Aion hankkia rakastajan

[urheilijaa]

Oot sä mä??? Kaikki täsmää ja ymmärrän sua 100%!!

Niin siis kaikki paitsi ikä -1v ja ukko ei kalasta (treenaa/"sauna-iltailee"). KAIKKI muu täsmää.

 

[Vaakanainen-79]

[QUOTE="vieras";26311102] mutta jospa se kuitenkin olisi sinun miehesi?[/QUOTE]

Se olisi ihanteellista! Mutta hommat alkaa olla mun mielessä jo niin pahasti solmussa, että hirvittää. Voi kun jaksaisin uskoa...

 

["Mies"]

Ap:n kaltaisten naisten ongelma on itsekeskeisyys ja empatian puute. Kaikissa muissa on aina vika ja itse on täydellinen.

Muiden tunteet ja tarpeet sivuutetaan, kunhan vain se oma napa on maailman keskipiste. Ollaan valmiita satuttamaan "rakkaitaan", oman edun nimissä.

Häpeäisit!

 

[Vaakanainen-79]

Kohta kuulemme, että ap:lla on kiikarissa kukapas muu kuin....... Anatolian mies!


P.S. Ap, kuinka usein sinä yllätät miehesi ex-tempore Lontoon-matkoilla tai muulla?

No en ole koskaan Lontoon matkalla yllättänyt, mutta kerran Tallinnan viikonlopulla ja kerran Frankfurtin lennoilla. Pyysin omat vanhempani kaikessa hiljaisuudessa lapsenvahdeiksi.

 

[Lilii lisänimetön]

Lyhyt seikkailu. Upeaa seuraa ja ruokaa, veret seisauttavaa seksiä ja älykästä keskusteluseuraa. Pariisi tai Barcelona tai Porvoo. Ajatus siitä antaa voimia. En halua kuolla ennen kuin olen kokenut, miltä tuntuu olla nainen.

Tota. Tee tämä ihanien ystävättäriesi kanssa - paitsi skippaa tuo seksi, niin parisuhteesi pysyy hyvänä. Miksi miehesi pitäisi tarjota sinulle kaikki, harvoin yksi ihminen riittää täyttämään kaikkia tarpeita?

 

[Vaakanainen-79]

[QUOTE="Mies";26311137]Ap:n kaltaisten naisten ongelma on itsekeskeisyys ja empatian puute. Kaikissa muissa on aina vika ja itse on täydellinen.

Muiden tunteet ja tarpeet sivuutetaan, kunhan vain se oma napa on maailman keskipiste. Ollaan valmiita satuttamaan "rakkaitaan", oman edun nimissä.

Häpeäisit![/QUOTE]

No en todellakaan häpeä. Mä en ole vielä edes tehnyt mitään, mutta mua on satutettu jo pitkään piittaamattomuudella. Ei mun mieskään ajattele, mitä minä haluaisin tai mikä minulle olisi tärkeää. Vaikka pariterapiaan asti olen mennyt siitä hänelle kertomaan. Tässä on aivan joku muu, kenen sietäisi hävetä.

Ja huolehdi sinä omasta eukostasi, niin hänen ei tarvitse tulla tänne kirjoittelemaan vastaavia juttuja.

 

["vieras"]

Se olisi ihanteellista! Mutta hommat alkaa olla mun mielessä jo niin pahasti solmussa, että hirvittää. Voi kun jaksaisin uskoa...

Kyllä se oikasti on mahdollista, mutta se vaatii paljon teiltä molemmilta. Miten rehellisesti olet puhunut näistä asioista miehesi kanssa? Mun mieheni ymmärsi vasta sitten kun puhuin ihan suoraan kaikesta, aikaisemmin ehkä varoin liikaa että en loukkaa ajatuksillani miestäni. Näin jälkeen päin mieheni itsekin ihmettelee, miten on voinut kohdella mua niin ja pitänyt itsestään selvyytenä.

 

[urheilijaa]

[QUOTE="Mies";26311137]Ap:n kaltaisten naisten ongelma on itsekeskeisyys ja empatian puute. Kaikissa muissa on aina vika ja itse on täydellinen.

Muiden tunteet ja tarpeet sivuutetaan, kunhan vain se oma napa on maailman keskipiste. Ollaan valmiita satuttamaan "rakkaitaan", oman edun nimissä.

Häpeäisit![/QUOTE]

No, jos ei oma mies edes useiden keskustelujen myötä TAJUA... Kyllä tässä vaiheessa alkaa se naiseus valua hukkaan tuollaisten "junttitallukkaiden" kanssa.

 

[jonkun toisen oma]

Minulla on rakastaja! Ja olen naimisissa, kyllä vaan ja perhekin meillä on. En tosin voi sanoa asioita, joita sinä luettelet, minun aviomieheni palvoo minua, mutta myös ahdistaa toisinaan, koska 'puristaa' liikaa. Hän on omistushaluinen mies. Mutta arkea on eletty niin kauan ja päästy yli varsin monesta asiasta, joten en ole ollut valmis jättämään häntä. En myöskään siksi, että rakastan häntä vieläkin. Pieni juttu tässä vaan on se, että olen hiukan sellainen löyhempi moraaliltani ja kerran etsiessäni hauskaa iltaseuraa satuinkin tutustumaan mieheen, joka on minulle se maailman täydellisin! Mies tunsi samoin. Ja nyt kun asiasta on kulunut vuosi ja olen tutustunut häneen vuoden verran niin huomaan rakastuneeni häneen ja että kyllä, minulla siis on rakastaja! Vahinkoja sattuu. Mutta älä luule, että rakastajan pitäminen on yhtään sen helpompaa kuin parisuhteet muutenkaan. Lomamatkat ja hotelliyöt eivät ole ihan niin satumaista kuin kuvitelmissasi ajattelet. Toki siis on myös sitä euforiaa, joka saa palaamaan siihen samaan. Elämää voi toki näinkin elää, mutta varaudu siihen, että sinun sisimpäsi on se, jolta vaaditaan lujuutta.

 

["..."]

[QUOTE="Mies";26311137]Ap:n kaltaisten naisten ongelma on itsekeskeisyys ja empatian puute. Kaikissa muissa on aina vika ja itse on täydellinen.

Muiden tunteet ja tarpeet sivuutetaan, kunhan vain se oma napa on maailman keskipiste. Ollaan valmiita satuttamaan "rakkaitaan", oman edun nimissä.

Häpeäisit![/QUOTE]

Höpö, höpö. Sitä paitsi pieni itsekkyys on vain tervettä, itse olen ollut liian kauan liian kiltti ja sivuuttanut omat tarpeeni. En kohta enee tiedä kuka olenkaan. Aion alkaa pitää itsestäni parempaa huolta, jos mies ei välitä niin hänen häpeensä. En halua katkeroitua. Olen parempi äiti tyttärillenikin jos alan välittämään itsestäni enemmän. On se sitten rakastaja tai mitä vaan. Kerran täällä eletään ja takaisin ei vuosia saa. Minullakin on oikeus elää, eikä olla olemassa vain toisia varten. Lapset ovat silti minulle kaikki kaikessa. Mutta epäempaattinen... uskoakseni olen keskimääräistä empaattisempi ja kiltimpi. Siksi ymmärrän hyvin myös samassa tilanteessa olevia. Sinun empaattisuudesta en menisi takuuseen.

Yksi niistä ap:n kanssa samoilla aatoksilla oleva.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26310998]Naiset on katalia.[/QUOTE]

Ei naiset katalia ole, mutta joitakin naisia pitää paapoa kuin pientä lasta, tai muuten hän suuttuu ja lakkaa leikkimistä sun kanssa.

 

[Vaakanainen-79]

[QUOTE="...";26311199] Kerran täällä eletään ja takaisin ei vuosia saa. Minullakin on oikeus elää, eikä olla olemassa vain toisia varten. Lapset ovat silti minulle kaikki kaikessa. [/QUOTE]

Sinäpä sen sanoit!

 

["vieras"]

Jos ei hoomat suju, niin sitten erotaan. Mikä siinä on niin vaikeaa? Pettäminen on perseestä ja se satuttaa! Erosta sentään pääsee yli.

 

[Vaakanainen-79]

Elämää voi toki näinkin elää, mutta varaudu siihen, että sinun sisimpäsi on se, jolta vaaditaan lujuutta.

Joo, varmasti suhteen lopettaminen on se vaikein rasti. En kuvitellutkaan, että se menisi niin, että vähän pussaillaan Luxembourgin puistossa ja sitten elämä jatkuu kuin ei olisi mitään tapahtunut. Varmasti myös mustasukkaisuuden tunteet niitä varsinaisia puolisoja kohtaan on käsiteltävä. Muita käytännön vinkkejä?

 

[Isämies]

Vaikka tästä nyt saattaakin tulla lunta tupaan, niin pakko on sanoa, että ymmärrän kyllä aika pitkälle ketjun aloittajan tilanteen. Mikäli oikein ymmärsin, niin yrityksen puutteestahan tuota ap:ta ei voi moittia. Ja vaikka se jonkun mielestä varmasti puhtaalta itsekkyydeltä kuulostaakin, niin kyllä se omien tarpeiden täydellinen sivuuttaminen vuosien ajan syö aika tavalla sekin. En minä tietenkään ketään halua pettämään kannustaa, mutta on tilanteita, joissa ymmärrän sen paremmin ja sitten toisia tilanteita, joissa en ymmärrä sitä lainsinkaan.

 

[jonkun toisen oma]

Joo, varmasti suhteen lopettaminen on se vaikein rasti. En kuvitellutkaan, että se menisi niin, että vähän pussaillaan Luxembourgin puistossa ja sitten elämä jatkuu kuin ei olisi mitään tapahtunut. Varmasti myös mustasukkaisuuden tunteet niitä varsinaisia puolisoja kohtaan on käsiteltävä. Muita käytännön vinkkejä?

Helpottaa toki jos päätät ensin mitä mieltä itse olet asioista. Esimerkiksi siis, että et aio jättää miestäsi, et tavoittele lasta, koska sinulla sellaisia jo on, mutta että vaikka haluat silti sitoutua suhteeseen jos sellainen onnistuu. Miehiäkin kun on kaikenlaisia liikkeellä. On yhden illan seuran etsijöitä, valitettavasti myös totaalisia amatöörejä, jotka ottavat sormukset pois sormesta ja humalassa luulevat että voivat tehdä mitä tahansa. Eli itse en ole koskaan salannut naimissaoloani, mutta olen aina sanonut, että en halua yhden illan juttua. Muutamia sammakoita tässä on välissä ollut, kyllä olen siis pettänyt aiemminkin. Mutta ehkä se on sitten muokannut ajattelutapaani, koska nyt tosiaan olen valmis rakkauteenkin. Sillä niin minulle vahingossa on käynyt. Mutta olen siis onnellinen nyt ja uskallan tällä hetkellä tehdä muitakin elämääni liittyviä isompi päätöksiä, joten en voi ainakaan moittia rakastajaani, saa minusta esiin parhaan itseni, sen jonka hukkasin jonnekin tässä aiemmin elämässäni.

 

["..."]

Minäkin ymmärrän ap:ta... Oma tilanne vähän samansuuntainen, mutta mieheni ei ole noin lapsikeskeinen (eli ei saa edes siitä plussaa). Yllätyksiä ole minäkin miehelleni järjestänyt, antanut omaa aikaa, hoitanut lapset ja kodin. Niin ja pitänyt itsestäni hyvää huolta ja pysynyt hoikkana ja kauniina, sillä aikaa mies on laiminlyönyt oman itsensä.

No, mulla tämä johti siihen, että löysin itselleni vastaavassa tilanteessa olevan perheenisän... Joka oli yhtä kyllästynyt täyteen vastuuseen ja siihen, että toinen ottaa kyllä oman aikansa ja vapautensa, mutta ei anna vastapalvelukseksi mitään. Joka ei näytä arvostavan puolisoaan, vaan on täysi siivelläeläjä. Aivan niin kuin minun mieheni.

Täytyy myöntää, että tuntuu aivan älyttömän ihanalta, kun joku kehuu! Sanoo kauniiksi, haluttavaksi. Arvostaa mun mielipiteitä, näyttää selkeästi välittävän minusta. Tarvitsee minua. Ei enää vain yksipuolista toisen kannattelua, vaan molemminpuolista antamista ja saamista.

 

[astrolabe]

Minusta riskeeraat valtavasti, jos nyt heität pois tuon hyvän mitä miehesi kanssa on.

 

["vieras"]

Kunnioitat miestäsi kirjoituksesi mukaan. Minun mielestä et, jos häntä aiot pettää.

 

["Irmeli"]

[QUOTE="...";26311321]Minäkin ymmärrän ap:ta... Oma tilanne vähän samansuuntainen, mutta mieheni ei ole noin lapsikeskeinen (eli ei saa edes siitä plussaa). Yllätyksiä ole minäkin miehelleni järjestänyt, antanut omaa aikaa, hoitanut lapset ja kodin. Niin ja pitänyt itsestäni hyvää huolta ja pysynyt hoikkana ja kauniina, sillä aikaa mies on laiminlyönyt oman itsensä.

No, mulla tämä johti siihen, että löysin itselleni vastaavassa tilanteessa olevan perheenisän... Joka oli yhtä kyllästynyt täyteen vastuuseen ja siihen, että toinen ottaa kyllä oman aikansa ja vapautensa, mutta ei anna vastapalvelukseksi mitään. Joka ei näytä arvostavan puolisoaan, vaan on täysi siivelläeläjä. Aivan niin kuin minun mieheni.

Täytyy myöntää, että tuntuu aivan älyttömän ihanalta, kun joku kehuu! Sanoo kauniiksi, haluttavaksi. Arvostaa mun mielipiteitä, näyttää selkeästi välittävän minusta. Tarvitsee minua. Ei enää vain yksipuolista toisen kannattelua, vaan molemminpuolista antamista ja saamista.[/QUOTE]

Mä voin niin kompata tätä...! Itselläni aivan samanlainen tilanne. Kun kokee olevansa kotona pelkkä siivooja ja lastenhoitaja vuosikausia, ei saa minkäänlaisia kehuja tai hellyyttä yrityksestä huolimatta, niin kyllä tuntuu vaan ihan mahtavalta kun huomaa vuosien jälkeen että hei, joku oikeasti pitää kauniina ja on kiinnostunut. Paljon olen asiaa miettinyt ja pohtinut, tällä hetkellä salasuhde naimisissa olevan miehen kanssa on jatkunut vuoden verran. En tiedä miten asiassa edetä tai tehdä - ymmärrän etten voi saada pelkkiä rusinoita pullasta, mutta valintojen tekeminen on niin vaikeaa. Etenkin kun sopassa on liuta lapsia mukana puolin ja toisin.

 

[päätön]

tyypillistä.
kun mikään ei riitä eikä kelpaa.

 

["vierailija"]

Minusta ap:n tilanne kuulostaa ihan normaalilta. Elämä nyt vain on tuollaista arkea ellei itse järjestä muuta. Ei minunkaan mies,maailman ihanin mörökölli ikinä saisi aikaiseksi varata matkaa. Ja hänestä nyt matkusteleminen on melko turhaa. Mutta olen minä kaksi kertaa itse järjestänyt meille yllärilomat ja mies nautti kovasti. On monta vuotta muistellut erästä kaupunkilomaa hymyhuulin.

Vain julkkikset matkustelevat jatkuvasti (ja silti riitelevät ja eroavat) ja tietysti palstan oma Milanna jonka elämä on kuin telkkarista.

Uskon että jos olisin odottanut miestä joka palvoo minua ja ostelee lahjoja niin odottaisin vielä. Nyt takana on jo kymmenen vuoden hyvä suhde. Välillä saa kyllä miettiä onko tämä onnea ja uskon että minulle juuri tämä on sitä.

 

[Kepsis]

Vaikka ymmärrän ajatuksen siitä että puoliso on niin hyvä kumppani ettei aio häntä koskaan jättää, mutta yksi tai useampi itselle tärkeä osa-alue ei toimi niinkuin haluaisi.

Silti tulee sellainen ehdoton ja kompromissitön ihminen mieleen ap:sta.

 

["Minä"]

Miehesi taitaa tehdäkkin jo noita mutta salaa toisen naisen kanssa.

 

[femin]

Toivottavasti ap palaisi maan pinnalle, ennenkuin sortuisi pettämään...

Annat ap itsestäsi TODELLA itsekkään ja naiivin kuvan tuolla kirjoituksellasi.
Kenenkään elämä ei ole taydellistä, eikä sen kuulukkaan olla. Olet ilmeisesti saanut kaiken valmiiksi eteesi kannettuna, kun olet itsesi jalustalle nostanut. Sinulla taitaa olla vähemmän elämänkokemusta, kuin minulla teini-ikäisenä...

Rakastajan hommattuasi huomaisit pian kuitenkin, ettei sekään riitä.


Onneksi itse osaan arvostaa sitä mitä minulla on, enkä ikinä satuttaisi ketään perheeni jäsentä tarkoituksella.