Paska äiti

[l'a]

Otat asenteen että joka päivässä on jotain hyvää. Ihan pikkujuttukin lasten kanssa päivässä on heille iso asia; ota mukaan tiskikoneen täyttöön, lue vaikka pari sivua iltasatua, käykää yhdessä pitkässä kylvyssä. Nuo asiat saattaa vaikuttaa sinulle pieniltä mutta lapsille on takuulla tärkeitä. Ja tuollaisista asioista koostuu ne pienet hetket.

Ja seuraavan kerran kun meinaat ärähtää lapsillesi niin muista tämä aloituksesi, haluatko tosiaan huutaa ja tehdä pahan mielen sekä lapsille että itsellesi. Muista tämä ja mieti haluatko että lapset muistavat huutavan äidin lapsuudestaan. Muista tämä ja mieti onko tosiaan asia huutamisen ja hermostumisen arvoinen. Mene vaikka toiseen huoneeseen hetkeksi ennen kuin ärjyt lapsille, tee klassinen kymmeneen lasku. :hug:

 

[mianna]

Peruskysymys jälleen: missä lasten isä on? Miksi isä ei voi viihdyttää pienintä silloin kun luet isommille iltasatua tms. tai päinvastoin? Silloin kun lapset ovat niin eri-ikäisiä etteivät pysty toimimaan yhdessä, niin minusta paras tapa on laittaa lapset "jakoon" vanhemmille. Toinen huolehtii toisista lapsista ja toinen samaan aikaan toisista. Saavat lapsetkin silloin enemmän sitä vanhemman jakamatonta huomiota.

Isä voi olla Saksassa,Hollannissa,Enkuissa,Espanjassa,milloin missäkin.Kun on näitäkin isiä jotka matkustavat työn puolesta.

Niin matkustaa meilläkin ja jos ei ole reissussa niin käy päivät töissä, mutta silloin kun on kotona, niin molemmat osallistuvat lasten hoitamiseen. Meillä ei ole "vanhempien vapaailtoja".

Juu ei ole meilläkään.Kyllä meidän isä osallistuu kun on kotona.Mutta usein on matkalla ja silloin on selvittävä ja usein mulla on pinna tosi kireällä jo kun tiedän että huomenna taas lähtee..

 

[:////]

En minä ainakaan haluaisi olla tuollaisen äidin lapsi. :/

 

[pk]

No, toi on just yksi olennainen syy siihen, että meidän perheessä on päädytty päiväkotihoitoon. Kotona päivät vaan olisivat yhtä ärhentelyä, puolin ja toisin. Kun yhteisiä päiviä on vähän harvemmin, osaa kaikki arvostaakin niitä enemmän... ja yleensä meillä on oikein hauskaa kolmisteenkin kasten kanssa.

Mut, oisko sulla kavereita, joilla on saman ikäisiä lapsia. Lapsia vois joskus vaikka "jakaa" uudelleen. Siis, että toinen tekis jotain kaikkien pienempien kanssa ja toinen isompien...

Samoin musta on tärkeätä, että molemmille/jokaiselle lapselle järjestyy myös sitä kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa. Tämä tietty on helppoa silloin kun lapsia ja paikalla olevia vanhempia on kaksi, jakaudutaan vaan puoliksi. Tällaisissa kahdenkeskisissä tekemisissä oppii löytämään lapsestaan ihan uusia puolia ja huomaa, miten sisaruksen läsnäolo vaikuttaa lapsen käytökseen. Se "tuhmakin" lapsi alkaa taas tuntua ihanalta ja siitä saa voimaa eteenpäin.

 

[x]

Peruskysymys jälleen: missä lasten isä on? Miksi isä ei voi viihdyttää pienintä silloin kun luet isommille iltasatua tms. tai päinvastoin? Silloin kun lapset ovat niin eri-ikäisiä etteivät pysty toimimaan yhdessä, niin minusta paras tapa on laittaa lapset "jakoon" vanhemmille. Toinen huolehtii toisista lapsista ja toinen samaan aikaan toisista. Saavat lapsetkin silloin enemmän sitä vanhemman jakamatonta huomiota.

Isä voi olla Saksassa,Hollannissa,Enkuissa,Espanjassa,milloin missäkin.Kun on näitäkin isiä jotka matkustavat työn puolesta.

Niin matkustaa meilläkin ja jos ei ole reissussa niin käy päivät töissä, mutta silloin kun on kotona, niin molemmat osallistuvat lasten hoitamiseen. Meillä ei ole "vanhempien vapaailtoja".

Juu ei ole meilläkään.Kyllä meidän isä osallistuu kun on kotona.Mutta usein on matkalla ja silloin on selvittävä ja usein mulla on pinna tosi kireällä jo kun tiedän että huomenna taas lähtee..

Siksi otin tuon isän roolin esiin, kun ap ei ole viesteissään kertonut miten heillä kotona työnjako menee. Jos perheessä on koululaisia, niin silloin kotoa lähteminen ei arkena onnistu, mutta me kyllä kyläillään lasten kanssa ahkerasti silloin kun mies on reissussa. Isovanhemmilla ja lasten serkuilla käydään yökylässä, ja muilla kavereilla sit päiväseltään. Menee aika nopeammin ja helpommin, kun emme nökötä kotona rähjäämässä toisillemme.

 

[Lottie]

:/

Miten saada lehmän hermot? Miten saada lasten kanssa tehtyä kaikkea kivaa? Jotkut kirjoittelee että käyvät lasten kanssa vaikka missä tapahtumissa, ym. mutta me ollaan vaan kotona ja ulkona. Jotenkin tuntuu että teen lasteni elämästä vaan huonoa ja pahan mielen täyttämää. Joka ilta asiat kuitenkin puhutaan halki ja pyydetään anteeksi jos on ollut huono päivä. Joka ilta kerron rakastavani ja suukotellaan ja halataan. Mutta minusta tuntuu etten riitä. Mistä löytäisin itsestäni sen herttaisen kotiäidin joka leipoo lasten kanssa, touhuaa, tekee retkiä, pelaa, piirtää, ym.? Ei tällaista joka vaan on väsynyt, kiukkuinen, inhottava; joka karjuu, ärisee, tekee välttämättömimmät kotihommat ja on vaan niin.... paska. :ashamed:

Musta jo se auttaa paljon että lakkaa vertaamasta itseään johonkin kuvitteelliseen äiti-ihanteeseen. Jos sulla on mielessäsi ihannekuva "herttaisesta kotiäidistä" ja sitten todellisuus ei ihan vastaakaan sitä, rupeaa helposti ahdistamaan ja hermostuu vielä enemmän.

Koeta löytää iloa, onnistumisen tunteita ja onnea ihan omasta elämästäsi, siitä jota lasten kanssa elätte nyt, eikä siitä millaista teidän sinun mielestäsi pitäisi elää.

Mua se on aianakin auttanut. Ja muista, ettei kukaan ole oikeasti sellainen aina täydellinen ihanneäiti, kaikilla on huonoja hetkiä.

 

[ap]

Kiitos taas teille kaikille vastanneille.

Kyllä meillä mies osallistuu lasten hoitoon jonkun verran mutta pääasiallisesti se on minun vastuulla. Esimerkiksi jos menen isompien lasten kanssa illalla makuuhuoneeseen lukeakseni sadun ja laittaakseni nukkumaan, mieheni kyllä jää nuorimman lapsen kanssa olohuoneeseen.... MUTTA ei tee oikeastaan mitään sen suhteen että nuorimmainen pysyisikin siellä. Jos siis lapsi haluaa ( kuten aina haluaakin ) tulla myös makuuhuoneeseen niin mies ei estele. Ei keksi hänelle muuta tekemistä vaan kohauttaa olkiaan ja sanoo että se haluaa tulla, minkäs teet.
Tai jos haluaisin käydä kaupassa, kampaamossa, tmv. yksin, mies yleensä toteaa että ota nyt tyttö ainakin mukaan, kyllähän se jo osaa olla.Tai noh ei nyt ehkä kampaamoon ole lasta mukaan laittamassa mutta enpä ole kampaajalla kläynytkään yli vuoteen. :ashamed:

Tällaiset arjen tilanteet saa minut nykyään väsyneeksi ja kireäksi jotka eivät ennen ole "hetkauttaneet"; esimerkiksi pesin pyykkiä. Vanhempi lapsi halusi painaa koneen päälle, nuorempi alkoi itkemään kun ei saanut. Sanoin että saa seuraavalla koneellisella painaa. Kun laitoin toisen koneellisen pyörimään, sai nuorin puolestaan painaa jolloin vanhempi aloitti parkumisen kun hän ei saanut. Yritin selittää että vuoronperään mutta ei auttanut. Hermo kiristyi kun olin aikani selittänyt ja parkuminen vaan yltyi. Ärähdin ja kappas vaan, taas oltiin tutussa tilanteessa. Miten te hoidatte nuo tuollaiset menettämättä hermojanne ja käyttäytymällä kuin aikuinen? :ashamed:

 

[ap]

:ashamed:

 

[vieras]

Mun mielestä sä olet vain selkeästi liian väsynyt ja kaipaisit omaakin aikaa vastapainoksi lasten kanssa olemiselle. Olisi tärkeää saada mieskin ymmärtämään se. Helpommin tietty sanottu kuin tehty. Tosiasia kuitenkin on, että kukaan meistä ei ole pohjaton kaivo, josta voi vain ammentaa ja ammentaa, jossei siihen kaivoon tule mistään lisää, mistä ammentaa. Itsekin pitäisi siis saada ammentaa jostain. Mitä tämä ammentaminen sitten kenellekkin meistä on, on eri asia, mutta jostain niitä omia akkuja olisi pystyttävä lataamaan. Ota asia puheeksi miehesi kanssa ja jos tuntuu, ettei sieltä suunnalta tule ymmärrystä, niin älä lannistu. Turvaudu muihin läheisiin, jos heitä on saatavilla avuksi. Tai voisitkohan ottaa asian puheeksi neuvolassa? Ainakin joissain paikoissa on esim. mahdollista saada apua kunnallisilta perhetyöntekijöiltä, että pääsee joskus johonkin ilman lapsia. Puhutaan niin sanotusta ennalta ehkäisevästä lastensuojelutyöstä. Ja siis sitä saadakseen ei ainakaan meillä päin olla mitenkään vielä varsinaisen lastensuojelun piirissä, vaan kyse on ns. yleisestä, kaikille pikkulapsiperheille suunnatusta tukimuodosta. Ja oikeasti, et ole huono äiti! Olet todella hyvä äiti, koska kannat huolta lasten hyvinvoinnista. Hyväkin äiti kuitenkin väsyy, jos taakka on liian suuri yksin kannettavaksi. Lämpimiä ajatuksia ja halauksia sulle!