Äitini pahoitti mieleni...

[terhit]

Soitin äidilleni pitkästä aikaa ja kysyin saisimmeko mennä hänen luokseen kylään. Hän vastasi: "Hmm jaa... Empä t... no tulkaa nyt sitten..."
Ja arvaatte varmaan ettei hän vaikuttanut lainkaan ilahtuneelta... Huomasin kyllä ettei meitä sinne haluta, mutta äitini ei koskaan osaa sanoa mitään suoraan ja vastasi siksi että tulkaa sitten.

No kutakuinkin, ei olla menossa. Ihmetelköön sitten miksi meitä ei näy, voin sitten myöhemmin mainita, miksi ei tultu...

Tosi ärsyttävää... Minä en ikinä anna lasten olla vaivaksi, ihan itse heidät hoidan ja huolehdin tekemisistä, ruuista, ym kylässä. Ei olla koskaan oltu siellä passattavana... Sitten kyllä minulle ja miehelleni soitellaan, kun ollaan autokyytiä, muuttoapua yms vailla...

Anoppi taas on aina mielissään, kun lasten kanssa vieraillaan heillä ja sinne saa mennä milloin huvittaa, ei tarvitse kysyä saako tulla, vaikka siltikin aina kysyn... Muutenkin tuntuu että anoppi ja appi pitää minua enemmän omana tyttärenään, kuin äitini minua... Anoppi ja appi tarjoaa aina kaikissa ongelmissa apuaan ja he välittävät lapsistamme aidosti. Ovat läsnä ja kuuntelevat lapsia...

 

[Kaulin]

Ootko nyt tosissasi?

Äitisikin on vain ihminen, joka kenties kaipaa hieman omaa rauhaa arjen kiireltä - ei välttämättä teiltä! Ja olisithan voinut sopia kyläilyn toiseen ajankohtaan. En minäkään tykkäisi jos joku meillä haluaisi ravata parin tunnin varoitusajalla, minulla on omaakin elämää.

 

[isoäiti mölykylästä]

no kyllä mä jättäisin menemättä, enkä kyllä ehdottaisi enää että ollaan tulossa, sais äiti itse tehdä aloitteen seuraavan kerran. ja saattais kyytiapukin muuttu akortille

 

["tii-"]

Ootko nyt tosissasi?

Äitisikin on vain ihminen, joka kenties kaipaa hieman omaa rauhaa arjen kiireltä - ei välttämättä teiltä! Ja olisithan voinut sopia kyläilyn toiseen ajankohtaan. En minäkään tykkäisi jos joku meillä haluaisi ravata parin tunnin varoitusajalla, minulla on omaakin elämää.

Peesi. Jos oma kämppäni on epäsiisti, niin kyllä sitä vähän aikaa miettii, ehtiikö siivoomaan ja onko mitään tarjottavaa, ennen kuin sanoo "tulkaa nyt sitten". Jos tiedät, että äitisi ei osaa sanoa suoraan, niin mikset kysy eri tavalla. "Saadaanko tulla kylään?" versus "Koska voisimme tulla kylään?"

Erityisen typerää minusta on olla menemättä, kun olet varta vasten soittanut että haluat tulla. Ei kaikkilla ihmisillä välttämättä ole lämpimiä suhteita äitiinsä, mutta sitten pitää käyttäytyä sen mukaan.

 

[Että silleen...]

Ootko nyt tosissasi?

Äitisikin on vain ihminen, joka kenties kaipaa hieman omaa rauhaa arjen kiireltä - ei välttämättä teiltä! Ja olisithan voinut sopia kyläilyn toiseen ajankohtaan. En minäkään tykkäisi jos joku meillä haluaisi ravata parin tunnin varoitusajalla, minulla on omaakin elämää.

Well, ap taisi mainita, että pitkästä aikaa soitti..

Ap, antaisin kyläilyjen olla.

En ole enää missään tekemisissä oman äitini kanssa, kun hän ei koskaan ollut iloinen minun vierailuistani. Ne tapahtuivat max 1/kk, mutta hän aina näytti miten tyytymätön hän oli minuun. Nyt saa olla rauhassa.

 

[napanuora poikki]

Olisikohan nyt aika päästää napanuorasta irti ja mennä sitten vasta äidille kylään kun äiti pyytää

 

["aap"]

Lähinnä kyse oli siitä ettei äitini voinut sanoa suoraan (taasKAAN). Sitten seläntakana taas marmattaisi ja olisi niin marttyyria siskoilleni, kun joutui meitä katselemaan. Hän tekee töitäkin niin paljon yli, että työsuojeluvaltuutetulla olisi pomolle asiaa ja hän siitäkin aina marmattaa marttyyrina, ettei jaksa tehdä ja silti ei sano pomolle EI, kun pyydetään ylitöihin...

Niin ja asutaan niin lähekkäin, ettei ole tullut mieleen että pitäisi kyläilyt sopia viikkoa etukäteen.

Kuitenkin taidetaan mennä anoppilaan tänään, joka sekin ihan vieressä ja sinne saa mennä aina, eikä tarvitse pahoittaa siellä mieltään.

 

[Yhden äiti]

Lastani odotettiin pitkään ja koko perhe oli mukana odottamassa (siis myös äitini). Äidilläni on erityisen läheinen suhde kyllä lapseeni, mutta silti minä en lakkaa ihmettelemästä sitä kuinka vähän hän jaksaa/haluaa viettää aikaa lapseni kanssa. Äitini ei koskaa ole pyytänyt meitä kylään/lasta yökylään, kun minulla on jotain menoa ja tarvitsen lapselle hoitoapua, niin hieman pitkin hampain äitini ottaa lapsen. Lapseni ei ole mitenkään erityisen vaativa tms. mutta on kyllä vilkas ja aktiivinen. Ymmärrän kyllä, että äitini on vielä työelämässä ja tietenkin ikä jo jonkin verran väsyttää rankan työn lisäksi, mutta silti sitä toivoisi, että mummilla olisi enemmän halua viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa.... erityisesti kun tätä lasta niin pitkään odotettiin.

 

[anteeksi]

Lastani odotettiin pitkään ja koko perhe oli mukana odottamassa (siis myös äitini). Äidilläni on erityisen läheinen suhde kyllä lapseeni, mutta silti minä en lakkaa ihmettelemästä sitä kuinka vähän hän jaksaa/haluaa viettää aikaa lapseni kanssa. Äitini ei koskaa ole pyytänyt meitä kylään/lasta yökylään, kun minulla on jotain menoa ja tarvitsen lapselle hoitoapua, niin hieman pitkin hampain äitini ottaa lapsen. Lapseni ei ole mitenkään erityisen vaativa tms. mutta on kyllä vilkas ja aktiivinen. Ymmärrän kyllä, että äitini on vielä työelämässä ja tietenkin ikä jo jonkin verran väsyttää rankan työn lisäksi, mutta silti sitä toivoisi, että mummilla olisi enemmän halua viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa.... erityisesti kun tätä lasta niin pitkään odotettiin.

Anteeksi mutta pakko sanoa sehän on sinun lapsi ei äitisi.
Vai oletko sinä niitä joiden mielestä ei voi olla hyvä isovanhempi jos ei ota lapsenlastaan hoitoon?

 

["aap"]

Well, ap taisi mainita, että pitkästä aikaa soitti..

Ap, antaisin kyläilyjen olla.

En ole enää missään tekemisissä oman äitini kanssa, kun hän ei koskaan ollut iloinen minun vierailuistani. Ne tapahtuivat max 1/kk, mutta hän aina näytti miten tyytymätön hän oli minuun. Nyt saa olla rauhassa.

Minä olen katkaissut välini aikoja sitten jo isääni... En tiedä miksi olen aina ollut äidilleni vähempiarvoinen, kuin siskoni ja veljeni? Meillä on kaikilla sama isä ja mielestäni en ole mitenkään poikkeava käytökseltäni ollut koskaan. En ymmärrä. Nyt kun ajattelen tarkemmin niin huomaan, että olen aina ollut se huonoin lapsi ja kuulemma "ei toivottukin"...

Äidilläni on aina perussiisti asunto, eikä mielestäni pieni sotku haittaa näin perheen kesken, vieraat on eri asia...

 

[Kuka pahoitti kenen mielen]

[QUOTE="aap";24810382]Lähinnä kyse oli siitä ettei äitini voinut sanoa suoraan (taasKAAN). Sitten seläntakana taas marmattaisi ja olisi niin marttyyria siskoilleni, kun joutui meitä katselemaan. Hän tekee töitäkin niin paljon yli, että työsuojeluvaltuutetulla olisi pomolle asiaa ja hän siitäkin aina marmattaa marttyyrina, ettei jaksa tehdä ja silti ei sano pomolle EI, kun pyydetään ylitöihin...

Niin ja asutaan niin lähekkäin, ettei ole tullut mieleen että pitäisi kyläilyt sopia viikkoa etukäteen.

Kuitenkin taidetaan mennä anoppilaan tänään, joka sekin ihan vieressä ja sinne saa mennä aina, eikä tarvitse pahoittaa siellä mieltään. [/QUOTE]

Jos äidilläsi on kerran töissä noin paljon paineita, voisit olla vähän ymmärtäväisempi, kun hän haluaa omaa aikaa.
Ja tuo, että sanot tulevasi ja sitten jätätkin menemättä etkä ilmoita, on kyllä aika törkeää temppuilua.
Ehkä se äitisi "marmattaminen" onkin sitä, että äitisi yrittää puhua sinulle työhuolistaan? Aika ilkeältä ja itsekeskeiseltä kuulostat.

 

["vieras"]

Mitä te niistä vierailuista sitten saatte? Kannattaako mennä ollenkaan? Ei pidä kehittää turhia paineita lapselle tärkeästä isovanhempisuhteesta vaan toimia sen mukaan, mikä on mahdollista ja järkevää (muitakin ihmisiä on olemassa). Äitisi on ilmeisesti väsähtänyt tai erakkomainen, jos ei ole masentunut. Katso mikä hänen oma aktiivisuutensa on asiassa ja anna hänen soittaa seuraavaksi. Ja lastenhoitoapu ei ole velvollisuus, joten sitä ET VOI vaatia yhtään.

"Lastani odotettiin pitkään ja koko perhe oli mukana odottamassa" kuulostaa jotenkin ikävältä, koska ajattelet ilmeisesti, että teidän perheenne on joku lähisuvun projekti. Odotatko äitisi suhteen lapselle nyt jotakin sellaista, mitä itse olet jäänyt vaille menneisyydessä ja äitisi pitäisi nyt todistaa olevansa vihdoin kelvollinen, kiinnostunut tai jotakin? Jos näin, niin ymmärrän hyvin, että tapaamiset eivät ole miellyttäviä äidillesi. Anna hänen olla mitä on ja tapaa sen verran, mikä tuntuu niissä puitteissa hyvältä.

 

[ok]

No ei ole omena kauas puusta pudonnut. Laita nyt edes tekstiviesti ettette tule, vittumaista tuollainen! Ei ihme ettei teitä haluta kylään, jos useinkin teette noin.

 

["aap"]

Jos äidilläsi on kerran töissä noin paljon paineita, voisit olla vähän ymmärtäväisempi, kun hän haluaa omaa aikaa.
Ja tuo, että sanot tulevasi ja sitten jätätkin menemättä etkä ilmoita, on kyllä aika törkeää temppuilua.
Ehkä se äitisi "marmattaminen" onkin sitä, että äitisi yrittää puhua sinulle työhuolistaan? Aika ilkeältä ja itsekeskeiseltä kuulostat.

Puhuu työhuolistaan, mutta kun ehdotan ratkaisua, jonka hän itsekin tietää, niin mitään ei tapahdu. Tätä jatkunut jo 10v, ylitöitä ylitöiden perään. Miksi hän vain valittaa vuodesta toiseen eikä tee asian suhteen mitään?

Tää viikko hänellä ollut normi, eli vain omat työt, ei ylitöitä...

Laitoin jo viestin, ettei tulla. En tarkemmin selitellyt.

 

[herneitä nenässä]

Taidat olla luonteeltasi melkoinen itsekeskeinen mielesipahoittaja. Ajattele nyt asioita äitisikin kannalta! Mistä tämä oletus tulee, että mummojen pitäisi aina unohtaa kaikki muu kun on kyseessä kallisarvoinen mahdollisuus iloita lapsenlapsesta? He ovat ihmisiä omine elämineen. Jos on kiireinen ja väsynyt, ehkä hän ei vain jaksa nähdä sinua, jos olet tuollainen herne nenässä tuhahtelija. En minä ainakaan jaksaisi kaltaistasi marmattajaa. Katso joskus peiliin ja mieti, mitä itse voisit tehdä toisin ja esim. ilahduttaa äitiäsi.

 

[eerr]

No kuulostaa kyllä varsin ärsyttävältä. Mielestäni mitkään siivoamiset ja tarjoilut eivät oikein käy "tekosyystä" kieltäytyä vastaanottamasta, sillä ei nyt oman perheen kesken ole niin nuukaa, onko siistiä tai mitään tarjottavaa.

 

["aap"]

No ei ole omena kauas puusta pudonnut. Laita nyt edes tekstiviesti ettette tule, vittumaista tuollainen! Ei ihme ettei teitä haluta kylään, jos useinkin teette noin.

Mulla ei olekaan tapana sallia vieraiden tulemista meille, jos se ei sovi meidän perheelle. Osaan olla rehellinen, enkä marttyyroi seläntakana!

PS. hoidamme lapset itse kera mieheni.

 

["vieras"]

[QUOTE="aap";24810382]Lähinnä kyse oli siitä ettei äitini voinut sanoa suoraan (taasKAAN). Sitten seläntakana taas marmattaisi ja olisi niin marttyyria [/QUOTE]

No sanoitko SINÄ suoraan äidillesi, että ette mene kylään ja miksi ette?

 

["vieras"]

[QUOTE="aap";24810556]Puhuu työhuolistaan, mutta kun ehdotan ratkaisua, jonka hän itsekin tietää, niin mitään ei tapahdu. Tätä jatkunut jo 10v, ylitöitä ylitöiden perään. Miksi hän vain valittaa vuodesta toiseen eikä tee asian suhteen mitään?[/QUOTE]
Sinulla on nyt oma perhe ja velvollisuus huolehtia siitä ensisijaisesti. Oman jaksamisen vuoksi on hyvä olla ottamatta paineita toisten luonteenvioista, jotka eivät välttämättä muutu mihinkään. Eikä siitä ainakaan mitään apua olekaan, jos sinun ratkaisusi tilanteeseen on, että valitat kanssa vaan. Annat äitisi olla nyt rauhassa ja älä sorru enää teinitemppuiluun tämän päivän jälkeen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24810598]No sanoitko SINÄ suoraan äidillesi, että ette mene kylään ja miksi ette?[/QUOTE]
Ei sano, vaan toimii samalla marttyyrityylillä. Itsessä on vaikea vaan huomata tätä puolta tai sitten voi aina vedota siihen, että toinen aloitti. Kasva aikuiseksi ap.

 

[-]

Mun äiti on samanlainen kuin sinä, ap. Aina pitäisi sopia meille kun hän armollisesti ilmoittaa halustaan tulla, ja aina ollaan ylitulkitsemassa ilmeitä ja eleitä ja loukkaantumassa puolesta sanasta. Koko ajan saa olla varpaillaan ja varoa sanomisiaan, en kerta kaikkiaan jaksa sellaista. Ei sellaisia ihmisiä jaksa nähdä jatkuvasti, ei ainakaan kiireen ja väsymyksen keskellä ex tempore.

Kasvaisit aikuiseksi ap, ei äitisi ole olemassa vain sinua ja lapsiasi varten ja etenkään vain teitä miellyttääkseen. Miten voi tuollaisestakin noin loukkaantua, että tulee tänne siitä kirjoittamaan?

Näinhän se on, että kukaan toinen ei voi tehdä ihmistä onnelliseksi tai pahoittaa toisen mieltä ("äitini pahoitti mieleni"). On niin paljon helpompaa syyttää toista kuin ottaa itse vastuu omasta elämästä. Vain sinä itse voit tehdä itsesi onnelliseksi tai pahoittaa mielesi. Vain itse voit päättää, miten reagoit toisiin ihmisiin ja asioihin. Siis todellakaan äitisi ei ole pahoittanut mieltäsi, sinä itse olet (ja aivan suotta). Ei äitisi ole vastuussa sinun tunteistasi. Get over it, moni selviää paljon pahemmastakin märehtimättä...

 

[--]

[QUOTE="aap";24810382]Lähinnä kyse oli siitä ettei äitini voinut sanoa suoraan (taasKAAN). Sitten seläntakana taas marmattaisi ja olisi niin marttyyria [/QUOTE]

Parahin ap. Teet juuri itse samoin. Et sanonut mitään suoraan äidillesi (laitoit tekstarin mitään selittelemättä!), ja sitten täällä vauhkoat äitisi seläntakana esittämässä marttyyria - voi voi säälikää mua, kun nyt mun äitini oli julma!

Mene jo itseesi.