Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Hmmm... Se vähän riippuu mistä katsoo. Eli meillä on täysin normaalilla tulotasolla oleva perhe, ei siis mikään rikkaudessa elävä, siis lapsuudenkotini. Yrittäjäperheestä kun olen, tiedän mitä on kova työ, ja tiedän mitä opintoja vaatii että pystyy toimimaan siten miten omalla vaaditaan. Siihen päälle tietysti käytännönkokemus. Mitä tarkoitat suojatuilla oloilla, sen nyt ensiksikin haluaisin tietää ennen kuin enemmän vastaan?
Sitä, että sinulla on ollut varmaankin aina ruokaa? Eikä ole tarvinnut katsella, kun äitisi itkee, kun ei osaa valita ostaisiko ruokaa vai maksaisiko laskut? Tai sinun ei ole tarvinnut pelätä, mitä kotona on vastassa, kun koulusta tulet: onko siellä ryyppyremmi tai poliisit? Vanhempasi ovat opettaneet sinut tekemään töitä ja arvostamaan työntekemistä, he ovat varmaankin myös opettaneet sinut etsimään ja hakemaan töitä?
On kuitenkin lapsia, joille ei ole muodostunut kuvaa siitä, että ihmiset tekevät työtä elääkseen. Kun tälläisen lapsen paiskaa maailmaan, on se kova paikka. Se, minkä ikätoverit ovat oppineet koko lapsuutensa aikana, pitäisi tämän ihmisen oppia muutamassa vuodessa. Kaikilla ei ole käsitystä siitä, miten maailma toimii. Ei sitä koulussa opi, vaikka se siellä kerrotaan. Mallioppiminen on tärkein tapa oppia.
Minullakin on ollut vaikeaa. Koko sukuni on täynnä fatalisteja, joiden mielestä onnistuminen on kiinni lähinnä onnesta. Laiskaa sukuni tai perheeni ei ole, eikä alkoholisteja, töissä kaikki käyvät, mutta he eivät silti, jostain syystä, ole saaneet otetta elämään ja maailmaan. Minulle on vasta nyt, 30-vuotiaana, auennut erilainen maailma. Olen tajunnut vasta nyt, että suurin osa ikäisistäni ei ole elänyt köyhyydessä lapsuuttaan. Tai olen vasta nyt oppinut, miten töitä oikeaoppisesti haetaan ja tai että millainen koulutus kannattaa.