Äiti sai aivoinfarktin (kysymyksiä, purkamista jne...)

Nostelen, josko löytys lisää kokemuksia...

Äidille ei kuulu uutta, ottavat uudet kuvat päästä tarkistaakseen onko tullut uusia vuotoja. Kuvien perusteella sit päättävät yrittävätkö taas kokeilla herätellä.
 
Kuulumisia.
Äiti ei ole tullut tajuihinsa, mut oli eilen aamulla yrittäny käskystä puristaa kättä ja heiluttaa jalkoja.
Nouseva trendi, lääkärin sanoin.
Äiti ollut vuorotellen nukutettuna ja ilman nukutusta. Verenpaine nousee herkästi liian korkeaksi "hereillä" ollessa.
Hengitysputki on edelleen.
 
Paljon voimia teille omaisille ja äidillesi pikaista toipumista!! :hug: Elätte nyt raskasta aikaa ja odottavan aika on varmastikin hyvin, hyvin pitkä.

Oma paappani on saanut aivoinfarktin -94 ja toipui siitä suht hyvin. Pystyi kyllä liikkumaan itse, mutta vasen puoli jonkinverran "laahasi perässä". Nyt 13v myöhemmin hän on vuodepotilaana. Vuosien saatossa hän on mennyt huompaan kuntoon eikä itsellä ole ollut (ikinä ) haluaja kuntoutua. Hän on siis nyt 80v ja monisairas ollut jo keski-ikäisenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyssy:
Paljon voimia teille omaisille ja äidillesi pikaista toipumista!! :hug: Elätte nyt raskasta aikaa ja odottavan aika on varmastikin hyvin, hyvin pitkä.

Oma paappani on saanut aivoinfarktin -94 ja toipui siitä suht hyvin. Pystyi kyllä liikkumaan itse, mutta vasen puoli jonkinverran "laahasi perässä". Nyt 13v myöhemmin hän on vuodepotilaana. Vuosien saatossa hän on mennyt huompaan kuntoon eikä itsellä ole ollut (ikinä ) haluaja kuntoutua. Hän on siis nyt 80v ja monisairas ollut jo keski-ikäisenä.

5. vuorokausi menossa ja tää tuntuu viikoilta.
Huomannu jopa et tullu ajateltua, et jokohan kohta lääkärit haluu luovuttaa, kun aikaa kulunu näin paljon.
 
Voimia sinulle ja toivon todella että kaikki kääntyy parhain päin. Oma äitini sai äkillisen aivoverenvuodon pari vuotta sitten ja kuoli varmaankin jo ennenkuin ehti kaatua maahan asti. Se oli järkytys meille kaikille. Silloin lääkärit (äiti oli sairaalassa pari päivää) eivät olleet toiveikkaita ja minä, voi kuulostaa julmalta, toivoin että äiti saisi mennä, jos vaihtoehtona olisi ollut ikuinen kasvius. Tämä ei tarkoita että sinun äidilläsi olis tällaista, kuten sanottu, minun äitini kuoli meidän kotiovelle ja vain koneet pitivät hengissä jonkin aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Desdemona:
Voimia sinulle ja toivon todella että kaikki kääntyy parhain päin. Oma äitini sai äkillisen aivoverenvuodon pari vuotta sitten ja kuoli varmaankin jo ennenkuin ehti kaatua maahan asti. Se oli järkytys meille kaikille. Silloin lääkärit (äiti oli sairaalassa pari päivää) eivät olleet toiveikkaita ja minä, voi kuulostaa julmalta, toivoin että äiti saisi mennä, jos vaihtoehtona olisi ollut ikuinen kasvius. Tämä ei tarkoita että sinun äidilläsi olis tällaista, kuten sanottu, minun äitini kuoli meidän kotiovelle ja vain koneet pitivät hengissä jonkin aikaa.

Oon mäkin tota miettinyt, jos äiti vielä tuosta herää, niin pelolla odotan mitä äidistä on kadonnu.
Kun tiedän ettei äiti haluais mitään laitoselämää tai esim olla jossain koneessa kiinni loppuelämäänsä.
 
Mun enolla oli n 6 vuotta sitten iso aivoverenvuoto. hän on toipunut siitä täysin, muutaman kerran on jouduttu jotain suonia vahvistaa kun on tihkunut vähän.

Eno oli ihan kuolemankielissä ja hänelle annettiin n 1 % mahd toipua. Makasi monta viikkoa teholla Oyks:issa reagoimatta mihinkään ja sitten kun siirrettiin tänne kotiin sairaalaan niin hiljalleen alkoi tulla juuri noita käden liikkeitä ja puristuksia. siitä alkoi sitten 3 kk kuntoutuminen ja tietenkin jatkui sitten vielä pitkään.

Toivoa siis on, ja toivotan oikeen paljon jaksamista sinulle ja paljon paljon enkeleitä teille ja äidillesi.
Enoni oli muuten myös nuori, 43 v kun tämä sattui.
Veljeni sanoi että enollamme oli väärä avain taivaanporteille. Toivottavasti myös äidilläsi on väärä avain...

Anna itku tulla jos tulee, tunteita ei saa pitää sisällään. Puhu poikasi kanssa asiasta, selitä kuinka kipeä mummi on, vaikka se onkin tosi vaikeaa. Mutta sano että saa olla surullinen. Jaksamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja VesiMelonit:
Alkuperäinen kirjoittaja Desdemona:
Voimia sinulle ja toivon todella että kaikki kääntyy parhain päin. Oma äitini sai äkillisen aivoverenvuodon pari vuotta sitten ja kuoli varmaankin jo ennenkuin ehti kaatua maahan asti. Se oli järkytys meille kaikille. Silloin lääkärit (äiti oli sairaalassa pari päivää) eivät olleet toiveikkaita ja minä, voi kuulostaa julmalta, toivoin että äiti saisi mennä, jos vaihtoehtona olisi ollut ikuinen kasvius. Tämä ei tarkoita että sinun äidilläsi olis tällaista, kuten sanottu, minun äitini kuoli meidän kotiovelle ja vain koneet pitivät hengissä jonkin aikaa.

Oon mäkin tota miettinyt, jos äiti vielä tuosta herää, niin pelolla odotan mitä äidistä on kadonnu.
Kun tiedän ettei äiti haluais mitään laitoselämää tai esim olla jossain koneessa kiinni loppuelämäänsä.


Äitisi voi olla tosiaankin kuin eri ihminen, kun herää. Koeta jo etukäteen sopeutua ajatukseen. Kuntoutus voi kestää kauan!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Desdemona:
Onneks ne lääkärit kertoo totuuden eivätkä anna turhaa toivoa. Niin raadollista kuin se onkin.

Juu sen on huomannu, etteivät haluu turhaan toiveita nostaa.
Tänään tuli tuo ensimmäinen positiivinen kommentti äidin tilasta, siis semmonen oikeasti positiivinen.
Aikasemmin, kun ollaan kysytty jostain jalkojen liikkeistä, et onko hyvä juttu, niin vastaus on ollut juupa jaapa ehkä tota noin niin jaa hyvä juttu ehkä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äitiliini:
Mun enolla oli n 6 vuotta sitten iso aivoverenvuoto. hän on toipunut siitä täysin, muutaman kerran on jouduttu jotain suonia vahvistaa kun on tihkunut vähän.

Eno oli ihan kuolemankielissä ja hänelle annettiin n 1 % mahd toipua. Makasi monta viikkoa teholla Oyks:issa reagoimatta mihinkään ja sitten kun siirrettiin tänne kotiin sairaalaan niin hiljalleen alkoi tulla juuri noita käden liikkeitä ja puristuksia. siitä alkoi sitten 3 kk kuntoutuminen ja tietenkin jatkui sitten vielä pitkään.

Toivoa siis on, ja toivotan oikeen paljon jaksamista sinulle ja paljon paljon enkeleitä teille ja äidillesi.
Enoni oli muuten myös nuori, 43 v kun tämä sattui.
Veljeni sanoi että enollamme oli väärä avain taivaanporteille. Toivottavasti myös äidilläsi on väärä avain...

Anna itku tulla jos tulee, tunteita ei saa pitää sisällään. Puhu poikasi kanssa asiasta, selitä kuinka kipeä mummi on, vaikka se onkin tosi vaikeaa. Mutta sano että saa olla surullinen. Jaksamista.

Pojan kanssa ollaan puhuttukkin, tuntus et poika on nyt hoksannu vähän mistä kyse. Mummilla on pää kipee, mummi nukkuu sairaalassa.
Juteltu kans kuinka äitillä on mummia ikävä ja pojalla on mummia ikävä.
=)
 
Mun äiti sai keväällä lievän aivoinfarktin, josta toipui kotikuntoon lyhyessä ajassa. Juhannusaattona tuli toinen joka halvautti vasemman puolen kokonaan, pää toimi kyllä ihan hyvin, siis tunsi mut ja mun isän, mutta muuten halvaantui. Oli välillä sairaalassa ja välillä terveyskeskuksessa. Elokuun puolessavälissä tuli 3. keuhkokuume ja äiti nukkui rauhassa pois. Mun tytöt on paljon kyselly mummia, mutta ovat "onneksi" niin isoja, että ymmärtävät mistä oli kyse. Mulla on vaan ihan kamala ikävä äitiä...
 
halit sinulle, teidän miten kauheaa tuo on .
Mun isällä oli 2 vuotta sitten massiivinen aivoinfarkti, tosin se alkoi ulkoisella vammalla päähän, mutta kuitenkin, koomassa ja koneissa 3 viikkoa, siitä alkoi erittäin hidas toipuminen. isä oli 4 raajahalvantunut ja koska oli hengityskoneessa, emme tienneet puhuuko, muistaako jne. Ennuste oli erittäin huono. aivokuollut:
Mutta... isä toipui fyysisesti niin, ett kaikki raajat toimi , mutta koko muisti oli pyyhkiytynyt pois noin 20 vuotta taaksepäin. Luuli olevansa armeijassa ja näki harhoja .Esim,. kuolleita istumassa vieressän
Tilanne nyt, liikuu pyörätuolilla, ja on aivan entisensä, tuntee ihmiset, mutta
tuo 20 vuotta ja lähimuisti on ikuisesti mennyttä. Ennusteeseen nähden kaikki siis loistavasti
Eli aivoista ei koskaan tiedä. Älä raasta itseäsi liikaa lukemalla kaikkea aiheeseen liittyvää, ole vain vierellä, ja toivo parasta. ja koita jaksaa

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
halit sinulle, teidän miten kauheaa tuo on .
Mun isällä oli 2 vuotta sitten massiivinen aivoinfarkti, tosin se alkoi ulkoisella vammalla päähän, mutta kuitenkin, koomassa ja koneissa 3 viikkoa, siitä alkoi erittäin hidas toipuminen. isä oli 4 raajahalvantunut ja koska oli hengityskoneessa, emme tienneet puhuuko, muistaako jne. Ennuste oli erittäin huono. aivokuollut:
Mutta... isä toipui fyysisesti niin, ett kaikki raajat toimi , mutta koko muisti oli pyyhkiytynyt pois noin 20 vuotta taaksepäin. Luuli olevansa armeijassa ja näki harhoja .Esim,. kuolleita istumassa vieressän
Tilanne nyt, liikuu pyörätuolilla, ja on aivan entisensä, tuntee ihmiset, mutta
tuo 20 vuotta ja lähimuisti on ikuisesti mennyttä. Ennusteeseen nähden kaikki siis loistavasti
Eli aivoista ei koskaan tiedä. Älä raasta itseäsi liikaa lukemalla kaikkea aiheeseen liittyvää, ole vain vierellä, ja toivo parasta. ja koita jaksaa

minä kerroin 5 veelle j 11 veelle , että ukki joko kuolee tai ei , emme voi tietää , ja sitten ,kun koneita ei ollut, vein lapset katsomaan ukkia,
se helpotti lapsia paljon. Mutta ne koneet olisivat varmaan olleet liika ja liian pelottavaa

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
halit sinulle, teidän miten kauheaa tuo on .
Mun isällä oli 2 vuotta sitten massiivinen aivoinfarkti, tosin se alkoi ulkoisella vammalla päähän, mutta kuitenkin, koomassa ja koneissa 3 viikkoa, siitä alkoi erittäin hidas toipuminen. isä oli 4 raajahalvantunut ja koska oli hengityskoneessa, emme tienneet puhuuko, muistaako jne. Ennuste oli erittäin huono. aivokuollut:
Mutta... isä toipui fyysisesti niin, ett kaikki raajat toimi , mutta koko muisti oli pyyhkiytynyt pois noin 20 vuotta taaksepäin. Luuli olevansa armeijassa ja näki harhoja .Esim,. kuolleita istumassa vieressän
Tilanne nyt, liikuu pyörätuolilla, ja on aivan entisensä, tuntee ihmiset, mutta
tuo 20 vuotta ja lähimuisti on ikuisesti mennyttä. Ennusteeseen nähden kaikki siis loistavasti
Eli aivoista ei koskaan tiedä. Älä raasta itseäsi liikaa lukemalla kaikkea aiheeseen liittyvää, ole vain vierellä, ja toivo parasta. ja koita jaksaa

minä kerroin 5 veelle j 11 veelle , että ukki joko kuolee tai ei , emme voi tietää , ja sitten ,kun koneita ei ollut, vein lapset katsomaan ukkia,
se helpotti lapsia paljon. Mutta ne koneet olisivat varmaan olleet liika ja liian pelottavaa

Mäkään en aio tota 3-vuotiasta viedä sairaalaan, miljoona letkua ja äiti on pahasti turvoksissa. Kattoo sitten, kun hengityskone ainakin on pois.
 

Yhteistyössä