vain, että on olemassa todellakin joitain sellaisia ominaisuuksia, joiden kanssa ei kerta kaikkiaan kykene rakentamaan TASAVERTAISTA parisuhdetta. Kyllä sitä parisuhteen saa "toimimaan", kun itse vallan antaa ja tukee ja kannusta - saamatta yhtään mitään! Vaan rajansa kaikella antamisellakin...

Ja tuo nyt on jo niin naurettavan aatminaikuista, että koettaa syyttää vastapuolta toisen alkoholismista! Ei onnistu

Eli jatkakaahan vaan sitä mollaamista, lueskelen mielenkiinnolla...

 

[kipakkaMN]

Totta. Tuollainenhan olisiki ylimielistä. Vaan kuka tässä on oikeassa olemisesta puhunut? Totta kai jokainen meistä on oikeassa - omasta mielestään ja omassa todellisuudessaan ja ajatusmaailmassaan! En puhu mitään siitä.

Toteampa vain, että on olemassa todellakin joitain sellaisia ominaisuuksia, joiden kanssa ei kerta kaikkiaan kykene rakentamaan TASAVERTAISTA parisuhdetta. Kyllä sitä parisuhteen saa "toimimaan", kun itse vallan antaa ja tukee ja kannusta - saamatta yhtään mitään! Vaan rajansa kaikella antamisellakin...

Ja tuo nyt on jo niin naurettavan aatminaikuista, että koettaa syyttää vastapuolta toisen alkoholismista! Ei onnistu

Eli jatkakaahan vaan sitä mollaamista, lueskelen mielenkiinnolla...

Tuon kirjoituksen perusteella sinulla kyllä on luetunymmärryksessä ja kenties muussakin ymmärryksessä vikaa...

 

[alkuperäinen]

- Työnarkomaaniksi ja rahan perässä juoksijaksi voi kasvaa, kun raha ja menestys nousee päähän.

- Tuurijuoppo voi olla vuodenkin juomatta ja sitten ratketa

- Mielisairas voi salata tautinsa, syödä lääkkeensä ja sitten - yks kaks lopettaa lääkityksen ja heittäytyä hulluksi

- Pettämistä voi olla jopa suhteen alusta saakka, kun on taitava jälkiensä peittäjä...

 

[alkup.]

[/quote]

Tuon kirjoituksen perusteella sinulla kyllä on luetunymmärryksessä ja kenties muussakin ymmärryksessä vikaa...

[/quote]

KIITOS

 

[tuli]

En syyllistänyt sinua mistään, korkeintaan ylimielisyydestä. Jokainen vastaa itsestään ja alkoholin käytöstään.
Onko sinulla tullut mieleen, että sinuun ei olla oltu tyytyväisiä? Ehkäpä ns. virheettömyytesi on ärsyttänyt näitä miehiä.

Viestini ydin oli siinä, että aiemmissa liitoissa ihastus ei ole kantanut rakkauteen asti (eli liian lyhyt seurusteluvaihe ja ensihuumassa laitettu yhteinen pesä) ja nyt kun molemmin puolista rakkautta tuntuu olevan, niin on helppo olla vastavuoroinen ja tehdä toinen onnelliseksi.

Kun lukee noita "heittojasi" kommentoijille, niin jo niistä paistaa tietty ylimielisyys, joka missään mieleesä ei ole sama asia kuin se, että on itsevarma ja tietää mitä haluaa.

 

[noup]

Onks tää taas joku provo, ei kai kukaan oikeasti voi ajatella noin lapsellisesti??

 

[Inhorealisti1]

Viestiketjun luettuani taivun monen muun vastaajan kanssa samalle kannalle. Sinun ainoat vikasi ovat oikeassaolemisen pakko ja huono miesmaku.

 

[Kultahippu1]

En väitä olevani mikään täydellinen tai puhdas pulmunen, mutta väitän olevani kokenut parisuhteissa - valitettavasti. Ja olen 100%:n vakuuttunut siitä, että vika ei ollut yhdessäkään suhteessa minussa. Miksikö kehtaan näin sanoa?

Siksi, että tällä hetkellä olen elänyt jo monta vuotta erittäin toimivassa, rakkaudellisessa ja vastavuoroisessa parisuhteessa. Tämä Mies on todella Mies, joka on kykenevä ja halukas parisuhteeseen ja osaa siinä myös olla... Ole toki matkan aikana itsekin paljon oppinut ja asenteitani tarkistanut. Ehkä siis tarvitsin tuon matkan saavuttaakseni sen, mitä nyt ON.

Allekirjoitan aivan täysin kirjoituksesi. Tietty, koska olen itse ihan samassa tilanteessa... ; ) Mistä se sitten johtuu, että aikasempien miesten kanssa ei onnistunut? Luulen, että se on suurimmaksi osaksi siitö, että ei vaan oltu sittenkään sopivia toisilleen. Jonkun toisen kanssa niilläkin miehillä menee ihan hyvin...Ja nuoruuden piikkin voi laittaa jonkun verran. Nyt minustakin tuntuu, että olen löytänyt sielunkumppanin, joka puolesta sanasta ymmärtää ja aina ei tarvita niitä sanoja ollenkaan...

 

[allkup.]

No kertookaahan miksi Suomi on pullollaan yksinäisiä luuseri-miehiä?
Yksinäisiä naisiakin on paljon, mutta pysyvät paljon paremmin pystyssä ja kykenevät elämään yksinkin "normaalisti".

Miksi yliopistoissa alkaa olla naisia paaaaljon enemmän kuin miehiä?

Miksi miehille on niin runsaasti tarjolla maksullista seksipalvelua?

Mistä niitä "kakkosnaisia" niin paljon ilmaantuu, ellei kumppaniaan pettävien miesten vuoksi?

Kyllähän se taitaa olla fakta, että naisissa on sitä laadukkaampaa ainesta enemmän kuin miehissä... Katselkaahan vähän avarakatseisemmin ympärillenne...

 

[alkup.]

Viestiketjun luettuani taivun monen muun vastaajan kanssa samalle kannalle. Sinun ainoat vikasi ovat oikeassaolemisen pakko ja huono miesmaku.

Juu, vikoja on paljon minussa, yksi niistä mm. juuri tuo "väärään kohteeseen suunnistaminen". Sitä en ole kieltänytkään. Sen sijaan se pointtihan tässä on se, että mitä parisuhdetaitoihin tulee, niitä minulla kyllä on!!! Ja parisuhdekelvottomiin miehiin olen törmännyt. Ja näissä suhteissa ei ole parisuhdetaidoilla ollut mitään tekemistä, kun toinen ei ole sellaiseen kykenevä. Ja edelleen pysyn alkuperäisen tekstini kanassa.

 

[terapeutti]

Viestiketjun luettuani taivun monen muun vastaajan kanssa samalle kannalle. Sinun ainoat vikasi ovat oikeassaolemisen pakko ja huono miesmaku.

Juu, vikoja on paljon minussa, yksi niistä mm. juuri tuo "väärään kohteeseen suunnistaminen". Sitä en ole kieltänytkään. Sen sijaan se pointtihan tässä on se, että mitä parisuhdetaitoihin tulee, niitä minulla kyllä on!!! Ja parisuhdekelvottomiin miehiin olen törmännyt. Ja näissä suhteissa ei ole parisuhdetaidoilla ollut mitään tekemistä, kun toinen ei ole sellaiseen kykenevä. Ja edelleen pysyn alkuperäisen tekstini kanassa.

Niin siis se toinen ei ole ollut kykenevä sellaiseen parisuhteeseen kuin sinä olisit halunnut parisuhteen olevan... Miehillä on voinut olla ihan erilainen käsitys hyvästä parisuhteesta. Millainen on sinun käsityksesi parisuhteesta ja hyvästä sellaisesta?

 

[nainen tässä]

Inhorealisti: "Sinun ainoat vikasi ovat oikeassaolemisen pakko ja huono miesmaku."

Minulla lienee sama vika, sillä yli 20 vuotta kestäneen avioliiton aikana miehen käytös oli kiinni siitä, miten osasin hänelle kertoa hyvän käytöksen ja elämän periaatteet. Joskus onnistuin, monesti en. Lopulta kyllästyin opettamaan aikamiestä ja huomauttamaan, miten missäkin tilanteessa tulisi toimia, ettei hän pahoittaisi mieltäni , ottaisi minutkin huomioon ja saisimme yhteiset asiat sujumaan. Kun en tuota kasvattamista enää jatkanut, alkoi mies tehostetusti hakea uutta seuraa, petti ihan lähipiirissä, kun tiesi muka mitä sai! Siihen päättyi se liitto.

Sen jälkee olen huomannut, että itselläni on ilmeisesti huono miesmaku. Kaikki seurutelukumppanini kun ovat kehuneet, kuinka hyviä, päteviä ja pärjääviä he ovat - siis ehkä joskus ovat olleet. Tutustumisen myötä on paljastunut, että olen joutunut tekemisiin luusereiden kanssa. Heidän tavoitteena on ehkä ollut löytää nainen, joka pönkittää ja saa elämän sujumaan. Miesten esiintyminen on alkuun ollut ihailtavaa, hyvätapaista ja hyvin menestyvää, kunnes paljastuu, ettei säännöllistä työtäkään ole, eikä kykyä hakea sellaista pitemmän päälle. Enstiset suhtee epämääräisiä ja perhekuviot kauttaaltaan rikkinäiset.

Voin sanoa, että miehet ovat halunneet minusta turvaa ja selkeyttä elämälleen. Itse haen taspuolista parisuhdetta. Auttajana voin olla muallakin. Mistähän huono miesmakuni oikein johtuu?

 

[Inhorealisti1]

Hyvä kysymys. Miksi sinä ihastut äidinkorviketta halajaviin miehiin? Etkö näe esityksen taakse vai onko sinulla tiedostamattasi ylikorostunut hoivavietti? Tuntuuko sinusta koskaan, että omillaan pärjäävä mies onkin sinusta itsekäs eikä huomioikaan sinua tarpeeksi?

 

[nainen tässä]

Hyvä kysymys. Miksi sinä ihastut äidinkorviketta halajaviin miehiin? Etkö näe esityksen taakse vai onko sinulla tiedostamattasi ylikorostunut hoivavietti? Tuntuuko sinusta koskaan, että omillaan pärjäävä mies onkin sinusta itsekäs eikä huomioikaan sinua tarpeeksi?

Mistä voi päätellä, hakeeko mies äidin korvketta vai ei? (kertomani mihet eivät ole edes tupakoinneet!) En myöskään ole mikään hoivaaja tai hotsu edes olemukseltani - enemmän terävä ja omilla jaloillani seisova, itsenäinen nainen. (Tuollaisia kommentteja olen kuullut).

Mieheen huomaavaisuus ja hyvä käytös viehättävät kyllä. Tarkoittaako se, että jatkossa pitäisi sellaisia miehiä välttää? Tututustumisen jälken kun on selvinnyt, ettei miehen käytös ja ensivaikutelma suinkaan tue todellisuutta. Mie ei ole pärjäävä, mutta kylläkin itsekäs.

No, tarkemmin ajatellen näiden miesten käytöksessä on ollut alussakin jotain kummallista ristiriitaa. No, ehkäpä olen kiinnostunut juuri siitä piirteestä. Olen saattanut tulkita sen rentoudeksi ja jonkinlaiseksi huumorintajuksi.

Tuli muuten nyt mieleen Uuno Turhapuro. Hyvät maneerit tarvittaessa ja huumoria kyllä. Vaimokin ihan parhaasta päästä!