Äiti ei kelpaa lainkaan vaan isä saa tehdä kaiken?

["Mietteliäs"]

Onko kellään muulla vastaavia kokemuksia?

Nuoremman tyttäreni ollessa vajaa puolitoistavuotias alkoi hänestä monessa asiassa tulla 'isän tyttö'. Vähitellen tilanne on mennyt siihen, että jos isä on paikalla niin äiti ei kelpaa oikein mihinkään. Toisinpäin ei mene koskaan, että isältä kiellettäisiin auttaminen ja vain äiti kelpaisi. Tätä on nyt jatkunut jo yli puoli vuotta ja reilu kolmevuotias isosisko on nyt ryhtynyt samanlaiseksi. Alkuun tuntui vain hyvältä, kun isäkin kelpasi niin hyvin ja samalla vastuu lapsista jakaantui tasaisemmin, mutta nyt tilanne on alkanut jo tosi paljon mietityttämään ja tuntumaan pahalta. Missä olen mahdollisesti toiminut väärin, kun molemmat tyttäreni näin voimakkaasti nyt suosivat isäänsä ja äidiltä ei haluta juuri mitään, jos isä on paikalla.

 

["alma"]

Lapset haluavat kontrolloida eikä siihen pidä lähteä mukaan. Eikä se todellakaan tarkoita, että sinä olisit tehnyt jotain väärin.
Jos vaikka olet menossa pesemään tyttäresi hampaita ja tytär sanoo, että ei käy isä pesee sanot vain, että nyt äiti pesee ja peset myös. Isän ei pidä missään nimessä tulla väliin ja pestä hampaita lapsen niin vaatiessa. Toki isä "omalla vuorollaan" niitä hampaita voi edelleen pestä.
Lapset haluaisivat mielellään määrätä ja ovat kenteis huomanneet saavansa näin valtaa. Perheessä vallan tulee kuitenkin olla aikuisilla.

 

[ole onnellinen]

meillä toinen tytöistä suorastaan ujostelee isäänsä

 

[Cassyput]

[QUOTE="alma";23113340]Lapset haluavat kontrolloida eikä siihen pidä lähteä mukaan. Eikä se todellakaan tarkoita, että sinä olisit tehnyt jotain väärin.
Jos vaikka olet menossa pesemään tyttäresi hampaita ja tytär sanoo, että ei käy isä pesee sanot vain, että nyt äiti pesee ja peset myös. Isän ei pidä missään nimessä tulla väliin ja pestä hampaita lapsen niin vaatiessa. Toki isä "omalla vuorollaan" niitä hampaita voi edelleen pestä.
Lapset haluaisivat mielellään määrätä ja ovat kenteis huomanneet saavansa näin valtaa. Perheessä vallan tulee kuitenkin olla aikuisilla.[/QUOTE]

Näin on. Ja toisilla lapsilla tuo kontrolloinninhalu on suurempi kuin toisilla.

 

["kahden pojan äiti"]

kakkonen on todennäköisesti tehnyt johtopäätökset, eli huomannut että esikoisella on jo vahva suhde äitiin. siksi valitsee luonnollisesti isän. ei siinä muu auta kuin viettää kahdenkeskistä aikaa enemmän kuopuksen kanssa ja tehdä yhdessä asiosita - meillä tepsi heti

 

["kipinä"]

Meillä nuorempi poika, 2 vee on, isin poika. Jo vauvana rauhoittui paljon paremmin isin paljaalle iholle, rinnukselle köllimään. Edelleen isin syli on selvästi ykkönen, mutta kyllä mäkin kelpaan. Joskus tulee kyllä "käsky" et isin pitää mun sijasta. 3-vuotias esikoispoika on taas äidinpoika.

Musta on jotenkin liikuttavaa, kun pienempi on niin isin perään. Muistan niin ne ihanat vauva-ajat kun köllivät sohvalla sylikkäin. :heart: En oo kyllä osannut olla mustis.

 

["vieras"]

Noita kausia tulee ja menee