Äitini mielestä lapsilla on velvollisuus huomioida äitiä äitienpäivänä

[vierailija]

Rajojen laittaminen toiselle ihmiselle asiallisesti on ok, mut kissa-hiiri-kilpailuasetelma ei.

Valtataistelussa ei ole kyse kummastakaan. Siinä halutaan rusentaa toinen. Murskata, mitätöidä, nujertaa. Lakkauttaa olemasta.
ap

 

[Echo]

Valtataistelussa ei ole kyse kummastakaan. Siinä halutaan rusentaa toinen. Murskata, mitätöidä, nujertaa. Lakkauttaa olemasta.
ap

Joo mut
-jos sulla on sairas, narsistinen äiti
-joka on saanu sut rääkättyä siihen pisteeseen että puhut aika jäätävää ja -sori, aika sairasta settiä,

...niin nyt otat aikalisän kotona asumisesta. Yhteys sossuun ja se siirtää sut sijaisperheeseen. Näet että aikuisetkin voi välittää ja olla kunnollisia. Koet mitä se perhe-elämä yleensä on.

 

[vierailija]

Joo mut
-jos sulla on sairas, narsistinen äiti
-joka on saanu sut rääkättyä siihen pisteeseen että puhut aika jäätävää ja -sori, aika sairasta settiä,

...niin nyt otat aikalisän kotona asumisesta. Yhteys sossuun ja se siirtää sut sijaisperheeseen. Näet että aikuisetkin voi välittää ja olla kunnollisia. Koet mitä se perhe-elämä yleensä on.

En asu kotona. Tajuatko, ettei vallankäytön jäljet pääty siihen?
ap

 

[Kokardi65]

no eipä sille oikein mitään mahda että äiti ei olekkaan sellainen kunnollinen äiti,mutta onpa hän kuitenkin äitisi.Toivottavasti et vatvo ja valvo miettien äitisi tekoja vuodesta toiseen,jätä ne muistot taaksesi ja käännä katseesi tulevaan äläkä katsele enää sinne taaksesi.Sillä menneet on menneitä eikä niitä enää muistella,pahoitat vain mielesi joka kerta kun niitä muistelet.Toivon että sinulla on nyt parempi elämä ja kaikki on sillä tavoin paremmin,toivottavasti äitisi ottaa sinuun joskus vielä yhteyttä puhuakseen kanssasi asiat halki ja voitte jonain päivänä istua saman pöydän ääreen ystävinä.Kaikkea hyvää tulevalle.

 

[Pähkinämama]

Tää on ehkä huonoin provo tänä vuonna.
Tyyppi on päässyt toiselle sivulle ihan yksinään kun kukaan ei tartu syötiin.

 

[Echo]

En asu kotona. Tajuatko, ettei vallankäytön jäljet pääty siihen?
ap

Jos et asu kotona, niin milloin se on pistäny sut valkovuokkoja poimimaan?

 

[Elena777]

Hmm onks tää se sama ihminen joka haukkui minut aiemmin kermaperseeks, kun yritin lohduttaa hänen aviomiehen väärintekojen tähden?

 

[vierailija]

Kylläpä täällä on pahoinvoivaa porukkaa

 

[vierailija]

Entäs pakottaminen poimimaan valkovuokkoja? Kuuluuko hyviin käytöstapoihin?
ap

Vanhempi saa vaatia lastaan poimimaan valkovuokkoja, mutta pointti on siinä mitä keinoja käyttää: onko tilanne opettavainen vai väkivaltainen?

 

[vierailija]

Jos et asu kotona, niin milloin se on pistäny sut valkovuokkoja poimimaan?

Silloin kun olin 14-vuotias. Kuvitteletko, että ajan kuluminen on muuttanut mitään asian suhteen? Että hän nyt kunnioittaisi minua?
ap

 

[vierailija]

Vanhempi saa vaatia lastaan poimimaan valkovuokkoja, mutta pointti on siinä mitä keinoja käyttää: onko tilanne opettavainen vai väkivaltainen?

No, väärä vallankäyttö on pahan olon aiheuttamista toiselle. Ei ehkä halunnut, mutta aiheuttipa toiselle. Kuvittelepa, miten opettavaiseksi koen sen, että mulle saa aiheuttaa äitienpäivästä pahaa oloa? Jotta hän "tulisi onnelliseksi".
ap

 

[vierailija]

Vanhempi saa vaatia lastaan poimimaan valkovuokkoja, mutta pointti on siinä mitä keinoja käyttää: onko tilanne opettavainen vai väkivaltainen?

Sitäpaitsi, mikään velvollisuus muistaa omaa äitiään äitienpäivähän ei ole. Mitä mun äitini sellaista kuvitteli?
ap

 

[vierailija]

Ja äitini itse siis ilmeisetsi koki äitiyteen liittyvän lapsesta huolehtimisen velvollisuudekseen, ei tehnyt sitä rakkaudesta. Niin minkä takia minunkaan olisi pitänyt hoidella hänelle ne vitun valkovuokot velvollisuudesta? Rakkaudesta nyt en ainakaan, kuten havaitsemme, sitä olisi tehnytkään.
En minä halunnut äitiä, jolle mun hoitaminen on velvollisuus, mutta joka ei sen vertaa arvosta minua, että olisi edes ollut REHELLINEN. Hän uskotteli mulle sanattomasti, että kaikessa on kyse rakkaudesta. Ei velvollisuudesta. Jälkeenpäin olen tajunnut, että velvollisuus on ainoa, minkä se paska ihmissuhteissa ymmärtää. Ja SITÄ se koitti opettaa mullekin.
Jos mä olisin tiennyt, että oon äidilleni vain velvollisuus, en olisi kuvitellut, että se rakastaa minua, vaikka eihän se sille ikinä tuntunutkaan, mutta lapsellehan voi siitä huolimatta uskotella mitä tahansa.
ap

 

[Echo]

Ja äitini itse siis ilmeisetsi koki äitiyteen liittyvän lapsesta huolehtimisen velvollisuudekseen, ei tehnyt sitä rakkaudesta. Niin minkä takia minunkaan olisi pitänyt hoidella hänelle ne vitun valkovuokot velvollisuudesta? Rakkaudesta nyt en ainakaan, kuten havaitsemme, sitä olisi tehnytkään.
En minä halunnut äitiä, jolle mun hoitaminen on velvollisuus, mutta joka ei sen vertaa arvosta minua, että olisi edes ollut REHELLINEN. Hän uskotteli mulle sanattomasti, että kaikessa on kyse rakkaudesta. Ei velvollisuudesta. Jälkeenpäin olen tajunnut, että velvollisuus on ainoa, minkä se paska ihmissuhteissa ymmärtää. Ja SITÄ se koitti opettaa mullekin.
Jos mä olisin tiennyt, että oon äidilleni vain velvollisuus, en olisi kuvitellut, että se rakastaa minua, vaikka eihän se sille ikinä tuntunutkaan, mutta lapsellehan voi siitä huolimatta uskotella mitä tahansa.
ap

Kyllä äitienpäivänä huomioiminen on myös velvollisuus. Mun muksut suunnilleen palvovat mummoaan mutta kyllä heitä sai patistaa tekemään mummolle kortti.

Mä odotan että mun muksut muistaa mua äitienpäivänä, ja pakotan heidät muistamaan myös isänpäivänä isäänsä.
Ja tämä EI siis itseni tai mun mieheni takia, eihän me aikuiset oikeesti kortteja tarvittais, vaan opettaaksemme tapakulttuuria ja huomioimista silloinkin, kun ei nuo ei jaksaisi.

Se on sitä samaa mitä opetetaan suhteessa muihin ihmisiin:mennään kaverin synttäreille (pukeudutaan hienommin ja ostetaan lahja), vaikka nuo ei aina jaksais.

 

[vierailija]

Kyllä äitienpäivänä huomioiminen on myös velvollisuus. Mun muksut suunnilleen palvovat mummoaan mutta kyllä heitä sai patistaa tekemään mummolle kortti.

Mä odotan että mun muksut muistaa mua äitienpäivänä, ja pakotan heidät muistamaan myös isänpäivänä isäänsä.
Ja tämä EI siis itseni tai mun mieheni takia, eihän me aikuiset oikeesti kortteja tarvittais, vaan opettaaksemme tapakulttuuria ja huomioimista silloinkin, kun ei nuo ei jaksaisi.

Se on sitä samaa mitä opetetaan suhteessa muihin ihmisiin:mennään kaverin synttäreille (pukeudutaan hienommin ja ostetaan lahja), vaikka nuo ei aina jaksais.

Miksi se olisi velvollisuus, jos muistajalle tulee siitä vain paha mieli? Tai muutenkin? On aivan sopimusasia, uskommeko me, että velvollisuudesta muistaja välittää toisista sen enempää, kuin vain sydämestään toisia muistava. Eli voimme sopia, että välitän sinusta sen verran kuin välitän, vaikkei korttia tulisikaan. Että velvollisuus ei kerro tunteistani yhtään sen enempää, kuin se, ettei tee asiaa velvollisuudesta.
ap

 

[vierailija]

Olethan hakenut apua, ap?

 

[vierailija]

Kyllä äitienpäivänä huomioiminen on myös velvollisuus. Mun muksut suunnilleen palvovat mummoaan mutta kyllä heitä sai patistaa tekemään mummolle kortti.

Mä odotan että mun muksut muistaa mua äitienpäivänä, ja pakotan heidät muistamaan myös isänpäivänä isäänsä.
Ja tämä EI siis itseni tai mun mieheni takia, eihän me aikuiset oikeesti kortteja tarvittais, vaan opettaaksemme tapakulttuuria ja huomioimista silloinkin, kun ei nuo ei jaksaisi.

Se on sitä samaa mitä opetetaan suhteessa muihin ihmisiin:mennään kaverin synttäreille (pukeudutaan hienommin ja ostetaan lahja), vaikka nuo ei aina jaksais.

Minusta taas olisi jännempää nähdä, minkä verran lapsi itse kokee välittävänä minusta, eikä se, että se on velvollisuus oikein palvele siinä. Minusta ihan pienten kanssa on eri asia, että opastetaan tapakulttuuriin, kuin vaatia vihaisesti ja pakottamalla 14-vuotiasta, että tämä on velvollisuus. Varsinkin siis suora ilahduttaminen, eli kukkien poiminta. Sitä ei voi suoraan verrata siihen, että pukeutuu kuten asiaan kuuluu. Se tuskin "ilahduttaa" suoraan isäntäväkeä.
ap

 

[vierailija]

Olethan hakenut apua, ap?

No olen, ja arvaa olenko saaanut sitä? En. Kognitiivisen psykoterapian terapeutti ei ymmärrä, että jos vanhemman kasvatustapa on valtataistelu, että millaisia haavoja se voi aiheuttaa, eikä osannut auttaa. Olen taas siis hakenut apua jo kerran käymäni 6-vuotisen terapian jälkeen, ja nyt kyllä koen sitä saavani. Senhän takia en enää esim. tänä vuonna soittanut äidille laisinkaan, koska ei ole mun päänsärkyni, häviääkö äiti nyt taistelun.
ap

 

[Echo]

Minusta taas olisi jännempää nähdä, minkä verran lapsi itse kokee välittävänä minusta, eikä se, että se on velvollisuus oikein palvele siinä. Minusta ihan pienten kanssa on eri asia, että opastetaan tapakulttuuriin, kuin vaatia vihaisesti ja pakottamalla 14-vuotiasta, että tämä on velvollisuus. Varsinkin siis suora ilahduttaminen, eli kukkien poiminta. Sitä ei voi suoraan verrata siihen, että pukeutuu kuten asiaan kuuluu. Se tuskin "ilahduttaa" suoraan isäntäväkeä.
ap

Niino ne muistamisen tavat voi olla erilaisia pienillä lapsilla ja teineillä. Ei teinejä enää laiteta konttaamaan valkovuokkojen perässä. Mutta silti, jollain lailla se päivä olisi hyvä huomioida:
oli se sitten vaikka helpon kääretortun leipominen äidille tai euron onnittelukortti.

Älä edelleenkään sido ansaitsemista siihen, pitääkö jotain ihmistä muistaa.
Jos mä olen riidellyt mun miehen kans niin kyllä mä silti kahvit keitän sillekin ja jätän sille lettuja paistettuani niitä.

Ja sit yks: jos joku on ollut tympeä ja joudut siihen olemaan pakosti yhteyksissä, niin osoita itse olevasi kunnollinen. Pidä oma peli puhtaana.

Silloin kun mä olen ollut laiska, kiukkuinen ja ärsyttävä, on lähipiirini jaksanut olla mulle kärsivällinen ja rakastava. Olen heille ikuisesti kiitollinen.

Koska muutoin susta tulee samanlainen kuin äitisi, ja juttujesi perusteella oot jo hyvää vauhtia muuttumassa semmoiseksi.

Mutta, rajansa kaikella. Jos jollain on väkivaltainen pedari-narsistivanhempi, niin semmoisesta vaan on pysyttävä erossa. Itseä pitää osata myös suojata.

 

[Elena777]

Aaaa on tää se sama joka haukkui minut aikasemmin

 

[vierailija]

No onpa kammottava mutsi, toden totta. Siellä sinä kyhjötit kallionkolossasi pimeässä pitkät vuodet marjoja syöden - ja vips äitisi säntää paikalle ja kiskoo sut poimimaan valkovuokkoja! Kyllä on vääryys vallalla, nih.

 

[vierailija]

Niino ne muistamisen tavat voi olla erilaisia pienillä lapsilla ja teineillä. Ei teinejä enää laiteta konttaamaan valkovuokkojen perässä. Mutta silti, jollain lailla se päivä olisi hyvä huomioida:
oli se sitten vaikka helpon kääretortun leipominen äidille tai euron onnittelukortti.

Älä edelleenkään sido ansaitsemista siihen, pitääkö jotain ihmistä muistaa.
Jos mä olen riidellyt mun miehen kans niin kyllä mä silti kahvit keitän sillekin ja jätän sille lettuja paistettuani niitä.

Ja sit yks: jos joku on ollut tympeä ja joudut siihen olemaan pakosti yhteyksissä, niin osoita itse olevasi kunnollinen. Pidä oma peli puhtaana.

Silloin kun mä olen ollut laiska, kiukkuinen ja ärsyttävä, on lähipiirini jaksanut olla mulle kärsivällinen ja rakastava. Olen heille ikuisesti kiitollinen.

Koska muutoin susta tulee samanlainen kuin äitisi, ja juttujesi perusteella oot jo hyvää vauhtia muuttumassa semmoiseksi.

Mutta, rajansa kaikella. Jos jollain on väkivaltainen pedari-narsistivanhempi, niin semmoisesta vaan on pysyttävä erossa. Itseä pitää osata myös suojata.

Jos joku on mua kohtaan huonokäytöksinen, eli laiska kiukkuinen ja ärsyttävä, niin totta kai saan olla häntäkin kohtaan ilman eri lupia. Mun äidin ois kuulunut olla mulle esimerkki, eikä se pystynyt siihen. Enkä mä voinut suojella itseäni häneltä, koska hän ei paljastanut tilanteen olevan itselleen valtataistelu, vaan hän esitti kasvattajaa.
mä en koskaan oikeuta huonoa käytöstäni toista kohtaan sillä, että mulla on huono päivä, vaan sillä, miten mua kohtaan käyttäydytään. Joten paska ihminen saa minulta paskaa, kiva ihminen ei saa. Jos mulla on huono päivä, miksi purkaisin sen kivaan ihmiseen? Voin pikemminkin saada paremman mielen heidän seurastaan. Siksi mun ei tarvitse olla kiitollinen, jos joku kestää mun huonotuulisuuttani, koska hän on ansainnut sen.
ap

 

[vierailija]

No onpa kammottava mutsi, toden totta. Siellä sinä kyhjötit kallionkolossasi pimeässä pitkät vuodet marjoja syöden - ja vips äitisi säntää paikalle ja kiskoo sut poimimaan valkovuokkoja! Kyllä on vääryys vallalla, nih.

Minä en ole mitenkään velkaa hänelle sitä, että hän pitää minusta huolta. Jos lapsia hankkii, heistä on pidettävä huolta tai antaa sitten pois. Lapsen ei tarvitse olla yhtään kiitollinen, varsinkin, kun vanhempi on ihan paska. Muiden pitää käyttäytyä mua kohtaan, ei heillä ole mitään oikeutta olla mua kohtaan paskoja.
ap

 

[vierailija]

Niino ne muistamisen tavat voi olla erilaisia pienillä lapsilla ja teineillä. Ei teinejä enää laiteta konttaamaan valkovuokkojen perässä. Mutta silti, jollain lailla se päivä olisi hyvä huomioida:
oli se sitten vaikka helpon kääretortun leipominen äidille tai euron onnittelukortti.

Älä edelleenkään sido ansaitsemista siihen, pitääkö jotain ihmistä muistaa.
Jos mä olen riidellyt mun miehen kans niin kyllä mä silti kahvit keitän sillekin ja jätän sille lettuja paistettuani niitä.

Ja sit yks: jos joku on ollut tympeä ja joudut siihen olemaan pakosti yhteyksissä, niin osoita itse olevasi kunnollinen. Pidä oma peli puhtaana.

Silloin kun mä olen ollut laiska, kiukkuinen ja ärsyttävä, on lähipiirini jaksanut olla mulle kärsivällinen ja rakastava. Olen heille ikuisesti kiitollinen.

Koska muutoin susta tulee samanlainen kuin äitisi, ja juttujesi perusteella oot jo hyvää vauhtia muuttumassa semmoiseksi.

Mutta, rajansa kaikella. Jos jollain on väkivaltainen pedari-narsistivanhempi, niin semmoisesta vaan on pysyttävä erossa. Itseä pitää osata myös suojata.

Ja mun äiti laittoi mut konttaamaan teininä valkovuokkojen perässä. Kuvitteletko sä, että sellaiselle leivotaan tai annetaan edes korttia, kun sä tajuat, että seoli äidiltä väärin toimittu? Pahaltahan se tuntui silloin heti, mutta niin ne vanhemman ihan hyväksyttävätkin toimet joskus joten mistä sen ero tietäisi.
ap

 

[vierailija]

No onpa kammottava mutsi, toden totta. Siellä sinä kyhjötit kallionkolossasi pimeässä pitkät vuodet marjoja syöden - ja vips äitisi säntää paikalle ja kiskoo sut poimimaan valkovuokkoja! Kyllä on vääryys vallalla, nih.

Aivan kuin velvollisuutensa hoitaminen mitenkään oikeuttaisi tekemään toiselle väärin? Ja olemaan koskaan katumatta asiaa? Sitäkö tarkoitat?
ap