Äiti on vähän väsynyt..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "martta"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"martta"

Vieras
Kuinka pitkään sitä ihminen pärjääkään raastavassa univajeessa?

En tiedä mitä ihmettä tekisin tuolle meidän pojalle (1v), joka ei nuku öitään. Ei ole koskaan nukkunut. Ihan pienestä asti herännyt tunnin välein huutelemaan. Päivisin nukkui 5-15 min torkkuja pitkin päivää. Nykyään sentään päiväunet on säännöllistynyt, nukkuu 9-10 ja 14-15.
Yöunille käydään 19-20 aikaan.

Olen lasten kanssa täysin yksin, mies joutui hetkellisesti töihin 400 km päähän muutamaksi kuukaudeksi. Vanhempi lapsi (2v) nukkuu ihan ok, joskus heräämättä, joskus herää kolmekkin kertaa itkemään.
Viime yö oli jälleen kerran ihan kamala. klo 23-04 kävin pienemmän hiljentämässä tunnin välein. Pelkkä tutti ei riitä, vaan tarvitsee sen maidon. Siihen herää isompi poika välillä.
Klo 04-04.50 kävin neljä kertaa huoneessa hiljentämässä vauvan. Klo 05 alkoi isompi poika itkemään, ja siihen pienempi heräs lopullisesti. Tämä ei ole poikkeus, ennemminkin sääntö. Vauva herää aamu 5 uniltaan. Isompi herää 5-7 välisenä aikana.

En jaksa enää tällästä pätkäunta. 5h unta yössä, tunnin pätkissä. Ja kun tätä on kestänyt jo vuoden. Esikoinen nukkui ensimmäisen yönsä kunnolla 1v3kk, kun otettiin tuttipullot kokonaan pois käytöstä. Tätä yritettiin pienemmällekkin ennen isän lähtöä, mutta se vaan pahensi tilannetta. Viikkoon ei nukkunut kukaan. Annettiin pullo takaisin, en yksin olisi jaksanut sitä, mitä se olisi ollut.

Neuvolassa on ollut puhetta näistä uniongelmista. Perheohjaaja kävi luonamme vauvan ollessa 6kk. Saimme hänet tassutteluilla nukahtamaan omaan sänkyynsä, jonka nykyään taitaa hyvin. Vauvana kun siitä ollut puhettakaan...
Perhetyöntekijä kävi kerran luonamme. Tarkoitus oli, että käy pidemmän aikaa, mutta hän sairastui ja aikojamme vain peruttiin koko ajan, joten sekin sitten jäi. Kaupunki tarjosi meille seteleitä, jolla saa alennuksella MLL työntekijän auttamaan. Soitin ja tiedustelin heitä, heillä ei ollut aikaa. Minulla ei ole täällä ketään, kuka voisi auttaa. Anoppi on vanha ja huonokuntoinen, oma äitini kolmivuorotyössä, sisaruksilla omat perheet, ystäviä ei ole.

Huonot yöunet rassaa niin pahasti, että räjähtelen vain koko ajan. Enkä pidä siitä. Eikä tietty lapsetkaan pidä siitä. Itsekkin olen huono nukkuja. Nukahtaminen on oma prosessinsa joka kestää pitkään. Nukun kevyttä unta ja olen koko ajan pienessä valmiudessa. En saa levätyksi missään välissä. En tiedä kauan jaksan tällästä. Vaikuttaa niin paljon koko päivään ja yleensäkkin elämiseen tälläinen univaje. Päivisin jaksa tehdä mitään ja kotikaan ei itse itseään siivoa.
Joku viisas varmaan tulee sanomaan, miksi tehdä lapsia jos ei ole rahkeita niitä hoitaa. Aiemmin olikin meitä kaksi tässä tekemässä öitä ja päiviä lasten kanssa, se helpottaa suuresti kun mies osallistuu yhtälailla perheen pyörittämiseen. Nyt vain on tälläinen väliaikainen tilanne, joka ajaa minut ihan puihin.
 
Älä anna periksi avun saamisen suhteen.
Sattuman kautta teille jo luvatut avut ovat perääntyneet, ota vain reippaasti uudelleen yhteyttä ja VAADI sitä apua teille....

Jaksamista sinulle, et varmaankaan ole yksin asian kanssa ..
 
Sama täällä, soita neuvolaan ja VAADI apua, varsinkin jos sitä on jo teille luvattu vaan ei annettu. Mun poikani heräsi vähän yli vuoden ikäiseksi 3-8 kertaa yössä, ja 2kk - 8kk välin kirjaimellisesti tunnin välein. Se oli järjettömän kauheaa, aamulla kun heräsin niin kaikki näytti mustalta ja teki mieli vaan huutaa. Onneksi nyt nukkuu paremmin jo, on melkein 2v.

Auttaisko jos ottaisit lapsen viereen nukkumaan? Edes siksi aikaa kun mies on poissa?
 
Meillä on edessä vauvan 1v neuvola, ja aion ottaa tämän taas puheeksi. Raastavaa tämä on vaan, kun mitään ei jaksa tehdä. Pojat siinä myös kärsii ja nimenomaan tylsistyy. Samat piirrettyt jo katsottu ja värityskirjatkin jo väritetty.

Kokeilin sitä, että otin pienen nukkumaan viereen. Hän nukkui siinä jopa 2h putkeen, mutta pyörii niin julmetusti että sain välillä millon mihinkin potkuja tai lyöntejä. Myöskin vähän väliä jouduin siirtelemään poikaa keskemmälle sänkyä, ettei olisi pudonnut.

Nyt pienempi on ensimmäisillä päiväunilla ja joskus olen tehnyt sen virheen, että nukkunut samaanaikaan pienet torkut. Se vaan aina kostautuu sitten sillä, että illalla saan vielä myöhempään unen päästä kiinni. Pienetkin päiväunet vaikuttaa yöuniin. Ja mieluummin nukahdan illalla aiemmin.
Onneksi tämä ei kuitenkaan ole lopullista. Vuoden vaihteessa mieskin kotiutuu ja siihen mennessä on pieninkin kasvanut hitusen, että hyvässä toivossa nukkuisikin paremmin.
Tällä hetkellä vaan mikään ei ole hyvin eikä mikään onnistu :(
 
Jos saitte alennusseteleitä kaupungilta, niin teillä ei taida hurjan hyvät tulot olla.

Kysy sosiaalitoimistosta tukiperhettä ja neuvolan kautta unikoulua.

Miten noi tulot liittyy lapsen nukkumiseen?

Se tuli vielä mieleen, että koita mahdollisimman paljon vähentää stressiä kotitöistä ja muusta. Toki välillä pitää siivota, mutta kyllä muutaman kuukauden voi ihan hyvin elää kuin pellossa tossa tilanteessa. Syötte vaikka valmisruokaa kertakäyttöastioista välillä, ni pääset helpommalla. Köllöttele paljon sohvalla tai sängyllä lasten kanssa ja vie niitä ulos. Jos sulla on äitikavereita, tapaa niitä lasten kanssa mahdollisimman paljon ja puhu tilanteestasi. Jos ei ole äitikavereita, koita etsiytyä paikkohin, joista niitä voi löytyä. Mua lohdutti tossa tilanteessa kaikkein eniten se, että juttelin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eli samassa tilanteessa (oltiin siis tutustuttu vauvakerhossa lasten kautta). Vertailtiin sitä kuinka monta tuntia kenenkin lapsi minäkin yönä oli nukkunut ja kuinka monta kertaa herännyt. Oli vähemmän yksinäinen olo.
 
Vuoteinen ei tarvitse kuin yhdet päikkärit, puoliltapäivin. Ulos aamulla ennen lounasta ja välipalan jälkeen, niin jaksaa valvoa. Alkuun tosin saa paljon seurustella, että jaksaa valvoa.
 
"Klo 04-04.50 kävin neljä kertaa huoneessa hiljentämässä vauvan." Ei hemmetti, kuule annapa sen välillä vaan huutaa. Se tietää, että huutamalla äiti tulee. Ja ota vierees nukkumaan, kun se noin kaipaa sun läheisyyttä! Neuvolan tätille sanot puhelimessa suoraan, että nyt mää en jaksa enää! Auta, ennen kun mää kuolen! :o Zemppiä...
 
Miten noi tulot liittyy lapsen nukkumiseen?

Siten ne liittyy, että jos saa huonosti nukkuvan lapsen hoitoon yöksi silloin tällöin, niin äiti saa levätä kotona :)

No toki joo, tuo ei tullu mulle edes mieleen ;) Voihan lapset koittaa saada hoitoon myös päivällä vähäksi aikaa, ja nukkua silloin päiväunia. Tosin huonosti nukkuvalla se ei välttämättä toimi, aika menee vaan tiskaamiseen ja siivoamiseen.
 
[QUOTE="vieras";24433998]"Klo 04-04.50 kävin neljä kertaa huoneessa hiljentämässä vauvan." Ei hemmetti, kuule annapa sen välillä vaan huutaa. Se tietää, että huutamalla äiti tulee. Ja ota vierees nukkumaan, kun se noin kaipaa sun läheisyyttä! Neuvolan tätille sanot puhelimessa suoraan, että nyt mää en jaksa enää! Auta, ennen kun mää kuolen! :o Zemppiä...[/QUOTE]

Komppaan soittamista. Ja saisitko tosiaan kuitenkin nukuttua edes vähän pidempiä pätkiä, jos poika olis vieressä? Eikä tarvitsis aina nousta ylös ehkä? Et ainakaan kipitä lämmittämään sitä maitoa, ethän? Järkkää sänky seinää vasten ettei se putoa, tai sitten tyynykasa lattialle ettei sun tarvi pelätä että satuttais vaikka putoaisikin. Tunnistan kyllä ton että vaikea nukkua kun toinen hyörii ja pyörii, meillä se on helpottanut iän myötä. Ja jonkin verran rauhoitti myös öisin se, kun ei annettu enää maitoa.
 
Ensinnäkin taidat antaa liian helposti periksi. Sekä MLL:lle ja lapsillesi. Anteeksi napakka tyylini, mutta olet varmaankin niin väsynyt, ettet jaksa yrittää. Kyllä MLL:ltä saa lapsenhoitajan, kun pyytää. Vaikea uskoa, ettei olisi, kun sitä joka suunnassa mainostavat. Soitat uudestaan ja MLL:n hoitaja vie lapset ulos pariksi tunniksi, kun sinä nukut.

Toiseksi nuo nukkumajärjestelyt vaikuttavat hieman ... siis en päässyt perille, että nukkuvatko lapset kahdestaan toisessa huoneessa. Ota nuorempi, enemmän heräävä samaan huoneeseen itsesi kanssa, niin ei tarvitse kokoajan ravata toisessa huoneessa. Itse nukuin lattialla patjalla ja lapsi toisella patjalla (välissä rakoa, ettei potki minua) eikä minun tarvinnut kokoajan nousta, kun hän heräsi. Siinä lähellä hän rauhoittukin nopeammin. Eli ehdotan, että nukutte samassa huoneessa tämän heräilijän kanssa. Ja tuosta maidosta täytyy nopsasti päästä eroon, eli heti kun mies on kuvioissa, yritätte. Eipä tuo maidon antaminen näytä kauheasti vaikuttavan hänen heräilyyn...

Tsemppiä ja pyydä taas apua! soita neuvolaan jo nyt ja sano, ettet jaska odottaa 1-v. aikaa, että olet ihan puhki! älä esitä reipasta, vaan korosta väsymystäsi.
 
En hirveesti voi antaa vauvan huutaa tolkuttomasti, kun tosiaan sitten vanhempikin lapsi siihen herää. Ja helpompaa se on yksi hiljentää, kun kaksi itkevää. Viime yönä se tapahtui taas, että molemmat itki samaan aikaan niin koita siinä sitten repee kahteen suuntaan.

Ja tuloja kyllä olisi laittaa yöksi hoitoon, mutta kun ei ole ketään kenelle antaa. Ja ihan ventovieraalle en kyllä yöksi edes antaisi.

En millään saisi lasta valvotettua aamu viidestä puoleen päivään asti. Kyllä se on silloin 9 aikaa niin valmis nukkumaan, ettei sen yli pystyisi valvoo. Ja tietty olen yrittänyt, että nukkuisi yhdet päikkärit samaan aikaan esikoisen kanssa, mutta ei se ihan tahdonvoimalla onnistu. Vauva kun nukkuu sen tunnin verran vaan, enkä saa sen jälkeen enää nukkumaan. Joten kymmeneltä kun herää, jaksaa valvoa sinne 14 asti jolloin käy nukkumassa sen toisen tunnin pätkän. klo 15 herää, ja valvoo 19-20.

Ja läheisyyttäkin vauva saa ihan niin paljon kun haluaa. Vauva onkin enemmän halailija ja suukottelija ja sylissä istujaa poikaa enempi kuin esikoinen on koskaan ollut. Vauva tykkää tulla makoilemaan kanssani sohvalle ja olla paljon sylissä, ja sitä hän myös saa.
Nukkumisongelmat kun on ollut jo ihan synnytyslaitokselta asti.
 
Minäkin olisin ollut ensimmäisenä ehdottomassa tuota, että lapsi ja sinä samaan huoneeseen tai samaan sänkyyn. Vaikka sitten patjoille tms. jos potkiminen häiritsee tai pelkäät putoamista. Jos lapsi nukkuu tuolloin edes vähän paremmin, niin se on kaikki kotiin päin. Tuo että juokset keskellä yötä eri huoneeseen varmasti vaikuttaa siihen, ettet saa unen päästä kiinni niin helposti. Ja kun mies palautuu takaisin niin koitatte luopua tuosta maidosta!

Tsemppiä!
 
pelottaa, ettet selviä väsymyksestä ihan fyysisellä tasolla, niin haluaisin lohduttaa, että siitäkin selviää. Meillä vauva heräili 20 minsan - tunnin välein (useimmiten 45 minsan välein) ekan puolivuotta. SItten alkoi nukkua yhden pidemmän pätkän eli 19-22 ja loppuyö taas heräillen 45minsan välein, paitsi yleensä yksi 1,5 tunnin pätkä, joka pelasti mut, kun sain nukuttua siitä sen tunnin. Tuosta ekastakin pätkästä joskus sain nukuttua tunnin useimmiten en mitään, kun olin illalla niin adrenaliinissa (selvisin päivistä vain ihan mielettömässä adrenaliinihuumassa, jonka vuoksi en saanut nukuttua esim. päikkäreitä, eipä silti että vauva olisi nukkunut 45 minsaa enempää kerrallaan päivällä paitsi kantoliinassa nukkui jopa 1,5 tuntia), että kesti aina 2-3 tuntia vauvan nukahtamisen jälkeen, ennen kuin itse olin tarpeeksi rentoutunut nukkumaan. Pahimmillaan valvoin 42 tuntia putkeen, adrenaliinin vuoksi oli vaikea saada unta.

Sitten vuoden tienoilla diagnosoitiin refluksi (silent, eli ei näkyvää puklailua) ja lapsi alkoi nukkua 2 tuntia putkeen, eli heräili enää jotain 5 kertaa yössä. Nyt kun lapsi päälle kaksi vuotta, nukkuu välillä jo 9 tuntia putkeen!

Mutta ekana vuonna olin kuin humalassa päivät pitkät, vielä kun imetyksen vuoksi en uskaltanut juoda kahvia, niin voit varmaan arvata. Mutta selvisin hengissä ja mieleltäni terveenä, niin epätodennäköiseltä kuin se pahimmassa unettomuusvaiheessa vaikuttikin!

Mullakin mies reissutyössä eikä omaa tai miehen perhettä lähettyvilläkään ja kun uudella paikkakunnalla oltiin ei myöskään kavereita. Aika rankkaa oli, mutta tosiaan haluan kannustaa, että mistä tahansa selviää, sinäkin!

Hirmuisesti tsemppiä ja jaksamista! Kyllä se ohi menee aikanaan, jos ette ole käyneet lääkärissä, niin suosittelen lämpimästi, koska meillä esim. vasta kolmas lääkäri (mahaongelmiin erikoistunut lastenlääkäri) diagnosoi tuon refluksin, kaksi lastenlääkäriä eivät tunnistaneet silent refluksin oireita.
 
Vuoden ikäiselle yhdet päikkärit ja ulkoilkaa 1-2krt/pv. Meillä esikoinen ollut huono nukkuja, kun sairasteli ja oppi valvomaan yöt. Nykyään sentään nukkuu omassa huoneessa aamuun asti. Parhaiten molemmat lapset nukkuu kun on ullkoiltu ja syöty kunnolla.

Itkeekö pienempi öisin vain maitoa, vai olisiko taustalla jotain muuta? Miten itkee? Kirkuu? Se voi olla sun "pompottamista", mutta oletko käynyt lääkärissä tarkistamassa esim korvat?

Meidän esikoinen meinaan huusi yöt läpeensä, kun oli aina korvatulehdus päällä. Ikinä ei ollut nuhaa tai mitään muitakaan oireita, vaan kova korvakipu ainoastaan ja heräile ½-1h välein, jos edes nukkui...

Missäpäin asustat? Voisin joskus esim viedä lapsia puistoon, että saat levätä? :)
 
Suosittelen teille sairaalan unikoulua jos muu ei auta. Puhu neuvolassa, sano että olet niin väsynyt että et jaksa tästä penkistä nousta ennen kuin joku sanoo että saat välittömästi apua. Unikoulut voivat olla raskaita mutta sitten helpottaa ja kaikki voivat paremmin! Kyllä sinä tuosta vielä nouset kuhan nyt vaan pidät pään kovana ja sanot neuvolassa että voimat ovat nyt loppu ja apu paikallaan.

Voimia sinulle kovasti!
 
Voi voi... Mulle tulee aina sellanen tunne että haluaisin hirveesti auttaa kaikkia väsyneitä äitejä :D Mutta minkäs teet kun olet itse yksi heistä..?

Mä sain rankimmassa vaiheessa vähän apua perhekeskukselta. Mutta en tiedä onko samantyylistä paikkaa muualla kuin täällä Helsingin seudulla, olen ymmärtänyt ettei ole :(
 
nonii, neuvola-aika varattu ja siellä otetaan puheeksi tuo. Kyllä 1-vuotiaan pitäisi kuitenkin nukkua jo vähän paremmin.
En usko että kyse on korvatulehduksesta tai refluksista. Tätä on jatkunut siis koko ajan, ihan syntymästään saakka. Vauva oli jo synnärillä pätkittäis nukkuja ja yöt nukkunut todella huonosti. Vauva oli muutenkin ns. suuritarpeinen vauva, joten alku oli haastavaa. Siihen nähden nyt vauvan kanssa eläminen on jo helppoa. Muutoin, paitsi nukkumisen osalta. En halua edes muistella enää sitä pikkuvauva-aikaa.

Sairaala unikoulua olen miettinyt. Jotenkaan en vaan ole kuitenkaan raaskinut viedä ihan pientä vauvaa sellaiseen. Nyt kuitenkin kun ollaan virallisesti vauva-aika ohitettu, niin sairaala unikoulu on meidän vaihtoehto. Tästä neuvolassa sitten jutustelemmekin lisää.

En tajua sitäkään, että miten ihmeessä lapsi jaksaa tuollaisilla unilla edes olla? Hän tänäänkin heräsi klo 5. Nukkui 9-10 ja 14.30-15. Edellisenä yönä nukkui yöunia 9h, tunnin pätkissä. Jotenkin vakiona yöunien tunneille on tuo 9h ja päiväunia 2h. Kuulostaa tuntimäärällisesti normaalilta, mutta kun ei nuku putkeen tuntia pidempää niin miten ihmeessä hän jaksaa?
 
Pakko tulla vanhaan ketjuun purkamaan lisää. Tuntuu että tämä lähtee ihan käsistä vaihteeksi.
Mies tuli perjantai-iltana kotiin viikonlopuksi. Lähtee huomen illalla. Ja mainittakoon, että hän saa ja pystyy nukkua yönsä kokonaan heräilemättä aina klo 8.30 asti.

Mies lupasi että saan nukkua yöni heräilemättä ja hän herää aamulla vauvan kanssa. No näin kävikin. Yöni nukuin heräilemättä ja nukahdinkin vielä aikaisin klo 21 ja mies samaten. Vauva heräsi 21-03 välillä joku 5-6 kertaa ja lopulta nousi ylös klo 4. Voi sitä raivon määrää mikä mieheltä lähti kello neljä aamuyöstä kun joutui nousemaan niin aikaisin. Siihen heräsi vanhempikin lapsi ja oli sitten molemmat hereillä klo 4. Mies raivosi ja huusi, kiroili ja huusi lisää. Lopulta jouduin itse nousemaan lasten kanssa, koska ei lapset ansaitse tuollaista. Eiväthän he tehneet mitään muuta kun heräsivät uuteen päivään.

Siinä sitten riideltiin miehen kanssa, hoidin lasten aamutoimet. Menin klo 6 takaisin nukkumaan kun mies siihen "antoi luvan". No, klo 7 hän tulikin taas herättämään minut ovia paiskomalla, että ei jaksa enää. Hän ei jaksa valvoa lasten kanssa aamuyöstä kun minä olen nukkunut 11h. Mikä ihmeen 11h. Niinpä nousin taas ja mies meni nukkumaan, nukkui pitkälle päivään.

Tuntuu että hänkään ei enää ymmärrä mitä se yö herääminen ja aikaisin aamulla herääminen lasten kanssa on. Hän on tottunut jo liian hyviin yöuniin ollessaan poissa perheensä luota, eikä kestä enää yhtäkään yötä & aamua.. Ensi viikonloppuna hänellä olisi mahdollisuus tulla myös kotiin, jo torstai illasta, mutta sanoi että ei varmaan tule jotta saa levättyä ja nukuttua. Niinpä niin. Kyllä suututtaa ja pistää vihaksi. Tämä vauvan nukumattomuus tärvelee parisuhteemmekin. Meillä on ollut niin ylä- ja alamäkiä suhteessa joista ollaan selvitty. Tämä taas tuntuu olevan ylitsepääsemätön este.
 
Voi ap, saat kaiken empatian ja sympatian mitä on! Tuo väsymys ja miehen kanssa riitely ovat kuin suoraan meidän elämästä. Meillä vauva, nyt 1v, on heräillyt koko ikänsä 30-40 minuutin välein, itkenyt, vaatinut maitoa, nukkunut taas vain pienen pätkän... Ja minä olen hoitanut kaikki yövalvomiset. Isompia sisaruksia on, joten vauvan ei voi antaa öisin kamalasti itkeä, heräävät muuten isommatkin yökukkumaan.

Tuo parisuhdeongelma on raastava... Me ollaan ihan eron partaalla. Mies ei kerta kaikkiaan ymmärrä, miten raskasta valvominen on. Valittaa, ettei jaksa - kun on joutunut jaksamaan tunnin kaksi.

Annan sulle vähän toivoa: valvottuani 340 yötä - sain nukkua joka yö yhteensä noin 4 tuntia viidessä-seitsemässä pätkässä, synnytyslaitokselta asti - asia ratkesi. Kävi ilmi, että vauvalla on ahtaat korvatiehyet. Ei tulehduksia, mutta niin ahtaat korvat, että menivät makuuasennossa lukkoon ja särkivät. Korvat putkitettiin kaksi viikkoa sitten - ja nyt vauva nukkuu paljon paljon paremmin. Näin siis kaksi viikkoa.

Vie vauva vielä lääkäriin. Ehdotan korva-erikoslääkäriä. Ei se herää, ellei ole syytä. Syy vaan jää usein huomaamatta, ja tämäkin paranee kuulemma iän myötä.

VOIMIA.
 
Lääkäriin minäkin kiikuttaisin, enkä vastaanotolta lähtisi, ennen kuin on jonkinlainen diagnoosi tehty! Oudolta kuulostaa, että vuodenkin iässä voi olla vielä tuollaista. Jos edes 2-3 h nukkuisi putkeen, voisi vielä ymmärtää, mutta tämä menee kyllä jo yli. Kuulostaa tosi epänormaalilta, jos on kaikin puolin terve ja hyvinvoiva lapsi.

Vaan eipä sillä, että lääkäri tosiaan olisin, joten mikäpä minäkään olen niin kovasti neuvomaan.
 

Yhteistyössä