Äitiydestä..

[Myrskynmerkki]

Mä oon jo pitkään miettiny yhtä juttua..äitiydestä tai lähinnä vanhemmuudesta.
Nykyäänhän me aikuiset ollaan täällä lapsia varten..tehdään kaikkemme että niillä on hyvä olla. Ostetaan kalliit vaatteet,viedään harrastuksiin ja halutaan että lapsilla on hyvät edellytykset kaikkeen. On kavereita,hienot pyörät,dvd-soittimet ja uusimmat trendivaatteet.
Miten se sitten ennen oli???? Miten lapset (meidän vanhemmat tai isovanhemmat) pärjäs kun lapset oli "vaan" osa perhettä..ne eli siinä mukana.
Nykyään me ollaan täällä ainoastaan siks että meidän lapsista tulis mallikansalaisia..ennen ei äidit tollasia murehtinu vaan oletusarvona oli se että lapsista tulee normaaleja kansalaisia.
Mun ystävä (lähes 15v vanhempi) sano joskus mulle että älä hössötä lapsen kaa niin kovin,hajotat ittes. Se sano että lapsen kuuluu kasvaa perheessä ns. myös itekseen ilman että sitä KOKO ajan paapotaan ja varjellaan joka kolhulta ja vaaralta. Että lapsi kasvaa siinä sivussakin ilman että sitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä..että elämä opettaa myös. Silloin kauhistelin tota ajatusmaailmaa esikoinen sylissä ja menin kotiin syöttämään sitä JUST oikeella kellonlyömällä.
Nyt kymmenen vuoden jälkeen tajuan mitä se tarkotti..mäkin olen kehittyny mielestäni äitinä enkä hössötä niin jumalattomasti kuin ennen. Olen jopa ruvennut ajattelemaan että minulle on tässä maailmassa jokin muukin tehtävä kuin äitiys(vaikkakin se olen hautaan asti). Olen tajunnut että olen täällä myös kumppaniakin varten ja moooonia muita asioita.
Tajuskohan kukaan mitä mä tarkotan

 

[vieras]

Minä kyllä tajusin. Ja en todellakaan ole mikään hössöttäjä äiti. Siksipä sukulaiset aina niin hyvin osaavatkin arvostella minua kuinka huono äiskä mä olen.

 

[kangasajuruoho]

Jooh, tajusin, tosin mä en milloinkaan ollutkaan täällä vain lasta (ja etenkään mainitsemaasi lapsen mukavaatimaa materiaa) varten.

Elämä on monimuotoista, ei pelkkää jotain, lyhyitä poikkeusjaksoja lukuunottamatta.

 

[Kylkiluu]

Tajusin =)
Samaa oon joskus miettinyt itsekin ja tullut siihen tulokseen, että vaikka lapsi onkin mulle tärkeintä tässä maailmassa ja teen kaikkeni taatakseni hänelle hyvän alun elämään, mun elämälläni on muitakin tarkoituksia. Lapsi kasvaa osana perhettämme, ei perheenpäänä... Haluaisin tarjota hänelle ennen kaikkea aitoa ja pyyteetöntä rakkautta, huolenpitoa ja välittämistä. Aineellinen hyvä ei varmasti aja näiden tarpeiden yli.

 

[Sudenkorento]

Samaa mieltä ja meidän vanhempien tulisi muistaa että lapsikin tarvitsee omaa aikaa.

 

[mamma]

Meillä on kolme lasta, esikoisen kanssa pingotin paljon enemmän, nyt olen mielestäni paljon rennompi ja varmempi äiti. Kolmas vauva syö kun on nälkä ja nukkuu kun on väsynyt ja on tosi tyytyväinen. Meillä kaikki lapset ovat aina olleet alusta alkaen juuri perheenjäseniä, me touhuillaan kotijuttuja yhdessä, ei me lapsia ainakaan vielä olla harrastuksiin kuskattu. Kotona olo yhdessä vanhempien ja sisarusten kanssa kasvattaa meidän mielestä parhaiten (tietysti isommat lapset ovat myös olleet päiväkodissa, siinä mielestämme lapsille harrastusta tarpeeksi) normaalikansalaisiksi.

 

[Kotilehmä]

Samoilla linjoilla myös minä. Lapset tykkäävät onnellisista vanhemmista ja siksi vanhempien tulee pitää huolta myös omasta jaksamisestaan.

 

[vieras]

Juurikin mietimme kaverin kanssa näitä asioita kun totesimme että meillä molemmilla oli lapsena ollut 3v sama talvihaalari käytössä. Ja HALPA sellainen. Ei puhettakaan tonnin Reimoista tms. Ja olemme terveitä normaaleja kunnon kansalaisia.

 

[triplamama]

ihanaa, että joku muukin ajattelee, että äitiys on vain yksi ulottuvuus minuudessani/naiseudessani. minäkään en jaksa vertailla, hössöttää enkä päteä lapsillani. mutta monet tekee niin, ja pitää lasta projektina. hiukka säälittävää.

 

[Kylkiluu]

Juurikin mietimme kaverin kanssa näitä asioita kun totesimme että meillä molemmilla oli lapsena ollut 3v sama talvihaalari käytössä. Ja HALPA sellainen. Ei puhettakaan tonnin Reimoista tms. Ja olemme terveitä normaaleja kunnon kansalaisia.

Samma här
Vanhoja kerhokuvia ja ala-asteen luokkakuvia on hauska katella. Kaikilla on päällä vähän mitä sattuu, värit eivät läheskään kaikilla ole mitenkään sävy sävyyn... Ja ulkovaatteet olivat mitä isommilta sisaruksilta oli satuttu perimään tai jostakin halvalla ostamaan. Ei ollut cordura-kankaita ja teipattuja saumoja. Välillä vermeet kastuivat pahastikin kun hangessa pyörittiin, varpaat jäätyivät ja tumput kastuivat. Sitten vaan kotiin kuivattelemaan.
Ja ihan yhteiskuntakelpoisia meistä tuli, suurimmaksi osaksi, vaikka lapsena oli yllä vähän mitä sattuu eikä lelutkaan olleet viimeistä huutoa
:xmas:

 

[vieras]

SAmaa mieltä minäkin ap:n kans.
Mulla kyllä kesti jonkun aikaa lasten synnyttyä tajuta, et mä oon muutakin kuin ÄITI pelkästään! Vois sanoo, et kun ton hiffasin niin elämä ei vois onnellisempaa olla!

 

[vartooja]

Tajusin ja samoilla linjoilla olen sun kanssa :wave: =)

 

[Myrskynmerkki]

Kiva että tajusitte
Välillä huolestuttaa kattoa äitejä jotka kokoa ajan kelaa ja märehtii lapsiaan. Toki minäkin,ainahan niistä on huoli esim ettei koulumatkalla käy mitään ja etteivät sairastu yms..
Mutta kun on näitä äitejä jotka hajottaa ittesä kulkemalla lapsen perässä ja varjelee niitä joka asialta. Lapsi ei ikinä opi selviimään vaikeuksista itekseen eikä siihen edes kannusteta. Lohduttaa ja auttaa tietty pitää mutta joka asialta me ei valitettavasti pystytä varjelemaan,niin paljon ku se sattuukin.
Hyvä esimerkki oli kaveri joka kävi lapsen kaa meillä..sillä oli jättisäkki vaatetta,lelua ja ruokaa mukana ja tarkotuksena oli olla muutama tunti meillä. Se kulki lapsen perässä hokien koko ajan: onko nälkä,onko jano,varo nyt,tuu syliin. Ota nyt vettä,ai ei sitä,haluatko mehua,onko kuuma?? Ja kyse ei ollut vauvasta..meillä on lapsiystävällinen koti (tietenkin) eikä täällä ollut 50 astetta lämmintä saati sitten pakkasta
Meinasin huutaa sille että Anna sen lapsen nyt jo per..le olla rauhassa ja leikkiäkin vähän!!
Nää äidit usein katkasee kaikki kaverisuhteet,oma maailma pyörii vaan lasten ympärillä. Mutta kun vaikeuksia tulee niin sitten tukea ja neuvoja kaivataan vaikka ei olla vuoteen pidetty yhteyttä :/
Ei omaa minuuttaan tarvitse uhrata äitiyden takia..mä ainakin tarvitsen ja kaipaan usein ystäviä ja aikuisten kanssa puhumista..ja muustakin kuin lapsista. Joskus tekee hyvää jauhaa pas..aa,juoda kahvia ja polttaa sata tupakkaa ystävän kanssa..sitten jaksaa taas mennä kotiin ja alottaa pyllyjen pesut ja lelujen keräämiset.
Pitäkää ittenne NAISINA naiset!!!