I
ihana äiti tytär suhde
Vieras
Äitini/lasten mummo tuli aivan yllättäen kylään meille
(asutaan eri paikkakunnalla ja meille ajaa reippaan tunnin verran yhteen suuntaan siis)
Olin ihan ihmeissäni että tuo tuli,
hän huutaa kuten tapoihinsa kuuluu (omasta mielestään keskusteli normaalisti)
sanoin (nätisti) jos olisi vähän hiljempaa että kyllä meillä saa normaalistikin puhua mutta mieheni on juuri tullut töistä ja hän haluaa nukkua (oli yön töissä ja tuo makkari on tässä keittiön vieressä)
Samaan aikaan aloin laittamaan lapsille ruokaa lauataselle ja äiti/mummo kiukkuaa kuinka hän oli käynyt ostamassa meille lenkkimakkaraa ja meinasi että nyt grillataan kun en koskaan tee hänelle ruokaa.
Sanoin siihen että laitan sitten tämän ruuan lapsille ja mennään me grillaamaan lenkkimakkaraa.
Äiti/mummo suuttuu kuinka meillä ei ole HÄNELLE ruokaa valmiina!
Niin,
en tiennyt että olet edes tulossa, olisit ilmoittanut,
ei minulla ole kuin jokaiselle nyt laskettu yksi kyljys ja nuo lisäkkeet.
Äiti/mummo mesoaa kuinka minä kiukuttelen :O (ahaa...)
Ja ilmoitti että hän pakkaa makkaransa kassiin ja lähtee ajelemaan kotiansa kohden.
Sain tuon jotenkin hetkeksi leppymään kun taas sanoin rauhallisesti että
älä nyt hätäile,
laitan lapsille tämän ruuan ja mennään ME grillaamaan.
(äiti/mummo ei koskaan ole ollut sellainen lapsirakas mummo joten ei nyt varmaan siitäkään kiine jäänyt että en lapsia mukaan grillaamaan ottanut, ennemminkin oli varmaan helpottunut)
Menimme ulos,
sain grilliin tulet (märät puut)
ja lopulta kun makkarat oli valmiina ottaa äiti/mummo jostakin taas herneet nekkuun
(siis juttelimme vain niitä näitä kokoajan minä varoen mitä hänelle sanon kun kävi niin kierroksilla)
ja juuri kun sain makkaran käärittyä valmiina paperiin ja olen ojentamassa tätä äidilleni,
tämä nousee ylös huutaa ja raivoaa kuinka kiukkuinen minä olen ollut kokoajan ja hän nyt kyllä lähtee pois eikä tule takaisin,
pitäkää makkarat hän huutaa vielä perään :O:O
Nyt hän tuossa soitti kotimatkallaan että
-Minuun on sitten turha koettaa pitää yhteyttä ei tarvi soitella ja parempi kun unohdatte kokonaan kun olette tommosia.
En saanut sanaa suustani, koetin kyllä kysyä väliin että sano nyt mistä sinä suutuit vaan ei.
Lapset nyt sitten täällä ihan ihmeissään mikä mummolleen tuli ja miksi hän oli kiukkuinen.
Että wau, tämmönen iltapäivä.
Paras osio oli vielä se kun mieheni sitten heräsi syömään oli hän ihan ihmeissään minun ja lasten ihmettelyistä mikä sille yhdelle nyt tuli,
olipa tuo ukko kulta nukkunut onnellisesti autuaan tietämättömänä
Kohtalotovereita, onko muilla yhtä ihanat suhteet jompaan kumpaan vanhempaan/appiin/anoppiin tms.
(asutaan eri paikkakunnalla ja meille ajaa reippaan tunnin verran yhteen suuntaan siis)
Olin ihan ihmeissäni että tuo tuli,
hän huutaa kuten tapoihinsa kuuluu (omasta mielestään keskusteli normaalisti)
sanoin (nätisti) jos olisi vähän hiljempaa että kyllä meillä saa normaalistikin puhua mutta mieheni on juuri tullut töistä ja hän haluaa nukkua (oli yön töissä ja tuo makkari on tässä keittiön vieressä)
Samaan aikaan aloin laittamaan lapsille ruokaa lauataselle ja äiti/mummo kiukkuaa kuinka hän oli käynyt ostamassa meille lenkkimakkaraa ja meinasi että nyt grillataan kun en koskaan tee hänelle ruokaa.
Sanoin siihen että laitan sitten tämän ruuan lapsille ja mennään me grillaamaan lenkkimakkaraa.
Äiti/mummo suuttuu kuinka meillä ei ole HÄNELLE ruokaa valmiina!
Niin,
en tiennyt että olet edes tulossa, olisit ilmoittanut,
ei minulla ole kuin jokaiselle nyt laskettu yksi kyljys ja nuo lisäkkeet.
Äiti/mummo mesoaa kuinka minä kiukuttelen :O (ahaa...)
Ja ilmoitti että hän pakkaa makkaransa kassiin ja lähtee ajelemaan kotiansa kohden.
Sain tuon jotenkin hetkeksi leppymään kun taas sanoin rauhallisesti että
älä nyt hätäile,
laitan lapsille tämän ruuan ja mennään ME grillaamaan.
(äiti/mummo ei koskaan ole ollut sellainen lapsirakas mummo joten ei nyt varmaan siitäkään kiine jäänyt että en lapsia mukaan grillaamaan ottanut, ennemminkin oli varmaan helpottunut)
Menimme ulos,
sain grilliin tulet (märät puut)
ja lopulta kun makkarat oli valmiina ottaa äiti/mummo jostakin taas herneet nekkuun
(siis juttelimme vain niitä näitä kokoajan minä varoen mitä hänelle sanon kun kävi niin kierroksilla)
ja juuri kun sain makkaran käärittyä valmiina paperiin ja olen ojentamassa tätä äidilleni,
tämä nousee ylös huutaa ja raivoaa kuinka kiukkuinen minä olen ollut kokoajan ja hän nyt kyllä lähtee pois eikä tule takaisin,
pitäkää makkarat hän huutaa vielä perään :O:O
Nyt hän tuossa soitti kotimatkallaan että
-Minuun on sitten turha koettaa pitää yhteyttä ei tarvi soitella ja parempi kun unohdatte kokonaan kun olette tommosia.
En saanut sanaa suustani, koetin kyllä kysyä väliin että sano nyt mistä sinä suutuit vaan ei.
Lapset nyt sitten täällä ihan ihmeissään mikä mummolleen tuli ja miksi hän oli kiukkuinen.
Että wau, tämmönen iltapäivä.
Paras osio oli vielä se kun mieheni sitten heräsi syömään oli hän ihan ihmeissään minun ja lasten ihmettelyistä mikä sille yhdelle nyt tuli,
olipa tuo ukko kulta nukkunut onnellisesti autuaan tietämättömänä
Kohtalotovereita, onko muilla yhtä ihanat suhteet jompaan kumpaan vanhempaan/appiin/anoppiin tms.
