Toggle sidebar

Aion jättää mieheni lasten kanssa omilleen jokatoinen viikko. Mitä kaikkea mun pitää ottaa huomioon?????

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vieras.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

Vieras.

Vieras
En siis hae avioeroa vaan aion muutaa omilleni. Mies on niiiiiiin paljon töissä että käytännössä olen yksinhuoltaja. Nyt saa mun puolestani ottaa vastuun lapsista jokatoinen viikko. Jolloin mäkin saisin edes joskus hengähtää. Mun sydäntä raastaa lasten puolesta mutta mä en jaksa enään. Asunnon ajattelin hankkia samalta alueelta ettei lapsilla vaihdu tarha ja koulu. Mitä kaikkea mun pitäisi osata ajatella/suunnitella? Lapset 3 ja 8vee.
 
Tyhmä kysymys, mutta jos et aio hakea avioeroa, niin miten ajattelit, että tuo lasten tapaaminen eli viikko ja viikko menee juuri sun haluamallasi tavalla? Lapset asuu siellä missä ne on kirjoilla. Jos siis ajattelit jättää lapset asumaan isänsä kanssa ja itse muuttaa omillesi, niin mikä laki sulle takaa sen, että voit viedä lapset joka toinen viikko omaan huusholliisi? Entä jos miehesi hakee eroa ja lapset jäävätkin hänelle ja sulle tulee vain joka toinen viikonloppu tapaamisoikeus lapsiisi?

Kannattaiskohan sun nyt ihan ensin miettiä jotain muuta ratkaisua kuin häippästä ja jättää lapset isälleen?
 
En hae eroa koska rakastan miestä edelleen ja toivon että tällä teolla hän saisi työasiansa hallintaan. Enkä parhaalla tahdollakaan osaa kuvitella ettei antaisi minun pitää lapsia jokatoinen viikko. Luulen viidentoista vuoden jälkee tuntevani hänet. Ja toivon ettei ratkaisu olisi pysyvä vaan avaisi silmiä.
 
Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta. Mun vanhemmat asuivat asumuserossa (eli siis eivät yhtään yhdessä) juuri 1km päässä toisistaan ja pääasiassa asuin äidillä. Itsekin kaipaisin juuri tuollaista hengähdyskämppää nyt! Mä en ole mikään äitityyppi,vaan tahtoisin enemmän omaa aikaa kuin kotona saan.

Toisaalta ongelmaksi voi muodostua jos mies ei tuota järjestelyä hyväksy. Ehkä asiaan pitäisi kuitenkin löytää joku muu ratkaisu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras.:
En hae eroa koska rakastan miestä edelleen ja toivon että tällä teolla hän saisi työasiansa hallintaan. Enkä parhaalla tahdollakaan osaa kuvitella ettei antaisi minun pitää lapsia jokatoinen viikko. Luulen viidentoista vuoden jälkee tuntevani hänet. Ja toivon ettei ratkaisu olisi pysyvä vaan avaisi silmiä.
Click to expand...
Okei, ehkä tuo on teille sopiva ratkaisu. Mies voi paiskia töitä ne viikot, kun lapset ovat sulla ja tehdä vähemmän töitä silloin, kun lapset ovat hänellä. Nyt kun mietin, niin aika monella eronneella tutullanikin on juuri noin.
 
Menetkö siis takaisin kotiin joka toinen viikko, vai ottaisit lapset uuteen kotiin? Jos lapset tulevat luoksesi, niin heile voisi olla kivaa päästä valitsemaan jotain omaa sinne, esim. sänkyä ja verhot. Muuten ei siinä sen kummempaa tarvita, henkistä tukea, onhan se heille kuitenkin uusi, sulatusta vaativa juttu :)

Ja sitten miehen kanssa sopia, ettei mitään äidin/isän mollaamista lapsille
 
Mies kylläkin tuntuu hyväksyvän ratkaisun. Tosin en tiedä mitä sitten tapahtuu kun kannan tavarani pois täältä ja lastenhoito lankeaa hänelle...Tulee ensimmäinen hankaluus...Mies tekee töitä n. 80 tuntia viikossa ja mä en jaksa enään yksinhuoltajuutta. Kokeilkoot itsekkin välillä että tietää miltä tuntuu :(
 
Ja ajattelin ottaa lapset uuteen kotiini. Ideaalitilanne olisi tietenkin että lasten ei tarvitse vaihtaa taloutta vaan me aikuiset tehtäisiin se. Mutta en tiedä kuinka tuo onnistusi.
 
Joo, no se on jo hyvä askel, ettei nyt ole riita pystyssä. Mitä haluasisit kysyä, mulla on (tosin lapsen tasolta) kokemuksia kahdesta kodista? Lähinnä käytännön asioihin ehkä, jos niitä mietit, voin koittaa pähkäillä vastausta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihme mies:
Kengi sitä narsistia munille ja ota tilalle työtön mies joka on aina kotona!

Jeesus että mä en ikinä opi ymmärtämään näitä.
Click to expand...
Ja mä tulen aina ihan älyttömän hyvälle tuulelle sun avattarestasi :heart: Mutta tuohon mainitsemaasi asiaan...mäkin joskus ihmettelen sitä, miten ihmiset valitsevat puolisonsa. Jos haluaa miehen, joka on töissä klo 8-16, niin sitten pitää etsiä sellainen. Ja nimenomaan sellainen, joka ei ikinä haluakaan tehdä yhtään enempää töitä, mieluummin tekisi paljon vähemmän. Kannattaa myös silloin asua vuokralla, koska yhteiskunta tukee paremmin vuokralla asuvaa kuin velkaisessa omistusasunnossa asuvaa.

Eikö niistä alan ja työpaikan vaihdoksista kuitenkin perheellisen pitäisi keskustella ensin sen puolisonsa kanssa? Eikä yks kaks virka-ajasta siirtyä urakehitykseen, jossa työpäivät venyvätkin. Mun mielestä työ, koti ja vapaa-ajankäyttö ovat asioita, joista sovitaan jo ennenkuin aletaan perhettä perustamaan. Toki mielensä voi muuttaa, mutta silloin toinen osapuoli tietää, että jos yksipuolisesti rikkoo sopimusta, niin jotain sanktiota - yleensä ero - on odotettavissa.
 
Niin joo, mulla oli se tilanne, että erosivat kun olin 2,5v. joten en muista muuta. Enkä varsinaisesti asunut isällä, vaan olin siellä kerran viikossa ja joskus viikonloppuna ja sitten loma-aikaan pitempiä aikoja. Eli siinä olen huono auttamaan, että mikä auttaisi tilanteeseen. Mutta koita itse nähdä tilanteen positiivinen puoli, eli että saat sitä aikaa ja voimia joita kaipaat. Lapsista on hyvä asia jos sulla on hyvä olla jos samalla heistäkin pidetään huolta, kuten aiottekin tehdä, eikös?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras.:
Luultavasti miehen. Tämä nykyinen koti saa olla aina lasten koti. Ja se on virallinen puoli. Muuten hoidetaan kaikki puokkiin.
Click to expand...
Lapsia saattaa - ainakin tuota isompaa - hämmästyttää se, miksi hylkäät omat lapsesi. Eli varaudu kertomaan ainakin esikoisellesi syy lähtöösi. Äläkä pidä 8-vuotiasta idioottina... iskän pitkät työpäivät ei ole tuon ikäiselle enää mikään hyväksyttävä syy äidin ottaa perheestään pitkät. Tilanne olisi toinen, jos lähteissäsi ottaisit lapset itsellesi ja jättäisit siten miehen pitkine työpäivineen. Nyt olet rankaisemassa eli hylkäämässä lapsesi miehesi pitkien työpäivien vuoksi. Syyttömiä kai lapsesi tilanteeseen ovat?
 
Ja kannattaa ehkä varautua siihen, ettei ihan kaikkea voi hoitaa yhtälaisesti. Paljon on edelleen sinun kontollasi tuon järjestelyn jälkeenkin. Ainakin minun äitini sai hoitaa paljon enemmän mun asioitani, ei isään voinut sillä tavalla luottaa, vaikka oli ihan tavallinen mies, korkeakoulutettukin. Mutta isä oli minulle hyvä isä kuitenkin, vaikkei ollutkaan mikään perheen pää. Eli kannattaa varautua olemaan edelleen monista monista asioista vastuussa, mies ei mahdollisesti koskaan tule tajuamaan lasten asioita samalla lailla kuin nainen, äiti.
 
Miten toi nyt sitten eroaa eroamisesta? Ja kauan tän oli tarkoitus jatkua? Jos meinaat vaan herätellä miestä, ja palata vanhaan kuitenkin, niin tulee aika kallis kokeilu. Kämppä, huonekalut jne.
Jos taas pidempiaikainen ratkaisu, kyse on siis asumiserosta vaikka kuinka sitä kaunistelisit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras.:
En hae eroa koska rakastan miestä edelleen ja toivon että tällä teolla hän saisi työasiansa hallintaan. Enkä parhaalla tahdollakaan osaa kuvitella ettei antaisi minun pitää lapsia jokatoinen viikko. Luulen viidentoista vuoden jälkee tuntevani hänet. Ja toivon ettei ratkaisu olisi pysyvä vaan avaisi silmiä.
Click to expand...

Luulet tuntevasi hänet, mikset sitten tuntenut niin hyvin että olette nyt tässä tilanteessa?!?
 
[QUOTE="Halikatti";24693837]Toisaalta asumuserossa näkee mihin suuntaan asiaa haluaa viedä.[/QUOTE]
Se on totta, mutta onko ap varautunut siihen, että tilanne onkin ehkä miehen mielestä oikein hyvä ja mies päättää ottaa avioeron? Mietin myös asiaa lasten kannalta eli pitääkö lasten joutua kärsimään vanhempiensa mietiskelyistä? Jotenkin ap:n kirjoituksista sain sen kuvan, että ap haluaa vain näpäyttää miestään ja osoittaa, mitä vastuu lapsista on. Ja tekee sen lastensa kustannuksella. Mutta jos miehen mielestä järjestely on ok, niin mikäs siinä sitten. Jotenkin vaan tulee käsitys, että miehen mielestä vaimo on ihan vapaa lähtemään ja tekemään mitä ikinä haluaa. Tietenkään tässä ei muutaman viestin perusteella voi tietää kokonaisuutta, mutta näistä tiedonrippeistä voi tällaisiakin pohtia.
 
Periaatteessa mä olen sitämieltä, että asumusero on joskus oikein hyvä ja toimiva ratkaisu. Se antaa molemmille tilaa ja aikaa rauhassa miettiä, mitä elämältä haluaa.'
Jos kyse on kuitenkin pelkästä herättelystä, niin aloittaa voisi kyllä ihan silläkin, että kertoo miten uupunut on ja lähtee viikoksi-pariksi lomalle ja jättää miehen pyörittämään arkea lasten kanssa.
Mä olin kuukauden pois kotoa ja siinämielessä se ei menny kuvitellusti, että mies oli pärjännyt erinomaisesti. Oli tehty suursiivous ja kaikki pyykit oli pesty yms. mihin mä en ikinä kykene!
Toisinsanoen meillä nyt vaan mies on se organisointitaitoinen ihminen, jolta arjen pyöritys sujuu, minä en. Piti siis hiukan uudistaa perheen työnjakoa elämän sujuvuuden vuoksi :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras.:
En hae eroa koska rakastan miestä edelleen ja toivon että tällä teolla hän saisi työasiansa hallintaan. Enkä parhaalla tahdollakaan osaa kuvitella ettei antaisi minun pitää lapsia jokatoinen viikko. Luulen viidentoista vuoden jälkee tuntevani hänet. Ja toivon ettei ratkaisu olisi pysyvä vaan avaisi silmiä.
Click to expand...

Jos muutat omillesi ja jätät miehen lapsien kanssa pärjäämään niin voi olla että miehestäsi löytyy / paljastuu ihan uusia puolia. Puolia joita et voinut edes villeimmissä kuvitelmissasi ajatella. Toi erilleen muutto saattaa muuttaa miestäsi, hänen ajatusmaailmaa ja hänen käsitystään sinusta, suhteestanne ja perheestä... Ei kannata luottaa sokeasti siihen, että ollaan oltu niin ja niinkauan yhdessä ja tunnen hänet. Ihmiset saattavat muuttua. Ja vielä ihan oudoiksi ihmisisksikin.

Kannattaisi miettiä vielä. Ja ehkäpä ajatella jotain toista keinoa miehen herättelyyn.
 

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa