S
Surullista
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja jaana2:
Aina riittää superäitejä jotka tekevät kaiken oikein kun me muut teemme kaiken aina väärin.
Aina riittää superäitejä jotka tekevät kaiken oikein kun me muut teemme kaiken aina väärin.
N
ninnu2
Vieras
Minusta on oireellista, että jos on itse tehnyt jonkun valinnan lapsen hoidon suhteen, niin pitää sitä ainoana oikeana ja mahdollisena. Kaikki muut tavat toimia ovat huonoja. Miksi omaa näkemystä pitää pitää niin ehdottoman oikeana? Miksi ei voi sallia muita tapoja elää? Kyllä lapsen hoidon järjestäminen on joka perheessä niin monien asioiden ja valintojen summa, että yhtä oikeaa ratkaisua ei voi olla. Ystäväni joutui viemään lapsensa 3 kk hoitoon, koska työskenteli kunnassa, jossa oli vain yksi kaupunginarkkitehdin paikka. Hän haki sitä ja hänelle sanottiin, että saat sen, jos aloitat heti. Ja hän aloitti. Lapsi on nyt 7- vuotias ja ainakaan ei vaikuta hirveän traumatisoituneelta. Iloinen ja reipas lapsi on. Asioilla on puolensa ja puolensa.
M
mami5
Vieras
Jokainen perhe/lapsi on oma yksilönsä jolla on erilaiset tilanteet, tavat ja tarpeet. Lapset ovat niin erilaisia, toinen menee "kivutta" hoitoon ja toisella hoitoon sopeutuminen itkuisine vanhempien perään huuteluineen vie kauemmin. Tätä tämä elämä on, ei ole oikeaa tai väärää tapaa toimia tässäkään asiassa. Päiväkodissamme on ollut 10kk iässä tarhaan tuotuja lapsia jotka eivät ole olleet moksiskaan hoitopaikkaan tulemisesta, toisilla alle vuoden ikäisillä ja vanhemmillakin lapsilla on vaikeuksia erota aamulla vanhemmistaan, mutta yleensä pikkuisen itku loppuu, kun äiti tai isä häviää näköpiiristä. Monen vuoden hoitoajan jälkeen itketään yhdessä viimeisenä hoitopäivänä ennen esikouluun lähtöä niin hoitajat, vanhemmat kuin lapsetkin, tarha-aika on ollut lapsen elämässä yksi ehkäpä tärkeimmistä jaksoista ja sen loppuminen on kaikille osapuolille haikeaa...
Itselläni äitinä on kokemuksia kummastakin, vanhimmat lapseni olen hoitanut kolme vuotiaaksi kotona ja kaksi nuorimmaista ovat lähteneet/lähtee päiväkotiin alle kaksi vuotiaana. Elämä lasten kanssa kotona oli ihanaa ja antoisaa aikaa, mutta aikansa kutakin. Nyt tilanteemme on muuttunut ja perhekoko kasvanut, joten äidinkin täytyy mennä aikaisemmin takaisin töihin, vaikka haikeaa se tulee taas olemaan
Itselläni äitinä on kokemuksia kummastakin, vanhimmat lapseni olen hoitanut kolme vuotiaaksi kotona ja kaksi nuorimmaista ovat lähteneet/lähtee päiväkotiin alle kaksi vuotiaana. Elämä lasten kanssa kotona oli ihanaa ja antoisaa aikaa, mutta aikansa kutakin. Nyt tilanteemme on muuttunut ja perhekoko kasvanut, joten äidinkin täytyy mennä aikaisemmin takaisin töihin, vaikka haikeaa se tulee taas olemaan
L
Liisa89
Vieras
Olen nähnyt liikkaa hyvin pahantuulisia ja laiskoja kotiäitejä. Kotiäitiys ei ole vaikeaa eikä raskasta. Kokemusta on! Erosin työpaiksta vapaaehtoisesti YT:n seurauksena ja sain vuoden palkan. Olen kotona ja nautin palkkaa! Harrastan lapseni kanssa ja tuntuu kuin olisin lomalla!
A
Aioli
Vieras
Onko tämä yhden totuuden toitottamisen palsta vai keskustelupalsta? Näyttää olevan kiellettyä esittää mitään taaperoiden kotihoitoa kannattavia huomioita. Tosi voimakkaita tunnereaktioita ainakin saa vastaansa ihan asialliseen viestiin.
En ainakaan itse ole nostanut itseäni millekään jalustalle valintani puolesta tai "uhrannut mitään missään alttarilla" niinkuin tuolla joku runoili. Minä pidän oman lapseni kohdalla parhaana ratkaisuna kotihoitoa alle 2-vuotiaana siispä toimin sen mukaan. Tiettyjä uhrauksia se perheeltä vaatii, mutta ihan vapaaehtoisesti maksan viulut, ruuhka-Suomen hinnoilla ja akateemisena itsekin, mitä sitäkin joku edellä kyseenalaisti. Monelle kotihoito ei ole mahdollista, sen tiedän ihan hyvin. Sattuu vaan olevan itselle tärkeä asia, josta uskon lapseni hyötyvän. Joku toinen ehkä pitää lapsen viemistä toisen hoitoon lapselle/perheelle/itselle parempana ratkaisuna. Ihmisillä on eri prioriteetit, mikäs siinä. Jokainen taaplaa tyylillään.
En ainakaan itse ole nostanut itseäni millekään jalustalle valintani puolesta tai "uhrannut mitään missään alttarilla" niinkuin tuolla joku runoili. Minä pidän oman lapseni kohdalla parhaana ratkaisuna kotihoitoa alle 2-vuotiaana siispä toimin sen mukaan. Tiettyjä uhrauksia se perheeltä vaatii, mutta ihan vapaaehtoisesti maksan viulut, ruuhka-Suomen hinnoilla ja akateemisena itsekin, mitä sitäkin joku edellä kyseenalaisti. Monelle kotihoito ei ole mahdollista, sen tiedän ihan hyvin. Sattuu vaan olevan itselle tärkeä asia, josta uskon lapseni hyötyvän. Joku toinen ehkä pitää lapsen viemistä toisen hoitoon lapselle/perheelle/itselle parempana ratkaisuna. Ihmisillä on eri prioriteetit, mikäs siinä. Jokainen taaplaa tyylillään.
M
mrrrrrrrrrrrrr
Vieras
Sisko joutui laittamaan 1,3 vuotiaansa päiväkotiin olosuhteiden pakosta. On ollut kamalaa seurata vierestä kuinka paha lapsen on olla. Kaikki päivät tähän asti olleet yhtä itkua (pari kuukautta), Päiväkoti ei ole pystynyt tarjoamaan turvallista ja tuttua omahoitajaa ja tunnelma muutenkin hoitopaikassa kireä ja väsynyt. Lasta ei ole saatu syömään eikä nukkumaan tarhassa. Sivusta seuranneena en voi harkitakkaan oman lapsukaiseni laittamista noin pienenä tarhaan. Jos pakko saada hoitoon niin sitten harkitsen hoitajan palkkaamista kotiin tai perhepäiväkotia tai ryhmistä. Toivottavasti saan jostain ilta ja viikonloppuhommia, sillä omasta työstäni meinaan jäädä hoitovapaalle.
I
Iitu1.
Vieras
Edelliselle:ilmeisesti siskosi lapsi ei sopeudu päiväkotiin joten eikö hänelle voi suunnitella muunlaista hoitoa,esim.hakea perhepäivähoitajalle?Jos lapsi noin ahdistunut niin muutoksia saatava aikaiseksi lapsen parhaaksi.Ei kenenkään tarvitse pelätä tai inhota hoitopaikkaa.Kurja tilanne,ei voi kuitenkaan yleistää että kaikilla lapsilla sama juttu.
N
No niin taas
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mää vaan:
Eikö tämä ole keskustelupalsta, jonka ideana on nimenomaa omien kokemusten esille tuominen? Jos tarkoitus olisi esittää vain tieteellistä faktaa, voisi keskustelu jäädä laimeaksi. On totta, että lapsen varhaisen kehityksen tutkimus on epäilemättä edistynyt 30:ssä vuodessa. Se ei silti muuta sitä tosiseikkaa, että moni 70-luvulla päiväkodissa ollut ei ole kokemuksistaan traumatisoitunut: ellet sitten väitä, että myös ihmisen psyyke on 30:ssä vuodessa oleellisesti muuttunut? Unohdat myös, että juuri tutkimuksen edistymisestä johtuen myös päiväkodit, niiden toimintatavat ja henkilökunnan koulutus on nykyään aivan erilaista kuin 70-luvulla.
On hienoa, että Suomessa on mahdollista tehdä erilaisia ratkaisuja lapsen hoidon suhteen: voi jäädä kotiin, tai viedä lapsen hoitopaikkaan. Kukin perhe voi tehdä oman ratkaisunsa omista lähtökohdistaan käsin. Kunpa nyt vain me naiset lakattaisiin syyllistämästä toinen toisiamme siitä, että olemme voineet päätyä erilaisiin ratkaisuihin.
F
Frida2
Vieras
Löytyipäs ajankohtainen ketju! Olen itse menossa töihin keväällä jolloin vauvani täyttää vuoden. Olen sopinut tekeväni töitä 3 päivää (aika pitkää päivää) viikossa. Olemme palkanneet kotiin hoitajan siis kolmeksi päiväksi. Mieheni päsee töistä jo kello 15, joten "hoitopäivät" lapsellamme on noin 6h, joista 2h hän nukkuu päiväunia. Mitä mieltä olette tällaisesta järjetelystä? Itse mietin onko lapselle jotenkin haitallista, että elämään astuu uusi hoitaja (joka on kyllä tutun tuttu, mutta siis lapsellemme uusi) juuri tuossa vuoden korvilla? Jotenkin tämä on minusta järkevin ratkaisu, joskaan ei kyllä halvin, mutta tulee taas toisaalta halvemmaksi kuin se, että olisin itse kotona. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta järjestelystä? Miten olette muuten työssäkäyvät äidin jaksaneet "perheenpyörityksen" töiden ohella? Pitää ainakin sopia kodinhoitoon liittyvistä kuvioista miehen kanssa uudelleen. Nyt kun olen ollut kotona olen hoitanut kaiken; siivouksen, pyykkäyksen, lapsen ja kaupassakäynnin. Kirjoittakaahan kokemuksianne! Ja ei syyllistetä toisiamme. Ollaan hyviä äitejä kaikki, toiselle sopii toinen ja toiselle toinen vaihtoehto. Hyvinvoiva äiti on lapselle paras äiti! (tarkoitan, että jos toiselle äidille oma työ on kaikki kaikessa saattaa hän olla "väkisin" kotona ollessaan lapselle huonompaa seuraa kun esim. hyvä perhepäivähoitaja) Äh, toivottavasti tajusitte pointtini. Kokemuksia kaipaillaan!
A
Aioli
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mää vaan:
Alkuperäinen kirjoittaja No niin taas:
>> Ei minusta "mää vaan" syyllistä ketään. Hänhän vaan esittää oman neuvonsa/pyyntönsä. Ihan osuva vetoomus minusta niille, jotka sanovat etteivät "viitsi uhrautua" ja "ettei se tee heistä yhtään parempia vanhempia". Oman edun väliaikainen uhraaminen lapsen parhaan vuoksi silloin kun se on mahdollista voi minusta joissain asioissa nimenomaan olla hyvää ja kypsää vanhemmuutta.
Alkuperäinen kirjoittaja No niin taas:
Kyllä kai keskustelupalstallakin voi edes joskus esittää myös faktaa mielipiteidensä tueksi. Ellei sitten kaikki yleisempään tietoon nojaava argumentointi olekin kokonaan kielletty. Pitää vaan vouhkata ihan pelkästään tunteella ja omasta kokemuksesta.. Kyllä mulla ainakin omaan vanhemmuuteen ja sen kokemiseen ihan olennaisesti kytkeytyy aiheesta hankkimani tieto.
H
Huokaus
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Aioli:
Jos "mää vaan" todela halusi lähettää viestinsä niille, jotka ovata vanhemmaksi epäkypsiä, hyvä niin. Mutta viestiketjuun kirjoittaneista ei mielestäni yksikään ole ollut valmis olemaan kaikin tavoin hyvä vanhempi, vaikka ei olisi taloudellisia tai muita edellytyksiä hoitaa lasta kotona vuosia. Edelleen olen myös sitä mieltä, ettei lapsensa eteen uhrautuminen tee kenestää hyvää vanhempaa. Uhrautumisella itse ainakin tarkoita vanhempia, jotka elävät vain lapselleen, eivät enää itselleen tai puolisolleen. Kyse ei ole edes viitsimisestä: minun pääni ei ainakaan kestä, jos päiväni täyttyisivät vain lapsesta. Olen parempi äiti lapselleni olessani itsekin onnellinen.
Alkuperäinen kirjoittaja No niin taas:
Kyllä kai keskustelupalstallakin voi edes joskus esittää myös faktaa mielipiteidensä tueksi. Ellei sitten kaikki yleisempään tietoon nojaava argumentointi olekin kokonaan kielletty. Pitää vaan vouhkata ihan pelkästään tunteella ja omasta kokemuksesta.. Kyllä mulla ainakin omaan vanhemmuuteen ja sen kokemiseen ihan olennaisesti kytkeytyy aiheesta hankkimani tieto. [/quote]
Totta kai saa myös esittää faktoja, olivat ne sitten sellaisia jotka pystyy osoittamaan faktoiksi, tai jotakin jonka muistaa joskus lukeneensa ja arvelee kiinnostavan muita. Eikä tässä nyt kukaan (tai ainakaan kovin moni) ole "vouhkannut", vai onko muka? Kysymys oli kuitenkin nimenomaa siitä, että minä en näe mitään pahaa siinä jos kertoo omia kokemuksiaan omasta lapsuudestaan: se on myös asian yksi puoli, vaikka siitä niin innokkaasti tässä ketjussa ryhdyttiinkin tuomitsemaan. Jos luit koko perustelut, ymmärtäisit miksi näin on.
No se siitä keskusteluetiketistä tällä kertaa. Rintamalinjoja näemmä vedetään ja poteroita kaivetaan kovin innokkaasti vaikka alunperin keskustelu oli ihan asiallista. Edelleen korostan toivettani siitä, että sallitaan erilaiset ratkaisut, mielestäni esimerkiksi ylin ei ole kovinkaan salliva. Lisäksi voisi toivoa, ehkä turhaan, että sallittaisiin myös erilaiset mielipiteiden tavat ja ilmaisut.
Kaikesta ei tarvitse vetää hernettä nenään. Minkä yritän itsekin muistaa.
E
eräs äiti
Vieras
Itselläni oli ennen raskautta alkanut määräaikainen työsuhde, joka päättyi äitiysloman aikana. Vanhempainvapaan päätyttyä minulla ei siis ollut työpaikkaa jonne palata. Onneksi, koska en olisi ihan niin pientä lastani raaskinut vielä hoitoon viedäkään. Ja hoitovapaalle jääminen olisi koetellut aika kovasti talouttamme. Jäin siis työttömöksi. Ehdin olla työttömänä (liiton päivärahaa nauttien) 2kk, kun minulle tarjottiin (ei työvoimatoimistosta, vaan suoraan työpaikasta) uutta työtä. Vakituista työtä, vieläpä. Muutaman yön pyöriskeltyäni soitin työpaikkaan ja sovin haastatteluun menon. Työnantaja hyväksyi ehtoni: aloitin vasta, kun poikani oli paria päivää vaille 1v., ja työviikkoni on vain 3 päiväinen.
Poikani aloitti perhepäivähoidossa siis tänä syksynä. Hän on hoidossa 3 pv viikossa, keskimäärin 6 tuntia per päivä. Alussa lapsi tietenkin ikävöi äitiä ja isää, mutta nyt on mennyt jo pari kuukautta vallan mainiosti. Kaverit tuntuvat olevan lapselle tärkeitä ja joskus on jopa tullut itku, kun on pitänyt lähteä kotiin kesken leikkien!
Mielestäni jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus päästä toisten lasten seuraan useamman kerran viikossa. Eli niidenkin lasten, jotka ovat kotihoidossa, tulisi päästä jonnekin ihmisten ilmoille, kerhoihin tms. Ei äiti voi korvata kavereita ja sellaista "lapsiseuraa".
Poikani aloitti perhepäivähoidossa siis tänä syksynä. Hän on hoidossa 3 pv viikossa, keskimäärin 6 tuntia per päivä. Alussa lapsi tietenkin ikävöi äitiä ja isää, mutta nyt on mennyt jo pari kuukautta vallan mainiosti. Kaverit tuntuvat olevan lapselle tärkeitä ja joskus on jopa tullut itku, kun on pitänyt lähteä kotiin kesken leikkien!
Mielestäni jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus päästä toisten lasten seuraan useamman kerran viikossa. Eli niidenkin lasten, jotka ovat kotihoidossa, tulisi päästä jonnekin ihmisten ilmoille, kerhoihin tms. Ei äiti voi korvata kavereita ja sellaista "lapsiseuraa".
K
-kaisa--
Vieras
mä olen viemässä lapseni perhepäivähoitoon 10kk iässä. Kyllä täytyy myöntää, että onhan sitä huoli ja murhe sydämessä toisaalta... toisaalta taas usko siihen, että lapsi pärjää kyllä ja että alle vuoden ikäinen usein sopeutuu jopa paremmin hoitoon kuin yli vuodenikäinen. Näin ainakin alan ihmiset sanovat, että äidille se hoitoonvieminen tuntuu olevan lasta raskaampaa. Alan tehdä lyhennettyä työviikkoa, olen sitten yhden päivän lapsen kanssa "ylimääräistä" kotona. Osittainen hoitovapaa on ihana keksintö.
Itse olen aikoinaan ollut kotihoidossa kouluikään asti. Paras lapsuudenystäväni oli ollut tarhassa alle vuodenikäisestä. Kummallekaan ei tainnut pahempia traumoja jäädä. Mikäli saamme toisen lapsen pienellä ikäerolla, olisin taas esikoisenkin kanssa kotona hänen ollessaan vielä alle 2/3v. Täytyy sitten katsoa uudelleen, josko olisi mahdollista jäädä pitemmäksi aikaa kotiin siinä vaiheessa. Toki toisen lapsen syntyinen ei ole itse päätettävissä... mutta toiveissa kuitenkin on.
Itse olen aikoinaan ollut kotihoidossa kouluikään asti. Paras lapsuudenystäväni oli ollut tarhassa alle vuodenikäisestä. Kummallekaan ei tainnut pahempia traumoja jäädä. Mikäli saamme toisen lapsen pienellä ikäerolla, olisin taas esikoisenkin kanssa kotona hänen ollessaan vielä alle 2/3v. Täytyy sitten katsoa uudelleen, josko olisi mahdollista jäädä pitemmäksi aikaa kotiin siinä vaiheessa. Toki toisen lapsen syntyinen ei ole itse päätettävissä... mutta toiveissa kuitenkin on.
A
Aioli
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Huokaus:
Syvä huokaus vaan sinullekin..
Minä taas olen sitä mieltä, että haluttomuus missään asiassa uhrautua toisen eteen on tämän yliyksilöllisen ajan tuote ja tuo "Olen parempi äiti lapselleni olessani itsekin onnellinen." on nykyään naistenlehtien hoetuimpia lauseita. Minä olen onnellinen siitä, että lapseni voi hyvin. Toki elämään paljon muutakin hyvää ja kivaa mahtuu, puolisoa unohtamatta, mutta lapsi on tämän lyhyen taaperoajan prioriteetti nro 1. Siksi tarjoan hänelle sellaisen startin elämään, jonka itse parhaaksi näen. Muut tehkööt mitä lystäävät. Itselleni olen jo ehtinyt elää ja ehdin toivottavasti vielä pitkään
Tämä vaan ei nykyään ole "sallittu" mielipide, josta syystä tietää saavansa loskaa niskaan jos uskaltaa näin sanoa. Mutta painunpa nyt kiellettyine mielipiteineni kaivelemaan poteroita ja tuomitsemaan ja syyllistämään muita naisia kahvikupposen ääreen, vaikka laiskana ja yliuhrautuvana kotiäitimarttyyrina sitä tuskin ansaitsisin
N
N#"@
Vieras
Sanonpa vain, että
- jos koti on turvallinen (ei taloudellisia, sosiaalisia, päihde- ym ongelmia)
- vanhempien parisuhde kunnossa,
- vanhemmat tasapainoisia,
- lasten kanssa vietetään aikaa ja
- panostetaan lasten kasvattamiseen ja sosiaalistamiseen..
niin tuskin se, että lapsi menee päivähoitoon 1-3 -vuotiaana, pilaa lapsen tulevaisuuden tai tekee tästä jotenkin tunnevammaisen.
- jos koti on turvallinen (ei taloudellisia, sosiaalisia, päihde- ym ongelmia)
- vanhempien parisuhde kunnossa,
- vanhemmat tasapainoisia,
- lasten kanssa vietetään aikaa ja
- panostetaan lasten kasvattamiseen ja sosiaalistamiseen..
niin tuskin se, että lapsi menee päivähoitoon 1-3 -vuotiaana, pilaa lapsen tulevaisuuden tai tekee tästä jotenkin tunnevammaisen.
0
007
Vieras
Aioli: Älä ota täällä keskusteluja asioita liian vakavasti. Et ole yksin oikeassa, eikä kukaan muukaan ole. Mielipiteet on mieleipiteitä. Mikään tapa ei ole ainoa oikea ja paras. Ei sinunkaan, niinkuin ei takuulla kenenkään muunkaan.
Yliuhrautuvaisuus on kautta aikain ollut hyödytöntä. Ei vain nykytrendinä.
Yliuhrautuvaisuus on kautta aikain ollut hyödytöntä. Ei vain nykytrendinä.
0
008
Vieras
A
ap10
Vieras
Ompas keskustelu kääntynyt kinasteluksi...Eipä ollut tosiaan tarkoitus pistää pystyyn väittelyä siitä mikä on parasta lapselle ja mikä ei. Jokainen meistä tekee omat ratkaisunsa ja toki, kuten meidänkin tapauksessamme, koittaa löytää perheelle parhaiten sopivan ratkaisumallin. Olin kiinnostunut vaihtamaan mielipiteitä tästä mieltäni ahdistavasta aiheesta ja kuulemaan muiden näkökulmia. Ja niitä olen paljon saanutkin, kiitoksia! Lisäksi autoitte miestäni (joka on tosi jäärä näissä raha-asioissa näkemään asian toisen puolen kiitoksia Ellit! Täytyyhän sen olla niin, että jos vanhemmat rakastavat lastaan ja ovat tasapainossa, taloudelliset ja sosiaaliset asiat on ok, parisuhde voi hyvin jne. niin kyllä se lapsi päivähoitoon sopeutuu ja siitä tulee osa hänen turvallista kasvuympäristöään. Näin haluan ainakin itse uskoa. Toki meilläkin on suunnitelmissa toisen lapsen hankinta jossain vaiheessa ja ehkäpä minulla on silloin mahdollisuus "korvata" lapselleni hieman näitä kuukausia (nyt kun joudun 1v1kk hänet hoitoon laittamaan)....Tämä hoitopaikka vs. kotihoito on nykyajan naiselle ahdistava kysymys. Se tulee hyvin esiin tässäkin ketjussa. Ajan henkeen kun kuuluu tietynlainen täydellisyyden tavoittelu (ainakin työelämässä ihmisistä revitään kaikki irti). Mielestäni ilmassa on myös hieman "täydellinen äiti" henkeä...Pitää muistaa, että kukaan meistä ei ole täydellinen loputtomasti...Oli sitten kotona lasten kanssa tahi työelämässä...
kiitoksia Ellit! Täytyyhän sen olla niin, että jos vanhemmat rakastavat lastaan ja ovat tasapainossa, taloudelliset ja sosiaaliset asiat on ok, parisuhde voi hyvin jne. niin kyllä se lapsi päivähoitoon sopeutuu ja siitä tulee osa hänen turvallista kasvuympäristöään. Näin haluan ainakin itse uskoa. Toki meilläkin on suunnitelmissa toisen lapsen hankinta jossain vaiheessa ja ehkäpä minulla on silloin mahdollisuus "korvata" lapselleni hieman näitä kuukausia (nyt kun joudun 1v1kk hänet hoitoon laittamaan)....Tämä hoitopaikka vs. kotihoito on nykyajan naiselle ahdistava kysymys. Se tulee hyvin esiin tässäkin ketjussa. Ajan henkeen kun kuuluu tietynlainen täydellisyyden tavoittelu (ainakin työelämässä ihmisistä revitään kaikki irti). Mielestäni ilmassa on myös hieman "täydellinen äiti" henkeä...Pitää muistaa, että kukaan meistä ei ole täydellinen loputtomasti...Oli sitten kotona lasten kanssa tahi työelämässä...
E
ei kestä painetta?
Vieras
Parisuhteissa joissa äiti on lomalla kotona (hoitovapaalla siis), voidaan huonommin kuin niissä missä äiti osallistuu myös perheen elättämiseen täysipainoisesti.
Kotiäidit eivät useinkaan ole niitä kaikista mukavimpia, vaan osa on todella pahantuulisia ja eivät leiki lastensa kanssa. Siivoaminen on rankkaa ja kaikki on rankkaa.
Lapset ovat ennenkin kasvaneet sosiaalisissa verkoissa, nykyäidit ovat vaan niin epävarmoja itsestään ja eivät kestä työelämän painetta.
Kotiäidit eivät useinkaan ole niitä kaikista mukavimpia, vaan osa on todella pahantuulisia ja eivät leiki lastensa kanssa. Siivoaminen on rankkaa ja kaikki on rankkaa.
Lapset ovat ennenkin kasvaneet sosiaalisissa verkoissa, nykyäidit ovat vaan niin epävarmoja itsestään ja eivät kestä työelämän painetta.
H
huonopalkkaisia äitejä
Vieras
Muistakaa myös että kotiäitiydessä painavat sellaisetkin seikat että moni nainen tienaa niin surkeasti ettei kannata mennä töihin vaan on helpompi jäädä kotiin lähes samalla rahalla. Alle 3000 euron surkeilla palkoilla en kyllä itsekään lähtisi mihinkään.
J
Jeps vanhempi..
Vieras
Voi hyvä tavaton. Kaikella jo rajansa. Onneksi luin tämän keskustelun vasta äsken. Eipä taas paljonkaan kiinnosta jatkossa tänne kirjoitella ja vastailla näille samoille ihmisille. Erityisesti näille parille viimeiselle kirjoittajalle ja muutamalle muulle. Ihmeellistä halveeramista puolin ja toisin ja oman arvon korottamista.
Olisi ehkä hyväkin jos tulisi pelkästään rekisteröidyt nimimerkit, jos tälläiset kommentit jäisivät vähemmälle.
Nimerkille: ei kestä painetta. Oletko oikein tehnyt tutkimuksen asiasta, että voit tänne tuollaisia kirjoitella
"Parisuhteissa joissa äiti on lomalla kotona (hoitovapaalla siis), voidaan huonommin kuin niissä missä äiti osallistuu myös perheen elättämiseen täysipainoisesti.
Kotiäidit eivät useinkaan ole niitä kaikista mukavimpia, vaan osa on todella pahantuulisia ja eivät leiki lastensa kanssa. Siivoaminen on rankkaa ja kaikki on rankkaa. "
Tuohon viimeiseen kommenttiin en edes lähde ottamaan kantaa.
Olisi ehkä hyväkin jos tulisi pelkästään rekisteröidyt nimimerkit, jos tälläiset kommentit jäisivät vähemmälle.
Nimerkille: ei kestä painetta. Oletko oikein tehnyt tutkimuksen asiasta, että voit tänne tuollaisia kirjoitella
"Parisuhteissa joissa äiti on lomalla kotona (hoitovapaalla siis), voidaan huonommin kuin niissä missä äiti osallistuu myös perheen elättämiseen täysipainoisesti.
Kotiäidit eivät useinkaan ole niitä kaikista mukavimpia, vaan osa on todella pahantuulisia ja eivät leiki lastensa kanssa. Siivoaminen on rankkaa ja kaikki on rankkaa. "
Tuohon viimeiseen kommenttiin en edes lähde ottamaan kantaa.
R
ruotsalainen tutkimus
Vieras
Muistan lukeneeni tuon samaisen ruotsalaisen tutkimuksen ja omat kokemukseni asiasta ovat samanlaisia. Vanhemmat joista molemmat käyvät töissä näyttävät ainakin näin ulospäin olevan onnellisempia kuin jossa äiti on kotona. Myös työssäkäyvien äitien kanssa on mukavampi keskustella ja heidän yleissivistyksensä on noin keskimäärin hieman korkeampi (oma mielipide, ei tutkimus) kuin kotiäitien.
Varsinkin yhden tai lapsen hoitaminen ja kotitöiden tekeminen ei käy mitenkään työstä, voin sanoa kokemuksella. Ulkoilut 2-3 krt päivä ja ruoanlaitot ja siivoamiset yms. eivät mielestäni ole rankkoja tai verrattavissa työssäkäyntiin jossa on käytettävä aivojaa ja ideoitava asioita. Ehkä jossakin duunarihommissa voi olla helpompaa.
En arvosta kotiäitiyttä ja se pitää saada myöskin sanoa ääneen, mielipide se on sekin.
Varsinkin yhden tai lapsen hoitaminen ja kotitöiden tekeminen ei käy mitenkään työstä, voin sanoa kokemuksella. Ulkoilut 2-3 krt päivä ja ruoanlaitot ja siivoamiset yms. eivät mielestäni ole rankkoja tai verrattavissa työssäkäyntiin jossa on käytettävä aivojaa ja ideoitava asioita. Ehkä jossakin duunarihommissa voi olla helpompaa.
En arvosta kotiäitiyttä ja se pitää saada myöskin sanoa ääneen, mielipide se on sekin.
J
Jeps vanhempi..
Vieras
Toki mielipiteesi saat sanoa ja pitääkin. Mutta se tapa millä asiat kirjoittaa vaikuttaa paljon. Tuo viimeinen kirjoituksesi olikin aivan toisenlainen sävyltään.
Vaikka yleissivitykseni onkin sinua heikompi, ainakin nyt vielä kuukauden ajan
Kun menen töihin vasta kuukauden päästä. Sorry mutta oli pakko heittää vastapainoksi. Olen siis hieman eri mieltä tuosta asiasta.
Mutta toki sallin muiden kerotovan mielipiteitään, kunhan sävy vain pysyy suht asiallisena. Mutta hyvää vk.loppua itse kullekkin, oli sitten kotiäitejä tai niitä töissäkäyviä.
Vaikka yleissivitykseni onkin sinua heikompi, ainakin nyt vielä kuukauden ajan
Kun menen töihin vasta kuukauden päästä. Sorry mutta oli pakko heittää vastapainoksi. Olen siis hieman eri mieltä tuosta asiasta. Mutta toki sallin muiden kerotovan mielipiteitään, kunhan sävy vain pysyy suht asiallisena. Mutta hyvää vk.loppua itse kullekkin, oli sitten kotiäitejä tai niitä töissäkäyviä.
M
MaMa13
Vieras
Hei APUA. En ole lukenut koko ketjua, aina välillä käynyt vilakisemassa milalinen tappelu on käynnissä - nyt riitti vain nimimerkin "ruotsalainen tutkimus" viimeisen kommentin lukeminen...
Mielestäsi työssäkäyvät ja kotiäidit ovat kaksi eri asiaa, ja suurinpiirtein eri kastia. No, itse olen akateemisesti koulutettu ja vanhempainvapaalla ihan hyvästä asemasta, mutta voin rehellisesti tunnustaa että "kotiäitiys" on ollut kyllä ihan kiitettävän haasteellista. Elämäni parasta aikaa, ja tunnen tekeväni tärkeintä työtä tähän asti. Mikäpä olisi sen tärkeämpää kuin antaa elämän eväät omalle lapselle.
No, ehkä asennoitumiseeni vaikuttaa se että poikamme on erittäin pirteä tapaus ja alkukuukaudet jopa "vaikea", eli eipä siinä ehtinyt juuri laakereillaan levätä. Ja koska olen ymmärtänyt kuinka tärkeätä työtä äiti (tai muu ensisijainen hoitaja) tekee pienen vauvan elämän ensikuukausina, olen myös perehtynyt asiaan lukemalla temperamentista ja ihmisen psykologisesta kehityksestä. Onpa tullut luettua muutama kasvatusopaskin, vaikkei niille käyttöä vielä vähään aikaan ole.
Minulle on itsestään selvää että haluan antaa lapselleni parhaat mahdolliset elämän eväät, ja koska tämänhetkiset suositusten mukaan sellaiset saa kun rakastava vanhempi hoitaa lapsen kotona hieman pitempään kuin mitä vanhempainvapaa sallii, jään hoitovapaalle. Itsestäänselvä tämä mahdollisuus ei toki monelle tänä päivänä taloudellisesti ole, niinpä mekin laskimme tarkkaan mitä hoitovapaa kohdallamme tarkoittaa. Alustin keskustelun miehelleni niin, että "tarpeen vaatiessa olen valmis muuttamaan paikkakuntaa ja pienempään asuntoon jne.". Eli lapsi edellä.
Ja tosiaan, sekä kroppaa että päätä on pojan kanssa tullut käytettyä ihan kiitettävästi. Ei ole sudokuja tarvittu vaan on ollut ihan omat pähkinät purtavana. Tämä tietysti riippuu paljon lapsesta.
Mielestäsi työssäkäyvät ja kotiäidit ovat kaksi eri asiaa, ja suurinpiirtein eri kastia. No, itse olen akateemisesti koulutettu ja vanhempainvapaalla ihan hyvästä asemasta, mutta voin rehellisesti tunnustaa että "kotiäitiys" on ollut kyllä ihan kiitettävän haasteellista. Elämäni parasta aikaa, ja tunnen tekeväni tärkeintä työtä tähän asti. Mikäpä olisi sen tärkeämpää kuin antaa elämän eväät omalle lapselle.
No, ehkä asennoitumiseeni vaikuttaa se että poikamme on erittäin pirteä tapaus ja alkukuukaudet jopa "vaikea", eli eipä siinä ehtinyt juuri laakereillaan levätä. Ja koska olen ymmärtänyt kuinka tärkeätä työtä äiti (tai muu ensisijainen hoitaja) tekee pienen vauvan elämän ensikuukausina, olen myös perehtynyt asiaan lukemalla temperamentista ja ihmisen psykologisesta kehityksestä. Onpa tullut luettua muutama kasvatusopaskin, vaikkei niille käyttöä vielä vähään aikaan ole.
Minulle on itsestään selvää että haluan antaa lapselleni parhaat mahdolliset elämän eväät, ja koska tämänhetkiset suositusten mukaan sellaiset saa kun rakastava vanhempi hoitaa lapsen kotona hieman pitempään kuin mitä vanhempainvapaa sallii, jään hoitovapaalle. Itsestäänselvä tämä mahdollisuus ei toki monelle tänä päivänä taloudellisesti ole, niinpä mekin laskimme tarkkaan mitä hoitovapaa kohdallamme tarkoittaa. Alustin keskustelun miehelleni niin, että "tarpeen vaatiessa olen valmis muuttamaan paikkakuntaa ja pienempään asuntoon jne.". Eli lapsi edellä.
Ja tosiaan, sekä kroppaa että päätä on pojan kanssa tullut käytettyä ihan kiitettävästi. Ei ole sudokuja tarvittu vaan on ollut ihan omat pähkinät purtavana. Tämä tietysti riippuu paljon lapsesta.
H
huh
Vieras
Onpa tullut luettua muutama kasvatusopaskin, vaikkei niille käyttöä vielä vähään aikaan ole.
Minulle on itsestään selvää että haluan antaa lapselleni parhaat mahdolliset elämän eväät, ja koska tämänhetkiset suositusten mukaan sellaiset saa kun rakastava vanhempi hoitaa lapsen kotona hieman pitempään kuin mitä vanhempainvapaa sallii, jään hoitovapaalle. Itsestäänselvä tämä mahdollisuus ei toki monelle tänä päivänä taloudellisesti ole, niinpä mekin laskimme tarkkaan mitä hoitovapaa kohdallamme tarkoittaa. Alustin keskustelun miehelleni niin, että "tarpeen vaatiessa olen valmis muuttamaan paikkakuntaa ja pienempään asuntoon jne.". Eli lapsi edellä.
--Kasvatusoppaat, suositukset, alustin miehelleni keskustelun...
Mistä nämä kaikki kertovat? epävarmuudesta
Minulle on itsestään selvää että haluan antaa lapselleni parhaat mahdolliset elämän eväät, ja koska tämänhetkiset suositusten mukaan sellaiset saa kun rakastava vanhempi hoitaa lapsen kotona hieman pitempään kuin mitä vanhempainvapaa sallii, jään hoitovapaalle. Itsestäänselvä tämä mahdollisuus ei toki monelle tänä päivänä taloudellisesti ole, niinpä mekin laskimme tarkkaan mitä hoitovapaa kohdallamme tarkoittaa. Alustin keskustelun miehelleni niin, että "tarpeen vaatiessa olen valmis muuttamaan paikkakuntaa ja pienempään asuntoon jne.". Eli lapsi edellä.
--Kasvatusoppaat, suositukset, alustin miehelleni keskustelun...
Mistä nämä kaikki kertovat? epävarmuudesta