V
vieras
Vieras
Eli olen täälläkin joskus kertonut, että äitini mielestä minä huolehdin lapsistani liian hyvin. Mitä helvettiä se ikinä sitten tarkoittaakin.
No tänään meidän kuopus eli 1v8kk oli juuri menossa rappusiin äitini luona (alaspäin meneviin) kun sanoin tytölle, että ei saa mennä rappuihin ja kävin hakemassa hänet. Äitini sanoi, että "Saahan se nyt rappusiin mennä, kyllä melkein 3vuotias jo osaa rappusissa kulkea." Minä totesin, että "Ei voi luottaa, että osaa mennä rappusissa, koska ei juuri koskaan ole kulkenut sellaisissa ja että tyttö ei kyllä ole mikään 3vuotias vaan reilu 1,5v". Siihen äitini että "No onhan se kohta melkein kolme vuotta.". Johon minä että "No ihan taatusti ei ole kolmea vuotta likelläkään". Sitten äitini selitti jotain, että hän kuvitteli muistavansa, että se on jo kolmen. Otsanahallaankin tytöstä kyllä näkee, että ei ole kolmevuotiasta nähnytkään. JUmankauta että otti päähän.
Mutta onko tosiaan niin, että tuommoinen noin 1v8kk ikäinen ilmanmuuta saa kulkea rappusissa itsekseen niin ettei tarvitse vahtia. Etenkin, kun miettii että ei ole kulkenut rappusissa melkein koskaan. Mielestäni kuitenkin, vaikka olisikin niin tuon ikäinen ei vielä ole valmis kulkemaan niissä itsenäisesti.
Ja äitini ei tietääkseni pitäisi olla vielä vanhuudenhöperö. Ikää on reilu 50v mutta muisti tuntuu järjettömän huonolta ja eniten minua sapettaa se, että puuttuu KOKO AJAN minun tapaani hoitaa lapsia. Joo olen tarkempi äiti kuin hän, mutta ihan tavallinen äiti. En ylihuolehtiva tai ylihysteerinen. Hänen tapansa sen sijaan on lähempänä välinpitämättömyyttä mielestäni.
Ja minun lapsiani hoidetaan niinkuin minä sanon. Ja minä hoidan heitä niin hyvin kuin minä haluan. Ja siihen ei ole kellään mitään sanomista. Eikö ole näin?
No tänään meidän kuopus eli 1v8kk oli juuri menossa rappusiin äitini luona (alaspäin meneviin) kun sanoin tytölle, että ei saa mennä rappuihin ja kävin hakemassa hänet. Äitini sanoi, että "Saahan se nyt rappusiin mennä, kyllä melkein 3vuotias jo osaa rappusissa kulkea." Minä totesin, että "Ei voi luottaa, että osaa mennä rappusissa, koska ei juuri koskaan ole kulkenut sellaisissa ja että tyttö ei kyllä ole mikään 3vuotias vaan reilu 1,5v". Siihen äitini että "No onhan se kohta melkein kolme vuotta.". Johon minä että "No ihan taatusti ei ole kolmea vuotta likelläkään". Sitten äitini selitti jotain, että hän kuvitteli muistavansa, että se on jo kolmen. Otsanahallaankin tytöstä kyllä näkee, että ei ole kolmevuotiasta nähnytkään. JUmankauta että otti päähän.
Mutta onko tosiaan niin, että tuommoinen noin 1v8kk ikäinen ilmanmuuta saa kulkea rappusissa itsekseen niin ettei tarvitse vahtia. Etenkin, kun miettii että ei ole kulkenut rappusissa melkein koskaan. Mielestäni kuitenkin, vaikka olisikin niin tuon ikäinen ei vielä ole valmis kulkemaan niissä itsenäisesti.
Ja äitini ei tietääkseni pitäisi olla vielä vanhuudenhöperö. Ikää on reilu 50v mutta muisti tuntuu järjettömän huonolta ja eniten minua sapettaa se, että puuttuu KOKO AJAN minun tapaani hoitaa lapsia. Joo olen tarkempi äiti kuin hän, mutta ihan tavallinen äiti. En ylihuolehtiva tai ylihysteerinen. Hänen tapansa sen sijaan on lähempänä välinpitämättömyyttä mielestäni.
Ja minun lapsiani hoidetaan niinkuin minä sanon. Ja minä hoidan heitä niin hyvin kuin minä haluan. Ja siihen ei ole kellään mitään sanomista. Eikö ole näin?