Äitipuoli, isäpuoli, lapsipuoli...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neljä-ilman-viidettä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

neljä-ilman-viidettä

Vieras
Ihan ensiksi, en halua tappelua aikaiseksi. Ja toiseksi, minulla ei ole henk. koht. kokemusta, siksi kysyn. Jos et osaa asiallisesti vastata, niin älä vastaa.

Asiaan: Kun nyt ei ole mikään uusi asia, että uusioperheessä on joskus ongelmia uusien perheenjäsenien kesken.
Ymmärrän oikein hyvin, että toisen lapseen ei välttämättä pysty solmimaan samanlaista tunnesidettä kuin omaansa (sen sijaan minusta sitä toisenkin lasta pitää kohdella kuin omaansa)
Ymmärrän myös lapsen kannalta sen, että kulkeminen kahden kodin välillä, uuden naisen/ miehen tuleminen äidin/isän rinnalle, saatikka uusien sisarusten syntyminen on kova paikka. Olen myös sitä mieltä, että tälläisessä tilanteessa aikuisen osapuolen on oikeasti oltava se AIKUINEN.

Se mikä minua kiinnostaa, on että miten ne lapsen oikeat isät/äidit toimivat tilanteessa jossa äiti/isäpuolella menee "hermo" puolison lapsen kanssa. Siis jos se ensiksi ollut lapsi koettelee perheen kestävyyttä enemmän kuin tarpeeksi.

Siis asettuuko vanhemmat lapsensa puolelle ja hyssyttelevät tilannetta, vai näkevätkö he tilanteen uuden puolisonsa kautta? Pystytäänkö asioita ratkomaan yhdessä vai onko uusi puoliso usein tilanteessa yksin?

Ratkaisujahan on varmasti yhtä monta kuin perheitäkin, mutta miten teillä?
 
Meillä mies kohtelee tässä perheessä kaikkia lapsia samalla tavalla. Tilanne on jo alusta saakka ollut tämmöinen.
Onneksi sillä itse olen aikoinaan saannut kasvaa kodissa jossa olen ollut aina ja ikuisesti se toisen miehen pentu pakollinen paha.
Meillä vaan on jotenkin ollut helppoa sulautua yhdeksi perheeksi. En tiedä miten mutta mutta näin on mennyt ei olle asian eteen tehty mitään kummenpaan annattu mennä omalla painollaan ja kaikki ovat saanneet etsiä sen oman paikkansa tässä kodissa.
Voihan se olla myös niinkin että alusta saakka olemme mieheni kanssa olleet tasavertaisia kasvattajia ´tämä on voinnut helpottaa elämäämme.
 
mun kokemus uusperhesstä on että mies asettuu aina lastensa puolele, koskaan ei saanut edes nätisti mistän sanoa, vaikka lapset rikkoikin kodin sääntöjä jatkuvasti joita taas minun lasteni piti noudattaa. Lasten bio-äidin panos oli se että muisti joka käänteessä painottaa miten meidän kotimme ei ole oikea koti, eikä äitipuoli ole mikään muu kuin palvelija
 
Meillä ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaankaan puolikkaita. Kokonaisia ihmisiä kaikki. Äitini on ollut yhtä paljon äiti ex-miehensä pojalle kuin pojan biologinen äiti, ellei jopa enemmänkin näin biologisen äidin kuoltua. Veljeni ovat veljiäni riippumatta täydellisistä verisiteistä.

Äitini ex-miehen poika tuli meille asumaan kesken pahimman murrosikänsä, koska hänen äitinsä ei enää saanut poikaa aisoihin. Äitini teki suurimman työn siinä, että poika sai peruskoulun loppuun ja sai heti perään suoritettua ammatin. Hänestä ei tullut syrjäytynyttä nuorta, koska aikuiset ymmärsivät tilanteen ja tekivät mitä vaadittiin unohtaen biologian ja pikkumaiset tunteet kuten kateus, mustasukkaisuus tms.

Ei hän mikään helppo nuori ollut, olimme samanikäisiä ja samalla luokalla samassa koulussa. Äitini on mielenterveyshoitaja ja tiukoilla säännöillä ja valvonnalla nuori saatiin asettumaan. Kotitöitä teki siinä missä me muutkin. Sama oli kohtelu kaikilla lapsilla.
 
Tytär½ on kokonainen ihminen, niin eno½ni ja täti½ni. Vain silloin, kun on aiheetta (kuten tässä keskustelussa) Tytär½ saa loppupäätteen ½.

Omanani rakastan.
 
Meillä on niin että minä olen usein yksin tilanteessa. Aikanaan oli aina minä vastaan lapset/lapsi. Tosin meillä (ikävä kyllä) minä myös olen kodin säännöt joutunut laatimaan enimmäkseen yksin :( Mies antaisi suurinpiirtein lasten olla (kärjistetysti) kuin elo pellossa.

Vastakkain asettelu tulee (nykyään harvemmin) siitä kuin mies vaatii yhteisiltä ja paljon nuoremmilta lapsilta enemmän kuin omaltaan. Ja sitä taas itse en voi sietää koska kyllä selkeästi vanhemman lapsen pitäisi ymmärtää enemmän kuin nuorempien.. Tosin tämä on nyt vuosien varrella tasoittunut aika paljon. Tässä perheessä on suurimmat taistot käyty perheen sisäisitä säännöistä ja siitä kuka noudattaa niitä ja KUKA VALVOO sääntöjen noudatusta. Tuo mies kun tuppas kaiken jättämään minun harteille. Ja sittenhän minä olin se kaiken pahan alku ja juuri :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Tytär½ on kokonainen ihminen, niin eno½ni ja täti½ni. Vain silloin, kun on aiheetta (kuten tässä keskustelussa) Tytär½ saa loppupäätteen ½.

Omanani rakastan.

Samma här. Näitä käsitteitä pakko joskus käyttää, että ulkopuoliset ymmärtäisivät. En tiedä, olemmeko dysfunctional vai erittäin functional family, sillä isäni vaimo on vienyt äitini keskellä yötä sairaalaan sydänvaivojen takia, eikä mitään negatiivista ole ilmassa leijunut.

Kuopuksellani on vain kokonaisia sisaruksia, vaikkei yksikään heistä ole hänen kanssaan samanvärinen. Itse asiassa, lapseni kerran tulivat pihalta kertomaan kummissaan, että naapurin tytöllä on puolikas sisko!
 
Uusperheessä lapsia tulee kohdella samanarvoisesti ja käytös aikuisilta myös sen mukaista. Siihen kuuluu niin lasten komentaminen kuin sallittu hermojen menetyskin, kun se on sellaista kuin olisi omienkin lasten kanssa.
 
Aika usein se vaan tuntuu olevan niin että lapsen isä/äiti päättää että sillä puolikkaalla ei ole oikeutta komentaa, käskeä, torua jne.. Ja lapsihan ottaa siitä kyllä varmasti kaiken irti.

Mun miehelläni oli entisessä suhteessa poikapuoli, olisi pitänyt pitää kuin omaa mutta ei saanut juuri tehdä näitä edellämainittuja. Eli tarkoitti siis sitä että miehen olisi pitänyt vaan olla aina kiva ja mukava ja tehdä kaikkea hauskaa pojan kanssa, jos poika oli vaikka tottelematon ei olisi saanut puuttua.

Meni tosi kauan ennenkuin meillä mies ymmärsi että saa puuttua jos mun lapseni käyttäytyy huonosti tms. Ja mielestäni lapsetkin arvostavat miestä isäpuolena paremmin kun ei ole "vain äidin mies" vaan todellakin tasavertainen kanssani.
 
Mulla ollut vain ja ainoastaan kokonaisia sukulaisia. Isäpuoli on isä, mummupuoli mummo jne. Mut on aina otettu avosylin sukuun vastaan ja olen aina voinut kutsua sen kummemmin miettimättä mummupuolta mummuksi, serkkupuolta serkuksi jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Uusperheessä lapsia tulee kohdella samanarvoisesti ja käytös aikuisilta myös sen mukaista. Siihen kuuluu niin lasten komentaminen kuin sallittu hermojen menetyskin, kun se on sellaista kuin olisi omienkin lasten kanssa.


täsmälleen näin, mutta kun toinen osapuoli kohtelee toisen lapsia koko ajan 2. luokan lapsina lopulta se omakin halu kohdella kaikkia tasapuolisesti alkaa kärsiä...ainakin mulla alkoi, kivittäkää vaan ihan vapaasti
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Tytär½ on kokonainen ihminen, niin eno½ni ja täti½ni. Vain silloin, kun on aiheetta (kuten tässä keskustelussa) Tytär½ saa loppupäätteen ½.

Omanani rakastan.

Samma här. Näitä käsitteitä pakko joskus käyttää, että ulkopuoliset ymmärtäisivät. En tiedä, olemmeko dysfunctional vai erittäin functional family, sillä isäni vaimo on vienyt äitini keskellä yötä sairaalaan sydänvaivojen takia, eikä mitään negatiivista ole ilmassa leijunut.

Kuopuksellani on vain kokonaisia sisaruksia, vaikkei yksikään heistä ole hänen kanssaan samanvärinen. Itse asiassa, lapseni kerran tulivat pihalta kertomaan kummissaan, että naapurin tytöllä on puolikas sisko!

Äijän ex hoiti esikoistani, kun Stasi oli 2 vkoa ja kävin koulussa tenttejä tekemässä... Eli aika laaja perhe olemme. Tytär½:n sisar½t, jotka eivät ole siis mitään sukua, ovat myös perhettä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:
Tytär½ on kokonainen ihminen, niin eno½ni ja täti½ni. Vain silloin, kun on aiheetta (kuten tässä keskustelussa) Tytär½ saa loppupäätteen ½.

Omanani rakastan.

Minäkin olen puolikas toiselle puolelle sukua jos virallisia ollaan. Mutta kuten kirjoitin, minulla ei ole kokemusta äiti, isä tai lapsipuolena olosta. Oma perheeni on kokonainen ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Uusperheessä lapsia tulee kohdella samanarvoisesti ja käytös aikuisilta myös sen mukaista. Siihen kuuluu niin lasten komentaminen kuin sallittu hermojen menetyskin, kun se on sellaista kuin olisi omienkin lasten kanssa.

No tätä mieltä minäkin olen. Harvoin vaan kuulee haukuttavan sillä tavoin omia lapsia, miten näitä puolison lapsia haukutaan.
 
Minä en kohtele mieheni lapsia kuin omiani (ei mulla edes ole omia lapsia), en pysty, ei ole sellaista tunnesidettä olemassa. Saan komentaa ja puuttua asioihin, ja sitä teenkin, yleensä ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla asioista. Isommat päätökset tekee lasten meillä ollessa mies, niihin en halua sekaantua. Mutta siis esim. vaikkapa huoneen siivouksesta voin komentaa ja komennankin eikä kukaan ota nokkiinsa. Jos taas kyse on vaikkapa yökylään päästämisestä, päätös ja vastuu on miehellä.
 
Mä olen mieheni lapsia lähes ominani kasvattanut osaltani n. kymmenen vuotta ennenkuin sain oman lapsen, joka on siis taapero tällä hetkellä.
En siis osaa vastata siihen, kuinka tasa-arvoisesti kohtelen lapsia, koska ikäerot ovat niin suuret.

Erimielisyydet miehen kanssa tulevat monesti siitä, kun suutun hänen lapsilleen jostain tekemättömästä asiasta josta olen tuhat kertaa aikaisemmin jo sanonut.

Tai jostain hölmöstä asiasta jota tekevät.
Toki komennan päivittäin monesta asiasta tarpeen tullen, se vielä ok miehelleni.
En koe olevani sen kamalampi suuttuessani, kuin bio-äiti voisi olla.
Välillä koen, että äitipuolella on äidin velvolllisuudet, mutta ei äidin oikeuksia. Se ottaa pattiin lujaa, siitä riidat!!

Omaa lastani rakastan enemmän ja eritavalla kuin miehen lapsia, miehen lapset ovat kuitenkin tärkeitä minulle silti.
 
tästä on meilläkin monet riidat saatu aikaan...mies kun ei ymmärrä että kaikki lapset ottavat joskus hemoille,niin omat kun "toisenkin". omillleni voin korottaa ääntä ja hermostua jos tekeevät jotain missä on jo hermoissa pitelemistä. hänen lapselleen en uskalla korottaa ääntä ilman omantunnon tuskia, vaikka samalla lailla pöljyilee kun muutkin. mies selitteli että hänen lapselle on outoa kuulla hermostumista tai tiuskimista äitipuolen suusta kun ei ole oma vanhempi. on minustakin kasvattaa lapsia tasaveroisesti ja samalla säännöillä kun yhdelle ei voi osoittaa että hermot menee aikuisella kun tarpeeksi koetellaan.

jokainen vanhempi tietää sen tunteen miten hyvässä ja pahassa voi olla luonnollisesti oman kanssa, siitä se side syntyy. lapsipuolen kanssa ollaan jotenkin varovasti, ei tarvitse ihmetellä miksi ei sidettä synny. ja on luonnotonta olla omassa kodissa. kyllähän ne muutkin lapset huomaa että kohtelen yhtä silkkihansikkain kun en uskalla olla niin kuin omiani kohtaan kun hermot menee......silti vaaditaan tasaveroista kohtelua,no ei ole tuollainen. äiti en ole mutta kyllä saa hermot mennä huonosti käyttäytyvälle lapselle oli äiti tai ei.
 
Olisi epäreilua ja kehitykselle haitallista kohdella lapsia eriarvoisesti. "lapsipuolikin" kaipaa ehdottomasti rajoja, siinä missä rakkauttakin!

Meillä ei ole koeteltu perheen kestävyyttä, mutta kurinpito minulta/mieheltäni on silti aivan sama kaikille lapsille!

Mieheni ei koskaan ole hyssytellyt kun annan lapsille palautetta. Se nyt olisi jo kasvatuksellisestikin äärettömän typerää.
 
Deposit professionals acquire earnings by simply collecting a managing payment along with a performance cost. Managing fees consist of 1%-4% annually of money expended; functionality service fees cover anything from 10%-50% in the resources twelve-monthly returning. Almost all money use your high-water mark concept which often says in which efficiency costs are only gathered in internet income after loss from prior several years have been deducted. prentice capital Check out the actual ProShares UltraShort Purchaser Providers (SCC) inverse ETF. This kind of account was designed to supply dividends 2x your inverse in the Dow Jones You. Ohydrates. Client Products and services Directory. (In various other terms, the idea rises if the customer services industry comes. )
 

Yhteistyössä