äiti kertoi vasta nyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja meni luottamus äitiin lopullisesti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja 18 vuotiaana huusin äidille että muutanpas pois kotoa niin se huuti takaisin että varmasti muuta, ja löi. Mitäpä viisaat nyt sanoo? Olkaa vaan äidin puolella muttei minun luottamus palaa.
 
Lainaus moderoitu.

Ystävät eivät ole luonani juuri nyt, ja tosiaan tein virheen kun tänne tulin keskutelemaan, pahoitit todella mieleni. Tosiaan nuo lakkiaiset pitävät paikkansa, se oli minulle tärkeä asia ja sinä vinoilet. *itku*
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja 18 vuotiaana huusin äidille että muutanpas pois kotoa niin se huuti takaisin että varmasti muuta, ja löi. Mitäpä viisaat nyt sanoo? Olkaa vaan äidin puolella muttei minun luottamus palaa.

Hanki edes itsesi takia itsellesi ammattiapua,selkeästi sitä tarvitset :hug:
 
minulle selvisi 7 vuotta sitten että mulla on sisarpuolia useita. en tiennyt edesmenneen isäni olleen aikaisemmin naimisissa kaksi kertaaennen äitiäni, niistä avioliitoista on lapsia. Minulla on kaksi veljeä ja aina toivoin siskoa ja alitajuisesti jotenkin vaistosin niin olevan. sisareni kirjoitti minulle ja niin alkoi tiivis yhteydenpitö hänen ja minun välillä. hän asuu vaan 500km päässä mutta silti tapaamme ihan joka vuosi. Hänestä on tullut hyvin tärkeä minulle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja määä:
minulle selvisi 7 vuotta sitten että mulla on sisarpuolia useita. en tiennyt edesmenneen isäni olleen aikaisemmin naimisissa kaksi kertaaennen äitiäni, niistä avioliitoista on lapsia. Minulla on kaksi veljeä ja aina toivoin siskoa ja alitajuisesti jotenkin vaistosin niin olevan. sisareni kirjoitti minulle ja niin alkoi tiivis yhteydenpitö hänen ja minun välillä. hän asuu vaan 500km päässä mutta silti tapaamme ihan joka vuosi. Hänestä on tullut hyvin tärkeä minulle.

Hieno homma. Toivon että uusi sisko haluaa nähdä minua usein. En vain käsitä äidin toimintaa. Häneltä ei ainakaan empatiaa löydy....luuleeko hän että soittaminen riittää? Ikinä ei halua nähdä, ei jouluna, ei edes kesällä hyvällä säällä. :( Se siitä.
 
Itsellä kokemus vastaavasta.. Olin 16 vuotias kun isä ilmoitti että hänellä on toinenkin tytär, 5 vuotta minua ja veljeäni vanhempi. Äitini tiesi asiasta, sillä vanhempani olivat jo naimisissa isän hairahduksen aikaan. Kyllä siinä oli mulla ja veljellä sulattelemista, suututti ettei meille oltu kerrottu aikaisemmin. Lisäksi kiukutti äidin puolestä, kun isä oli tehnyt sellaisen tempun. Kyllä se jonkun aikaa tuntuu siltä että jotakin romahtaa. Se perhe, jossa olet luullut eläväsi, onkin todellisuudessa jotain muuta. Oma lapsuus näkyy uudessa valossa jne. Ei ole ihan läpihuutojuttu kun tuon luokan perhesalaisuudet läväytytään yhtäkkiä silmille.

Yhden kerran olen siskoni tavannut. Emme pidä yhteyttä. En tiedä pitääkö sisko yhteyttä isääni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja määä:
minulle selvisi 7 vuotta sitten että mulla on sisarpuolia useita. en tiennyt edesmenneen isäni olleen aikaisemmin naimisissa kaksi kertaaennen äitiäni, niistä avioliitoista on lapsia. Minulla on kaksi veljeä ja aina toivoin siskoa ja alitajuisesti jotenkin vaistosin niin olevan. sisareni kirjoitti minulle ja niin alkoi tiivis yhteydenpitö hänen ja minun välillä. hän asuu vaan 500km päässä mutta silti tapaamme ihan joka vuosi. Hänestä on tullut hyvin tärkeä minulle.

Hieno homma. Toivon että uusi sisko haluaa nähdä minua usein. En vain käsitä äidin toimintaa. Häneltä ei ainakaan empatiaa löydy....luuleeko hän että soittaminen riittää? Ikinä ei halua nähdä, ei jouluna, ei edes kesällä hyvällä säällä. :( Se siitä.

aika parantaa haavat, ehkä joskus pystyt ymmärtämään äitisi menettelyn miksi hän ei kertonut aijemmin. Kai siihen on syynsä. älä tuomitse liian äkkiä, sulattele asiaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja määä:
minulle selvisi 7 vuotta sitten että mulla on sisarpuolia useita. en tiennyt edesmenneen isäni olleen aikaisemmin naimisissa kaksi kertaaennen äitiäni, niistä avioliitoista on lapsia. Minulla on kaksi veljeä ja aina toivoin siskoa ja alitajuisesti jotenkin vaistosin niin olevan. sisareni kirjoitti minulle ja niin alkoi tiivis yhteydenpitö hänen ja minun välillä. hän asuu vaan 500km päässä mutta silti tapaamme ihan joka vuosi. Hänestä on tullut hyvin tärkeä minulle.

Hieno homma. Toivon että uusi sisko haluaa nähdä minua usein. En vain käsitä äidin toimintaa. Häneltä ei ainakaan empatiaa löydy....luuleeko hän että soittaminen riittää? Ikinä ei halua nähdä, ei jouluna, ei edes kesällä hyvällä säällä. :( Se siitä.

Lakkaa mankumasta äitisi hyväksyntää ja rakkautta, sitä et välttämättä ikinä saa. Perusta elämäsi pohja muiden, parempien ihmissuhteiden varaan. Siskosi on sinulle yksi mahdollisuus.

Katkeruus ja vänkäys ei auta mitään.

 
Alkuperäinen kirjoittaja voimia ap:
Itsellä kokemus vastaavasta.. Olin 16 vuotias kun isä ilmoitti että hänellä on toinenkin tytär, 5 vuotta minua ja veljeäni vanhempi. Äitini tiesi asiasta, sillä vanhempani olivat jo naimisissa isän hairahduksen aikaan. Kyllä siinä oli mulla ja veljellä sulattelemista, suututti ettei meille oltu kerrottu aikaisemmin. Lisäksi kiukutti äidin puolestä, kun isä oli tehnyt sellaisen tempun. Kyllä se jonkun aikaa tuntuu siltä että jotakin romahtaa. Se perhe, jossa olet luullut eläväsi, onkin todellisuudessa jotain muuta. Oma lapsuus näkyy uudessa valossa jne. Ei ole ihan läpihuutojuttu kun tuon luokan perhesalaisuudet läväytytään yhtäkkiä silmille.

Yhden kerran olen siskoni tavannut. Emme pidä yhteyttä. En tiedä pitääkö sisko yhteyttä isääni.

Kiva että kertoivat tuossa iässä kun ymmärtää, minusta on väärin rueta jauhaamaan tässä vaiheessa kun ikää on jo kertynyt....
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja määä:
minulle selvisi 7 vuotta sitten että mulla on sisarpuolia useita. en tiennyt edesmenneen isäni olleen aikaisemmin naimisissa kaksi kertaaennen äitiäni, niistä avioliitoista on lapsia. Minulla on kaksi veljeä ja aina toivoin siskoa ja alitajuisesti jotenkin vaistosin niin olevan. sisareni kirjoitti minulle ja niin alkoi tiivis yhteydenpitö hänen ja minun välillä. hän asuu vaan 500km päässä mutta silti tapaamme ihan joka vuosi. Hänestä on tullut hyvin tärkeä minulle.

Hieno homma. Toivon että uusi sisko haluaa nähdä minua usein. En vain käsitä äidin toimintaa. Häneltä ei ainakaan empatiaa löydy....luuleeko hän että soittaminen riittää? Ikinä ei halua nähdä, ei jouluna, ei edes kesällä hyvällä säällä. :( Se siitä.

Lakkaa mankumasta äitisi hyväksyntää ja rakkautta, sitä et välttämättä ikinä saa. Perusta elämäsi pohja muiden, parempien ihmissuhteiden varaan. Siskosi on sinulle yksi mahdollisuus.

Katkeruus ja vänkäys ei auta mitään.

Kun saan oman lapsen niin kyllä haluaisin että äitini, lapsen mummi rakastaa myös minua.
 
En voi kun ihmetellä että olet vielä edes minkäänlaisessa yhteydessä äitiisi. Minusta lyöt päätä seinään jos yrität odotat saavasi äidistäsi NORMAALI-äiskää joka kyläilee ja tuo tuliaisia, moiskauttaa pusun poskelle ja tuoksuu vastaleivotuilta pullilta. Eiköhän kokemuksesikin jo osoita näin.

Minä olen saman ikäinen kuin sinä ja saanut myös niskaan niin paljon sontaa omalta muoriltani, että ihme kun olen näinkin täyspäinen. Mutta, olen hyväksynyt sen tosiasian että äitini ei tuosta tule "paranemaan", ehkä enemmänkin päinvastoin kun saa ikää. Ei hänkään olisi minua halunnut pois päästää, olinhan erinomainen kodinhoitaja ja juoppomiehen vahti kun muut perheestä lähtivät pakoon sotkua ja kännäilyä. Nyt kun olen sitten omillani, tuntuu että kohtelee minua kuin kilpailijana, ihan ventovieraana naisena eikä suinkaan lapsenaan. Enkä kaipaisi kuin toisinaan kuuntelijaa. Mutta meillä on aina ollut sellainen suhde, että minä annan ja hän ottaa.

Sinuna olisin iloinen siskosta, joka ei ole elänyt samassa perheessä ja katsellut niitä kauheuksia. Häneen kannattaa varmasti tutustua, ei näyttää suinkaan äitiisi kohtaan tuntemaa katkeruutta häntä kohtaan. Minulla on myös isosisko, mutta meillä on eri äidit. Ja olen erittäin onnellinen että on joku joka ei ole kokenut niitä kauheuksia ja tuo uutta näkövinkkeliä asioihin. Saamme toisistamme voimaa. Lähdin aikoinaan jopa samaan lukioon kuin hän, ja olemme olleet kuin paita ja peppu siitä lähtien.

Jaksamisia <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap-sydäntä särkee:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja määä:
minulle selvisi 7 vuotta sitten että mulla on sisarpuolia useita. en tiennyt edesmenneen isäni olleen aikaisemmin naimisissa kaksi kertaaennen äitiäni, niistä avioliitoista on lapsia. Minulla on kaksi veljeä ja aina toivoin siskoa ja alitajuisesti jotenkin vaistosin niin olevan. sisareni kirjoitti minulle ja niin alkoi tiivis yhteydenpitö hänen ja minun välillä. hän asuu vaan 500km päässä mutta silti tapaamme ihan joka vuosi. Hänestä on tullut hyvin tärkeä minulle.

Hieno homma. Toivon että uusi sisko haluaa nähdä minua usein. En vain käsitä äidin toimintaa. Häneltä ei ainakaan empatiaa löydy....luuleeko hän että soittaminen riittää? Ikinä ei halua nähdä, ei jouluna, ei edes kesällä hyvällä säällä. :( Se siitä.

Lakkaa mankumasta äitisi hyväksyntää ja rakkautta, sitä et välttämättä ikinä saa. Perusta elämäsi pohja muiden, parempien ihmissuhteiden varaan. Siskosi on sinulle yksi mahdollisuus.

Katkeruus ja vänkäys ei auta mitään.

Kun saan oman lapsen niin kyllä haluaisin että äitini, lapsen mummi rakastaa myös minua.

No et voi pakottaa ketään rakastamaan itseäsi. Ja ilman rakastavaa äitisuhdetta voi olla silti itse hyvä äiti omalle lapselleen.

 
Miedän suvussa jopa seksuaalisuus on vanhemmille ollut asia josta he eivät lapsille puhu. :O voisin laittaa viestin että "aika jännä kun ei ole passanut aiemmin puhua asioista, ettekä ole täällä käyneet vaikka jo viime kesänä lupasitte" oisko paha?? Mutta kun haluan että ymmärtää ettei lapsia saisi kohdella ihan näin. Jos rakastaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sireeni:
En voi kun ihmetellä että olet vielä edes minkäänlaisessa yhteydessä äitiisi. Minusta lyöt päätä seinään jos yrität odotat saavasi äidistäsi NORMAALI-äiskää joka kyläilee ja tuo tuliaisia, moiskauttaa pusun poskelle ja tuoksuu vastaleivotuilta pullilta. Eiköhän kokemuksesikin jo osoita näin.

Minä olen saman ikäinen kuin sinä ja saanut myös niskaan niin paljon sontaa omalta muoriltani, että ihme kun olen näinkin täyspäinen. Mutta, olen hyväksynyt sen tosiasian että äitini ei tuosta tule "paranemaan", ehkä enemmänkin päinvastoin kun saa ikää. Ei hänkään olisi minua halunnut pois päästää, olinhan erinomainen kodinhoitaja ja juoppomiehen vahti kun muut perheestä lähtivät pakoon sotkua ja kännäilyä. Nyt kun olen sitten omillani, tuntuu että kohtelee minua kuin kilpailijana, ihan ventovieraana naisena eikä suinkaan lapsenaan. Enkä kaipaisi kuin toisinaan kuuntelijaa. Mutta meillä on aina ollut sellainen suhde, että minä annan ja hän ottaa.

Sinuna olisin iloinen siskosta, joka ei ole elänyt samassa perheessä ja katsellut niitä kauheuksia. Häneen kannattaa varmasti tutustua, ei näyttää suinkaan äitiisi kohtaan tuntemaa katkeruutta häntä kohtaan. Minulla on myös isosisko, mutta meillä on eri äidit. Ja olen erittäin onnellinen että on joku joka ei ole kokenut niitä kauheuksia ja tuo uutta näkövinkkeliä asioihin. Saamme toisistamme voimaa. Lähdin aikoinaan jopa samaan lukioon kuin hän, ja olemme olleet kuin paita ja peppu siitä lähtien.

Jaksamisia <3

Kiitos. <3 Kuulostat ihanalle ihmisille. :) Olisi ihanaa jos voisin olla kuuntelijasi? Olisi hienoa vaihtaa sähköpostiosoitteita vaikkapa ja jutella kun sille tuntuu....
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Miedän suvussa jopa seksuaalisuus on vanhemmille ollut asia josta he eivät lapsille puhu. :O voisin laittaa viestin että "aika jännä kun ei ole passanut aiemmin puhua asioista, ettekä ole täällä käyneet vaikka jo viime kesänä lupasitte" oisko paha?? Mutta kun haluan että ymmärtää ettei lapsia saisi kohdella ihan näin. Jos rakastaa.

No ei sit ilmeisesti rakasta. Hyväksy se asia. Vaikutat kyllä aika epätasapainoiselle ihmiselle, että ehkä sun kantsis oikeasti hakea ammattiapua käsittelemään näitä asioita sun kanssa?
 
Hirveitä kirjoittajia täällä vaihteeksi :(
Sireeni kirjoitti kyllä järkeä. Et varmaan menetä mitään vaikka et olisi enää tekemisissä äitisi kanssa. Kaikki vaan eivät osaa olla vanhempia vaikka lapsen ovatkin alulle saattaneet. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Just:
Hirveitä kirjoittajia täällä vaihteeksi :(
Sireeni kirjoitti kyllä järkeä. Et varmaan menetä mitään vaikka et olisi enää tekemisissä äitisi kanssa. Kaikki vaan eivät osaa olla vanhempia vaikka lapsen ovatkin alulle saattaneet. :/

Jos en ole vanhempiini yhteyksissä, menetän pikkusiskoni koska hän vielä asuu vanhempien luona. En ole myöskään häntä nähnyt, mutta kortteja ja viestejä lähetetään.
 
Älä jää menneisyyttäsi murehtimaan
vaan katso tulevaisuuteesi,murehtiminenkaan kun ei korjaa mennyttä.
Toivottavasti voit olla siskosi kanssa vielä yhteyksissä,syytön hän tai sinä tähän tilanteeseen olette.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap-sydäntä särkee:
Jos en ole vanhempiini yhteyksissä, menetän pikkusiskoni koska hän vielä asuu vanhempien luona. En ole myöskään häntä nähnyt, mutta kortteja ja viestejä lähetetään.

Siis et ole nähnyt pikkusiskoa joka asuu kotona?
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
Alkuperäinen kirjoittaja ap-sydäntä särkee:
Jos en ole vanhempiini yhteyksissä, menetän pikkusiskoni koska hän vielä asuu vanhempien luona. En ole myöskään häntä nähnyt, mutta kortteja ja viestejä lähetetään.

Siis et ole nähnyt pikkusiskoa joka asuu kotona?

Koska he eivät tule käymään, eikä heille ikinä sovi että minä tulen kylään. Sanoovat että katotaan mikä päivä, ja sitä päivää ei ikinä tule. :( *itku*
 

Yhteistyössä