äiti joka ei oikein jaksa leikkiä =(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "selja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"selja"

Vieras
meillä on 3.5 v. lapsi. Olen yrittänyt opettaa häntä miten leluilla leikitään ja miten voi leikkiä leluilla roolileikkejä yksin. Yritän laittaa hänelle leikit alkuun. Maalausta, dubloja, barbit, palapelit... Mutta tuntuun että mikään ei kiinnosta minuuttia kauempaa. Tai ei vain kiinnosta, jos en ole leikkimässä mukana. Mutta en ole leikkiäiti, saman asian moneen kertaan leikkiminen vain yksinkertaisesti ahdistaa minua todella pahasti :( Kannan siitä kamalaa omaatuntoa mutta en osaa muuttaa asiaa. En ole leikkiäiti. Jaksan leikkiä pakosta, vain pieniä aikoja kerrallaan. Olen yrittänyt kertoa lapselle että lapset osaavat leikkiä paremmin ja aikuiset tekevät aikuisten "leikkejä" eli hoitavat kodin askareita (joissa lapsi saa olla mukana jos haluaisi). Mitä teen lapsen kanssa joka haluaisi vain leikkiä äidin kanssa? Auttakaa!! :'(
 
Mulla ei ole vinkkejä antaa, mutta vertaistukea voin tarjota :) Itsekin oon siis surkea leikkijä eikä leikkiminen voisi vähempää kiinnostaa :( Mäkin yritän ottaa lasta mukaan kotitöihin ja leikitään sitten siivoojaa... Juu, tylsää. Askarrella tykkään, mutta lapsen kanssa sekin on ärsyttävää, kun haluaisin tehdä vaan itse ja oon huono neuvomaan. Duploilla rakentelen, mutta varsinaisesti en jaksa niillä leikkiä. Joskus oikein pakotan itseni johonkin mielikuvitusleikkiin, mutta se on todellakin väkinäistä :(
 
No lapsi haluaisi leikkiä jonkun kanssa ja jos ei ole sisarusta, pyydetään äitiä. Se on vaan yksilapsisten perheiden huono puoli. Äidiltä vaaditaan enemmän ja selitetään kun on niin tylsää yksin. Kyllä ne tuosta pian saavat sitten ystäviä joita pyytää kylään tai joille mennä.

Meidän kolme vuotias kyllä on oppinut yksinkin leikkiä, kun olen vaan monesti sanonut ettei äiti osaa ja saatan kysyä että laitatko barbeille ruokaa ja juoksee innostuneena kokkaamaan ja väsäsi legoista pöydänkin kun ehdotin että niistä voi tehdä.

Meille kyllä syntyy kohta pikkusisko.
 
Sisarus.... No se ei tähän hätään auta.

Panosta kavereiden hankkimiseen. Kutsu lapsia teille kylään leikkimään. Vaikka vähän vanhempia, esim. 4-5v ikäisiä ainakin välillä.
 
mutta minulla on 4 lasta, leikkivät yhdessä.

Mutta kysyisin kuitenkin sen verran, että onko tuo teidän lapsi sitten luonteeltaan kovin leikkiväinen. Meidän eka ei leikkinyt koskaan yksin, eikä leikkisi vieläkään. Nyt kun leikkii, niin leikkii seuran takia, ei leikin takia, koska on luonteeltaan todella seurallinen. Muut lapset ovat olleet itsenäisempiä ja pitkäjänteisempiäkin ja leikki yksinkin on sujunut hyvin pienestä.

Eli luonnekin voi vaikuttaa, onko tarve siis sinulle vai leikille?

Tylsääkin saa lapsella olla, luulis jotain keksivän ennen pitkää itsekin, jos annat vaan asian olla.

Mutta tässä sen taas näkee mikä on sisarusten todellinen arvo, mittaamaton.
 
meillä ikävä kyllä varma fakta on että sisaruksia ei enää synny =/ Lapsemme on erittäin sosiaalinen luonne eli tykkäisi ihan koko ajan nähdä kavereita. Että joku "tulisi vierailulle" tai "mentäisiin juhliin kyläilemään". Ehkä siitä on kysymys että hän on niin todella sosiaalinen luonne... Hänen isänsä on myös hyvin sosiaalinen luonteeltaan (ja minä taas en niin kovin =/ )Ja nyt on kesälomakin päiväkodista (vaikka päiväkotielämäkin hänelle on ollut hankalaa, aamulähtöjen hankaluus on saanut mut itkemään sisäisesti hiljaa päässäni epätoivoa), silti hän kaipaa päiväkotikavereitaan. Kaiken päälle muutettiin toiseen maahan jossa hän ei ymmärrä vielä kieltä. Olen yrittänyt viedä häntä puistoihin leikkimään ja tekemään aktiivisesti asioita, mutta se ei riitä. Uuf. Ja lapsi on lisäksi nykyään tosi aggressiivinen (vaikka olen yleisesti ottaen hyvä äiti häntä kohtaan, halaan, suojelen., syötän, passaa ja pussaan) -ja pidän kiinni säännösitä. Väsyttää kun lapsi saa lyömis-raapimis-sylkemiskohtauksia keskellä kaupunkiakin tai missä vaan. Silloin tarjoan holding-ia, jolloin kadulla käyskentelevät mummot käyvät kertomassa, käsittääkseni, miten kamala äiti olen kun kidutan lastani pitämällä väksisin sylissä... Ehkä tää lapsi on aika temperamenttinen ja sosiaalinen, minuun verrattuna, kun olen tosi rauhallinen itte. Tulipahan tästäkin selostus. Mutta ku saa illan rauhan niin joskus vaan itkettää oma väsymys salassa :( Kokemusta tms?
 
Pöh, väkisinkin tuossa tilanteessa on väsynyt.
Ja tekstisi on kuin suoraan esikoisen lapsuudesta. Hän oli jatkuvasti äidissä kiinni 4,5 vuoden ikään, sitä ennen ei osannut leikkiä itsenäisesti ollenkaan.
Leikkikentällä käytiin ja siellä oli aina kavereita, mutta silti kotona vaati jatkuvasti tekemistä ja huomiota.

Kyllä siinä väkisinkin tunsi syyllisyyttä, varsinkin kun itsekään en ole mikään hyvä leikkijä.

Holdingit, hirveät raivokohtaukset, kaikki on niin tuttua ap. Kyllä ne vuodet näin jälkikäteen näyttää aika raskailta, vaikka lasta rakastankin ja kaikkeni yritin.
Meidän lapsi sai diagnoosinsa isompana, mutta en yritä tässä pelotella. Meidän lapsi ei leikkinyt silloinkaan kun leikki aikuisen kanssa, vaan kaikki piti näyttää mallista. Hän ei vain osannut suunnitella leikkiä, eikä pystynyt keskittymään.

Minä lopulta päätin että lapselle riittää leikiksi se että leikkii päiväkodissa ja kavereiden kanssa. Minun kanssani hän sai tehdä kotihommia, satunnaisesti askarrella ja liikkua esim. metsissä ja puistoissa. Älä tunne syyllisyyttä, ole läsnä muilla tavoin:)
 
Diagnoosi? Tänään onneksi jaksoin leikkiä enemmän, mutta kun vihdoin lopetin ja sanoin että äiti tekee nyt aikuisten juttuja ja sinä voit leikkiä leikkihuoneessasi (ja näytin mitä voi tehdä), hän vain seurasi minua leikkileluineen. Mietin, että ovatko lapset noin kiinni vanhemmissaan vielä tässä iässä. Siis tarkoitan että pidän kyllä hänestä turvallista huolta aina mutta luulisi että hän voisi jo himpun itsekin leikkiä vaikka viereisessä huoneessa, koska tietää että kotona on turvallinen olo. Mutta ei. Muuttuukohan tää...
 
Vaikutat masentuneelta kun et jaksa lapsesi kanssa touhuilla oikein ollenkaan vaikka tämä on hyvin pieni. Mitä jos menisit käymään lääkärissä ja kerrot aloitekyvyn ja motivaation puutteestasi. Ehkä saat lääkityksen ja saat tarmoa lisää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;28793293:
no tee hänelle leikkikaveri, tai etsi lapselle kavereita

Vai että oikein TEE :D

Ap, en osaa auttaa, mutta toivon sinulle kovasti voimia ja jaksamista! Varmasti helpottaa kun lapsi hiukan kasvaa ja oppii uuden asuinmaanne kielen.
 
Ei ole pakko leikkiä. Mä autan vain barbien pukemisessa. Oon sanonut, että äiti ei osaa oikein leikkiä. Tehdään 3,5.v. Tytön kanssa muuta yhdessä. Askarrellaan, siivoillaan, kotiaskareita, ruokaa, tanssitaan, soitetaan ja lauletaan. Etsitään "kultakiviä" maasta. Veneellä pienessä tilassa etsittiin ulkoota simpukoita haavilla, tehtiin tehtäväkirjoja, luettiin, käydään pyöräilmässä.
 
Voit kokeilla kelpaisiko se että äiti katsoo kun leikit-vaihtoehto ja vähän siinä sanallisesti kehut miten hienosti leikkii. Sit voi siitä hivuttautua tekemään jotain muuta. Tai vaan odotat että lapselle tulee tylsää yksin jos nii oppisi leikkimään yksinkin.
 
Kuule tylsistyminen kuuluu olennaisena osana lasten kasvamiseen. Myös niiden kellä on sisaruksia. Tylsistyminen kehittää luovuutta kunnon pakko itse keksiä ne leikit. Älä keksi lapselle niitä leikkejä valmiiksi vaan avoimilla kysymyksillä johdattele lasta eteenpäin. Äläkä masennu tai syyllisty jos lapsi pyytää leikkimään, kehoita vaan keksimään jotain itse.
 
Pakko vielä puuttua tuohon 'syötän, passaan ja pussaan' kohtaan että miksi et anna lapsen tehdä itse? Hakea itse vaatteet kaapista, viedä likaiaet pyykkiin, kattaa pöydän, pilkkoa ruokansa ja syödä, vie likaiset astiat tiskipöydälle, voidella leivän, harjoitella kaatamaan maitoa, repiä salaatin, kuoria sipulin, petaa sänkynsä siivota huoneensa.
Yhdessä tekeminen on sitä tärkeintä laatuaikaa lapsen kanssa, ei se väkisin leikkiminen.
 
Aika paljon muutoksia ollut pienen elämässä, ei ihme että on äidissä kiinni. Ja tosiaan, lapsi mukaan kotitöihin, se on sitä yhdessä tekemistä ja myös läheisyyttä.
 
Meillä 3,5-vuotias leikkii yksikseen ja keksii juttujaan, mutta leikki tapahtuu yleensä lähietäisyydellä. Meillä ei ole erillistä leikkihuonetta, jos ois niin lelut ja leikit leviäisi kuitenkin olkkariin.
Jos lapsi leikkii lähellä voit osallistua leikkiin samalla, kun itse teet kotitöitä.

Itse en myöskään välitä leikkimisestä, mutta lapselle riittää yleensä osallistuminen puhumalla, eleillä ja laulamalla ja tietenkin ruokien maistamisella. Yhdessä tehdään sitten muita juttuja (askartelu, pallottelu, pyöräily yms.)
 
Mulle ei lasten kanssa leikkiminen ole koskaan ollut luontevaa. Otan mukaan marja- ja sienimetsään, läheiselle kentälle futista pelaamaan, pyöräilemään, uimarannalle, luistelemaan ja leipomaan. Jotakin toiminnallista. Lapsen tylsistymiselläkin on tarkoituksensa, se kehittää mielikuvitusta :)
 

Yhteistyössä