Äiti on aina vihainen

[jeejee...]

Niin, 4v. esikoiseni ihmetteli tänään, että miks oon aina vihainen.

Ihmettelen itekin, meillä on myös pian 1v. lapsi ja oon aika väsynyt välillä tässä kotona, vaikka nukutaankin ihan hyvin.

Mut tätä samaa puurtamistahan tää on päivästä toiseen, ihan perus kotiäidin arkea...

Silti mietin, että ootteko te muut aina iloisia kotona ja meneekö kaikki aina niin hienosti? Mulla meinaa välillä pää revetä esikoisen kanssa tapellessa, aina tapellaan syömisestä, pukemisesta ja mistä milloinkin, väärän värisistä vaatteista tai tyhmästä piposta... Mä en vaan jaksa olla iloinen koko ajan ja useimmiten oonkin kireä ja hermostun äkkiä.

Mut on meillä hyviäkin hetkiä täällä kotona, nauretaan ja pelleillään, leikitään sun muuta. Esikoisen mustasukkaisuus on alkanu helpottaa ja miehen kanssa on saatu vähän jo omaakin aikaa, kun kuopus on jo vähän isompi.

Mut siltikin, oonko mä ainut äreä äiti vai myöntääkö joku muukin? Saavat toki vastata hekin, jotka ovat useimmiten hyväntuulisia? Ja nimenomaan kotiäidit kiitos.

 

["äkäpussi"]

Mä olen nykyään ärsyyntynyt lähes 24/7. Tai jos en ole niin mut saa kyllä ärsyyntymään todella helposti. En tiedä mikä mua riivaa mut toivottavasti menee pian ohi

 

[MarieHos]

Myönnän kyllä. Varsinkin huonosti nukutun yön jälkeen on kyllä se ärsyyntymiskynnys aika lähellä. Meillä 2v ja 8kk, viimeaikoina molemmat nukkuneet miten sattuu ja huonoimpana öinä olen itse päässyt vasta aamuyöntunneilla nukkumaan (vaikka yritys on aiemmin ollut kova) ja vauva herää joka aamu kellontarkkaan 6.
Välillä ihan pienetkin jutut alkaa ärsyttämään ja aamut on yhtä vouhotusta vaan minun osaltani. Onneksi se huonotuulisuus usein jää siihen aamuun, lapset on kun päiväunensa nukkuneet ja itsekkin saanu levähdetyksi, näyttää loppupäivä valoisammalta.

 

["vieras"]

Mä olen aina ollut vähän äkkipikainen luonne ja hermostun herkästi. Olen koko äitiyteni ollut myös ihan samanlainen oma itseni, eikä luonteeni ole muuttunut paremmaksi, paitsi ehkä tottakai kärsivällisyys on varmaankin kasvanut, mutta sitävastoin kärsivällisyyttäni koetellaan jatkuvasti. Joten ärsyynnyn kyllä päivittäin jostain. Joskus päivän aikana monestikin, joskus pari kertaa, mutta en musita päivää ettei olisi jostain tarvinnut ärtyä. En mä aina riehaannu ja ala mesoamaan kuin viimeistä päivää, mutta ääni nousee ja sellaista motkottamistahan se on. Kyllä sitä tulee räjähdettyäkin. Ja toki hyviä tehkiäkin on paljon

 

[creme_b]

Täällä yksi äkäpussi En mä tiedä, oon vaan niin pirun ärtynyt ja väsynyt ja kärsin järkyttävästä riittämättömyyden tunteesta. Osaan kyllä iloita pienistäkin asioista ja noin, mutta tällä hetkellä nousen miltei joka aamu väärällä jalalla ylös ja pienetkin vastoinkäymiset v*tuttaa suunnattomasti. Päivä on pilalla, jos aamulla kaatuu maito. Oikeesti kyllä oon tosi lyhytvihaista sorttia, unohdan melkein samantien mistä kiukuttelin D), mutta joskus se jää päälle. Ja tosiaan, meillä 4 v uhmis ja kohta 2 v esiuhmis!

 

["vieras"]

Jätäppä turhat hiilarit ruokavaliostasi, nukkuminen parantuu ja hermotkin ovat ihan toista maata.

 

[äittti]

Haluan pois tästä negatiivisuuden kierteestä.

 

["paula"]

[QUOTE="vieras";23704431]Jätäppä turhat hiilarit ruokavaliostasi, nukkuminen parantuu ja hermotkin ovat ihan toista maata.[/QUOTE]

Ja laitappa lastenkin ruokiin oikeaa voita, ei tartte neuvotella, syödäänkö

http://koti.netplaza.fi/~paula/kotikokkeli/vhh.htm

Mut tämähän ei ollut mummuille

 

["qwerty"]

Toisaalta kyllä vain pieni osa kiukusta kohdistuu/johtuu lapsistani. Ota välillä vapaata jos mahdollista. Sano miehelle että hoitaa päivän ja lähde jonnekkin muualle. Jollet jaksa, rupea itsekkääksi ja ota päikkärit tai jollain tapaa edes aivan omaa aikaa. Auttaa minua aina!

 

[vieras...]

Tunnistan. Esikoinen 3,5v ja kuopus juuri täyttänyt 1v, ja viime vuosi oli rankka. Henkistä työtä on tehty ja tehdään edelleen, ehkä tää tästä... Mulla on auttanut vähän kun:
1) välillä saa hetken olla ihan YKSIN
2) olen tehnyt kiitollisuusharjoituksia (listaan illalla mikä meni hyvin, mikä oli ihanaa, missä onnistuin, mikä lapsissa oli tänään parasta - juutun muuten herkästi ajatuksissani niihin hankaliin hetkiin)
3) luin Mindfulness vanhemmille (ostin netissä, maksoi ehkä 6e kotiin toimitettuna)

Ja "Ainon äiti on vihainen" kirjaa on luettu paljon lapsen kanssa...

 

["paula"]

Haluan pois tästä negatiivisuuden kierteestä.

Blog

Tuonne, ota mummu tai pappa mukaan, jos lapsille ei ole hoitajaa. En tiedä, voiko olla mukana, mut ei voi olla huono juttu

 

["paula"]

[QUOTE="paula";30664609]Blog

Tuonne, ota mummu tai pappa mukaan, jos lapsille ei ole hoitajaa. En tiedä, voiko olla mukana, mut ei voi olla huono juttu[/QUOTE]

Poti korjata vähän...

 

[vierasvierasN]

Mä taas muistan omasta lapsuudestani 80-90 -luvulla, että äiti oli AINA vihainen.
Se jäi sille päälle. Sen oli helpompi olla ilkeä ja huutaa ja siten alistaa lapset tahtoonsa HETI, kuin kuluttaa muutama minuutti neuvomiseen, neuvottelemiseen ja asioiden selittämiseen.
Enpä mitään muuta lapsuudestani muistakaan... Tai no muistan toki, ei se nyt niiiiin hirveä lapsuus ollut. Äidin rakkautta vaan ei ollut, huutoa vain.