Ainako vika molemmissa osapuolissa?

[Biibi]

Kuule ei nyt tarvitse viela siitakin itseaan syyllistaa etta eteen on osunut monta uutta mamia etsivaa miesta. Ei miehet mitaan idiootteja siina mielessa ole, kylla ne on tunnistaneet sinut lupaavaksi uuden elaman tukipilariksi jo kaukaa ja tieten tahtoen yrittavat pyydystaa sinua pelastajakseen. Ne on usein valinneet sinut eika suinkaan painvastoin. Tomerat ja aikaansaavat naiset vaan eivat sita aina huomaa vaan luulevat itse junailevansa koko jutun.

Auttaisiko jos laittaisit kaikille uusille miesehdokkaille pienia "kokeita" alkuun, joissa testaat sita miten he osaavat pitaa tarvittaessa sinusta huolta eika painvastoin. Ja etene hitaasti etta ehdit tutustua miehiin kunnolla ennenkuin sitoudut vakavampaan suhteeseen. Alaka missaan nimessa passaa ja paapo miesta tippakaan ensimmaisen 4 kuukauden aikana. Sen pitaisi seuloa useimmat uuden mamin etsijat joukosta vahin aanin, kunnes jaljelle jaavat ne tosimiehet jotka osaavat ja haluavat panostaa tasapainoiseen suhteeseen.

 

[vikapää]

Inhorealisti: "Sinun ainoat vikasi ovat oikeassaolemisen pakko ja huono miesmaku."

Minulla lienee sama vika, sillä yli 20 vuotta kestäneen avioliiton aikana miehen käytös oli kiinni siitä, miten osasin hänelle kertoa hyvän käytöksen ja elämän periaatteet. Joskus onnistuin, monesti en. Lopulta kyllästyin opettamaan aikamiestä ja huomauttamaan, miten missäkin tilanteessa tulisi toimia, ettei hän pahoittaisi mieltäni , ottaisi minutkin huomioon ja saisimme yhteiset asiat sujumaan. Kun en tuota kasvattamista enää jatkanut, alkoi mies tehostetusti hakea uutta seuraa, petti ihan lähipiirissä, kun tiesi muka mitä sai! Siihen päättyi se liitto.

Sen jälkee olen huomannut, että itselläni on ilmeisesti huono miesmaku. Kaikki seurutelukumppanini kun ovat kehuneet, kuinka hyviä, päteviä ja pärjääviä he ovat - siis ehkä joskus ovat olleet. Tutustumisen myötä on paljastunut, että olen joutunut tekemisiin luusereiden kanssa. Heidän tavoitteena on ehkä ollut löytää nainen, joka pönkittää ja saa elämän sujumaan. Miesten esiintyminen on alkuun ollut ihailtavaa, hyvätapaista ja hyvin menestyvää, kunnes paljastuu, ettei säännöllistä työtäkään ole, eikä kykyä hakea sellaista pitemmän päälle. Enstiset suhtee epämääräisiä ja perhekuviot kauttaaltaan rikkinäiset.

Voin sanoa, että miehet ovat halunneet minusta turvaa ja selkeyttä elämälleen. Itse haen taspuolista parisuhdetta. Auttajana voin olla muallakin. Mistähän huono miesmakuni oikein johtuu?

Hassua, minä en ole koskaan törmännyt yhteenkään tuollaiseen mieheen, vaikka olen jo kolmekymppinen... Ihan kunnollisia tapauksia kaikki. Minä olen yleensä tainnut olla se "viallisempi" osapuoli... Ehkä sitten vaikutat monien miesten mielestä jotenkin "turvalliselta" ja helposti lähestyttävältä, että sinusta mielellään haetaan tukipylvästä.

 

[alkup.]

Hienoa, että näin monenlaisia mielipiteitä ja keskustelua on syntynyt

Kukin me näemme asioita omasta näkökulmastamme ja kokemuksistamme käsin. Ne ihmiset, jotka ovat saaneet kokea vain ns. "normaaleja" ihmissuhteita (lue: kumppanilla ei järisyttäviä patologioita), näkevät asiat siten, että AINA suhteen onnistumattomuuteen `syy` on molemmissa. Näinhän se onkin silloin, kun ollaan suht koht tasaväkisiä ja molemmilla on sekä resursseja että halua työskennellä parisuhteen hyväksi.

Sitten näyttää olevan kaltaisiani (miehiä ja naisia?), joilla on vahva taipumus vetää puoleensa näitä `autettavia` tai `ottajia` kuten joku tuolla määrittelee. Tätä `hoivaviettiä` on sekä miehissä että naisissa.
Ja tästä näkökulmasta tarkasteltuna kuvio muuttuu... Kun toisen osapuolen resurssit ja voimavarat valuvat aivan muualle kuin parisuhteeseen, ei siinä ole juuri mahdollisuutta rakentaa parisuhdetta. Tällöin PARISUHTEEN toimimattomuuden syy on siinä patologisessa puoliskossa. Tämä ei tarkoita sitä, ettäkö ihmisenä tämä mies/nainen olisi jotenkin toista huonompi tai epäonnistuneempi. Eipähän vain osaa parisuhteessa elää...

Kuten edellä jo toinkin esille, parisuhteen saa kyllä pysymään koossa, mutta se tarkoittaa sitä, että toinen ospuoli ei suhteesta mitään saa vaan siinä valuu tyhjiin. Näitä esimerkkejä on Suomen niemi pullollaan - en ole ainoa.

Ja sitten, kun on tarpeeksi antanut ja antanut, väsyy. Ja lakkaa antamasta kenellekään yhtään mitään!!! Kunnes sitten... tasapaino ja toimiva parisuhde tasavertaisine kumppaneineen löytyy... ...

Patologiansa siis meillä kaikilla...

 

[toinen terapeutti]

Parisuhdemallit saadaan pääasiallisesti lapsuuden ja nuoruuden aikana vanhempien parisuhteesta. Tiedostamatta nämä "perityt" mallit vaikuttavat vielä aikuisenakin. Eli te ketkä toistuvasti ihastutte ns. holhottaviin miehiin, niin kannattaa miettiä millainen oma lapsuus ja erityisesti millainen se vanhempien parisuhde oli/on. Ja vielä sitäkin voi pohtia, että millaisena on itse kokenut vanhempiensa parisuhteen sekä lapsena, että myöhemmin aikuisena, oliko vanhemmilla mielestänne onnistunut, kenties tavoiteltavan arvoinen parisuhde vai päinvastoin huono parisuhde ja oliko teillä turvallinen lapsuus?

Oliko teillä kenties "holhottava" isä ja äiti, joka oli perheen tuki ja turva? Vai kenties niinpäin, että isä oli perheen tuki ja äiti alistuva holhotti, jolloin lapsi on voinut alitajuisesti tai ihan tietoisestikin ajatella, että tuollaiseksi en ala kuin äitini oli ja toimiikin aikuisena ihan päinvastoin. Kun nämä parisuhdemallit löytää ja tunnistaa itsessään, niin niihin on helpompi tietoisesti vaikuttaa ja pyristellä eroon niiden huonoista puolista.

 

[alkup.]

Parisuhdemallit saadaan pääasiallisesti lapsuuden ja nuoruuden aikana vanhempien parisuhteesta. Tiedostamatta nämä "perityt" mallit vaikuttavat vielä aikuisenakin. Eli te ketkä toistuvasti ihastutte ns. holhottaviin miehiin, niin kannattaa miettiä millainen oma lapsuus ja erityisesti millainen se vanhempien parisuhde oli/on. Ja vielä sitäkin voi pohtia, että millaisena on itse kokenut vanhempiensa parisuhteen sekä lapsena, että myöhemmin aikuisena, oliko vanhemmilla mielestänne onnistunut, kenties tavoiteltavan arvoinen parisuhde vai päinvastoin huono parisuhde ja oliko teillä turvallinen lapsuus?

Oliko teillä kenties "holhottava" isä ja äiti, joka oli perheen tuki ja turva? Vai kenties niinpäin, että isä oli perheen tuki ja äiti alistuva holhotti, jolloin lapsi on voinut alitajuisesti tai ihan tietoisestikin ajatella, että tuollaiseksi en ala kuin äitini oli ja toimiikin aikuisena ihan päinvastoin. Kun nämä parisuhdemallit löytää ja tunnistaa itsessään, niin niihin on helpompi tietoisesti vaikuttaa ja pyristellä eroon niiden huonoista puolista.

Totta. Näinhän nämä parisuhdemallit periytyvät. Mutta on pointti onkin siinä, että jos kodin parisuhdemalli on HYVÄ, niin sitähän mallia koettaa saada aikaiseksi, mutta kun ei. Ne omat "vahvan naisen" vahvuudet vaan tuppasivat vetämään puoleensa niitä ei-parisuhdekelvollisia miehiä... Minähän toki sen tajusin - ainakin jossain vaiheessa. Jos en olisi tajunnut, olisin toki tyytynyt siihen ensimmäiseen huonoon parisuhteeseen enkä olisi koko kavalkadia käynyt läpi...

 

[alkup.]

[/quote]
Hassua, minä en ole koskaan törmännyt yhteenkään tuollaiseen mieheen, vaikka olen jo kolmekymppinen... Ihan kunnollisia tapauksia kaikki. Minä olen yleensä tainnut olla se "viallisempi" osapuoli... Ehkä sitten vaikutat monien miesten mielestä jotenkin "turvalliselta" ja helposti lähestyttävältä, että sinusta mielellään haetaan tukipylvästä.[/quote]


Etpä sinä tietystikään ole törmännyt näihin ei-parisuhdekelvollisiin autettaviin miehiin, koska itse kerrot olevasi itse se osapuoli, jota tuetaan. Mutta onkohan sitten näin, että olet vetänyt puoleesi juuri meitä "hoivaavia ja huolehtiva" miehiä... Niin se menee... Ei se hoivattavuus ja tuettavuus ole sukupuolesta kiinni... Vahva mies/Heikompi nainen ja päinvastoin...

Ja kuitenkin se tasavertaisuus on se, mikä saa parisuhteen toimimaan. Ja tietysti se, että molemmat ovat motivoituneita parisuhteen suuntaan. Valitettavan monilla vain se parisuhde on jokinlainen "taustatuki" ja intressit ovat vallan muualla...

 

[vikapää]

Hassua, minä en ole koskaan törmännyt yhteenkään tuollaiseen mieheen, vaikka olen jo kolmekymppinen... Ihan kunnollisia tapauksia kaikki. Minä olen yleensä tainnut olla se "viallisempi" osapuoli... Ehkä sitten vaikutat monien miesten mielestä jotenkin "turvalliselta" ja helposti lähestyttävältä, että sinusta mielellään haetaan tukipylvästä.[/quote]


Etpä sinä tietystikään ole törmännyt näihin ei-parisuhdekelvollisiin autettaviin miehiin, koska itse kerrot olevasi itse se osapuoli, jota tuetaan. Mutta onkohan sitten näin, että olet vetänyt puoleesi juuri meitä "hoivaavia ja huolehtiva" miehiä... Niin se menee... Ei se hoivattavuus ja tuettavuus ole sukupuolesta kiinni... Vahva mies/Heikompi nainen ja päinvastoin...

Ja kuitenkin se tasavertaisuus on se, mikä saa parisuhteen toimimaan. Ja tietysti se, että molemmat ovat motivoituneita parisuhteen suuntaan. Valitettavan monilla vain se parisuhde on jokinlainen "taustatuki" ja intressit ovat vallan muualla... [/quote]

Hmm, en minä missään tuen ja hoivan tarpeessa ole, en tarkoittanut "viallisuudellani" sitä, pikemminkin päinvastoin... Ei se tasavertaisuuskaan, mitä sillä sitten ikinä tarkoitatkaan, aina saa parisuhdetta toimimaan. Mutta kiitos nyt kuitenkin syväluotaavasta analyysistasi...

 

[vikapää]

Jaahas, ja lainaus ei taaskaan oikein toimi. Viimeinen kappale edellisessä kirjoituksessa minun, alkuosa lainattua.

 

[pallontallaaja]

ihmisenhän on todella vaikea nähdä syytä itsessään, kuitenkin kaikilla suhteillasi on yksi yhteinen nimittäjä;sinä itse!

 

[jiipajaa]

Olen elämänkokemukseni myötä tullut siihen tulokseen, että ei se aina niin, ole, että vika parisuhteen toimimattomuuteen olisi MOLEMMISSA osapuolissa.

Pöh. Jos kaksi toisilleen sopimatonta on yhdessä niin ei se yhden syy ole.

 

[tosiasiassa]

Oota ap. kun miehesi kertoo mitä vikaa sussa oikeesti on. Kestääköhän suhteenne sen?