R
"Riikka"
Vieras
Olen tässä miettinyt, kun meidän 4-vuotias poika on lopettanut itsenäisen leikkimisen. Huone on täynnä autoja, parkkitaloja, legoja, junarataa yms. leluja millä aina ennen leikki mielellään ja yksinkin. Nyt kun ikää tullut tuo 4-vuotta, en muista että poika olisi moneen kuukauteen enää leikkinyt. Olen kysellyt miksi ei enää leiki leluillaan, johon poika vain vastaa ettei halua tai tee nyt mieli leikkiä niillä. :O Ja tätä siis jatkunut monta kuukautta. Olen kysellyt josko rakennettaisiin yhdessä junarata tms. mutta vastaus on aina ei tai ei jaksa nyt.
En ymmärrä tätä. Ennen kun laittelin ruokaa, poika leikki automatolla ja keksi hienoja leikkejä ja oli mielikuvitusta mukana. Nyt autoihin on koskettu ehkä viimeksi huhtikuussa. Kun pojalla on käymässä kavereita, saattaa innostua esittelemään lelujaan, mutta muuten ei juuri ole edes omassa huoneessa.
Mietin, onko meillä jotenkin muka niin paljon muuta ohjelmaa, ettei pääse "tylsistymään" itsenäisen leikin tasolle, avai mikä mättää? Ollaan kesäaikaan toki oltu paljon enemmän ulkona ja uimassa yms. mutta kyllä sisälläkin muutamia tunteja aina kerrallaan ollaan.
Lapsi keksii kyllä paljon muuta tekemistä, mutta en ymmärrä minne leikkiminen on jäänyt ja varsinkin, että olisi lelut mukana touhussa. Jos ollaan kotona, haluaa pelailla lautapelejä tai tehdä puuhakirjoja. Jos minä en ehdi pelaamaan, saattaa pelata yksin korttipelejä, pelaa olohuoneessa salibandya tai hyppii splash umahyppyjä sohvalle, rakentaa wipeout radan tyynyistä tai muuta tuollaista.
Ulkona ei halua enää leikkipuistoon vaan aina pitää joko saada pelata jalkapalloa, heitellä frisbeeta yms. liikuntajuttua. Keinussa saattaa innostua olemaan kerran pariin viikkoon.
Päiväkodissa leikkii kuulema normaalisti kavereiden kanssa.
Kuulostaa varmaan aivan aasille nämä mun mietteet, mutta en voi käsittää miten 4-vuotias on jo muka yhtäkkiä niin iso, että leikkiminen on loppunut, eikä kiinnosta. Nyt haluaa talvella jääkiekkokouluun, syksyllä aloittaa salibandyn ja koko kesän on pelannut jalkapalloa. Olen koittanut sanoa, että kaikkea ei voi harrastaa, vaikka kuinka haluaisi ja lapsi on asiasta hyvin pahoillaan. Haluaisi kuulema niin kovin, että voisi harrastaa kaikkia urheiluja mitä vaan on kun leikkiminen on kuulema niin tylsää ja kaikki pelailu niin kivaa.
Muilla samaa?
En ymmärrä tätä. Ennen kun laittelin ruokaa, poika leikki automatolla ja keksi hienoja leikkejä ja oli mielikuvitusta mukana. Nyt autoihin on koskettu ehkä viimeksi huhtikuussa. Kun pojalla on käymässä kavereita, saattaa innostua esittelemään lelujaan, mutta muuten ei juuri ole edes omassa huoneessa.
Mietin, onko meillä jotenkin muka niin paljon muuta ohjelmaa, ettei pääse "tylsistymään" itsenäisen leikin tasolle, avai mikä mättää? Ollaan kesäaikaan toki oltu paljon enemmän ulkona ja uimassa yms. mutta kyllä sisälläkin muutamia tunteja aina kerrallaan ollaan.
Lapsi keksii kyllä paljon muuta tekemistä, mutta en ymmärrä minne leikkiminen on jäänyt ja varsinkin, että olisi lelut mukana touhussa. Jos ollaan kotona, haluaa pelailla lautapelejä tai tehdä puuhakirjoja. Jos minä en ehdi pelaamaan, saattaa pelata yksin korttipelejä, pelaa olohuoneessa salibandya tai hyppii splash umahyppyjä sohvalle, rakentaa wipeout radan tyynyistä tai muuta tuollaista.
Ulkona ei halua enää leikkipuistoon vaan aina pitää joko saada pelata jalkapalloa, heitellä frisbeeta yms. liikuntajuttua. Keinussa saattaa innostua olemaan kerran pariin viikkoon.
Päiväkodissa leikkii kuulema normaalisti kavereiden kanssa.
Kuulostaa varmaan aivan aasille nämä mun mietteet, mutta en voi käsittää miten 4-vuotias on jo muka yhtäkkiä niin iso, että leikkiminen on loppunut, eikä kiinnosta. Nyt haluaa talvella jääkiekkokouluun, syksyllä aloittaa salibandyn ja koko kesän on pelannut jalkapalloa. Olen koittanut sanoa, että kaikkea ei voi harrastaa, vaikka kuinka haluaisi ja lapsi on asiasta hyvin pahoillaan. Haluaisi kuulema niin kovin, että voisi harrastaa kaikkia urheiluja mitä vaan on kun leikkiminen on kuulema niin tylsää ja kaikki pelailu niin kivaa.
Muilla samaa?
