H
hyi
Vieras
Piti veljeni kohta 1v tyttöä sylissään ja minä olin pöydän toisella puolella. Yhtäkkiä huomasin, että tyttö syö jotain lusikkaa ja kysyin, että kenen lusikkaa se nyt syö. Äitini sanoi, että hänen lusikkaansa.
Minä sanoin, että ei se sitä saa syödä jolloin äitini ihmetteli, että miksi kummassa ei saa. Olen jotain miljoona kertaa selittänyt äidilleni miten hammaskaries tarttuu, mutta tein sen taas. Äitini vain puhisi ja ihmetteli, että mitä vauhkoon (en vauhkonnut) ja sanoi, että kyllä ennenkin ne tutit putsattii omassa suussa. Totesin, että nykyään neuvotaan kyllä mieluummin laittamaan vaikka se likainen tutti suuhun kuin putsaamaan sitä omassa suussa.
Seuraavaksi äitini huusi veljelleni, että "jos tällä on sit ensi viikolla kuppa niin se on tullut multa". Sanoin, että puhuin kyllä hammaskarieksesta, en kupasta. Sitten äitini kysyi, että siitä tutin nuolemisesta jne minäkinkö olen sitten sen saanut, johon totesin, että kyllä. Ja äitini otti nokkiinsa.
Mummuni yritti vieressä kovasti peesata minua ja sanoi äidilleni, että se on hyvä, kun olen tarkka. Mutta sitten äitini alkoi ivata miua, että olin jo lapsena sellainen bakteerikammoinen jne. En jaksanut enää sanoa, mutta teki mieli sanoa, että jos lapsella on bakteerikammo niin siinä kohtaa voi vanhemmat katsoa peiliin eikä suinkaan alkaa pilkata sitte aikuisiällä asiasta. Ja minun bakteerikammoni oli kyllä ihan sitä, että pidin hyvää huolta käsihygieniasta.
Mutta yhtäkaikki, vaikka ei mietittäisi mitään kariesjuttuja niin minusta on ällöttävää antaa lapselle oma lusikka nuoltavaksi. Vanhemmat vielä voi halutessaan niin tehdä, mutta ei tarvi kyllä mummun antaa nuoltavaksi omaa lusikkaansa.
Minä sanoin, että ei se sitä saa syödä jolloin äitini ihmetteli, että miksi kummassa ei saa. Olen jotain miljoona kertaa selittänyt äidilleni miten hammaskaries tarttuu, mutta tein sen taas. Äitini vain puhisi ja ihmetteli, että mitä vauhkoon (en vauhkonnut) ja sanoi, että kyllä ennenkin ne tutit putsattii omassa suussa. Totesin, että nykyään neuvotaan kyllä mieluummin laittamaan vaikka se likainen tutti suuhun kuin putsaamaan sitä omassa suussa.
Seuraavaksi äitini huusi veljelleni, että "jos tällä on sit ensi viikolla kuppa niin se on tullut multa". Sanoin, että puhuin kyllä hammaskarieksesta, en kupasta. Sitten äitini kysyi, että siitä tutin nuolemisesta jne minäkinkö olen sitten sen saanut, johon totesin, että kyllä. Ja äitini otti nokkiinsa.
Mummuni yritti vieressä kovasti peesata minua ja sanoi äidilleni, että se on hyvä, kun olen tarkka. Mutta sitten äitini alkoi ivata miua, että olin jo lapsena sellainen bakteerikammoinen jne. En jaksanut enää sanoa, mutta teki mieli sanoa, että jos lapsella on bakteerikammo niin siinä kohtaa voi vanhemmat katsoa peiliin eikä suinkaan alkaa pilkata sitte aikuisiällä asiasta. Ja minun bakteerikammoni oli kyllä ihan sitä, että pidin hyvää huolta käsihygieniasta.
Mutta yhtäkaikki, vaikka ei mietittäisi mitään kariesjuttuja niin minusta on ällöttävää antaa lapselle oma lusikka nuoltavaksi. Vanhemmat vielä voi halutessaan niin tehdä, mutta ei tarvi kyllä mummun antaa nuoltavaksi omaa lusikkaansa.
