Äitini mielestä nainen menee pilalle synnytyksessä

[paremmin tietävä]

Noin huvikseen vielä kysyn, mikset sitten kommentoinnut tuota toista synnytystäni? Kyllähän mä itsekin ymmärrän että suurin osa sekstioista on rutiini toimenpide joka tehdään jonkin pakottavan syyn vuoksi. Ja tosiaan suurin osa selviää siitä ilman mitään. Mutta mä en ymmärrä (sattuneesta syystä) sitä että leikkauksen riskejä vähätellään. En voi verrata synnytyksiäni alatiesynnytykseen koska siitä ei ole kokemusta. ja sekin voi olla hengenvaarallinen niin äidille kuin lapselle. Silti jos minulta kysyttäisiin kääntyisin aina ensin siihen keinoon joka on luontaisesti meille suotu.

Ei mulla siitä ole mitään sanottavaa. Kaikki kai tietää, että jo raskaus itsessään lisää veritulpan riskiä ja jonkun kohdalle se tulppakin sitten välillä osuu. Ikuisia vaurioita tulee molemmissa synnytystavoissa. Itse en tunne ketään sektiossa vammautunutta, mutta tavissynnytyksissä on tullut muutamakin pysyvä vamma.

Pysyvä vamma on nuo keuhkojen kuoliot...

 

[EllaDonna]

Mä vaadin sektion, kun tarpeeksi ruikutin ja en kyllä kadu. Toivuin nopeasti ja helposti, pieni arpi jäi, joka ei haittaa. En halunnut riskeerata, että joutuisi kulkemaan vaipoissa tai klitoris repeäisi (niin kuin ystävälläni), tai muuta mukavaa.

Yäk, tommosta en kyllä ole vielä kuullutkaan, mutta kaikkihan on tosiaan mahdollista. Sun kaveri on sitten vähän niinku kokenut lievän ympärileikkauksen.

 

[Peppari]

Toisen lapsen kohdalla syystä tai toisesta henkitorvet alkoivat tukkeutua. Jouduin suoraan teholle tajuttomana, ja letkuissa makasin teholla seuraavat 3 päivää nukutettuna. Tuon jälkeen minä onnellinen sain vielä keuhkoveritulpan,tai siis en yhtä vaan useita jotka kulkeutuivat sydämmen läpi keuhkoihin. Ihme on että olen enää hengissä. Joten se siitä rutiinileikkauksesta!!!!!!!

Johtuiko tuo sektiosta tuo henkitorven tukkeutuminen? Olisiko se voinut tulla muutenkin, ilman leikkausta?
Oliko pakko tehdä sektio että lapsi syntyisi elossa?

 

[helposti sektiolla]

Mä vaadin sektion, kun tarpeeksi ruikutin ja en kyllä kadu. Toivuin nopeasti ja helposti, pieni arpi jäi, joka ei haittaa. En halunnut riskeerata, että joutuisi kulkemaan vaipoissa tai klitoris repeäisi (niin kuin ystävälläni), tai muuta mukavaa.

Yäk, tommosta en kyllä ole vielä kuullutkaan, mutta kaikkihan on tosiaan mahdollista. Sun kaveri on sitten vähän niinku kokenut lievän ympärileikkauksen.

Juu, kaikkea voi sattua Ja siltikin, vaikka alatisynnytyksen riskit ovat tiedossa ja todellisia, niin sektiolla synnyttäneitä moititaan.

Jos sektio on ollut huono kokemus, niin sitten voi sada hieman armoa, kun voivottelee ja katuu sitä syvästi. Jos suunniteltu (ei "oikeaa" syytä siis) sektio taas on mennyt hyvin ja toipuminen ollut kivutonta, niin siitä ei saa mainita ja silloin kyseistä äitiä saa paheksua ja arvostella vapaasti.

Jos taas on kokenut hätäsektion, niin silloin on erityisasemassa eikä ole syytä arvostella, vaikka sektio sekin on, ihan yhtä lailla

Juu, toki se on iso leikkaus ja alatiesynnytystä pidetään luonnollisempana, mutta mieheni on naistentautien lääkäri, ja häneltä olen kuullut mielenkiintoista faktaa siitä, miksi alatiesynnytystä tuputetaan viimeiseen asti. Syynä ei ole se, että se olisi parempi vaihtoehto, enemmänkin resurssipula ja kulujen minimointi. Naisia aivopestään uskomaan alatiesynnytyksen paremmuteen säästösyistä.

 

[Jenis]

Sama se mulle miten muut synnyttää, mutta itse en olisi ottanut sektiota vaikka ois kultalautasella tyrkytetty. En tahdo leikkaukseen jos en ole sairas. Alatiesynnytyksestä toivuin muutamassa tunnissa, ja alapää(kin) on kyllä aivan entisellään.

 

[mutsi]

Oon synnyttäny kaksi lasta ja ihan entisellään on alapää. Ei tarvii kulkea vaipoissa.

 

[Jenis]

Oon synnyttäny kaksi lasta ja ihan entisellään on alapää. Ei tarvii kulkea vaipoissa.

No just näin. Noita kauhutarinoita repeämisineen on vaan niiiiin paljon kivempi kertoilla eteenpäin.

 

[vieras]

Mun äitini suorastaan pelkäsi, että mulle käy samoin kuin hänelle, hänellä nimittäin repesi vatsanahka aivan tuhannen päreiksi (vieläkin pahasti arpinen) ja vatsalihakset jäi lopullisesti erilleen, rinnat, reidet jne. aivan arpiset. Alapäästä en ole kysellyt.
Mulla ei ole yhdessäkään raskaudessa tullut arven arpea vatsaan, reidessä on pari, rinnoissa vähän enempi, kun maito on noussut vauhdilla ja suunnilleen yhdessä yössä kuppikoko kasvoi kolmella.
Alapäätä treenasin jo teininä ja pelaa ihan hyvin kaikki, eppari on jouduttu tekeen, mutta ei muuta dramaattista. Mitään ongelmia ei ole seksissä, ei liikunnassa (hypyt, juokseminen) tai missään.
Ei aina käy huonosti vaikka jollekin kävisi.

 

[EllaDonna]

Mulle ei tullut yhtään raskausarpea minnekään ekalla kerralla ja toivottavasti ei tule nytkään. Toisaalta ne nyt on aika pieniä juttuja murtuneiden häntäluiden rinnalla, mutta tosi rumia kuitenkin.