P
polkunen
Vieras
Toivoitteko kovasti että teillä olisi ollut sisaruksia, vai koitteko asemanne hyväksi ainoana lapsena? Aloin vaan miettimään, koska itse olen kotoisin isosta perheestä, mutta haluaisin silti ehkä vain yhden lapsen. Itse kärsin lapsenä välillä kovastikin siitä että mulla oli niin monta sisarusta, tuntui ettei vanhempien huomio riittänyt kaikille, välillä hävetti kun koulussa sai aina kuulla mitä alempi tai ylempiluokkalainen sisarus oli tehnyt, ja toisinaan taas meinasi mennä hermo kun tuntui ettei kotonakaan meinannut saada hetken rauhaa. Vaikka kyllä sisaruksista iloakin oli, esim. vaikka kaikki muut pihan lapset olisivat olleet kipeitä/arestissa/reissussa, oli aina seuraa omista sisaruksista. Meitä on siis niin paljon että voitiin mennä vaikka pelaamaan jalkapalloa ja saatiin omasta perheestä kaksi joukkuetta. 
Nyt aikuisena en ole kovinkaan lämpimissä väleissä sisarusteni kanssa, mutta se johtuu siitä että olen niin kovin erilainen kuin muut perheestäni. Tiedän toki että ihan normaalissa perheessä se ei ole mitenkään tavallista, ja että esim. jos lapsia on 2-3 niin välit todennäköisesti pysyvät parempina aikuisenakin kun ei välttämättä tule niin paljoa ristiriitoja kuin isommassa perheessä.
Joka tapauksessa me ollaan miehen kanssa oltu tähän mennessä sitä mieltä että emme halua enempää lapsia, monistakin syistä. Luulen miehen lapsenhankinta-halukkuuden johtuvan siitä että hän taas on kolme lapsisen perheen iltatähti, veljensä ovat häntä yli 10v vanhempia. Vanhemmat veljet ovat kuulemma välillä kiusanneet miestäni aika rankastikin lapsena, eivätkä hekään näin aikuisina kovin usein tekemisissä ole keskenään, lähinnä juhlissa ja jouluina.
Nyt kuitenkin kun poikamme on vajaa 2v, kaikki sukulaiset ja ystävät ovat alkaneet kyselemään koska teemme toisen. Kun olemme vastanneet ettemme koskaan, olemme saaneet hyvin hämmästyneitä reaktioita vastaan. Moni on jopa vähän suuttunutkin, ja alkanut paasaamaan kuinka lapset tarvitsevat sisaruksia. Viimeisin kohtuuton kommentti oli musta meidän pojan neuvolatädillä, joka totesi että lapsi kärsii jos hänellä ei ole sisaruksia, että ei voi vain ajatella omaa napaansa näissä asioissa. Joten miten on, ainoat lapset, kärsittekö te lapsena sisaruksettomuudesta?
Nyt aikuisena en ole kovinkaan lämpimissä väleissä sisarusteni kanssa, mutta se johtuu siitä että olen niin kovin erilainen kuin muut perheestäni. Tiedän toki että ihan normaalissa perheessä se ei ole mitenkään tavallista, ja että esim. jos lapsia on 2-3 niin välit todennäköisesti pysyvät parempina aikuisenakin kun ei välttämättä tule niin paljoa ristiriitoja kuin isommassa perheessä.
Joka tapauksessa me ollaan miehen kanssa oltu tähän mennessä sitä mieltä että emme halua enempää lapsia, monistakin syistä. Luulen miehen lapsenhankinta-halukkuuden johtuvan siitä että hän taas on kolme lapsisen perheen iltatähti, veljensä ovat häntä yli 10v vanhempia. Vanhemmat veljet ovat kuulemma välillä kiusanneet miestäni aika rankastikin lapsena, eivätkä hekään näin aikuisina kovin usein tekemisissä ole keskenään, lähinnä juhlissa ja jouluina.
Nyt kuitenkin kun poikamme on vajaa 2v, kaikki sukulaiset ja ystävät ovat alkaneet kyselemään koska teemme toisen. Kun olemme vastanneet ettemme koskaan, olemme saaneet hyvin hämmästyneitä reaktioita vastaan. Moni on jopa vähän suuttunutkin, ja alkanut paasaamaan kuinka lapset tarvitsevat sisaruksia. Viimeisin kohtuuton kommentti oli musta meidän pojan neuvolatädillä, joka totesi että lapsi kärsii jos hänellä ei ole sisaruksia, että ei voi vain ajatella omaa napaansa näissä asioissa. Joten miten on, ainoat lapset, kärsittekö te lapsena sisaruksettomuudesta?